Toinen kysymys lopettaneille

Michaelin innoittamana:

Minusta on tullut vakavampi. En osaa, enkä halua naureskella kenenkään kännäysjutuille tai krapuloille. Näen usein alkoholinkäytön niidenkin ongelmien ja huonovointisuuden taustalla, joissa sillä ei ole osuutta. mm. järjetön väkivalta. (no useinhan sillä on osuutta asiaan, mutta ei aina).

Juominen on vienyt myös sen viattomuuden, joka minulla oli vielä joitakin vuosia sitten. Typerät teot jättävät jälkensä. Se aiheuttaa ajoittain jonkinlaista surumielisyyttä. (ja on tietysti myös syy vakavamman elämänasenteeni taustalla).

z

Minusta on tullu paljon rennompi ja osaan nauraa jopa itselleni. Minusta on myös tullu paljon estottomampi ja leikkisämpi. Saatan hullutella ja leikitellä hyvinkin lapsellisesti eikä enää niin kovin mietitytä mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Juttelen myös avoimemmin jopa ihan oudoille ihmisille. Kaiken kaikkiaan minusta on tullu huomattavsti vapautuneempi.

Niin, positiiviset vaikutukset kannattaa tietysti tuoda esiin. Tosin mielestäni ne eivät johdu taannoisesta ongelmasta vaan lopettamisesta. :slight_smile:
Tuo on ihan totta että itseensä suhtautuu rennommin ja muut ihmiset on helppo kohdata pää pystyssä. Nykyään pidän itseäni tasavertaisena muiden kanssa, mitä ei tapahtunut silloin kun join liikaa. Silloin kuljin jotenkin henkisesti pää kumarassa ja ajattelin, että kaikki huomaavat/tietävät että juon liikaa.

…voisinpa vängätä vastaan. :wink: Kyse on kait kuitenkin noista molemmista…on tullut hommattua olan takaa elämänkokemusta, joten siinä valossa elämä näyttäytyy erinlaisena kuin aiemmin. Tosin osa meistä katkeroituu…mistähän sekin johtunee? Siitäkö, että prosessi on jäänyt kesken?.. ehkäpä. :unamused: :wink:

Niin, itse kysymys…Voisin vastata paljolti Piparmintun tavoin. :smiley: Onhan tuota tullut elettyä… nähtyä sekä koettua kaikenmoista. Itse en jää murehtimaan tai märehtimään menneitä. Tiedän mitä olen taakseni jättänyt, ja kaikkea ei voi ylpeydellä muistella :blush: :frowning: . Ne ovat kuitenkin pohjana tälle päivälle. Ja loppujen lopuksi mitä meillä kenelläkään on muuta kuin tämä hetki. Jokainen toki valitsee itse mihin hetkeen jää kiinni. Itse yritän elää tässä päivässä.

youtube.com/watch?v=gALRkzB530A

No kokemusta on tullut. “Oppia ikä kaikki”. Jos osaa ottaa opikseen. Niin… tuosta katkeroitumisesta… Osa lopettaa kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että juominen on aiheuttanut elämään ja terveyteen pysyviä muutoksia. perhe on menetetty, terveys mennyt… Kyllähän se psyykeeseen vaikuttaa. Vaikka raittius olisi tuhat kertaa parempaa aikaa kuin juoma-ajat, paljon menettänyt voi ajatella aik´ajoin, että parasta olisi ollut jättää kuitenkin kokonaan korkkaamatta. Ihan ymmärrettävää.

Minä uskon, että kaikki kokemani huonotkin asiat on tarkoitettu, että minusta olisi tullut tällainen ihminen kuin olen nyt. Vaikeudet on tarkoitettu opettamaan jotain ja vastoinkäymiset ovat tilaisuus kasvuun. Siksi en murehdi menneitä menetyksiä vaan olen niistäkin kiitollinen.
Nykyään olen paljon hekisempi ihminen ja pohdiskelen mielelläni syntyjä syviä.

Siitä vapautumisesta vielä. Taidan olla nykyään selvinpäin yhtä rento ja estoton kuin aiemmin juovuksissa. Ilman niitä huonoja puolia. :smiley:

“Kun katsot kuiluun, kuilu katsoo sinuun…”

Positiiviset asiat ovat ilmeisiä ja minulla on samoja kokemuksia kuin Piparmintulla ja Onniinalla. Itseluottamus on parantunut ja olemus vapautunut jne.

Mutta mitä on perintönä siitä tuskasta ja “pahuudesta”, jonka kanssa olemme pelanneet? Oletteko oppineet manipuloimaan ihmisiä halutessanne lisää juotavaa tai päästäksenne juomaan? Osaatteko sen yhä? Entäs hermot? Myös minä olen syönyt beetasalpaajia. Joskus juoma-aikoina sain selvänä paniikkihäiriön kaltaisia tiloja, ja “ihmisten edessä” oli hirveätä olla joskus, kun kädet tärisivät, hikoilutti ja olemus oli tuskainen. Epäilen että joissain tilanteessa minulla saattaisi olla yhä vapinoita, jos ei olisi beetasalpaajia. Epäilen, että se tietty epävarmuus on yhä jäljellä ja että se on alkoholismin aikaansaannosta. Tunnen itseni yhä aika ajoin alhaiseksi ihmiseksi menneisyyteni tähden. Saattaa myös olla, että olen kyynisempi, tunteettomampi ja ylipäänsä synkempi ihminen kuin ennen. Juomari on jossain mielessä radikaali ja idealisti. Sitten kun juominen loppuu, on aikaa ajatella enemmän, ja kaikenlaiset epäilykset valtaavat mielen. Tietyssä mielessä olin “mukavampi” ja ehkä suurpiirteisempi ihminen, kun join, kun en välittänyt mistään pikkuasioista… Toisaalta taas juoma-aikoina saatoin olla myös täysi demoni, että ei sen puoleen.

Tämä nyt on tällaista analyysia ja tajunnanvirtaa, koettakaa kestää…
:smiling_imp:

Tuota minäkin ajoin takaa. Tuomme usein esiin raitistumisen positiiviset puolet, mutta emme ota puheeksi juomisen aiheuttamia muutoksia meissä. Ovatko nämä tabuja? Ikään kuin niiden puheeksi ottaminen voisi vaarantaa jotenkin saavutetun raittiuden.

Tarve manipuloida, valehdella ja syyttää muita omista ongelmista ovat sellaisia juttuja, joista olen päässyt itse eroon. Mutta KYYNISYYS on jäänyt. Ja epäluulo/epäluottamus juoviin ihmisiin. Joku voi tulkita sen halutessaan sympatian puutteeksi.

Tuskinpa. Omalla kohdallani on ainakin kyse eteenpäin suuntautumisesta eikä sen miettimisestä, olisinko toisenlainen ilman viinahistoriaani. Tokihan voisin miettiä olisiko pankkitili erinnäköinen, uraputki selkeämpi, ulkonäkö hehkeämpi, aivosoluja enemmän käytössä :smiling_imp:, parisuhde tasapainoisempi (painolastinani kulkee aina tuo menneisyys… :blush: ) ja itsetunto paremmin kohdallaan ellen olisi viinan kanssa näin kauan pelleillyt. Tuohon on helppo vastata…asiat olisivat varmasti toisin. Sitä en sitten osaakaan varmuuudella sanoa olisivatko ne paremmin. :wink:
Jos on tarvetta, niin tokihan noita asioita kannattaa miettiä…ja kaippa niitä jokainen jonkin verran joutuu matkansa varrella tuumailemaankin. Itsestä on sitten kiinni mimmoisen painon noille asioille antaa. Aihe on hyvä, kunhan muistetaan…suhtautumistapoja on niin monia. Aina ei ole kyse pakoilusta tai silmien sulkemisesta. Me vain suhtaudumme elämään kaikki niin erillä tavalla. Mukavia pohdintoja toivottelen kuitenkin. :smiley:

Ai niin…

…mielenkiintoista. Itselläni huomaan taas sympatian kännisiä ja alkoholisteja kohtaan lisääntyneen. Ei voi puhua oikeastaan säälistä…vaan enemmänkin surusta. Se on se tunne, joka valtaa kun näkee huonosti voivan ihmisen, on kyseessä sitten alkoholisti, narkkari…tms. Sitä jää miettimään kaikkea mikä tuon “kilven” alla on piilossa…hukassa. Näin me olemme erilaisia, tässäkin asiassa. :wink:

Toki sitä tuntee näinkin. Riippuu oikeastaan ihan täysin alkoholistista/persoonasta. Epäluottamusta tunnen kai siksi, etten ollut itse millään tasolla luotettava. Ainaisia velkasotkuja, selityksiä, valheita… niin sitä kohdeltiin ystäviäkin :frowning:

Ah, mutta nämähän ovat niitä asioita, jotka raittius (ei juomattomuus) poistaa :slight_smile:? Minä olin juovana aikana kyyninen enkä luottanut muihin ja hain syytä omiin ongelmiini aina muista ihmisistä. Juomisen aiheuttamia asioita pelkäsin kyllä juuri raitistuttuani, mutta ne pelot ovat osoittautuneet turhiksi - mm. katkokävely, jonka ei kuulemma pitäisi edes parantua, parani kumminkin, eikä muistikaan pätki enemmän kuin mitä ikä sallii.
Olen ‘valinnut’ olla oma itseni, sellaisena kuin olen ja jopa sellaisena minkälaiseksi haluan tulla.

Mun kohdalla ne muutokset on olleet vaan positiivisia. Tai sitten en vaan huomaa muita… Enhän tietenkään voi tietää millainen ihminen olisin, jos en olisi koskaan juonut. No joo, ne muutokset joista puhun, eivät johdu juomisesta vaan raitistumisesta. Mutta jos en olisi juonut, en olisi voinut raitistuaakaan. :laughing: Enkä olisi koskaan löytänyt AA:han enkä olisi tullut nöyräksi, oppinut arvostamaan elämääni ja muita ihmisiä, löytänyt hengellisyyttä, Korkeinta Voimaa, kiitollisuutta ym. ym…

Olen ollut kaksi kertaa (v.98-99 ja 07-08) lähes raittiina (n. känni/kk) → paino nousi yli 20 kg. Painoin 106 kg ja 105 kg. Söin usein aamuyöstäkin jos satuin heräämään. Syömisestä tuli pakkomielle. Kerran söin leivontatarvikkeet aamuyöllä kun jääkaapissa ei ollut syötävää ja kerran join salaattikastikkeet aamuyöllä kun jääkapissa ei ollut mitään juotavaa.

Olen ollut kaksi kertaa yli 2 kk täydellisen raittiina (v.98 ja v.01) - luin koko ajan päihdealan kirjallisuutta ja kuuntelin pakonomaisesti Lentävää puliukkoa. Eli: raittius aiheuttaa minulle syömishäiriön ja tolkuttoman lihomisen tai pakonomaisen kuivahuikkaputken.

Kyllä ne muutokset ovat minullakin 100% positiivisia. :smiley: Juominen ei onnistunut saamaan aikaan esim. mitään fyysisiä muutoksia, koska ikää ja holistin uraa on takana kuitenkin suht lyhyt pätkä. Ja en ole esim. ajatunut jo nuorena rikollisiin päihdepireihin j omaksunut sieltä arvoja, jotka istuisivat sitkeästi

Mitä tulee tuohon kyynisyyteen, se on mielstäni enemmänkin luonteenpiirteeni, ei välttämättä juomisesta johtuvaa. Jos on suhtautunut aina hieman varauksella muihin, tuskinpa tuo asia muuttuu, vaikka hurahtaisi uskoon… Juoviin ihmisiin on ehkä syytäkin suhtautua varauksella. Ainakin mitä tulee lupauksiin, rehellisyyteen jne. Onneksi raittiiden joukosta löytyy POSITIIVISIA tsemppajiakin. Mä en ole oikein sitä sorttia, vaan enemmänkin “lopeta ruikuttaminen ja hae mitä tahansa apua” -tyyppiä. :wink: