Toinen jalka haudassa

Juominen on nyt vienyt minulta kaiken.

Join toissapäivänä itseni tajuttomaksi asti. Eilen huusin miehelleni raivopäänä, peruin työt omituisia selittäen, huusin miehenikin pomolle puhelimessa, huusin pojalleni, joka tuli käymään ja jätin ystäväni odottamaan minua yksin ravintolaan.

En tiedä, minkälaisia viestejä ja puheluita olen lähetellyt ympäriinsä. En uskalla katsoa esim. Messengeriä ollenkaan.

Eilen illalla oksentelin ja vieläkin mahaan sattuu oudosti sivuille ja alaselkään myös. Maksa kai siellä koittaa poksahtaa.

Monen monta työpaikkaa olen menettänyt juomisen takia. Todella ilkeällä tavalla. Olen mennyt töihin kännissä ja krapulassa - ja saanut potkut.

Tänään olisi mentävä töihin, oli mikä oli. Olen aivan rikki. Haluaisin oikeasti, että minut otettaisiin johonkin laitokseen hoitoon, mutta mitään rahaa ei ole.

Muisti pätkii, sydän lyö miten sattuu ja tänään joudun töihin. On työtä klo 9-21. Ahdistaa aivan valtavan paljon. Koko iho on punainen ja kädet tärisevät.

Ajattelen nyt, että kuolema alkaa olla ainoa vaihtoehto. Enpä joutuisi ainakaan töihin ja selittelemään tekojani. Kuoleman ohella sairaalahoito tuntuu vaihtoehdolta. Suihkussa käyminen, pukeutuminen, hiusten harjaaminen tai työpapereiden katsominen tuntuvat täysin mahdottomilta asioilta.

Ehkä koitan löytää sijaisen jostain tälle päivälle. Jos saisin itseni pidettyä hengissä vielä vähän aikaa. Vai tarvitseeko minun pysyä hengissä? Vanhempani kai ainakin toivoisivat minun vielä sinnittelevän tällä planeetalla.

Miten voisin päästä hoitoon? Eräs tuttavani kuoli juuri vähän aikaa sitten alkoholin takia. Ei edes suostunut ottamaan apua vastaan lääkäreiltä. Antoi vain itsensä kuolla. Sehän olisi helpointa.

Täällä olen julistanut juomisen lopettamista lukuisia kertoja. Varmaan jo kymmenen vuoden ajan. Taidan olla toivoton tapaus. Jotkut meistä vain oikeasti kuolevat juomiseen. En pysty lopettamaan. Yksikin tippa alkoholia vie minut tielle, jolta ei ole paluuta. Pelkään ja rakastan juomista. Toisaalta haluaisin kuolla, toisaalta hankkia vaikka kovia huumeita ja olla tajuttomana pari viikkoa. Selvin päin on jo niin vaikea olla.

Kurkkuun ja keuhkoihin sattuu. Miten voin muka olla viiden tunnin päästä valmiina lähtemään töihin? Enhän voi mitenkään pystyä siihen. Melkein tarvitsisin ambulanssikyydin sairaalaan. Mutta eihän sitä juomisen takia voi rasittaa yhteiskuntaa ja lääkäreiden resursseja. Tämä on täysin oma vika.

Itsetuhoiset ajatukset risteilevät päässäni niin, etten uskalla edes lopettaa tämän viestin kirjoittamista. Pelkään, että tähän tulevat kirjautumaan viimeiset sanani. Kehoni on niin rikki, ettei elämä ole enää mikään itsestäänselvyys. Ja ikää minulla on vasta 38 vuotta.

En halua astua ovesta ulos, en kantaa vastuuta töissä, en edes puhua kenenkään kanssa. Haluaisin vain piiloutua peiton alle ja täristä siellä. Voi, miksi en voisi päästä johonkin laitokseen ja olla virallisesti sairaana edes pari päivää? Toisaalta, eihän juovasta juoposta edes kannata pitää huolta.

Puhelin on täynnä viestejä. Osassa vaaditaan tekemään asioita, jotka olen jättänyt rästiin. Osassa ollaan hyvin huolissaan voinnistani. Osassa koitetaan laittaa välejä poikki kohteliain sanakääntein. En pysty reagoimaan niistä mihinkään.

Miten voin selvitä tämän päivän toimistani? Soittaisinko A-klinikalle? Se on jo tuttu paikka. Mutta sielläkin kaunistelin juomistani ja esitin asiallista ihmistä. AA:ssa taas kävin joitain kertoja, kahdessa eri kaupungissa. Toisesta sain puhelinnumeron joltain ja soitinkin hänelle tiukan paikan tullen. Puhelimessa tämä ihminen kuitenkin sanoi, että minun täytyy vain puhua ryhmässä, ei hän pysty nyt auttamaan. Ymmärsin häntä, mutta olisin niin kaivannut jonkun apua. Toisessa ryhmässä oli paljon miehiä, jotka puhuivat kaikki panojuttunsakin niin avoimesti, että ryhmä tuntui ahdistavalta. En uskaltanut puhua siellä mistään asioistani.

Tuossa aivan vieressä olisi monta litraa viiniä. Minähän juon viiniä sillä tavalla hienostuneesti juustojen ja keksien kanssa. Vain pari (kymmentä) lasillista. Outoa, että kaksi kolmen litran laatikkoa tuntuvat silti pikkuannokselta.

Huvittaa ajatella, että kukaan ei varmasti lue tätä tekstiä näin pitkään. Eikä se olekaan mikään ihme. Tässähän kirjoittaa juoppo vain pysyäkseen hengissä. Kun ei mihinkään Myllyhoitoihin ole varaa. Lähimmässä terveyskeskuksessa ja sairaalassa on omia oppilaita töissä. Niihin en uskalla mennä. Monille ihmisille minä edustan kunnollisuutta ja monia muita hyveitä. Mutta kaikki hiemankin läheisemmät ihmiset tietävät, että olen täysin juoppo.

Nyt on pakko hakea vettä. Loppuisikohan tämä paniikki ennen töiden alkamista? Jos nukahdan, heräänkö enää ollenkaan? Haluaisinko herätä vielä tähän elämään?

Apila, jos heräilet sellaiseen aikaan, että ehdit paikalliseen terkkariin niin yritä rohkeasti lähteä sinne. Mielenterveys- ja päihdepuolelle pääsee myös ilman ajanvarausta. Parhaassa tapauksessa pääset heti osastolle sisään, ja saat ensiapua pahaan oloosi. Itku varmasti tulee, sillä kirjoituksesi huokui pohjatonta kärsimystä. Kun tämän ensiaskeleen olet ottanut, alkavat asiat selvitä. Älä tunne suotta häpeää - terkkarissa eivät tule katsomaan sinua arvostellen vaan auttaen. Tsemppiä! Kirjoitathan lisää, kun jakselet.
virtuaalihalaus

Apila, luin kirjoituksesi uudelleen. Sanoit, että paikallisessa terkkarissa on oppilaitasi etkä siksi sinne halua mennä. Nyt on kuitenkin kyseessä sinun henkikultasi, joka on huomattavasti tärkeämpää kuin se, että saatat törmätä tuttuihin. Alan ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus, ja sinä tulet osoittamaan suunnatonta rohkeutta, että haet apua. Vaikka olosi on kuin tukkirekan alle jääneellä, niin ole itsellesi lempeä ja yritä ottaa tämä iso askel. Kaikkea hyvää sinulle!

Heräilen tässä pikkuhiljaa. On vain pakko tehdä työt. En saa ketään sijaistamaan, sillä tämän päivän töihin kuuluu pieni esitys, jossa olen avainasemassa. Tiedän vielä, että useampi ihminen tulee suuttumaan minulle tänään, sillä en ehdi olemaan joka paikassa niin pitkään kuin minun kuuluisi - muiden töiden takia. Joudun siis juoksemaan ympäriinsä ja aina, kun edellinen juttu loppuu, seuraava on jo alkanut jossain muualla.

Syke on todella korkealla ja paleltaa koko ajan. Silti on astuttava ovesta ulos puolen tunnin päästä. En ymmärrä, miten voin selvitä tästä päivästä. Ja olla vielä juomatta illalla “palkinnoksi”. Haluaisin vain vuodepotilaaksi johonkin. Eipä sillä, kyllä tämä makoilukin on vaikeaa, kun on niin huono olo.

Jos tätä lukee joku, joka on jo lopettanut juomisen, olkoon hän ylpeä itsestään.

Hei Apila.

Kuten H2O tuossa edellä kirjoitti, nyt haet äkkiä apua itsellesi.
Vointisi on nyt siinä mallissa, että oikeasti tarvitset hoitoa, viis siitä ketä siellä on. Tuttuja, tai vieraita.
Elämä on kuitenkin niin arvokasta, että meidän kaikkien kannattaa katsella se loppuun ilman päihteitä

Et taida oikein omilla voimilla saada kiskottua itseäsi ylös. Hienoa, kun kirjoitit tänne. Täällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät vaikeutesi.
Kirjoittele lisää tänne. kun siltä tuntuu.Täältä saat tukea saman asian kokeneilta kanssasisarilta ja -veljiltä.

Ja ennen kaikkea: Älä rakas ihminen juo. Se lisää vain tuskaasi ja pahaa oloasi.

Me täällä välitämme sinusta.
Voimahalaukset.

P.S. Sinulla on vielä paljon hyvää. Vaikkapa työ. Itse kauan sitten menetin oman työpaikkani juomisen takia. Ja paljon muuta.

Hei Apila

Olisikohan hyvä ajatus ottaa yhteyttä taas sinne A-klinikalle niin ettet kaunistele siellä asioita. Asiallinen ihminen varmaan olet kyllä, mutta eihän sekään alkoholismilta suojaa.

Voit varmaan päästä hoitoon rahatilanteestasi riippumatta, sillä niihin pääsee yhteiskunnan tekemällä sijoituspäätöksellä (jota kutsutaan myös maksusitoumukseksi). Käytäntö vaihtelee aika paljon eri kunnissa ja eri puolilla maata, samoin kuin päihdehoitojen valikoimakin.
Esim. Helsingissä hoitoonsijoituksen (maksusitoumuksen) saa suoraan päihdepoliklinikalta, eli samasta paikasta jonka kautta hakeudutaan myös katkaisuhoitoon tai keskustelukäynneille.
Se edellyttää kuitenkin hoitosuunnitelman tekemistä ja siihen sitoutumista.

Akuuttiin katkaisuhoitoon voi päästä samana päivänä, jos tuntuu ettei korkkia saa omin voimin kiinni ja krapulasta uhkaa tulla vaarallisen paha. Katkaisuhoito on kuitenkin vain ensiapu, kestoltaan 3 - 5 päivää.
Pidemmät kuntoutukset joihin mennään katkon jälkeen, ovat kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, ja niitä on sekä laitoshoitona että ns. avokuntoutuksena. Näissä on kuitenkin työssä käyvälle se pulma, että useinkaan töissä ei ole mahdollista käydä samaan aikaan.
Ongelmasta voisi siis olla hyvä avautua myös työterveyshoidossa ja pomolle, joka saattaa suhtautua ymmärtävästikin jos ihminen haluaa hoitaa ongelmaansa.

Apila kirjoitti

Paljon olet menettänyt kuningas alkoholille, mutta elossa silti olet. Tärkeintä tällä hetkellä. Ehkä olet jo sillä tavoin pohjalla, että olet valmis nöyrtymään tosiasioiden edessä ja hakemaan perusteellista apua krooniseen sairauteesi. Alkoholismi on tunne- ja sielunelämän sairaus, johon liittyy fyysinen riippuvuus. Tämänhän tiedätkin, mutta kertaan sen silti.
Sinulla on työ ja perhe, mutta juomistasi jatkamalla niitten lopullinen menettäminen on mitä todennäköisintä.

Surullista, että olet törmännyt aa-palavereissa ihmisiä epäkunnioittaviin tyyppeihin. Kauan palavereissa käyneenä kertomasi kaltaisia olen tavannut äärimmäisen harvoin. Ja olen kiitollinen, että sieltä olen saanut pysyvän raittiuden ja tukiverkoston.

Toivon, että voit työpaikallasi neuvotella rehellisesti umpikujaan johtaneesta juomisestasi ja että saat siellä asiallisen kohtelun.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Komppaan tässä, Apila, Vadelmamunkkia. Hoitoon pääsy ei ole rahasta kiinni. Kävelin itse paikalliseen terkkariin kun voimat loppuivat, ja kun tilannettani kammattiin läpi, olin osastolla loppujen lopuksi yhdeksän päivää. Sain tarpeeksi aikaa toipua ja rauhoittua. Minulle tehtiin hoitosuunnitelma, ja edelleenkin tapaan päihdealan asiantuntijaa ja otan myös silloin tällöin antabusta, jos tunnen olevani heikoilla. Tiedän, että nyt tulevaisuus näyttää pikimustalta, mutta sinä olet jo tilanteesi analysoinut ja todennut, että voimat ovat loppu. Hae, kulta pieni, apua.

Nyt olis oikea hetki luovuttaa sekä hakeutua välittömästi apua hakemaan. Taitais olla kaikille osapuolille juuri oikea ratkaisu: varsinkin Sinulle itsellesi, lähimmäisillesi sekä työnantajalle ja työtovereille.

Toivon Sinulle rohkeutta avun hakemiseen!

Kun asiat pitkittyy niin ne myös mutkistuu…

Sain aamun työt tehtyä ja sen pienen esitelmänkin, jossa minun piti ohjata myös toisia puhujia. Se oli äärimmäisen vaikeaa tässä olotilassa. Sitten minulla napsahti ja laitoin työnantajalle viestin, että tänä iltana ei voi tehdä töitä, olen sairaana. Huomenna menen lääkäriin. Olen oikeasti huolissani sisäelimistäni, sillä juominen aiheuttaa nykyään usein kummallista kipua myös selän puolella.

Minulle tyypillisesti en osaa ajatella, että ansaitsisin apua keneltäkään. Oikeasti mietin, että minusta on vähiten harmia kenellekään kuolleena. Kuitenkin tiedän, että olen töissäni hyvä ja jatko-opintojakin olen miettinyt vakavasti.

Katson kateellisena sellaisia ihmsiä, joilla on elämä hallinnassaan. Hekin tekevät virheitä, mutta he oppivat niistä. Itse teen yhä uudestaan saman, karmean virheen eli juon itseltäni tajun pois. Krapulat kestävät nykyään 2-3 päivää ja ovat psyykkisesti erittäin raskaita kestää. Oksentelu ja mahakivut ovat helpompia kohdata kuin ahdistuneisuus ja itkuinen, epätodellinen olo.

Tajusin juuri, että olen juonut humalahakuisesti nyt 22 vuoden ajan. Se on järkyttävää! Jo ensimmäinen humaltuminen vei minut johonkin maailmaan, josta en halunnutkaan lähteä pois. Nousuhumala on niin voimakas tunne, etten pysty sitä vastustamaan. Kirjoitin aiemmin tuttavasta, joka juuri kuoli alkoholiin. Nyt tuli mieleen toinenkin tuttu, jonka juomista ihmettelin vuosikaupalla nuorempana. En ymmärtänyt, miten hän saattoi juoda niin paljon niin usein. Nyt juon itse samalla tavalla kuin hän aikoinaan. Hän on nyt pysyvästi jossain hoitolassa, eikä enää voi juoda tippaakaan alkoholia. Joku oli käynyt häntä katsomassa ja totesi, että mies oli kuin vihannes. Ei pystynyt keskustelemaan järkevästi.

Pelottaa ihan hirveän paljon se lääkäriin meneminen huomenna. Voinkohan sanoa puhelimessa jonkin muun syyn ja kertoa itse asian vasta lääkärin tavatessani? Mitä sellaisesta seuraa? Vai pitäisikö mennä psykiatriseen päivystykseen? Meidänkin pikkukaupungissamme on sellainen sentään. Huomaan, etten kykene itsekään ajattelemaan järkevästi tällä hetkellä. Tämän päivän työt veivät niin valtavasti energiaa - jota minulla on todella vähän.

Hienoa, että laitoit elonmerkkiä Apila-hyvä.

Upeasti ja rohkeasti toimittu tänään. Ole ylpeä itsestäsi. Juurikin nuo lainaamani fiiliksesi tuttuakin tutumpia myös minulle ja monelle täällä. Lopettaa suosiolla laskemisen, kun ei aikoihin ole pysynyt huonosti päättyneiden lopettamisyritysten laskuissa mukana.

Meillä kaikilla on toivoa. Jo se, että on täällä mukana keskustelemassa tai vaikka vain lukemassa kertoo VAHVASTA muutoksen halusta ja siitä lähtee kaikki. Ihan kaikki.

Helppohan minun on kommentoida, johan tässä on viikko tätä viimeistä raittiutta takana :open_mouth:

Voimia sinulle ja pysy linjoilla.

Käsitän, että sulla on jo varattuna aika lääkäriin. Pääasia, että kerrot rehellisesti juomisestasi, haetpa apua kummasta tahansa.

Alkoholistin toipuminen alkaa siitä itse tehdystä diagnoosista, josta käy ilmi hallitseeko hän alkoholinkäytön vai myöntääkö olevansa voimaton alkoholiin nähden. Jos hallitsee, ei hätää vaan jatkaa ja juo silloin kun huvittaa. Jos on voimaton, ei ole muuta tietä kuin luopua alkoholista kokonaan, ja voimattomuus on, paradoksaalista kyllä, luja pohja uudelle elämälle.

Ihmisille ei kannata olla kateellinen, koska jokaisella meistä on oma ristimme kannettavanamme. Me vain joko opimme elämään sen kanssa tai salaamme sen muilta.

Rohkeutta sulle lääkärille menoon!

Tänään et ole yksin

Joo. Lääkärille kannattaa puhua suoraan, mutta ehkä siihen päihdehoitoon voisi tähdätä suoraan jos sellaista on. Sinne voi toki ehkä päästä sen lääkärin kauttakin, kunhan kertoo lääkärille rehellisesti mistä on kyse.

Psykiatrinen päivystys ei ole oikea paikka päihdeongelman kanssa, ellei sitten ole joutumassa psykoosiin tai toteuttamassa itsemurha-aikeita. Psykiatrisella puolella saatetaan suhtautua vähän nuivasti päihdeongelmaisiin.

Hei Apila,

vastasin sinulle huolissani tuonne Tyynen-ketjuun. Kirjoitin sinne mitä vaihtoehtoja sulla on hakeutua hoitoon jos rahaa ei ole. Käy lukemassa sieltä jos jaksat tai et vielä ole apua hakenut/saanut.

Täällä on moni todella huolissaan sinusta, jos voit niin kirjoita mitä sulle kuuluu. Älä häpeä hakea apua, loppupeleissä huomaat, että se oli oikea ratkaisu. Suomessa joka perheessä/suvussa on aivan varmasti päihdeongelmaisia, joten ei sitä hävetä tarvitse. Itse huomasin kun avoimesti kerroin sairauksistani + alkoholismistani niin moni alkoi avautua omasta tai lähimmäistensä vastaavista ongelmista.

Ei maailma tähän kaadu

Tyyne

Hyvä Apila, taidat olla siinä tilassa, että nyt on aika myöntyä siihen, että apua annetaan. Ota se vastaan. Ole rehellinen ja avoin, kerro kaikki. Tiedän, että olosi on “paljas”, hauras ja haluaisit paeta kaikkia. Olen ollut tuossa olotilassa.
Mutta avun kanssa, hetki kerrallaan eteenpäin.
Voimahalaus sinulle!

Ihanasti kirjoitettu. Ei kaadu, vaan siitä se oikea elämä alkaa.

Apila, tunnistan kirjoituksestasi tunnelmia, joita myös itsellä oli. En jakanut niitä muualla kuin täällä päihdelinkissä, koska ympäristö olisi voinut saada minut puhuttua yli etten menisi A-klinikalle, esim. häpeän vuoksi, tai sen vuoksi että he eivät ymmärrä kokemustani, vaikka sisälläni olisi vahva tunne/tieto siitä, että nyt haen apua tai kuolen. Koin ettei ollut turvallista jakaa sitä kenenkään kanssa, koska olisi alettu pahimmassa tapauksessa leikittelemään sairaudellani. Tein silloin audit-testin ja sain 38 pistettä 40:stä. Siitä huolimatta lähipiiri olisi voinut saada minut uskomaan, että pystyn kohtuukäyttäjäksi, kun vain riittävästi haluan. Eikä kukaan tiedä vieläkään tästä prosessista. Vain yksi ihminen tietää, jonka kanssa en ole kovin läheinen kuitenkaan. Lähipiirissä voi alkon kohdalla vallita täydellinen kieltäminen ja se ei auta alkoholistin raittiutta ja elämänhallintaa.

Tänään kävin a-klinikalla (oisko ollut neljäs tai viides kerta 37 raittiina olo -päivän sisällä) eikä enää yhtään hävettänyt. Tiedän, että he auttavat minua siellä. Minulle on sattunut ihania hoitajia sekä päihdelääkäri ja pääsen jatkohoitona psykoterapiaan, mutta se edellyttää, että vahva riippuvuuteni alkoholiin on hoidossa eli ennen sitä terapiaa ei aloiteta. Minun täytyy olla ainakin puoli vuotta kuivilla ennen kuin terapiaa aloitetaan. Nyt alan käymään oma-päihdehoitajan vastaanotolla säännöllisesti, että saavutan pysyvän raittiuden. Se on todella hyvä juttu. Minulla on traumoja, joista en pysty edes täällä kirjoittamaan anonyymisti, joten käsittelen täällä vain sellaisia asioita, joihin sanat riittävät, ja se on hyvää opettelua katsomaan eteenpäin ja kulkemaan lähemmäs itseä. Opetella täällä vertaistuen piirissä oman elämän “sanoittamista” alkoholistina.

Tuntuu, että elämäni on saanut uuden suunnan: Minun ei tarvitse enää juoda, minulla on yhä elämä, olen hengissä, minua autetaan. A-klinikalla eivät jätä minua yksin näiden ongelmien kanssa, he ovat ammattilaisia. Se on turvani, kun menen raittiina eteenpäin.

Olen niin kiitollinen siitä, että menin hakemaan apua, vaikka olin elämäni kamalimman paniikkikohtauksen vallassa, kun ekan kerran A-klinikan oven avasin omalla paikkakunnallani neljä päivää raittiina kärvisteltyäni, mutta se kannatti. Minulla on vain lämmintä sanottavaa heistä ja heidän rautaisesta ammattitaidosta. Näen sen todella selvästi näin jälkeenpäin, kuinka A-klinikan oven avaus ja eka sovittu arviointikäynti pelasti henkeni. Yksin olisin juonut itseni hengiltä, joten siitä syystä koen, että sain elämäni takaisin. (Olin jo ihmisraunio monella tapaa, aivokemia sekaisin, fyysiset vieroitusoireet, ajatukset vääristyneet riippuvuuden ympärille, mutta selvisin siitä kuiville.) Sinä selviät Apila. <3 Toivottavasti tarinastani on sinulle hyötyä! Ehkä nelisakarainen onnenlehti onkin tuo Apila nimimerkkisi… :slight_smile:

Kiitos kaikille ihanista kirjoituksistanne. Olen edelleen äärimmäisen väsynyt. Onneksi tänään on töitä vasta illalla!

Lääkärin kanssa kävi eri tavalla kuin luulin. Sain ajan vasta kahden viikon päähän. Tällä paikkakunnalla päihde- ja mielenterveystyö ovat yhdistettyinä jotenkin samaan yksikköön, johon on jonoa. Varasin ensimmäisen vapaan ajan. Mutta se on sentään tunnin aika, jonka kautta voin saada lähetteitä eteenpäin.

Edelleen sähköpostissa ja tekstiviesteissä on kymmeniä pyyntöjä, vaatimuksia ja jopa vihaisia kommentteja töihin liittyen. En ole valmistellut tätä iltaa ollenkaan, mutta jälleen tuntuu siltä, että on vain pakko maata ja levätä vähintään puoleen päivään.

Fyysiset oireilut ovat nyt loppuneet, mutta väsymys ja ahdistus jatkuvat. Välillä tulee omituisia muistumia lapsuudesta ja siitä, miten reipas, taitava ja ahkera olin. Sitten iskee järkyttävä masennus: miten minusta tuli tällainen?!

En vieläkään tunne olevani kykenevä vastuun kantamiseen, työntekoon ja toisten neuvomiseen. Silti on vain pakko suoriutua tästäkin päivästä jollain tavalla. Mutta saanpahan ainakin levätä puoleen päivään.

Katsoin kirjoituksesi Tyyne-ketjusta. Koska sain itselleni ajan terveyskeskukseen vasta kahden viikon päähän, koitan vielä löytää muitakin vaihtoehtoja.

Onkohan olemassa mitään netin live-keskustelua suomeksi tai englanniksi? Eli tavallaan netti-AA-kokousta. Koitan etsiä sellaisen jostain.

Hyvää huomenta Apila,

luojan kiitos vastasit tänne. Täällä on tosi moni ollut todella huolissaan sinusta, meillä kaikilla on aivan samanlaisia kokemuksia kuin sinulla, toisilla tuoreempia ja toisilla kaukaisempia. Ja täällä ei takuulla yksikään sinua tuomitse, ensimmäisen kiven heittäjiä ei täältä löydy!

Toimisin itse niiden tekstareiden kanssa nyt niin, että lukaisisin nopeasti läpi ja poistaisin kaikki pelkät ikävät kommentit + muut ei niin kovin tärkeät. Jäljelle jääville yrittäisin vastata ainakin jotain. Apila; olet oikeasti sairas, saavat muut nyt luvan ymmärtää sen! Ja muista vieläkin, että voit hakeutua sinne katkaisuun jos olo sen vaatii, kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika odotella sitä lääkäriaikaa. Siellä on se etu, että saat tarvittavat lääkkeet ja saat levätä kunnolla muutaman päivän. Voi kunpa voisin auttaa sinua muutenkin kuin virtuaalisesti mutta virtuaalinen voimahalaus joka tapauksessa!

Tyyne

…taisi viestimme äsken mennä vähän ristiin…

Tyyne