Toipuvan alkoholistin puoliso kaipaa vertaistukea

Olen ihan uusi täällä palstalla ja koska en oikein löytänyt itselleni sopivaa ketjua, aloitan rohkeasti uuden. Mieheni 10v alkoholiongelman jälkeen suostui lähtemään heinäkuussa Minnesotahoitoon ja 90 päivän raittiuspäivä lähenee. Mieheni juomisaikaan liittyy paljon manipulointia, narsismia, lyttäämistä, paljon “pahuutta” mikä on tuhonnut koko itsetuntoni. Pahimpana ehkä vuoden kestänyt viestittelysuhde yhteisen ystävämme kanssa minun selkäni takana, lisäksi somessa huomion hakemista ja viestittelyä muiden naisten kanssa.

Mieheni palattua hoidosta asiat ovat olleet aika hyvin. Läheiseni sanoi, että ajattele, hyvässä lykyssä saat takaisin sen miehen mihin rakastuit ja suurimmaksi osaksi näin on käynytkin. Minulla on kuitenkin tosi paljon triggereitä ja yksi näistä on somen käyttö. Mieheni ei ennen ole ollut ollenkaan aktiivinen somen käyttäjä ja tämä lähti tosiaan viimeisen parin vuoden aikana ihan lapasesta. Nyt hänen ei tarvitse kun julkaista itsestään kuva,niin minua alkaa ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa. Eikä asiaa auta se, että minä en näy hänen somessaan millään muotoa. Tämä varmasti on peruja juomisajalta, kun riideltiin paljon ja hän suutuspäissään minut sieltä siivosi, mutta silti päässäni on kamalia mörköjä siitä, että hän haluaa esiintyä siellä sinkkuna. Mikä on tosi ristiriidassa sen kanssa, että meillä on kuitenkin kotona asiat ihan hyvin, toki hänellä on nyt kuluneen viikon ollut vaikeaa riippuvuutensa kanssa. Jatkuva epävarmuuteni ja kyseenalaistaminen aiheuttavat hänessä tietty turhautumista ja turhia sanaharkkoja.

Onko täällä ketään joka pystyisi yhtään samaistumaan?

3 tykkäystä

Sormessa roikkuminen, kuten myös muu jatkuva puhelimella hääräily, on tosi ikävää silloinkin, kun alkoholi ei ole suhteessa mukana. Eli asiaa voi tarkastella ihan ilman alkoholiakin. Juomisen lopettamisen jälkeen addiktio saattaa lähteä toisille urille. Esim somettamiseen. Aivot käyvät vanhassa ohjelmassa niin sanotusti ja some tuottaa dopamiinia.

Ihminen saattaa muuttua hyvinkin paljon kun aivokemiat palaavat johonkin asentoon ja tässä menee yleensä joitain vuosia. Se alun hyväkäytöksinen mies voi olla jo ollut alkoholin vuoksi sellainen, jos on silloin jo ottanut jonkun verran. Silloin, kun se ei vielä tehnyt ihmisestä ikävää vaan puhelijaan ja tunteita osoittavan herrasmiehen. Nyt kun juominen on loppu, voi sieltä kuoriutua mitä vaan ja se kuoriutuminen voi kestää kauan ennen kuin persoona asettuu kohdalleen. Raitistunut joutuu nimittäin myös tutustumaan vähän kuin omaan itseensä uudelleen. Siinä välillä on sitten tunteiden vuoristorata masennuksesta maniaan ja vaikka mihin. Minä vähän kuin palasin sellaiseksi joka olin ennen ensimmäistä ryyppyäni.

oletteko miettineet parisuhdeterapiaa - ei se ota jos ei ainakaan. Ja varmasti antaa. Toisaalta alkoholisti rikkoo läheisensäkin niin, että läheisen voisi olla hyvä käydä jäsentelemässä ajatuksia yksin ja sitten yhteistä tulevaisuutta. Terapian stigmaa ei kannata murehtia. Tie on tosiaan pitkä ja se ei ole helppo. Voimia sinulle!

2 tykkäystä