2007

Me Lopettajat
1

Joskus voi olla hetkiä. jolloin menneissä piehtarointi on paikallaan. Vertaamalla menneisyyttä nykyhetkeen saa nimittäin osvittaa siihen, millaiseen suuntaan elämässä ollaan matkalla.
Joskus päihdetyössäkin käytetään tulevaisuus-menneisyys -teemaa vaikkapa siten, että kysytään millaisena ihminen näkee elämänsä vuoden tai viiden vuoden kuluttua.
Toisinaan on sitten paikallaan verrata nykyhetkeä menneisyyteen, joko noususuhdanteen tai alamäen havainnollistamiseksi.

Eräs facebook-kaveri julkaisi äsken rinnakkain kaksi kuvaa itsestään: vuodelta 2007 ja 2017. Ensinmainitussa kuvassa kertoi olevan “liikuntavastainen ja työtä vieroksuva ongelmanuori, joka ei osaa muuta kuin soittaa kitaraa”, toisessa kuvassa oli edelleen kitaraa soittava, mutta erityisopettajaksi ja musiikkiterapeutiksi opiskellut kestävyysjuoksun harrastaja.

Kuuntelin äsken vanhoja PMMP:n levyjä, jotka tulivat minulle ylen rakkaiksi vuosina 2007 - 2012. Nuo vuodet olivat omassa elämässänikin muutoksen ja murroksen aikaa.

Mitä tapahtui vuonna 2007.

  • Lopetin alkoholinkäytön tammikuussa ja aloin käydä AA:ssa. Olin fiiliksissä tästä.
  • Työskentelin laitossiivoojana. Homma oli sujunut krapulassakin kevyehkön työpisteen ja joustavien pomojen ansiosta. Nyt olin alkoholinkäytön takia hoitoonohjattuna sekä A-klinikalla että työterveyshuollossa Mehiläisessä.
  • Lopetin tupakoinnin huhtikuussa. Sen koommin en ole muuten polttanut. Mitään.
  • Kesän myötä tuli levoton olo. Aloin juoda uudelleen, ensimmäisen kerran viiteen kuukauteen Kivenlahtirockissa 8. päivä kesäkuuta. Oli muuten ihan hyvä festari, toisin kuin oloni seuraavalla viikolla.
  • Kesä oli erityisen sekava, ja siihen sisältyi alkoholia, Diapamia, murtunut käsi, ja ruusu-infktio jalassa.
  • Omalla bändilläkin oli keikkoja, jotka menivät olosuhteisiin ja olotilaani nähden kohtalaisen hyvin. Kiitos rutinoitumisen, ja harjaantuneisuuden kännissä soittamiseen.
  • Syksyn tullen lopettamis-yritykset ja retkahdukset vuorottelivat.
  • Kaksi katkaisuhoitoa elokuussa ja syyskuussa. Potkut töistä.
  • Lokakuussa äkkilähtö Intiaan. Uhosin meneväni Nepaliin, mutta päädyin ryyppäämään Goalle.
  • Juominen loppui elämän pahimpiin tutinoihin pari viikkoa Goalla oltua. Siitä selvittyä olinkin loput reissusta selvinpäin.
  • Marraskuussa paluu kotimaahan. Ihmeen kaupalla ja hyvin selityksin pääsin taas töihin. Moppia heiluttamaan edelleen, tällä kertaa eri firmaan kuin viimeksi. Duuni oli tarpeen, sillä reissun ja sekoilujen jälkeen vuokriakin oli rästissä.

Jotain oli jo muuttunut. Nykyisessä ihmisessä vadelmamunkki-nimimerkin takana on jotain samaa kuin tuossa hörhössä vuonna 2007, mutta jotain aivan erilaistakin. Jotain muutakin erilaista, kuin vaihtunut nimimerkki jollain nettifoorumilla. :slight_smile:
Se asuu samassa asunnossa, on kuulemma aika paljon saman näköinen (toivottavast ei yhtä juoneen näköinen), ja tänä yönä se kuuntelee herkistyneenä samoja levyjä kuin vuosia sitten.
Ammatti on eri, työ on eri. Ajatusmaailma on jonkin verran eri. Niin on myös tulevaisuudennäkymä.

Elämä on. Tässä elämä on. youtube.com/watch?v=paO_XFJr85s

Mitä sinulle kuului 2007, eli 10 vuotta sitten? :question:

2

tuo on muuten hyvä muistutus:
ottaa hieman perspektiiviä eloonsa pidemmällä aikavälillä.

itse en juurikaan muista mitä 10 v. sitten elämässä oli, luultavasti ajoittaista ryyppäämistä,
ajoittaista eristäytymistä ja siitä johtuvaa masentumista(vakavampaa), ajoittaista hulluna
työntekoa.

ja ei asiat hirveästi ole muuttuneet, mutta ovat kuitenkin joltain osin. nyt tuntuu, että
elämässä on jokin tarkoitus ja suunta ja onhan tuo ihan älyttömän suuri asia.

ulkoisesti ei saavutuksia ole tullut, mutta sisäisesti koen tulleen ja wau…en ole kai ikinä
(tai ainakaan pitkään aikaan) ajatellutkaan ulkoisten asioiden olevan niin merkittäviä,
kun taas sisäinen ja henkinen hyvinvointi on melkein kaikki kaikessa.
tuo hyvinvoinnin kasvu lienee etupäässä tullut hyväksynnän kautta. ei tarvitse koko ajan
kapinoida ja olla kaikkea mahdollista vastaan. voi olla vaan ja tehdä omia pikku juttuja
ja olla ajoittain hyvinkin tyytyväinen:
siinä tyyneysjutussa on kyllä suuri viisaus:

tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

tietysti tuo toimii osittain ja olen hyvin oppipoika vielä
vaan toimipahan jotenkin j se riittää tänään

3

Tärkein muutos, josta jatkaa ja mille rakentaa - ihan meille kaikille! :smiley:

4

Hyvin valittu keskustelunavaus.
On varmasti hyvä josksu palauttaa ihan konkreettisesti mieleen eri elämänvaiheita. Kymmenen vuoden välit ovat jo sen verran pitkiä että siinä on ehtinuyt jotain tapahtumaan, teki itse sitten muutoksia elämntapoihinsa tai oli tekemättä.

Olen kovin huono muistamaan vuosilukuja ja päivämääriä. Vuosi 2007 ei yhtäkkiä sanonut minulle mitään.
Sen tiedän, että varmasti jonkun verran töissä olen ollut, ja yhtä varmasti myös osan aikaa jouten, harrastaen milloin mitäkin. Ja pöhnässä, juu.

Vuonna 2007 minulle oli edelleen sitä aikaa jolloin minun luonnollisin olotilani oli pöhnässä.

Asiaa aloin funtsimaan, ja kun en viitsinyt kaivella vintiltä (luulen että sieltä löytyisi) sen vuoden taskukalenteria johon luultavasti olen työpaikkoja ja päivittäisiä tuntimääriä ja muitakin menoja merkinnyt, niin vilkaisn kuitenkin sähköpostiini. Siellä niitä jotain juttuja on, sellaisista asioista joissa olen sopinut jotain ja ollut jotakin suunnittelemassa.

Ja sieltä näkyy, että onpa ollut sinäkin vuonna sellaisia juttuja, joiden takia olen varmasti ollut välillä jonkun päivän selvänä. Se kun meni silloin tasan niin, että luonnollista oli aamu joka päivä ottaa, ja vain jos oli sellainen meno tai homma johon ei oikein soveliasta ollut mennä kaljalta tuoksahtaen niin saattoi tulla selvä päivä.

Olihan niitä, useampia sellaisia. Näköjään olin sinä vuonna kuuntelemassa yhdessä tilaisuudessa erilaisia selviytymismalleja päihdeongelmista ansiokkaasti tutkinutta Katja Kuusistoa (tutkimuksista on täälläkin mainintoja vilahdellut) Sekin on tarkoittanut selvää päivää, koska minulla oli joku lyhyt kommenttipuheenpuoro johonkin asiaan sovittuna samassa tilaisuudessa. Ja on siis ollut selvänä oltava. Ehkä Kuusiston alustuksesta jotain meni jopa perille, joitakin olennaisia asioita kun vieläkin muistan. Ehkä siitä jotain jäi muhimaan, siitäkin.

Eikö tuo muuten osoita, että ihan hyväksi se on pienikin vähentäminen, vaikka se yksi selvä päivä silloin tällöin, saattaa siinä olla aina se paremman tulevaisuuden siemen, kuitenkin?

Muutamaan muuhunkin hommaan olen sähköpostieni mukaan sitten ollut osallisena vuonna 2007. Jos en olisi osallistunut ja osallisena ollut joissakin kansalaistoiminnoissa, niin olisi hyvinkin voinut mennä ihan katkeamattomaksi se juomiseni. Paljon oli niitä hommia, joiden takia piti olla johonkin aikaan illasta selvänä, ja se tarkoitti sitä että korkkaaminen saattoi tapahtua vasta iltamyöhällä… eli siis oli vain osapäiväjuopottelua, silloin. Parempi sekin kuin että ihan kokopäiväisesti ja ihan joka päivä.

Tuollaisesta juomisesta, jossa oli sentään ihan pieniä katkoja silloin tällöin, selvisi näköjään ihan kummasti.

Uskon, että ne kaverit jotka sen saman kolmekymmentä vuotta juovat tasan joka päivä, ilman pientäkään selviämistä, ovat kyllä ihan toden edessä kun päättävät lopettaa. Jos ei ole edes muistikuvaa selvänä olemisesta niin on siinä opettelua. Kun ei se ihan helppoa olut minullakaan, se irtiotto.

On muuttunut elämäni muutenkin elämäni , tietysti. Kymmenessä vuodessa ehtii muuttumaan kovin moni asia.

p.s.
Luin nyt sit tuon sepustukseni läpi. Onko tuossa jo vähän selityksen ja tarinanakerronnan tuntua. Että enhän minä nyt sentään ihan pahimmasta päästä alkoholisti ollut kun välillä ihan selväkin päivä saattoi olla. Mikäs alkoholisti se sellainen on joka välillä selviää? Ei mikään. Valealkoholisti,kuten joku on täällä joskus epäillytkin.
hmm… toisaalta se on niin että jos minä en sen riippuvuuteni kanssa ollut vielä alkoholisti, niin ei niitä kovin paljon sitten ole muitakaan… ei kai sillä niin väliä ole. Pääasia etten enää ole.

5

“Mitä tapahtui vuonna 2007”

Kyseisestä vuodesta paljonkin muistoja. Kerron silti vain lyhyesti pienen hetken kyseiseltä vuodelta. Maaliskuinen tiistai 2007, jolloin 20 vuotias otto oli tukevasti deekuasteella. Se kuvaa tuolloista sairasta menoani.

Kahden kaverin kanssa paikallisessa ravintolassa istuen painan punaista luuria tyttöystävän puheluihin. Olen päättänyt iloisessa nousussa tuoppia juodessani, että tänään lähdetään menemään jonnekin pidemmälle. Olen onnistunut saamaan aikaisemmin päivällä (toisen kaverini ollessa takaajana) pankista 3 000 € vekselin. Kyseistä vekseliä neuvotellessamme olin jo juonut kämpälläni useamman oluen (+edellisen illan höyryt päälle). Dokaaminen samoilla tulilla oli alkanut omalta osaltani jo edellisenä perjantaina.

Juomisen lomassa ehdotin kavereilleni itämeren risteilyä ja se tuntui kelpaavan molemmille. Porukan kolmas ei ollut alkoholisti ja tuossakin vaiheessa vielä vesiselvä. Hän luonnollisesti ajoi autoa. Kohta olemmekin jo nelostiellä matkalla satamaa kohti. Mukana alkosta ostetut lonkerot ja pankista lainatut rahat käteisen muodossa. Varasin ajon aikana puhelimitse matkan, tyttöystävän puheluihin painoin punaista. Matkan varattuani suljin puhelimestani virran. Kämpässäni oli myös jäänyt ovi lukitsematta ja tv auki. Tuollaisia en edes tuossa vaiheessa ajatellut. Ei kiinnostanut.

Hevi pauhasi autostereoista tupakansavun leijaillessa. Join lonkeroa ja poltin ketjussa camelia. Katsoin kelloa ja totesin että nyt on jo kiire jos meinaa keretä laivalle. Laakerit viimeisillään oleva corolla tärisi kaverini ajaessa ylinopeutta kohti satamaa. Itse kusin tyhjiin tölkkeihin “vänkärin” paikalla, koska aikaa ei ollut pysähtyä. Tuossa tilanteessa petin lopullisesti silloisen tyttöystäväni luottamuksen.

Risteily 1 ti-ke: Hirveää ryyppäämistä. Sekoilua.

Keskiviikkona varaan terminaalissa perään toiset liput, koska eihän bileitä voi jättää kesken.

Ristely 2: ? aamulla putkasta ja ulos aluksesta Ruotsissa.

Torstai ja Tukholma: Saan numerotiedustelusta ongittua paikallisen sukulaiseni nimen. Taksi alle ja kohti Tukholman esikaupunkialuetta. Tässä vaiheessa vielä näennäisesti on bileet käynnissä. Yksi ilta meneekin vielä jotenkuten, mutta toisena päivänä Huddingessa yritän jo siemailla appelsiinimehua karmeaan krapulaani tuloksetta. Seuraava yö on pienessä yksiössä todella kurja. Saan unihalvauksia ja kuulen ääniä. Luulen kuolevani kun hengitys salpautuu alati, eikä jäsenet liiku. Aamulla sukulaiseni ja kolmas kaverini naureskelee kun vakavana koitan puhua yön kokemuksistani. Toinen kaverini tiesi mistä puhuin ja ei naureskellut. Sama kaveri sanoi jälkeenpäin kyseisenä yönä omassa krapulassaan nähneensä minut kämpässä punaiset sarvet päässä ja hiilihanko kädessä hyökkäämässä kohti.

Lauantaina paluu Suomeen kansipaikoin. Kysyin laivan infosta toisen kaverini kanssa onko täällä aa-ryhmää. Ilmoittivat että ei ole. Kovalla lattialla hälinän keskellä säpsähdellen yö puoliunessa.

Sunnuntai: Paluu sotkuiseen kämppään kotipaikkakunnalle. Sinkkuna, rahattomana ja velkaisena.

6

Vuonna 2007 olin ollut neljä vuotta juomatta. Samana vuonna ostin ensimmäisen ja ainoan oman (pankin) talon. Lapset oli pieniä ja elämä oli varsin seesteistä. Töitä oli omalla alalla hieman nihkeästi, joten olin siivoushommissa kun työttömyyskään ei oikein huvittanut.

7

Suunnittelin alkuvuodesta taloprojektia, vanhan talon purku ja uuden rakentaminen. Rakentaminen alkoi elokuussa. Päivätöissä kävin ihan normaalisti, kuntoilin kuten aina ennenkin.

Rakennuksella iltasella otin pari kaljaa ja touhusin, sain paljon aikaan, enkä ollut kännissä.

Eräs ilta rakennuksella tuumailin ja katselin, join 0,5l pullon skottiwiskiä ja ajoin autolla vuokrakämpälle(300m). Ainut kerta, kun olen tietoisesti ajanut kännissä, enkä ole ylpeä siitä.

Tissuttelin silloin jo varsin lahjakkaasti, välillä skarppasin vähän. Suomeksi sanottuna saattoi olla 1 päivä välissä, etten juonut kaljaa.

Ostin Audi A6:sen.

En kyllä paljon muuta erityistä muista.

8

^ Kiitos kokemusten ja muistojen jakamisesta kaikille.

Vanhat asiat tulivat aiheeksi tuolla toisessa ketjussakin, niin ehkäpä nostan tätä nostalgia-ketjua ylös.

Muistan kirjoittaneeni ensimmäisen kerran tälle foorumille tammikuussa 2007. Ketjun nimi oli muistaakseni “Kauanko olet ollut raittiina?”, ja kirjoitin siihen että “1 päivän”. :slight_smile:

Harmittaa vähän, että joskus vuonna 2010 pyysin silloista ylläpitoa poistamaan tuon nimimerkin, koska nyt olisi tavattoman mielenkiintoista lukea mitä silloin kirjoitti, millaisissa mietteissä, missä elämäntilanteessa.

Joitain lyhyitä väläyksiä tuolta ajalta on vanhojen ketjujen quote-pätkissä muiden viesteissä, kuin vaimeita kaikuja ajasta joka joskus oli.

9

Vuonna 2007 olin vielä toipumassa pahimmasta dokaamalla aiheutetusta pohjakosketuksesta. Ryyppäsin aina silloin tällöin, mutten enää jatkuvasti, suurimpana syynä uusioperhe kuviot. Tosin kun otin, niin tottakai lähti ihan lapasesta.

Tuosta vuodesta on jääny päällimmäisenä mieleen eräät kesäfestarit, joihin lähdettiin tuoreen vaimon kanssa pitämään hauskaa ilman lapsia. Loppujen lopuksi homma meni ihan täydellisen reisille liian viinan kanssa. Vielä nykyäänkin silloin tapahtuneet jutut aiheuttavat syljetystä. Noiden tapahtumien jälkeen harkitsin jo tuolloin vahvasti alkoholin käytön lopettamista.

Muuten taisi olla aika rauhallinen vuosi aikaisempiin verrattuna. Reissasin paljon Suomessa, joitain bändihommia taisi olla kierrossa ja vaihdoin uuteen työpisteeseen syksyllä.

Taisi olla ensimmäinen vuosi, jolloin en enää tarvinnut päihteiden takia sairaslomaa töistä. :smiley:

10

Juuri 10v sitten, 2007 tähän aikaan vuodesta olin aloittanut jo noin 3 vuotta raittiina ollessa uuden työn - se oli iltatyötä joka eristi mut lähes kaikista sosiaalisista kontakteista :frowning: työaika oli todella vittumainen 11-19… :frowning: kestin tuota työaikaa 10kuukautta juomatta, ja loppuvuodesta 2007 muistan kun Grawenwalder niminen olut napsahti auki pitkän tauon jälkeen :laughing: :smiley: olin ostanut niitä 6kpl…4 join joiden jälkeen painuin Hki keskustaan baariin…Ilassa ei ollut mitään kummallista, olin humalassa toki mutta juominen ei lähtenyt lapasesta vielä pitkään aikaan…joskus vuonna 2008 alkoi taas tulla uudelleen aamuryypyt kuvioihin mukaan :unamused:

11

“mutta päädyin ryyppäämään Goalle.”

Tuosta kokemuksesta olisi mielenkiintoista lukea!

Eikös Intiassa tuontialkoholissa ole isot verot ja paikalliset viinat (joita en ole edes nähnyt) lienevät melko tärpättiä? Yksi intialainen viski - taisi olla joku Amrat - oli Alkossakin eli kalleimmat intialaiset viskit lienevät siedettäviä? Kingfisher -olut siellä kuulemma on suosituin - oliko Kingfisher kallista kaupassa tai baarissa? Onko hyvä olut? Oliko kuuluisia merkkejä Heineken tms. saatavilla ja minkä hintaisia olivat? Millainen on alkoholin saanti eli löytyykö Goasta ihan lähimarketeista olutta/viinaa?

Miten menit Goalle? (Pakettimatka, Pelle Miljoonan käyttämä Aeroflot?). Millaisia ja minkä hintaista on ruoka eli onko hotelleissa viiriäisenmunia, tuoreista hedelmistä vastapuristettua tuoremehua tai muuta ABC-tasoa parempaa? Millaisia takseja oli - eli oliko niitä Lisenssi - Morriksia (Ambassador), kolmipyöräisiä vai jo Maruti-Suzukeja, Hyundaita, Mahindraa vai peräti Audeja, joita Intiassa on myös tehty?

Käyttikö iso osa turisteista/paikallisista kannabista tai kovempia? Miten siellä pärjää kun Orionin huipputuote Diapamia ei ole saatavilla? Oliko Mallua myytävänä (mihin hintaan?) vai olivatko spaddut paikallisia brändeja?

12

“Käyttikö iso osa turisteista/paikallisista kannabista tai kovempia?”

Suurin osa turisteista ryyppää/polttaa paikallista ruohoa. Pienellä rahamäärällä saa käyttöönsä mitä tahansa aineita. Ainakin turistialueen ulkopuolella suomalaisen työttömän työmarkkinatuella ( n . 500e / kk) saat käyttöösi huoneen, jonne palvelija tuo mitä ikinä keksit kysyä.

13

Goalla saa alkoholia joka puolelta, koska se on pääosin kristitty osavaltio; eli katolinen. Katolisten suhde alkoholiin ja biletykseen tuntuu olevan aika liberaali, vaikka asenteet seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen voikin olla muuta.
Alkoholin saatavuus muissa osissa Intiaa voi olla paljon tiukempaa, etenkin muslimi- ja hindu -voittoisilla alueilla.

Kingfisheriä en lähde arvostelemaan kun en tykkää oluesta ylipäätään. Juohan sitä humaltumistarkotuksessa varmasti. Toki kuuluisia merkkejä on saatavilla, eli Budit, Heinekenit yms… ja hei; bongasimpa Goalla erään rantabaarin seinältä Lapin Kulta -viirin. :laughing: Lapparia itseään ihan pullossa ei tainnut bambubaarista löytyä.
Muistaakseni olut maksaa ravintoloissa noin 100 - 150 rupiaa, ja yleinen pullokoko on 0,5 litraa.
Siellä on kyllä hintataso mennyt joka asiassa kovaa vauhtia ylöspäin, etenkin turistimestoissa.

Aika turistipitoistahan koko Goan rannikko on (“Intian Kanaria”), mutta Goan sisämaasta löytyy ns. aidompaa Intiaa, ja Arambolista ja Anjunasta ehkä sitä klassista hippi-meininkiä vieläkin. Sitten esim. vähän kauempana rannikosta sijaitseva Mapusa on kiehtova ja kiva kaupunki; ystävällisen ja turvallisen oloinen. On myös idyllisiä pikkukyliä kuten Arpora, joissa ei tarvitse kärsiä turistien ruuhkista.

No ei tod. mitään pakettimatkoja! :slight_smile: Goalle oon mennyt useimmin Mumbain kautta, eli lennot Mumbaihin ja sieltä bussilla Goalle. Köröttely kestää kellon ympäri; illasta aamuun. Ei muuten mikään ihan mukavin bussimatka, vaikka miten olisi makuupaikka. Intialaisen bussin makuupaikalla tuntee olevansa hytkyvässä ruumisarkussa.

Viimeksi lensin Mumbaihin Turkish Airlinesilla, Istanbulin kautta. Sitä edellisellä kerralla oli ihan sikahalpa Finskin suora lento, Hki-Mumbai menopaluu 350 euroa. Oli joku tarjous.

En asu hotelleissa oikeestaan, vaan guest houseissa. Voihan niitäkin tosin sanoa hotelleiksi. Hintataso sellasta 500 - 800 rupiaa vrk. Sen kalliimmissa ei ole varaa asua, jos on jollain kuukaudenkin reissulla.

Ruokapaikoissa saa mahan täyteen aika monipuolisesti 200 - 400 rupialla, tai halvemmallakin jos haluaa nuukailla.
Ja jos haluaa maksaa enemmän ja syödä ns. “hienommin”, niin hintahaitarin kattokin on kyllä korkeella.

Goalla on niitä jänniä paku-mallisia takseja aika paljon, jotka on tosi mukavia. Toki riksojakin löytyy, sekä mopo- ja prätkäkyytiä.

Aeroflotilla lensin elämäni ainoon kerran vuonna 2004, jolloin kävin Intiassa ekan kerran. :slight_smile: Väli Moskova-Delhi meni Aeroflotilla mennen tullen, ja Moskova-Helsinki väli Finskillä.
Tupakkien hintaa en muista, kun tuon 2004 jälkeen en olekaan enää tupakoinut Intiassa. Vuoden 2007 reissulla olin jo ehtinyt ryhtyä savuttomaksi, mistä johtuen en sitä yrttiäkään siellä pajautellut. On periaate etten polta mitään, paitsi joskus päreitäni. :sunglasses:
Intiassa ylipäätään saa joskus maksaa vähän “valkosen naaman lisää”, mutta Goalla ei niinkään. Se on rehti ja turvallinen mesta.

PS. Ai niin erityismaininta “aamiaiselle” jota nautin Goassa joka aamu varhain. Siellä kiertelee rämillä polkupyörillä chai-kauppiaita, jotka myyvät chai’ta, eli makeaa intialaista teetä samovaarista, joka kulkee tarakalla. Lisäksi he myyvät tuoreita ihania känttyjä, joiden nimi on samoza. Nämä on ihan puoli-ilmasia herkkuja, ja nämä tsaikka-kauppiaat on oikein rakastettavia seuramiehiäkin. :sunglasses:

14

Himmeä nostalgiaketjuni ylös! :sunglasses:

Mitä tapahtui heinäkuussa 2007? Rikoin käteni humalassa 21.7. kohtalaisen hyvän bändikeikan jälkeen. En kehtaa kertoa miten, mutta työterveyslääkärille kerroin että käsi oli jäänyt kamoja roudatessa vahvistinkaapin alle.
Tassu kipsiin ja saikkua muistaakseni puolitoista kuukautta, kiva kiitos.

29.7. 2007 havaitsin jalassani, jalkaterän ja nilkan alueella jotain hyvin outoa. En ollut ennen kuullutkaan alkoholisteilla melko yleisestä ruusu-infektiosta. Se oli hämmentävän näköinen, mutta parani onneksi parin viikon antibioottikuurilla.

Plinkissä kehotettiin menemään AA:han ja ottamaan Pelastus vastaan. Olinhan siellä tosin jo käynyt koko kevään.
En mina silloin vielä silti mistään mitään tiennyt.

15

Hyvä ketju!

Kymmenen vuotta sitten 2007 näihin aikoihin todennäköisesti viimeistelin ensimmäisen oman talon ulkovuorausta ja join kaljaa…olin ns.hyvässä kaljapöhnässä touhunnut koko pitkän päivän ja kesäloman taloa rakentaen ja kaljoitellen…ja näihin kellonaikoihin lopettelin hommia siirtyen saunaan ja väkevämpiin aineisiin…aamulla herättyä sama rumba taas alusta…

…Tuolloin kaljoittelu ja juominen oli kaiketi vielä ihan kivaakin ja luullakseni pysyi jotenkin hanskassa…ja oli olennaisesti mukana ihan kaikessa…

…samaan aikaan siihen naapuritontille rakensi talonsa minua kymmenen vuotta vanhempi alkoholistijamppa, jonka kanssa alkoi ystävyys ja samalla alkoholin kanssa lähti mopo aikalailla käsistä…seuraavien vuosien aikana…se ukko joi talonsa, perheensä, työnsä ja lopulta terveytensä…en tiedä onko enään hengissäkään…viimeksi kun näin tuli itkien halaan ja kertoi kuinka on pilannut elämänsä…myös minä myin tuon talon parin vuoden päästä valmistumisestaan mukavalla voitolla…elettiin muutama vuosi vapaammin matkustellen yms… olin vuorotteluvapaalla vuoden, jonka aikana alkoholisoiduin oikein huolella…

Mielenkiintoista, että menneisiin vuosiin ja tapahtumiin sekä ratkaisuihin kuuluu kaikkeen olennaisesti alkoholi…ja aina joka paikassa ja aikana olen löytänyt vertaistani seuraakin… oi niitä aikoja…

16

Muistan hyvin tuon vuoden silloin aloin uudelleen juomaan 13 vuoden raittuden jälkeen. Aloin silloin keväällä työmatkoilla ollessani kuvittelemaan että voin nauttia yhden oluen ravintolassa käydessäni, oli mielestäni paremman makuista eikä se yksi olut vielä päähän kävisi, samoin ajattelin että voin juoda viinilasin ruuan yhteydessä ei sekään vielä haittaa. Sitten syyskuussa 2007 olin eka kertaa hirmu kännissä yhden asiakkaiteni kanssa viettämäni illallisen jälkeen.
Seuraavana aamuna hirmu rapula ja siihen baarikaapista loiventavia sillä seurauksella että koko seuraava päivä ja seuraavan yön juominen jatkui. Sunnuntaina sitten hirveässä krapulassa olin paniikissa että eihän tässä näin pitänyt käydä ja olin melkein valmis lopettamaan päiväni, sain tuttava lääkäriltä Diapam reseptin mutta nekään ei oikein helpottanut ahdistustani. Ajattelin etten enää juo mutta eihän se oma päätös pitänyt juomisesta tuli ongelma seuraavaksi 9 vuodeksi kaikkine katkoineen ja hoitoonohjaamisineen. Nyt olen kuitenki ollut viime syyskuun alusta ilman alkoholia ja näyttää taas pääsevän takaisin kuivalle maalle. Syyksi miksi aloin juoda löytyy monia selityksiä mutta en niitä nyt tähän ala laittamaan mutta yhden huomion tein että juominen jatkuu tasan siitä mihin se jäi oli sitten eroa edelliseen päivä tai 13 vuotta, tämä sairaus ei parane ikänä mutta sen saa koteloitua ja se riittää parempaan elämään.

17

Olen tosi usein viimeisen reilun vuoden aikana miettinyt missä kohtaa kelkka kääntyi väärään suuntaan ja alkoholista alkoi tulla todellinen ongelma. Ajattelin yrittää hahmottaa tapahtumien kulkua tämän ketjun innoittamana.

2007: tein töitä erittäin arvostettuna osaajana. Välillä itsekin olin innostunut työstäni, välillä oli motivaatio hukassa. Viikonloppuisin viina maistui. Heti perjantaina kotiin päästyä piti tehdä ensimmäinen drinkki. Tällöin kuitenkin vielä olin sen verran järjissäni, että harvoin oli lauantaina krapula ja jos olikin en sitä koskaan aamusta lääkinnyt. Iltapäivällä kuitenkin taas alkoi maistumaan ja sunnuntaina saattoi olla pää aamusta kipeänä. Edellenkään en kuitenkaan ikinä loiventanut. Olin tällöin vielä tiukkana siitä, että sunnuntaina ja arkisin en juonut mitään ellei ollut juhlatilaisuutta tai työmatkaa. Työmatkoilla sai juoda mikä päivä vaan, mutta onneksi tähän aikaan niitä oli aika harvakseltaan. Olin siis suurkuluttaja, mutta en riippuvainen pahemmin. Pohdin kyllä jo tässä vaiheessa sitä että miksi pitää korkata joka viikonloppu ja yritin (onnistumatta) houkutella puolisoa pitämään silloin tällöin kuivan viikonlopun.

2008 - 2009: alkupuoli vuodesta 2008 meni kuten edellinen vuosi, mutta sitten tapahtui jotain mikä ehkä on ollut yksi syy alamäen jyrkkenemiseen. Vietin yksin puolivuotta työtehtävissä ulkomailla. Minulla ei ollut autoa käytössä eli ei koskaan tarvinnut olla ajokunnossa. En löytänyt sellaista seuraa kenen kanssa olisin voinut viettää vapaa-aikaani (kieliongelma) säännöllisesti joten olin pääasiassa yksi. Älkää ymmärtäkö väärin, ei se haitannut minua. Viihdyn todella hyvin yksin vaikka olenkin seurallinen. Luonani kävi aika monta kertaa suomalaisia ystäviä kylässä ja silloin tuli juotua alkoholia myös arkena, pitihän heidän kanssaan käydä päivällisillä ja kaupunkia näyttämässä. Ja kun en itselleni viitsinyt joka ilta kokkailla kävin myös arkisin ulkona syömässä ja kun olihan tämä vähän kuin työmatka oli viinin juonti ihan ok. Viikonloput vietin kiertelemällä kaupunkia ja aina päätin kierroksen jollekin terassille viiniä lipittämään ja syömään. Se oli ihanaa ihmisten tarkkailua. Eikä siinä mitään jos olisi siihen jäänyt. Kämpille päästyä tahtoi kuitenkin tissuttelu jatkua ja sunnuntaisin heräsin pää tokkurassa. Ja kun ei ollut mitään kotitöitä eikä muitakaan velvoitteita silloin tällöin aloitin aamupäivän drinkillä. En tainnut tuolloin vielä vetää kunnon sunnuntai kännejä niin kuin nykyään mutta tuosta se alkoi. Yhtäkkiä alkoholin juonti olikin ok kaikkina viikon päivinä kun tähän asti olin sitä pitänyt kurissa puritaanisella “vain perjantaina ja lauantaina” ajattelulla.
Kotimaahan palattua sain tehtyä arkipäivien suhteen kurinpalautuksen mutta sunnuntai tissuttelu jäi.

2011 - 2012: hyppään tähän vuoteen koska seuraava alamäki tapahtui tässä. Nuo pari vuotta välissä menivät vielä jonkinlaista itsekuria noudattaen joskin määrien varmaankin koko ajan kasvaessa.
Tässä välissä olin vaihtanut työpaikkaa ja jouduin todelliseen helvettiin. Työ oli todella vaativaa ja sitä oli aivan liian paljon. Aikataulut olivat sellaisia että kirjaimellisesti jouduin tekemään töitä yötä myöten. Lähdin töistä kotiin tekemään illallista puolisolle ja sen jälkeen aika pian jatkoin taas hommia ja useimmiten lopetin vasta puolen yön aikaan, monesti myöhemminkin. Tällaisiä työpäiviä oli viikottain. Lisäksi meni puoli vuotta niin, että ainoa päivä jolloin en tehnyt ollenkaan töitä oli joulupäivä. Tajuan nyt, että olisi pitänyt viheltää peli poikki heti alkuunsa, mutta kun iski niin hel…moinen näyttämishalu niin jatkoin aika kauan. Varmaan tilannetta olisi ollut helpompi sietää selvin päin, mutta minun keinoa selvityä oli se, että tissuttelin samalla kun tein töitä. Eli luovuin tärkestä periaatteesta olla juomatta arkisin. En juonut joka ilta, mutta ainakin yksi arki-ilta viikossa meni niin, että join 4-5 annosta jotta jaksoin tehdä kaikki hommat. Viikonloppuisin oli juotava jotta pystyi nollaamaan tilannetta, annosmäärä kasvoi entisestään. Vuoden 2012 syksyllä olin henkisesti niin romu, että tajusin tämän lopettaa ja vaihdoin työpaikkaa. Pahat tavat olivat kuitenkin juurtuneet jo aika syvälle.

2013 - 2014: Työ oli taas kivaa ja pyrin palaamaan rytmiin että en juo ikinä arkisin, paitsi kuten aiemminkin, työmatkoilla. Ja nyt niitä matkoja olikin sitten ainakin joka toinen viikko. Työkavereiden kanssa mentiin illalliselle työpäivän jälkeen ja siinähän sitä mukavasti pari viinilasillista meni. Eikä siinä mitään jos olisi siihen jäänyt, mutta aina piti ostaa huoneeseen jokin puteli mistä sitten vielä illalla tissutella. Helposti siis sellainen 4-8 annosta illassa. Ei krapulaan asti mutta kiva pöhnä. Pahinta tässä aikakaudessa on se, että muutaman kerran keksin, että työpäivä alkaisikin kivemmin kun ottaisin drinksun pohjille. Ajaa kun ei tarvinnut. Tässä on mielestäni yksi todellisen alkoholismin merkki, juo töissä tai siis ennen sitä. Vaikka se hävetti oli se samalla mielestäni jotenkin aika jännittävää. Aivan varma olen, että kukaan ei huomannut mitään, kiitosta työstä edelleen tuli siihen malliin. Mutta itse nyt häpeän tuota pahasti. Ja nyt juominen alkoi siis olla jo useamman kerran viikossa tapahtuvaa. Monina viikkoina oli vain 2 päivää, että en juonut yhtään mitään.

2015 - nykyhetki: Olen tässä välissä edelleen vaihtanut työtä. Saadakseni elämääni uutta sisältöä. Välillä on tuntunut että mikään ei enää jaksa innostaa eikä tuottanut iloa. Tiedostan sen osittain johtuvan liiasta alkoholin käytöstä, se tuo mukanaan jonkin asteisia masennusoireita, vaikka muuten siihen ei taipumusta olisikaan. Käyttö kasvoi tasaisesti pitkään ja kehiin on tullut todella sumeita viikonloppuja ja lomia. Sellaisia joista en muista juuri mitään. Töihin olen välillä mennyt niin pahassa darrassa, että olen todella ihmetellyt miten olen niistä päivistä selvinnyt. Ja joskus olen jopa “lääkinnyt” itseäni aamulla ennen työn aloittamista pystyäkseni toimimaan normaalisti. Mitään muuta syytä ei käytön kasvuun ole kuin se, että riippuvuus selvästi pahenee jos/kun sille ei mitään tee. Minun ei tarvitse juoda tunteakseni itseäni itsevarmemmaksi (päinvastoin, kun olen juonut alan miettimään onko minusta mihinkään), minulla ei ole ollut mitään huolia mistä en selvinpäin pääsisi yli, sosiaaliset tilanteetkaan eivät mielestäni välttämättä kaipaa mitään boostausta. Olen vaan jäänyt nalkkiin viinaan enkä enää hallitse sen käyttöä silloin kun se tapahtuu kotona ja kestää kerrallaan enemmän kuin yhden päivän. Nyt olen siinä tilanteessa, että pelkään todella jotain munaavani. Tähän asti olen selvinnyt ilman mitään jätti mokia. Lähinnä muutamia noloja tilanteita ollut kun on mennyt kavereiden läsnäollen överiksi. Mutta nekin vain sellaisia että eivät ole varmaan kovin hyvin muiden muistiin jääneet. Mutta läheltä piti tilanteita on alkanut tulla. Olen esim nukahtanut (lue sammunut) kesken ruoanlaiton. Heräsin sentään ennen kuin mitään sattui, mutta ehkä ensi kerralla ei ole yhtä hyvä tuuri. Lisäksi olen jättänyt yhden työpäivän kokonaan hoitamatta krapulan ja sen loiventamisen takia. Ei ehkä kaikille täällä kuulosta vielä isolta asialta kun on kyse yhdestä kerrasta mutta minulle se oli iso juttu. Vaikka en ole työni suhteen mitenkään kunnianhimoinen on sen kunnolla hoitaminen ollut minulle aina todella iso asia. Lisäksi en osaisi kuvitella elämää ilman sen tuomaa taloudellista turvaa. Monet täällä ovat kertoneet kuinka juominen rasittaa taloutta mutta minulle työ on sen mahdollistanut tähän asti.

Tuo sepustus ei varmasti jaksanut ketään kiinnostaa niin, että olisi lukenut kokonaan. Kirjoitin sen enemmän itselleni, hahmottaakseni aikajanalla tätä asiaa paremmin ja miettiäkseni samalla miltä nuo hetket ovat tuntuneet ja miten sitä tietoa voin nyt hyödyntää.
Mietin myös, että jos tuon joku ajatuksella luki ja minut tuntee saattaisi siitä tunnistaa. Mutta sitten taas mietin että mitä väliä. Jos joku täältä minut tunnistaa niin selvästi hänellä itselläänkin on ongelma kun on kerran täällä lukemassa :slight_smile: .

En ole vielä liittynyt tänne lopettajiin. Roikun edelleen vähentäjissä, koska haluan katsoa ensin sen kortin. Olen nyt vajaan vuoden aktiivisesti työstänyt tätä asiaa välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tiedostan sen, että on hyvin mahdollista, että ainoa vaihtoehto on lopettaminen, mutta vielä en ole valmis. Työstän kuitenkin asiaa ja sekin on mielestäni eteenpäin menoa, vaikka ei välttämättä täysin oikeaan suuntaan. Tiedän että jotain on tapahduttava ja tavalla tai toisella aion pitää huolta, että seuraavat pari vuotta ovat paremmat kuin edelliset.

18

Hei Vilma!
Hyvin jaksoin lukea kirjoituksesi. Kun pitkän raittiuteni aikana olen kuullut monenlaisia kertomuksia alkoholismin kehityksestä, voin todeta, että et ole siinä suhteessa mitenkään poikkeuksellinen. Alkoholismiin sairastuminen vain tapahtuu joistain yksilöllisistä tekijöistä riippuen nopeasti tai hitaasti.

Nyt kun tiedät, että jotain on tapahduttava, pystytkö jo etukäteen päättämään, mikä tai millainen tapahtuma johtaisi juomisen lopettamispäätökseen? Liittyisikö se perhe- tai ihmissuhteisiin, työhön tai talouteen, ruumiin- tai mielenterveyteen, lainrikkomuksiin?

Juomisen lopettamishalu syntyy silloin, kun juomalla ei enää halua huonontaa elämäänsä. Sitä yleisesti kutsutaan pohjaksi, ja korostan, että jokaisella juomarilla tai alkoholisitllla, piilevällä alkoholistilla tai kenellä tahansa se on tiukasti henkilökohtainen. Itseni se tilanne, hätä, sydämen murtuminen, johti päätökseen lähteä avun hakemiseen, AA:n piiriin, ja elämä on jatkunut raittiudesta kiitollisena päivä kerrallaan.

Tänään et ole yksin

19

Omalla kokemuksellani olen tuosta täysin eri mieltä. Jos oma juomiseni olisi jatkunut siitä, mihin se jäi, olisin vetänyt itseni pillereillä ja viinalla hautaan jo kahdeksan vuotta sitten. Mutta en jää keskustelemaan asiasta täällä pitempään, koska oma ketjuni on vähentäjien puolella ja pyrin pysymään täällä vain lukijana.

20

Vastaus Lomapuistolle (btw mistä nimimerkki?):
En halua että tulee mitään yksittäistä tapausta joka johtaa siihen että haluan lopettaa. En halua että mitään niin ikävää tapahtuu. Mutta jos ajatuksella leikitellään niin se olisi varmaankin sellainen moka missä paljastuisi muillekin ongelma ja sen laajuus. Esim että vielä joisin töihin mennessä ja jäisin siitä kiinni. Tai tekisin jotain todella noloa julkisesti / ystävien nähden mistä kaikki ymmärtäisivät että sen aiheuttaa pidempi juominen. Sammuisin ja laskisin housuihin tain jotain vastaavaa. Tai että minulle tulisi sellainen terveyshaitta minkä voi suoraan liittää alkoholin juomiseen ja siitä luopuen tämä voisi parantua tai ainakin pysähtyä.

Syy miksi roikun vähentäjien puolella on se, että minä vielä saan ihan oikeaa mielihyvää alkoholista. Mutta vain silloin kun olen ollut useamman päivän juomatta välissä. Esim kun viime syksynä / talvena pääsin siihen että join maksimissaan vain lauantaisin tuntui se edelleen yhtä kivalta kuin silloin kun aikanaan aloittelin juomista. Siksi haluan vielä kokeilla pystynkö opettamaan mieleni siihen että pystyisin kontrolloimaan juomistani. Jos huomaan että en niin sitten siirryn lopettajien puolelle toivottavasti motivoituneena vaikka mitään kamalaa ei olisi vielä tapahtunutkaan.

Minulle tyypillistä on, että haluan kokeilla eri vaihtoehdot ja kypsytellä motivaatiota. Tupakan polton lopetus onnistui kun olin noin 5 vuotta sitä mielessäni pohtinut ja psyykannut itseni kauhukuvilla siitä mitä tapahtuu terveydelleni jos en lopeta. Samaa teen nyt tämän asian kanssa ja siksi olen laittanut itselleni takarajan siihen kuinka kauan tätä vähentämistä saan harjoitella. Jos dead lineen tultaessa ei ole selkeää muutosta näkymissä liityn tänne joukkoonne. Siihen asti käyn lukemassa mielenkiintoisia kirjoituksia.