Toiveikas.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/yrittaja_marko_kulmala_yrittaja_marko_kulmala_alkoholismista_ei_voi_koskaan

Niin laitoin noi linkit siksi, koska monikaan pahasti sairastunut ei ehkä ymmärrä sitä, et miksi juo. Juo siis loputtomiin saakka kunnes ei keho ja sisäkalut enää kestä. Miks kukaan haluaisi vapaaehtoisesti juoda itteensä lähes hengiltä, jotkut jopa siihenkin saakka. Mielenterveysongelmat ovat selkeästi yleisin syy juomniseen, koukkuun jäämiseen jne. Siitä on kai turha sen enempiä jauhaa, jokainenhan meistä tietää millainen nuoruus meidät tähän johdatteli?

Mutta se raitistuminen. Lomapuisto on vakaasti jaksanut viedä tätä sanomaa eteenpäin pyyteettömällä tavalla ja on takuulla monen kanssa onnistunutkin. Silti toivoisin itse lomapuiston sanoin kertomaan, et missä tuli se muki täyteen tai raja vastaan, ettei enää pisaraakaan? Ilmeisesti silloin ku kaikki oli kadonnut ympäriltäsi tmv? Mutta kun se ei ole kaikilla noin. Ollaan dokattu 10 vuotta liikaa ja loppuelämä vietetään palavereissa sen sijaan et vosi harrastaa, kohentaa kuntoaan ja vaikkapa olla vapaaehtoistyössä jne. Mikä siin aa-tominnassa on omasta mielestäsi sellaista, et se korjaa ihan kaiken, siis totaalisesti joka ikisen mokan, menetetyn vaimon, perheen, yrityksen, omakotitalon, auton, veneen, kesämökin jne? Se et käy keittelemässä kahvia jossain joka ilta lopun elämäänsä? Siks pyydänkin hyvä Lomapuisto, et lue toi artikkeli Marko Kulmalasta ja hänen selviytymisestään. Aina ei tarvita sitoutumista eikä mitään ryhmiä. Riittää kun löytyy se oma tahto ja saattaa jäädä silti vielä edes muutama kaveri ympärilleen, joitten kanssa ei tartte vetää yhtään mitään päihteitä.

Fiksun oloinen kaveri olet Jalo72. Valmis jo auttamaan muita, vaikka itsekin tukea haet.
Linkkisi Marko Kulmalasta oli hyvä. Jäi erityisesti mieleen, että “alkoholismi on parantumaton sairaus, mutta sen kanssa voi elää hyvää elämää”.
Omat arvonikin ovat menneet täysin uusiksi raitistumisen myötä. Olen tullut kovaa alas tuolta kulutusjuhlan maailmasta. Alkoholi ja alkoholismi sai minut käyttäytymään holtittomasti vuosikymmenten ajan. Nyt on maksun aika, mutta nöyränä tätä opettelen ja voit varmasti uskoa, että sattuu.
Oma ahdistukseni kasvoi suhteettomiin mittasuhteisiin ja kulissien ylläpito vei voimani. Juomisen lopettamisen yrityskertoja oli lukuisia, kirjallisuus oli luettu. Kärsin syyllisyydestä, mikä johti siihen, että join yksin kotona ja “siivosin” ihmiset ympäriltäni pois. Tämä oli vuosien saavutus. Ei se käynyt yhdessä viikonlopussa.
Väsymys elämään sellaisena on ollut kova. En kestä ajatusta paluusta ahdistus ja pelkotiloihin, huonoon omatuntoon, fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin ja siihen hirveään tuskaan.
Itseään on suojeltava ja suhteessa alkoholiin ei saa olla ainoatakaan muttaa tai selitystä, tuumasi yksi raitistunut alkoholisti kirjoituksissaan. Niinpä! Tätä voisi pitää tämänhetkisenä ohjenuorana.
Tervetuloa joukkoon!

Kyllä meitä on tässä “samassa veneessä” maaliskuu, jokainen tyylillään mut samalla asialla. Meillä mitä ilmeisemmin ollut samantapainen kyyti huipulta suoraan pohjalle. En väitä olevani parempi kuin yksikään muu, mutta olen sentäs tehnyt aika helvetin paljon duunia aikoinani että kaikilla oli hyvä olla. Perhanan alkoholi mihin löytyi kevyesti varaa miten paljon tahansa, veikin huomaamattani liian ison siivun olennaisimmasta, eli tavallisesta elämästä.

Paranemaan päin olevana alkoholistina voin vain sanoa, ettei mikään muu saa mennä edelle tietyissä asioissa ku se, että perhe, terveys ja ne muutamat ystävät sekä työ säilyisi. Kaikki muu on pelkkää materiaa… korvattavissa olevaa näennäisonnellisuutta.

Jalo72 kirjoitti ja kyseli

Hei Jalo72!
Tässä muutamia vastauksia ja kommentteja yllä olevaan tekstisi lainaukseen.
Ensinnäkin raja tuli vastaan, kun parinkymmenen juomavuoden jälkeen minulle tuli hätä itsestäni eli olin juonut siihen pisteeseen, että halusin lopettaa. Sitä voi kutsua pohjalle pääsemiseksi tai tunnepuolella sydämen murtumiseksi. Ympäriltäni oli kadonneet yhtä lukuunottamatta juomakaverit, sekä poikamiesvuosien että avioliittoni aikaiset. Vaimo ja perhe olivat pysyneet, samoin johtava asema työelämässä. Olen kyllä tavannut sellaisiakin, jotka ovat menettäneet inhimillisesti katsoen kaiken.
Harrastuksia minulla on, ja kunto on kohonnut juomavuosien jälkeen melkein itsekseen. Ystäviäkin on, sekä aa-laisia että muualta. Vapaaehtoistyössä olen mukana oman luterilaisen seurakunnan toiminnassa ja Kirkon ulkomaanavun piirissä sekä eräseen harrastukseeni liittyen.
Mistä olet saanut käsityksen, että mielestäni AA korjaa ihan kaiken? Mutta tietenkin raittiina pystyy halutessaan muuttamaan elämänsä suuntaa ja asettamaan realistisia tavoitteita.
Kahvin keitosta voin kertoa, että se on palavereissa täysin vapaaehtoista ja vaihtovuoroista. Jokainen ryhmä päättää itse, juodaanko “Juhlamokkaa vai murukahvia”. Tärkeintä on, että apua etsivä alkoholisti löytää palaveriosoitteesta tukemaan valmiita ihmisiä, jotka ovat selvinneet juoppouden kurimuksesta.
Marko Kulmalan jutun olen aikoinaan lukenut, ja kiitos, että pistit sen tännekin. Kirjoituksesta käy ilmi, että hän on saanut alusta alkaen tukea ainakin Jari Sarasvuolta ja joltakulta Amilta. Kulmala myös toteaa, että alkoholismi on loppuiän kestävä sairaus, mutta sen kanssa kykenee elämään raittiina kun on oma halu ja valmis ottamaan vastaan yhteiskunnassamme tarjolla olevan avun.
Palaverien vertaistuki on aina kaksisuuntaista, siinä päivän raittiina ollut auttaa vuosia sitten juomisen lopettanutta ja tietenkin myös päinvastoin. Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen, ja pääsee palavereihin tutustumaan vaikka ei edes olisi varma lopettamishalustaan. Avopalavereissa käy lähiomaisia ja esim. hoitohenkilökuntaa ja opiskelijoita.

Tänään et ole yksin

Kiitos vastauksestasi Lomapuisto. Avarsi hieman näkymiä siltäkin saralta. Harmi et asun niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä ole oikein mistä valita. Ne ryhmät missä olen käynyt, on kyllä aika kaukana siitä millaisena moni ne kuvailee. Olisikin niin että sen kautta löytyisi henkilö tai henkilöitä, joitten kanssa voisi olla muutenkin tekemisissä, silloin vois olla mielekkäämpi käydäkin kuuntelemassa ja kertomassa samalla myös omaa tarinaa, mitä tulee näihin pariin kymmeneen vahvasti alkoholipainoitteisiin vuosiini. Vaan kun ei ole sellaisia tyyppejä ja siks tunnenkin itteni todella ulkopuoliseksi näissä istunnoissa, vaikka kaikki kyllä ovatkin ystävällisiä jne.

Hei Jalo72!
Lainaan tähän M.K:n sanoja ”Meissä kaikissa on piirteitä, jotka ovat hanurista”, hän sanoo.
Pitää varmasti paikkansa, ja ehdottomasti myös toisinpäin. Meissä kaikissa on piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat kullanarvoisia. Säännöllisesti ja kärsivällisesti osallistumalla piilossa olleet parhaat puolemme tulevat esiin. Sielunveli ilmestyy rinnalle silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kännykän numeroita on hyvä pitää muistissa kaiken varalta. Ja kotona kannattaa lukea askeleita ja perinteitä.
Palvelutehtävät ovat elintärkeä osa toipumista. Palvelun ihme on tämä: kun käytän sitä mitä minulla on, huomaan että minulla on käytössäni enemmän kuin aikaisemmin tajusinkaan.Nämä sanat sattuvat olemaan tämän päivän tekstissä kirjassa Päivä kerrallaan.

Mukaan vaan, aika on puolellamme, kun toimimme yhteiseksi hyväksi!

Hiljaa hyvä tulee

Jalo72 kirjoitti

Raittiuteni alkuaikoina tein selväksi itselleni ja vaimolle, että raittiuteni on ensisijalla. Sen säilyttämisen esteenä ei saanut olla perhe tai työ, olin oppinut ymmärtämään, että ilman raittiutta nekään eivät säilyisi.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Olet oikeassa, raittius tietenkin tärkeimpänä jotta edes jotain säilyisi.
Mulla on vaan sellainen kumppani, jolla ei siis ole alkon kanssa minkäänlaisia ongelmia ja hän on yrittänyt “ymmärtää” vuodesta toiseen mun räpiköintiä tässä ihmeellisessä tilassa, jossa on ollut muuttujia vuosien mittaan jo enemmän kuin tarpeeksi. Välillä menee paremmin ja välillä taas aivan metsään, kaikki yritykset siis vähentää ja puheet lopettamisesta.

10 vuotta tulee kohta täyteen yhdessäoloa ja toisinaan ihmettelen itsekin, et miten hän on jaksanut olla mukana kaikessa tässä? Se etten juo ainakaan hänen rahojaan, en ole väkivaltainen tai muutenkaan käytökseltäni v-mäinen silloin kun olen ottanut? Mut kaikki ne tyhjät lupaukset… siks en enää lupailekaan mitään. Pidän vaan yllä mahdollisimman matalaa profiilia, vaikka tiedänkin että sisimmässään myös hän joutuu kärsimään sivusta katsojana.

Kai ne selvät päivät sitten edes jotenkin antaa uskoa paremmasta tai jotain… toisaalta aika usen ku hänellä on vapaapäiviä, niin haluaa myös rentoutua ja silloin katsellaan yhdessä sarjoja telkkarista ja siinä sivussa myös otetaan. Eli tavallaan sekin hankaloittaa ajatuksiani lopettaa kokonaan, vaikka tiedänkin ettei se ainakaan kanna hedelmää ja tällä tarkoitan aloitustani siitä, et miten alkoholisti voi palata takaisin työelämään. Ei ainakaan näin.

Ps. Lomapuisto, ei ollut tarkoitus kyseenalaistaa sun näkemystäsi tai sanoa siitä tominnasta mitään pahaa. Huomasin vaan luettuani muitten ketjuja, niin aika monelle olet antanut samantyyppisiä vastauksia ongelmaan ja tiedän että on tuhansia jotka ovat löytäneet sitä kautta sen lopullisen päätöksen jättää viinakset kokonaan pois elämästä.

Eli perheessämme on ongelma, mistä ei nykyään juurikaan enää puhuta, vaikkei se ole mihinkään kadonnut vähentämisen myötä.

Heitin sitte emännän töihin iltavuoroon ku hänen autonsa pojallaan lainassa autokoulun ajokoetta varten.
Piti käydä ostamassa vain röökiä, mut ei kaikki mennytkään taaskaan niinku olin suunnitellut. Mä just sen takia tänne jo aamupäivällä kirjoitin jotta saisin edes jotenkin itteeni niskasta kiinni, mut paskanmarjat. Lähtihän sieltä kaupasta lopulta jotain muutakin mukaan.
Oiskohan selkärangaton mulle oikea nimimerkki, koska jos päätöksien eteen ei riitä päivä kerrallaan, vaan pitäis olla tunti kerrallaan et onnistusi, ni ei hyvältä näytä. No, huomennä hällä on vapaapäivä ni se on samalla mullekin selvä päivä.

Muuten Metsien mies. Yritin kuunnella niitä juttuja jonka linkin laitoit. Ymmärrän pointtisi et niistä voisi saada myös apuja ja voimia pysyä sillä tiellä, mitä tässä nyt ollaan hiljalleen tavoittelemassa. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, joista mielummin puhuisin face to face, kun kuuntelisin nauhalta. Pitäis olla suoraan sanottuna joku, joka todella veisi mut paikanpäälle. Mulla olikin kaveri joka tosin muutti jo toisaalle, joten nyt on tultava toimeen omien päätöksiensä kanssa yksin. Siis saada itteni ruotuun ja astua ovesta sisään, et tässä mä nyt olen. Siihen pisteeseen asti ku pääsis, ni sit helpottaisi. En vaan tunne täältä ketään raitista ihmistä vaikka olen asunut paikkakunnalla jo lähes tasan 10 vuotta. Sekin muuten aika merkillinen juttu nyt ku ajattelee… tai no onhan se ollut tiedossa jo pitkään. Mut vasta tän kaverin muuton jälkeen sen tajusin, et näin se oikeesti on.

No mutta, en jaksa valittaa enempiä. Tehty mikä tehty. Onneks luonto keksi mulle hommia, eli satanu ihan hemmetisti lunta. Ei muuta ku härkää sarvista kiinni ja pihalle, tässä tapauksessa lumikola käteen ja reippailemaan!

Nonni. Päivän askareet tehty ja tilalle astuu jälleen se sama tyhjyys ja turhautuneisuus. Olisin voinut olla tänäänkin ottamatta mitään, jos vain järki ja toivo kulkisivat käsi kädekkäin.

Juu no ymmärrän tuonkin pointin…ainakin jotenkin…

Itsekin vuosia ryyppäsin ja lopulta olin niin heikossa kunnossa, että oli pakko lopettaa tuo touhu… itse asun niin korvessa ettei päivien pituus ja työt yms yhdistettynä ole yksinkertaisesti aikaa ja mahdollisuutta käydä tapaamassa muita raitistumista etsiviä sankareita… joten on ollut jopa hieman pakko selvittää oma pää ihan itse ja luottaa omaan päättäväisyyteen, kärvistelyyn ja sisuun… mm. noita olen kuunnellut…kun olen niistä voimia saanut pahimpien hetkien yli… nuo riittäneet siis mulle osana päihdeterapiaani…

Kukin selvittää päänsä omalla tavallaan ja jotkut ei selvitä mitenkään.

Täältäkin toki löytyy myös paljon erilaisia selviytymistarinoita… niistäkin voi löytyä hyviä vinkkejä omalle kohdalleen!

Sen verran lisäisin tohon vielä… ihan niinku yleisesti kaikille jotka yrittää raitistua…että alkoholin käyttö samaan aikaan helkkarin huono tapa…sen kanssa se ei kyllä onnistu mitenkään!

Läheisen alkoholismista kärsiväkin voi käydä esim. A-klinikalla keskustelemassa. Aikoinaan alkoholistien läheiset ovat ruvenneet myös kokoontumaan Al-Anon-ryhmissä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Juuri tuosta mua on eniten varoiteltu, et silloin ku täytyy puristaa itestään viimeisetkin mehut pystyäkseen olemaan juomatta, tulee ennenpitkää se taitekohta, jossa se sitten ratkeaa, eli tulee se odotettu retkahdus. Niin mullakin kävi viimeks ku olin ollut jo nelisen kuukautta juomatta ja kuvittelin et voiton puolella mennään, ni eipä siin voinu mitään ku kuningas alkoholi yllättikin täysin ja loppu onkin historiaa.
Olen lukenut hyvin paljon tästä aiheesta ja se kait tässä on jokaisella raitistumiseen pyrkivällä tarkoitus löytää, eli pysyvä tila elää selvänä remissiossa. Tila, jossa mieli ja koko keho ei enää yksinkertaisesti kaipaa/ tarvitse alkoa ja sitä ei tartte ajatella 24/7?

Me ollaan keskusteltu tuostakin asiasta jossain vaiheessa kun tilanne oli todella katastrofaalinen. Silloin sain vastaukseksi ainoastaan sen, et hoidat ittes kuntoon tai sit on yksinkertaisesti pakko erota.

Ja hoidinhan minä. Aloin käymään jälleen töissä ja osallistuin kodin askareisiin, kesä ja vuosi 2016 olikin suuri käännekohta lähes kaikessa, kunnes jälleen… itse kunkku palasi kuvioihin salakavalasti, mut sain hillittyä sen verran, etten vajonnut enää pinnan alle. Pystyn siis elämään suhteellisen tavallista elämää, mut ikäänkuin sivutuotteena on se tai ne muutamat kaljat, jota ilman en tunnu toimivan.

Moi Jalo
AAsta sen verran etta olen kokeillut ja tuntui hyvalta. En tosin nyt saannollisesti ole palavereissa kaynyt. Sen verran voin kertoa etta eras kaukaisempi sukulaiseni oli nuorempana aivan pohjalla, oli mennyt asunnot, ystavat, rahat etc. Nainen oli aivan rappiolla. Sitten toinen sukulainen tarjosi ilmaisen lomamatkan kohteeseen missa juostaan kv. maratoni, mutta ehtona oli etta han lopettaa juomisen ja alkaa harjoitella juoksua. Kuukausi meni ja han oli liittynyt AA:han, koukkuuntui juoksemiseen ja henkilokohtaiset asiat alkoivat pikkuhiljaa parantua. Yhtakkia han olikin onnellisessa parisuhteessa, sai tyopaikan ja katon paan paalle ja luonnollisesti kunto alkoi olla huippuluokkaa. Viela 25vuoden jalkeen kay saannollisesti AA:ssa ja on muuten juossut enemman maratoneja maailmalla kuin kukaan tuntemani henkilo. Siina vain yksi esimerkki.
Oman pohjani saavutin kun tyopaikalla huomattiin etta mieshan on juonut – kaytoksestani ei voinut paatella mitaan mutta hajusta sitakin enemman. Pomon kanssa keskusteltiin asia perinpohjin. Olen ollut firman palveluksessa toistakymmenta vuotta (Britanniassa), pidetty tyontekija etc ja pomo todella kannustava. Mutta se hapean maara oli sanoinkuvaamaton. Oli keskiviikko paiva – lounaalla olin vetanyt valkoviinia salapullostani ja oluet ravintolassa ja pomo sanoi etta juteltaisko. Loppupaiva oli kuin jostakin hidastetusta elokuvasta. Siita aloin rakentamaan raittiutta, pikkuhiljaa ja takapakkiakin on tullut. Mutta luulen etta suunta on oikea.
Tsemppia matkallesi. Raittius on tavoittelemisen arvoinen asia. En todellakaan kaipaa niita vieroitusoiretuskia kun ei uskalla suunnilleen poistua talosta kun ihmiset pelottaa.
SW10

Hyvin on yli 9 kk. Toiminu näin ainakin itsellä… enään ei pahemmin edes tee mieli…

Itse sitä on kuitenkin itsensä loppupeleissä raitistettava… ei sinne omaan päähän kukaan muu niitä päätöksiä tee! Ja kukin itse sen suunsa avaa ja kiinni pitää!