Toivoa...

…mistä sinä saat sitä?

Mä en saa sitä mistää muusta ku bentsoista. Aamul oli helvetillinen raivo, niin helvetillinen, ett oisin voinu hypätä parvekkeelta pelkästä raivosta ja vihasta ja pettymyksestä ja mistälie . Mutta koska olen pelkuri, en hypänny, tana :smiling_imp: .

Toivoa, v*ttujoo mitä lässytystä. Toivottomuus on in ja pop, hip ja hop, and that´s it, end of story… :imp: -not an happy ending, vaik kaikkiha sitä haluis…vai haluisko… no joo 150-200mg otettu, vähän tasaantuu raivo, ääni ja vimmahdus :mrgreen: . (Ha, ha, ha, luuleks hauskaki olevas, Pölkkypääpölö)?

Bentsoista täälläkin kait. Ei minusta töihin olis ilman rivatrilleja ja käyttömäärät vaan kasvaa, jos työvuoro sattuu meneen ylitöiksi ja bentsojen vaikutus hiipuu alkaa hiipiä himo mennä sanomaan “vittu mä lopetan nyt, suck it” Rivojen vaikutuksella koen olevani suht normaali ihminen, jopa juttelen työkavereiden kanssa ja teen raskasta työtä lähes ilolla, mutta ilman bentsoja kittaisin varmaan kotona olutta ja kiroilisin kun ei mitään saa aikaan. Kiven alla oli nykynen työpaikkakin saada ja meinaa mennä päin vtä välillä kun koittaa pysyä lekurin määräämässä annostuksessa. kerpele!

Niinpä niin. Niin se vain menee välillä täälläkin, rakas Pölönen :frowning: . Välillä asiat ovat muka niin hemmetin hyvin. Tai nehän ovat mulla hyvin. Ei kai sitä ihminen enempää tarvitsisi onnelliseen ja tasapainoiseen elämään, kuin sen mitä mulla jo on. Ai niin, paitsi mielenterveyttä mulla ei ole :angry: . Pitäisi olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, mitä mulle on siunaantunut. Joku voisi olla jopa kade mulle :astonished: . Ja olenhan mä monesti tyytyväinen tähän, mutta sitten se alkaa kuiskia mulle, siis se mitä mulla ei ole. Silloin en jaksa välittää, vaikka mulle tuotaisiin kuu taivaalta. Silloin mä jaksan välittää vain mun benzoistani. Benzot eivät petä mua koskaan, vaikka ne ovatkin pettäneet mut jo kauan, kauan sitten :confused: . Onneksi voin välillä hankkia elämääni hieman vaihtelua oppareiden muodossa :mrgreen: .