Somen perusteella maailma on täynnä ihmisiä joilla on tosi kivaa ja mahtava meininki, suloisia lapsia ja söpöjä kissoja. (ja pahoja maahanmuuttajia ja vääräuskoisia, mutta ne nyt ei kuulu asiaan)
Mitä pipariin tulee, niin totisesti mina sanon teille: niin se vaan on että jotkut saa jotkut ei. 
Rahaa soisi jokaisella olevan sen verran, ettei kerjuulla tarvitse olla jotta saa perustarpeet täytettyä ja ehkä jotain pientä kivaa sen lisäksi ostettua.
SOME:n perusteella Suomalaiset ovat Maailman Onnellisin Kansa… 
pelkkää Shamppanjaa ja Mansikoita ja matkoja ja Tähtihetkiä, jokainen on Pörssihai&Fitnesskunnossa oleva malli& niin LAHJAKAS että oikein ihmetellen saa katsella että mistä moisia JUMAL-olentoja oikein tulee… On 2kerroksisissa kivitaloissa asuvia audi tallissaan olevia juppeja jotka eivät vielä tee töitäkään - heillä om sixpack-vatsa ja tiukat rintalihakset ja he osavat soittaa kaikkia soittimia,ovat taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakkaita…lapsia syntyy koko ajan ja FACEBOOK hehkuu Onneaan taaas
INTERNET ON STAROJA varten - meitä kuppaisia onnettomia varten on AA…
ONNEKSI ON, AA…
Naaraspuolisen nisäkkään geenit haluavat elää ikuisesti ja saattelevat naaraan valitsemaan mahdollisimman elinvoimaiselta menestyjältä vaikuttavan partnerin (monet yleisissä käytöstavoissa paheksutut ominaisuudet saattavat olla pelkkää plussaa, röyhkeys, ylimielisyys, renttuus, väkivaltaisuus…).
jokainen voi saada onnen ja sen saa helposti: lopettaa jatkuvan kitinän.
kummallinen on onnela jos se on piparin saannista tai rahasta kiinni.
vaan kannattaa tietty maista sontaa tavoitella ja siitä haaveilla jos ei parempaa tajua olevan.
esimerkkinä kerron kaverista jonka ruumis on runneltu lähinnä aineiden käytön vuoksi, on
tauteja vaikka muille jakaa, kipuja…kärsimystä sanoisin.
hän ei ole koko ajan joka asiasta valittamasta: mulle sitä, mulle tätä, mulle vittu kaikkea…
hän yrittää nähdä asioissa hyvän puolen…aika eri maata kuin täälläkin sontaansa suoltavat
elämäntapa kitisijät…
Olen foon kanssa osittain samaa mieltä.
Sanoisin että onnellisen olotilan pystyy itseltään torjumaan tehokkaasti valittamalla, kitisemällä, vatvomalla negatiivisia asioita, rippumalla menneisyyden ikävissä asioissa, leimaamalla itsensä onnettomaksi, luuseriksi, alkoholistiksi, rumaksi, tyhmäksi … mitä kiusaa nyt kukakin itselleen mietittäväksi keksii.
Mutta, asialla on kyllä toinenkin puoli.
Ihan oikean köyhyyden kokeneena, siis rahattomana, asunnottomana, työttömänä olleena tiedän ettei siinä tilanteessa ole helppoa olla onnellinen. Kun se toimeentulon murhe on koko ajan päällimmäisenä, sekin pitää onnellisuuden hyvin loitolla.
No joo, myönnän, ettei siihen tilanteeseen nykyaikana ihan helpolla joudu. Toimeentulotukea saa, ja asuntoja on, ja asumiseen jaetaan rahallista tukea, lukuunottamatta paria-kolmea suurinta kaupunkia joissa asuntoja ei vaan tarpeeksi ole … mutta suomen rajojen sisäpuolelta löytynee jokaiselle jokin sateensuoja.
“Mulle kaikki heti” -asenne on jotenkin sisäänrakennettu tämän päivän opetukseen ja kasvatukseen, luulisin. Enemmän, enemmän, omassakin elämässä pitäisi tuottavuuden kasvaa vuosi vuodelta, päästä asemassa hiukan ylemmäs portaikossa. Jossain tapauksissa se jopa toimii, ja ihminen joka pystyy parantamaan asemaansa enemmän kuin mut ympärillä, saattaa hyvinkin tuntea itsensä onnelliseksi nousukiidossaan.
Minulla menee muuten kohtuullisen mukavasti, ei ole valittamisen aiheita näiden perustarpeiden suhteen. Ehkä siksi että en ole enää hetkiin viitsinyt kilpailla mistään, en mene edes onkikilpailuihin. Jos ongin, niin ongin omaksi ilokseni ja kalsopan saamiseksi, en siksi että olisi kivaa näyttää muille että olenpas tässäkin hiukan parempi kuin toiset.
Niin, semmoinen juttu vielä, kun asiat on yhdessä esiin nostettu; ilman piparia pärjää kyllä aika pitkään mutta ilman rahaa ja ruokaa on huonompaa. Oliskohan joku tärkeysjärjestys arkielämän kannalta katsottuna.
p.s.
Kalevi Kalsarille kiitos hyvästä keskustelunavauksesta. Tässä aiheessa on miettimistä. Ja jos tästä nyt vois jättää väliin nuo AA:n keskusteluunnostamiset pois niin voisi jopa suhtautua vakavastikin. Ja keskustella.
mies metsänreunasta kirjoitti
Leimaaminen on usein kovin negatiivinen sana, varsinkin jos sen tekee, itse tai joku toinen, tunneryöpyssä ja vastoin tosiasiasioita. Kun minulle selvisi, että olen alkoholisti, siitä havainnosta kehkeytyi pikkuhiljaa halu lopettaa juominen. Tänään olen raitistunut alkoholisti. En nimittäin usko, että minulle olisi mahdollista päästä takaisin juomisen hallitsevaksi alkoholin käyttäjäksi. Onnekseni kuulin entiseltä juopolta, miten hän oli päässyt kiinni raittiiseen elämään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Usein ongelma on siinä että ihminen uskoo niitä muita, leimaajia. Jos ympärillä oleva ihmisryhmä on lujasti sitä mieltä että olen jotain noista edellämainituista niin itsetunnon ollessa heikoilla siihen mukautuu, ja antaa periksi. Alkaa miettimään, että niinhän se asia taitaa ollakin, tuommoinen minä olen enkä mitään mahda.
Nykyajan kasvatus ja opetus mainittu, joten kiinnostuin heti. Mielestäni nykyaikana keskeistä pitäisi olla tasa-arvoon, suvaitsevuuteen ja toisten ymmärtämiseen tähtäävä kasvatus ja opetus. Jossain määrin tässä on varmaan edistyttykin, verrattuna menneisiin vuosikymmeniin tai viime vuosisataan.
Paljon olisi vielä kuitenkin tehtävää. Lapset kasvavat monikulttuurisessa yhteiskunnassa, joten erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on entistä tärkeämpää.
Kaikki erilaisia, mutta ei eriarvoisia. Kaikki tasa-arvoisia, mutta ei tasapäisiä.
En ole ihan varma, mutta ehkäpä itsekkyyteen ja ahneuteen kasvatettiin enemmän menneinä aikoina, silloin kun kilpailu joka päiväisestä leivästäkin oli kovempaa.
Nykyisin myös valinnanvaraa ja vapautta on enemmän, jopa hämmennykseen asti.
Se on pelottavaa nyky-yhteiskunnassa, että pudokkaat voivat ajautua oikeasti vaarallisiin piireihin. Oikeistopopulismi, rasismi ja kaikenlainen kiihkoilu ovat läsnä yhteiskunnassa, vaikka toinen virtaus viekin aina humaanimpaan ja suvaitsevampaan suuntaan.
Vihapuhe internetissä on kasvanut pelottaviin mittoihin, mutta onneksi suomalaiset ovat saamassa siitä lopullisesti tarpeekseen.
yle.fi/uutiset/3-9422385
[quote=“mies metsänreunasta”
Mutta, asialla on kyllä toinenkin puoli.
Ihan oikean köyhyyden kokeneena, siis rahattomana, asunnottomana, työttömänä olleena tiedän ettei siinä tilanteessa ole helppoa olla onnellinen. Kun se toimeentulon murhe on koko ajan päällimmäisenä, sekin pitää onnellisuuden hyvin loitolla.
p.s.
Kalevi Kalsarille kiitos hyvästä keskustelunavauksesta.
http://yle.fi/uutiset/3-8977805
[/quote]
olen itse myös köyhä,alimmalla tuloportaalla, ellei oteta lukuun heitä jotka ovat kieltäytyneet opiskelupaikasta
tai jostain toiminnasta.
ja tuolloinkin on asemani enimmin omaa aikaansaannosta ja vielä kun rahanhallinta on surkeaa, joutuu olemaan
aikoja hyvin vähillä rahoilla ja turvautumaan läheisten apuun.
vaan olipa oma tilanteeni mikä tahansa, ei se parkumalla parane; päinvastoin, asiat tuppaavat paranemaan,
kun on yhteistyökykyinen. tuo ei tarkoita että on madeltava kenenkään edessä.
apua on lupa pyytää ja sitä oppii pyytämään ilman asioiden suurentelua.
kuitenkin mielestäni yritän petrata touhujani ja koen tukea tarvitsevani.
tuolloin on ihan hyväksyttyä tukea myös ottaa vastaan, niin aineellista kuin henkistä.
ja itse olen myös useimmiten valmis tukea antamaan, milloin ikinä koen siihen olevan mahdollisuuksia.
ja parasta tukea usein voi antaa se, jolla on samoja kokemuksia kuin kaverilla, joka tukea tarvitsee.
esim. plinkki on ja olisi vielä enemmän loistava paikka lähinnä pelkälle tuen antamiselle, kunhan porukat(minä
mukaanlukien) tajuaisivat, että sillä ei ole niin suurta väliä, mikä meitä erottaa vaan se merkkaa mikä meitä
yhdistää
Kalevi ei nyt ihan “jyvällä”.
“pelkkää Shamppanjaa ja Mansikoita” Samppanja on banalisoitunut - tärkeimmät huippumerkitkin joka pitäjän Alkossa ja samppanja ei enää pulloissa kehity eli sitä ei kannata varastoida; mansikat ovat halpoja (joskin tehotuotettuina mauttomia) ja Lidl toi talvimansikat puliukkojen ulottuville.
" jokainen on Pörssihai"
Tuskin kukaan noin kuvittelee. Sitä huomaa äkkiä kuin Aki Pyysing, ettei tiedä juuri mitään eikä kukaan ole varma mistään ja jos niin väittää niin valehtelee.
“2kerroksisissa kivitaloissa asuvia”
Omakotitalojen arvot ovat romahtaneet ja myyntiajat pidentyneet. Halpa huippukuntoinen talo huippupaikalla isoon alihintaan on se, mitä kytätään - ja uusia ammatteja ovat omakotitaloja ilmaiseksi vastaanottavat sekä omakotitalojen myyjien omaisuuden itsellensä anastajat. Omakotitaloja lähtee Helsingissä jo hintaan 25.000 €, oikeuden kautta on ostaja nyhtänyt myyjiä (tuttava palasi entiseen taloonsa 80.000 € köyhempänä). Periaatteessa suurin osa omakotitaloista on arvottomia ja huomioiden purkamiskustannukset suurin osa vuokratonteilla olevista omakotitaloista on arvoltaan negatiivisia.
Suurin osa menestyjistä (varsinkin nuoremmista) ei huoli helppoudenkaan takia kuin kerrostalon. Elementtisaumojen eleganssi, vain kerrostalossa asuu onnellinen perhe ja takaisin kerrostaloon ovat päivän avainasenteita!
“audi tallissaan olevia juppeja”
Kyllä se BMW on > googlattu merkki ja VW-konsernin tuotteista Porsche menee toivelistoilla ohi. Tietenkin on vuorineuvostason perheitä, joilla on 4 Audia.
“jotka eivät vielä tee töitäkään”
Hankala: toisaalta uraohjuksen ura on ideaali - toisaalta taloudellisen riippumattomuuden varassa chillailu joillekin. Raha ilman organisatorista asemaa kuitenkin menettää merkityksensä juppi-ideologiassa; minimipalkka suuresta organisaatiosta on hienompi homma kuin miljarditulot pienestä organisaatiosta, liisinkiautossa > statusta kuin omassa autokokoelmassa - juppi on keskiluokan jeppe eikä rikas.
“ovat taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakkaita.”
Jos joku pamppu kuten Matti Alahuhta on rahapiireissä lahjakas kuvataiteilija niin hän ei sitä tuo esille. Soittotaito taas on arvostetumpi.
“INTERNET ON STAROJA varten”
Vähemmistö tosi staroista Internetissä hehkuttaa/valehtelee/raportoi tapahtumiaan.