Toiveikas.

Jäänyt tässä nyt pikkasen jalkoihin vaikka suoranainen dokaaminen ei olekaan enää tätä päivää. Miettinyt pääni puhki et mitä tarttee tapahtua että voisin vielä jaksaa? Nimenomaan jaksaa, herätä 5:15, matkoineen 10h päiviä, viikonloput joko kännissä tai sitten sulkeutuneena omiin oloihin Netflix ja kasa mässyjä kaverina.

Kuinka moni on juonut käytännossä koko aikuisikänsä alkaen (mun kohdalla 15-45 vuotiaaksi), joista 10 viimeistä ollut sellaista hullun myllyä, ettei siin ole välillä enää pelkästään dokattu. On vedetty lähes mitä tahansa.

Silti elän viikot suht normaalisti. Kukaan ei edes tajua et mulla saattaa olla 2 promillea veressä. Enempi huomataan se, kun ei ole mitään! Halu palata takas ihmisten ilmoille on ollut suuri ja samalla myös hyvin masentava, koska olen huomannut että juomiseni ja iltatissutteluni on vienyt pohjan kaikelta. Terveys on mennyt aika pahasti viivan alle.

Jos on saman oloisia fiiliksiä ja kenties selviämistarinoitakin, niin mielellään kuulisin et miten, missä ja millä tavalla? Ja ennen kaikkea kuinka pitkään, pysyvästi onnistuneena. Tai no alkoholismihan ei ole ikinä pysyvästi hoidettu, mut alustava liitteeni antaa toivoa sille, et voi olla mahdollista elää sen kanssa täysin tervettä ja normaalia elämää arkipäivineen.

Kävin hakemassa taas kerran Kojon kirjan Eroon viinasta ja nyt kolmatta kertaa lueskellessani tajusin yhden tärkeän asian. Se mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi kaikille. Jätin puolessa välissä kesken, koska saarnaaminen aiheesta on paljon isompi ärsyke kuin mieliteko, jonka voi aina silloin tällöin selättää… edes muutamaksi päiväksi.

:slight_smile:

Putkalinjalla? :slight_smile: No joo, tos oli hyvä vastaus = huumorilla, et kaikkee ei tartte ottaa niin tosissaan, koska juurikin se tosissaan ja täydellä teholla kaikki energia vain siihen, et ollaan päivä juomatta sitoo mua enemmän ku moni osaisi edes kuvitellakaan! Jos jätän välillä ajattelematta koko alkoholin, saatan huomaamatta todeta illalla etten tartte tänään yhtään mitään vaikka kaupat olisikin vielä auki.
Mulla on vain yksi tavoite, päästä takaisin sosiaaliseen yhdessä tekemiseen työn merkeissä, mut juonu kuntoni niin rappiolle ettei siitä ole oikein tullut mitään.

:slight_smile:

Taidan jättää putkat sikseen. Ainut mitä täältä haen ja kysyn on se, et kuinka moni Alkoholisti on pystynyt erinäisten hoitojen ja ryhmien ym. avulla palaamaan takaisin täyspäiväiseen työhön? En aliarvioi ketään, mut noteeraan sellaiset tyypit, missä on oltu kuopassa jo vuoskymmen, ehkä toinenkin. Miten ja mistä löytyi se kipinä lopettaa kokonaan ja alkaa elämään ns. tavallista elämää johon ei kuulu edes skumppalasillinen, oli juhlat sitten mitkä tahansa?

Omalla kohdallani ns. pakonomainen juominen on jo suht hyvin hallussa (omasta mielestäni), mut silti juon jostain syystä edes vähän… tai pikemminkin en mistään syystä vaan tapajuoppona, rentoutuakseni tjtn?

Toi liite Marko Kulmala kannataa lukea. Siinäpä onkin vasta hyvä esimerkki, et pohjaltakin voi nousta ja ilman lopun elämää taakkaa kantavana ex-alkoholistina! Se on pitkästä aikaa paras teksti ja tarina minkä olen lukenut. Ja lukenut… sitä on tullu luettua lähes koko kirjaston anti aiheeseen liittyen. Nyt olen huomannut, ettei ne juoppotarinat saa kuin paskan maun suuhun ja se peiliin katsominen ei ole mitenkään pakollista, jos voi sen sijaan katsella mielummin vaikka tulevaisuuteen.

Joo, sitä on alkoholin luomassa vankilassa omassa yksinäisyydessään. Mutta eroon siitä voi päästä tekemällä töitä asian eteen. Lähinnä kyseen tulee ensivaiheessa raitistuminen ja sen myötä murtautuminen ulos viinan luomasta eristyssellistä. Raitistumistyön voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla tänne asiaa tai asian vierestä, miltä milloinkin tuntuu. Sekä tutustumalla tarjollaoleviin raitistumista tukeviin sydeemeihin, virallisiin ja epävirallisiin.

Etsivä löytää sanotaan.

Moi jalo ja tervetuloa tänne!

Vastaan suoraan kysymykseesi… itse ajoin itseni melko huonoon jamaan lähes jokailtaisella vuosien tapakännäämisellä ja tissuttelemisella… kun jäin vuorotteluvapaalle n.7 vuotta sitten ( en nyt ihan tarkkaan muista vuotta) aiemmasta työstä “ennen nykyistä yrittäjä hommaani” vedin itseni aivan kamalaan kuosiin… tämän hälkeen olin vuosia kännissä tosi usein aamusta aamuun, välillä ottaen “välikuolemat”…ja hoitelin hommia niiltä osin mitä pystyin…

n. 9 kk sitten kyllästyin tuohon touhuun kun pää ja kroppanikin alkoi pettämään… aloin kirjoitella tänne päiväkirjaa ja siinä ohella aloin raitistua ja selvitä… ja tällä tiellä ollaan…

Tervetuloa ja tsemppiä.

kansanradioliitto.fi/ohjelmat.php?id=208

Tuolta löytyy monta hyvää selviytymistarinaa kuunneltavana versiona… suosittelen tutustumaan.

Kiitos Metsien mies. Meillä on siis pikkaisen samantyyppistä taustaa. Itse olen lähes koko ikäni ollut Yrittäjä (monessa eri muodossa), mut aina tekemässä ja suunnittelemassa projekteja jne. Vielä 20 vuotta sitten oltiin mun porukan kanssa yksi suomen kovimmista ja arvostetuimmista alallamme. Sit tais nousta kusi päähän niin pahasti et katsoin tarpeelliseksi lähinnä ohjata toimintaa. Internetin tulon myötä ei tarvinnut enää välttämättä ede liikkua himasta mihinkään.

Se kusipää keksi lopulta myydä halpaa työvoimaa et pääsi itse vähemmällä ja olihan siinä palkintonsakin. Sai juoda silloin ku huvitti, ja yleensä se oli jo keskipäivällä, lopulta jo aamusesta alkaen. Nyt 20 vuotta nöyrempänä en juo enkä esiinny missään tilanteessa krapulassa tai paihtyneenä. Jaksan odottaa sen verran et pääsen himaan ja sit ei ole muulla mitään merkitystä. Se on mun iso ongelma.

9 kuukautta on muuten melkonen saavutus! :slight_smile:

No joo no saavutuksesta en tiedä mutta… kiitos…en olisi kyllä ikinä itsekään uskonut eläväni ilman alkoholia… varsinkaan kaljaa ja tissuttelua…mutta yllättäen sitä mieli muuttuu kun tulee pakko… välillä toki on ikävä entiseen…mutta kaikinpuolin on kyllä parempaa elämä nykyään…

Juurikin nuo "töiden hoitaminen kotoa käsin"mahdollisti itselleni aivan holtittoman elämäntavan sitten loppuvaiheessa… aikas kuollut taitaisin nyt olla jos en olisi lopettanut… lujaa omaa tahtoa, päihdelinkin tukea ja auton avainten antamista vaimolle piiloon tää on monet sadat kerrat vaatinu tässä kuukausien aikana…

Suosittelen kokeilemaan… :wink:

…jaksoin muuten itsekin lukea puoleenväliin tuon" eroon viinasta "kirjan…alku siinä oli hyvä… mutta sitten alkoi samainen hurmos saarnaaminen kyllästyttämään…

Oletko tutustunut Kalle lähteen kahteen uuteen alkoholismikirjaan?..mielestäni aivan huippuja!

Jep! Happotesti oli sellainen juttu ja tapaus mun kohdalla, et samaistuin siihen kuin vahingossa. Muija alkoi kyselemään et miks tilailet baarissa jatkuvasti bissen lisäöksi jotain snapseja jne! No, sitä ei kestänyt ku hetkellinen hurmos.

Hain ton Kojon kirjan viimeviikolla kirjastosta ja samalla laitoin itteni jonoon “Loppuluisun” varatessani.
Jäi niin paljon kysymyksiä auki, et mitä se teki niillä rahoilla ku pääsi pankista, ni olin jopa yhteydessä Kalleen hetimiten, et kai on jatkoa tulossa. Sano et kirjoittaa viel yhden kirjan liittyen alkoholiin ja sen jälkeen jotain muuta.

Ps. ihan noin paskat housuissa en ole ollut ikinä :wink:

:laughing: …heh…oli happotestissä kyllä palion samaistumista myös itselle… loppuluisu on itsellä kans yöpöydällä luettuna… siitä kyllä selviää kaikki mikä jäi ensimmäisessa auki… :unamused: :wink:

Hyvä kirja on myös selviämistarinoita…ostin senkin omaksi ja olen lukenut jo useampaan kertaan…

P.s.jos olet kalle lähteeseen vielä yhteydessä niin kiitä munkin puolesta loistavista kirjoista… :wink: :exclamation:

Kallelle voi kirjoittaa ihan vapaasti FB:ssa ja usein vastaakin. Sen tiedän että käy ryhmissä (en voi sanoa missä), mut on tavallinen heppu ilman mitään egoa muitten joukossa.

Ok…en tosin kuulu enkä tule kuulumaan fasepuukkiin…voishan sille koittaa saada vaikka s.postia lähetettyä.

Ja vaikkei noi ryhmät ole mun kohdalla olleet sellaisia ku olen odottanut, niin tarkoitus ois hakea tukea ja vastaavia kohtalo tovereita myös sen kautta. Muutaman kerran olen käynyt mut ei jotenkin napannut ku ei saa riittävästi aikaa oman ongelmansa penkomiseen. Siks käyn säännöllisesti aikuispsykiatrisella vaihtelevin mielin. Oon vaihtanut tohtoria jo kaks kertaa vuoden sisällä ja en tiiä, ei taida päästä samalle sävelille tän nykyisenkään kanssa.
Syy siihen on nimenomaan vajavainen koulutus ja perehtyminen 2-diaknoosista kärsiville. Toisessa paikkaa leimataan pelkäksi juopoksi ja ohajataan sen mukaisestikatkolle ja ties mihin, toisessa taas sanotaan et vika on korvien välissä ja kirjoitellaan mitä ihmeellisismpiä reseptejä ja on ku “koekaniini” sen takia, et seurataan mitä tapahtuu jos toi syö noi?

https://www.paihdelinkki.fi/sgn/tietopankki/tietoiskut/kaksoisdiagnoosi