´

´

:smiley:

No on vähän huono ajatus juu, koska yleensä pruukataan että ihminen alottaa itte omat ketjunsa. :confused:

En myöskään tule tähän ketjuun varmaankaan kirjottamaan paljon, koska aika on kortilla, eikä mulla oo muutenkaan ihan ex tempore nyt päivän polttavaa sanottavaa.

Olen kuitenkin tällä voorumilla saadakseni tukea raittiudelle, ja antaakseni sitä ymmärrykseni mukaan muille, sillä tämä on vertaistukifooromi.

Tämä ketju ei siis missään nimessä ole “oma kanavani”, vaan tämän joutaa vaikkapa lukita. :smiley:

Alkoholismi on katala sairaus. Jos viinapirulle ei tarjoa alkoholia, se yrittää koukuttaa jollain muulla tavalla. Aika monelle liikunnasta on tullut alkoholin korvike. Ei sinällään mitenkään huono vaihtoehto juomiselle. Joillakin on toki ihan sydänkin pettänyt, kun raittiuden alkuvaiheessa on innostunut liikaa tuosta fysiikkapuolesta.

Tottakai on olemassa lihavia, reilusti lihavia, sairaalloisen lihavia, ja huono kuntosia, todella huonokuntosia, sairaalloisen huonokuntoisia ihmisiä kelle ei liikunta sovi. Mutta hyvä herran jestas, kyllä liikunta sentäs aika monelle käy. MInulle on hyvin vahvasti tullut täällä sellainen olo, että hyvin monet (tietämättä tarkkaan heistä sen enempää) käyttävät juuri tätä kyseistä lausetta tekosyynä omalle saamattomuudelleen lähteä tuonne kitumaan oman sykkeensä noustessa juostessa/pyöräillessä. Tiivistettynä: " en voi nyt kun olen alkoholin onnistunut lopettamaan voi aloittaa urheilua, koska jään siihenkin koukkuun… Voi Hesus.

:laughing:

Sorry vaan tästä kommentistani Smokki ja Sikari, mutta tuo oli sulta kyllä aikamoinen riman alitus :wink:. Itse myönnän auliisti olevani ‘koukussa’ liikuntaan kun harrastan sitä joka päivä; tarkemmin sanoen katson olevani koukussa sen ‘positiivisessa merkityksessä’. En kuitenkaan millään haluaisi tulkita liikunnasta saamaani päivittäistä endorfiini-pöllyäni tai runners-high-fiilistä viinapirun juonitteluiksi :laughing:!

Ja mitkähän ovat niitä parhaita ja pajatson lopullisesti tyhjentäviä vaihtoehtoja? Eikös se ollutkaan niin, että kaikki lailliset keinot ovat sallittuja juomista vastaan? :smiley:

Nimimerkki Hämmentynyt lenkkeilijä

No, sitten kun ylikunto (eli ylirasitus-tila) iskee, on pakko luopua rankasta liikunnastakin joksikin aikaa. Rauhallinen liikunta käy; kävely, vesijuoksu yms. mutta ei juuri rankemmat jutut.

Ylikunnosta toipuminen voi kestää parista viikosta jopa kuukausiin.

Oikeestaanhan mä alotin nykyisen liikuntaharrastuksen sillon, kun lopetin tupakoinnin, lähes 4½ vuotta sitten. Pelkäsin että uusi savuttomuus alkaa lihottaa minua niinkuin monille käy, ja sitten aloin vaan liikkumaan.
Aluksi mulla ei ollut edes tarkotusta alottaa järjestelmällistä liikuntaharrastusta, mä vaan aloin kävelemään. Pitkiä matkoja, jatkuvasti pidempiä. Lampsin vaan menemään ja huomasin että täähän tuntuu aika kivalta. :smiley:
Kävely vaihtui pian juoksuksi ja lisäksi aloin uimaan; useita kertoja viikossa. Kuntosali tuli mukaan kuvioihin puoli vuotta myöhemmin.

Nyt on tämä kesä oltu aika iisisti. Yksi erittäin treenattu ja timmissä kunnossa oleva, raitistunut sisko jolla on takanaan pitkä raittius ja huume-menneisyys, sanoo että liikunta-addiktiossa on se hyvä puoli että se rauhoittuu ajan mittaan. Alkaa tulla tasapainoa ja mielenrauhaa, jollon ei enää vedä kaikkea överiksi.
Liikunta-addiktiolle käy siis onneksi toisinpäin kuin päihderiippuvuudelle, joka useimmiten pruukaa pahentua ajan mittaan.

Lenkkeile vain kaikessa rauhassa. :laughing:

Taisin ilmaista itseni hieman huonosti. Alkoholismiin kuuluu varsin tyypillisesti tietty täydellisyyden tavoittelu. Joskus se saattaa suuntautua liikuntaankin, niin että homma menee ihan yli - erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Tähän viitataan niillä tyypillisiöllä lauseilla: “Kaikki ajallaan, Hiljaa hyvä tulee”. Kyse ei siis ole niistä enorfiiniannoksista, vaan tietynlaisesta kohttuden opiskelusta vähän asiassa, kuin asiassa.

Joo ja ei ylikunto ole vielä mikään merkki et olis liikunta-addiktio, ylikuntoonhan nyt pääsee vaan kun treenaa vähä liikaa. Addiktio alkaa tulee sit vasta kysymykseen kun siitä muodostuu pakollista sun epäterveen minäkuvan pönkittämistä, eli “jos en mene lenkille, olen todella huono ihminen”. Jos pystyy nauttimaan liikunnasta ihan silleen miten se on tarkotettu, ilman että liikunnasta muodostuu koko sun minäkuvas, ni en usko että tulee ikinä mitää ongelmia. Lähdenpä lenkille. :laughing:

Olen mä kyllä pystynyt nauttimaan liikunnasta, ja luultavasti tulen nauttimaan edelleen. :smiley:

Ja kyllä urheiluvammoja ja ylirasitus voi tulla myös ihan terveelläkin minäkuvalla, sillä suurin osa aktiiviurheilijoista sairastaa jossain uransa vaiheessa ylikunnon.

Tsekatkaapa rakkaat toverit Kukka Laakson ja Varpu Tavin erinomainen teos “Maanantaisoturit”.
Idea on juuri harrastaa liikuntaa sen itsensä vuoksi, sen antaman hyvän olon ja terveyden vuoksi, eikä suinkaan pinnistelläkseen johonkin ulkoa annettuun päämäärään tai mittoihin.

Pointti on myös rakastaa ja arvostaa itseään, niin että haluaa itselleen parasta mahdollista terveyttä ja hyvinvointia.

True lifestyle. Liha tottelee kuria, mutta lihankin pitää antaa joskus levätä.

PS. Suosittelen välttämään “sä” -pasiivin käyttöä vertaistukifoorumilla ja vertaistukiryhmissä, sillä se voi johtaa harmillisiin väärinkäsityksiin.

Sä varmaa selität mikä on pasiivi seuraavaksi? Onks se sama ku huumeneuvojen antaminen?

´

Tuo “kautta Teutauksen parran” pitäisi kirjoittaa muodossa XVII.

SÄ-pasiivi viittaa maastoasuiseen ilmavoimien siviilityöntekijään, joka on varaton, ja jonka siivistä on leikattu pois taistelukärjet.

´

No kukin nyt kirjottelee niinkuin mieli tekee ja sydämessä tuntuu. Minusta tuntuu ainakin ihan kivalta elämä.

Sä-pasiivi on anglismi. Mutta jos pasiivista puuttuu S, se voi olla kieli opillista sukua sille taitelialle mistä puuttuu J. :smiley:

Hyvää ja raitista, elo kuista kesä iltaa kaikille.