Täällä ollaan. Kovin on hiljaista palstalla, taitaa porukka lomailla suunnillansa. Itsellä eka loma viikko takana ja 3 edessä. Aivan mahtavan mukavaa ollut tähän asti. Kun vertaan viime kesään niin jotekin ekassa viikossa nautin enemmän kuin viime vuonna koko lomasta. Eikä varmaan ole pelkkien kelien ansiota, mutta on sillä iso rooli tässä.
Tänä kesänä on nähty ystäviä todella paljon ja se jos mikä tuo virtaa elämään. Alkoholia on mennyt nyt lomalla reilusti, mutta en ole kärsinyt krapuloista. Lauantaina juopottelin illalla. Olin kuskina noin kuuteen asti mutta siitä eteenpäin tuli sitten juotua. Annoksia en jaksa nyt laskea. Eilen sitten join loput viinit mitä oli jäänyt, ja se oli paljon. Vierailemaan tulleet ystävät kun toivat sitä lisää meille omien päälle. Mutta edelleenkään ei harmita, se oli vaan hauskaa.
Itsekin tässä mietin mitä sitä tänään tekisi, mutta taidanpa olla tekemättä mitään. Pesukone on päällä ja pakastimen sulattamista harkitsen, mutta muuten taitaa mennä ihan vaan kirjan lueskeluksi tämä päivä. Jos poimit mustikoita niin teepä vaihteeksi mustikkamaitoa, se on ihanaa!
No iski se lomatissuttelu tännekin päätökseni vastaisesti. Eilen illalla 3 annosta (viskiä). Ei paha määrä mutta kun mä olin päättänyt… 
tuli se, että no mutta loma loppuu kohta jne jne. Huoh. Noh. Ehkä ensi viikon arkipäivät menee ilman. Huomenna menen sovitusti kaverin kanssa ulos, ei mitään myöhään riekkumista vaan alkuillasta sivistyneesti, mutta kyllähän siinä varmaan kerkee sen 4-5 juomaan…
Mulla ei tällä hetkellä ole tuosta alkosta isompaa haittaa paitsi tämä päänsisäinen maailma. Eilisiltainen 3 ei vaikuta mihinkään mun seuraavan päivän toimintoihin, mutta olen sen verran herkistynyt asialle, että tänään olen taas miettinyt enemmän sitä että olenkohan terve ja kuinka vanhaksi elän. Ihan kuin sen voisi ajattelemalla ratkaista.
Muuten ei ihmeempiä. Lasten kanssa olen touhunnut aamusta iltaan oikeastaan koko loman. Huomasin tämän asian tänään. En valita, kerran ne vaan on lapsia. Kysyin tänään heiltä, että tuntuuko teistä onnelliselta, ajatteletteko että olette onnellisia. Kumpikin sanoi joo. Kysyin, että mikä teidät tekee onnelliseksi. Isompi sanoi että meidän perhe ja kaikki mitä me tehdään. Pienempi sanoi että sama vastaus mutta lisää siihen vielä legot 
tästä tuli kyllä hyvä mieli.
Tämän viikon alkoholimäärä tuli eilen täyteen, n. 10 annosta tällä viikolla (jaetaan kahteen iltaan). Ei ny paha mutta ei niin hyväkään. Tässä alkoholiin kyllästymis prosessisani mietin jo tänään, että rupeanko toistaiseksi nollalinjalle. Ihan turhaa hommaa. Ihan kivaa oli eilen mutta noin kiin kuin yleensä, mihin sitä alkoa ihan perusarjessa tarvii. Mulla on jo kaikenlaista muutakin tekemistä mutta lisää voisi keksiä. Siis sellaista mitä tekisin kun alkaa drinksun rentouttavaa vaikutusta kaipailemaan. Mä siis lenkkeilen ja luen ja katson telkkaa. Mitä muuta voi keksiä illan iloksi?
voi miten suloisia vastauksia sait penskoiltasi onnellisuus-kysymyksiisi. varsinkin tämä lego-tyyppi on mainio
siinähän se vastaus on. pienet arjen ilot tekevät onnelliseksi.
olisiko niistä siis myös vastaus tuohon mitä drinksun tilalle?
minusta 10 annosta viikossa on erinomainen lomasaldo. suorastaan ei mitään. vaikkei näin saisi sanoa.
Huomenta
Tässä aamukahvin kanssa lueskelen plinkkiä ja luin myös Lopettajia. Olin vähän hämmentynyt kun taas sai lukea alentuvia kommentteja meidän keskusteluista. Ollaan vissiin liian kannustavia ja positiivisia vaikka kukaan ei kumminkaan tule onnistumaan kohtuukäytössä 
väärin vähennetty kun kaikki ollaan juoppoja. … todella vertaistukevaa. Sujuvasti nollattiin se tosiasia että moni on oikeasti vähentynyt eikä kellään ole sellaista meedion kykyä että voisi sanoa automaattisesti ettei se kenelläkään kestä.
No joo. Arki alkoi. Toimisto oli aivan tyhjä ja kuuma!!! Happi tuntui kirjaimellisesti loppuvan. Päätin siirtyä kotiin etätoimistolle kun meillä on viileää. Tykkään lämpöisestä eikä nämä helteet ole mua haitanneet ennen kuin ihan pari päivää sitten tuli mitta täyteen. Olen pysynyt mahdollisuuksien mukaan sisätiloissa. Edes lenkkeily ei nyt innosta! Mietin, että olisiko mulla nestehukkaa kun päätä särkee eikä ruoka maita. Rupesin eilen tankkaan vichyä ja jatkan tänään.
Lapset on taas kesäreissulla ja mulla on jo ikävä. Mitenhän mä ikinä kestän kun ne kasvaa ja muuttaa pois 
no siihen menee vielä aikaa.
No mutta nyt rupean töihin ja yritän pysyä stressittömänä vaikka huomaankin stressiajatusten taas jankuttavan päässäni.
Ja hei, kiitos Sylvia kommentistasi. 10 olisi ollut mun mielestä vähän vielä pari vuotta sitten mutta nyt se tuntuu paljolta. Mun standardit ovat siis muuttuneet. Ajatuksissani olisi, että maks 7 viikossa ja nollaviikkoja väliin. Mullahan on ollut varmaan 3-4 nollaviikkoja tänä vuonna mikä on enemmän kuin viime vuonna (silloin puhdas nolla nollaviikkoa). Mutta enemmänkin pitäisi saada aikaan!
Huomenta
Tässä aamukahvin kanssa lueskelen plinkkiä ja luin myös Lopettajia. Olin vähän hämmentynyt kun taas sai lukea alentuvia kommentteja meidän keskusteluista. Ollaan vissiin liian kannustavia ja positiivisia vaikka kukaan ei kumminkaan tule onnistumaan kohtuukäytössä väärin vähennetty kun kaikki ollaan juoppoja. … todella vertaistukevaa. Sujuvasti nollattiin se tosiasia että moni on oikeasti vähentynyt eikä kellään ole sellaista meedion kykyä että voisi sanoa automaattisesti ettei se kenelläkään kestä.
no tuossahan se oli., juuri näin.
totta, eikö vaan ole merkillistä, että se annosmäärä mikä ennen vähentämis-projektia ei olisi tuntunut missään, niin nyt se herättelee ihan toiseen malliin.
Moikka. Jestas sentään tämä viikko ei ole mennyt putkeen. Yksi työkuvio mitä olen valmistellut yli puoli vuotta sai ikävän käänteen. Minä olisin tehnyt kaiken vaadittavan sen kääntämiseksi mutta byrokratia on jotain mitä vastaan on hitin vaikea taistella ja miten turhauttavaa se onkaan. Tähän turhautumisen ja pettymykseen join yhtenä päivänä 9 annosta, pikkuhiljaa. Mitään känniä ei tuon hitauden vuoksi tullut joten ei ollut krapulaakaan, ellei armotonta v**utusta lasketa. Joka alkaa muuten kasvaa taas tässä kirjoittaessani. Asia ei edes selviä lähiviikkoina, koska kukaan ei tiedä mistään mitään vaikka mitä selvittelisin. Olen vähän kuin muiden mielenoikkujen armoilla tässä. Vaikea selittää antamatta yksityiskohtia. Ottaa päähän tosi paljon vaikka yritän ajatella, että maailma ei kaadu tähän vaikka koko kuvio menisi pieleen. Mutta siis… Olen raivoissani silti.
Tissuttelu ei tietenkään auttanut vaan olin maassa seuraavan päivän ja ehkä vähän yhä. Tätä katastrofia edeltävänä iltana iltana tissuttelin muuten vaan joten tämän viikon määrät sitten nousevatkin oikein kiitettävästi. Tämä viikko on siis mennyt ihan persiilleen.
No niin. Mulla ei ole siis mitään positiivista sanottavaa
Tsemppiä Pecorino. Mulla ei mitään järkevää sanottavaa, mutta halusin tulla tsemppimään. Mä niin ymmärrän sen vitutuksen, joka nousee varsinkin kun asiat menee päin helvettiä ja kerrankin ei itse olekaan niihin syyllinen Toivottavasti asiat ratkee mikä ikinä se työjuttu onkaan.
Onko sulla muuten jotain alkoholille vaihtoehtoisia keinoja akuutin vitutuksen poistoon? Olen itse niitä miettinyt niin kyselen uteliaisuudesta.
Armoton vitutus kyllä syö ihmistä. Kun on tehnyt ison työn, panostanut paljon… ja homma jostain syystä tyssää, niin ottaa se ihan oikeutetusti päähän. Silloin on yleensä ikävä kyllä vähän huonommassa mielentilassa tehdäkseen hyviä valintoja ja saattaa päätyä sellaiseen valintaan, joka vielä maksimoi ja pitkittää vitutusta. Näin mulle helposti käy, kun valitsen alkoholin muka korjaamaan tilannetta. Mutta eespäin vaan ja uutta tsemppiä, Pecorino! Kyl se tästä meille kaikille vielä kirkastuu ja konkretisoituu, että elämisen iloa ja keveyttä saadaan ilman alkoholia ikään kuin kestävämmän kehityksen periaatteella.
Kiitos tsempeistä. Ongelma on siinä että asia ei edes ratkea kunnolla moneen kuukauteen, saan roikkua löysässä hirressä pitkän aikaa. Siksi täytyisi opetella juuri niitä akuutin vitutuksen poistokeinoja - muuta kuin viina. Parasta olisi että pystyisi laittamaan asiat perspektiiviin eikä raivostua niin ettei veri kierrä päässä. Ei mulla ole oikeastaan muita keinoja kuin että keksin jotain tekemistä joka on jotain ihan muuta kuin se asia mikä vituttaa. Liikunta. Ne ne on. Aloitan nyt myös jooga/mindfulnesia joten toivon, että syksyn aikana oppisin saamaan niistä edes vähän apua.
Tervehdys. Ei mulla muuta kuin viininhimoa. Siis sellaista “jos mä nyt kaksi tai kolme lasia ottaisin”. Olen varannut suklaata tälle illalle. Multa puuttuu kuitenkin se päättäväinen päätös että ei, tänään en ota. Tänään on se päivä kun mieleen hiipii ajatus “no hei ei kai muutama haittaisi”.
Näyttääpä typerältä kun kirjoitin tuon. Hirveää mielen heikkoutta ja itsepetosta. Turhaa.
tervehdys Peco, miten meni eilen?
Plinkkisuodattimen takia et voi kertoa siitä työjutusta (mistä luin vasta äsken), enkä tiedä mistä on kysymys mutta tsemppaan silti. helvetti näitä kaiken maailman asioita kun eivät osaa olla aina kunnolla. eritoten toi, että asia selviää vasta kuukausien kuluttua repii hermoja entisestään. joskus vitutus on niin ankaraa ettei sitä tunnu saavan millään kuriin. onneksi sentään osaat juosta, liikkua urheilumaisesti.
sen täytyy helpata jonkin verran. ja niin hullulta kuin kuulostaa, niin ns syvähengitys auttaa. liittyy jonkin verran mindfulnesiin. että keskittyy pelkkään hengittämiseen. itselleni auttaa myös se tuiki tavallinen että “huonomminkin olisi voinut käydä”.
Tsemppiä Pecorino. Mulla kans tipahti syliin töissä yhdensortin ikävyyksien vyyhti, joka on seurausta toisten ihmisten laiminlyönneistä ja virheistä. P-ska sataa tietysti sen niskaan, joka tuo asiat päivänvaloon, mutta oma kantti ei asemassani siedä silmien ummistelua. Tässäkö se heikkouteni - en kestä stressiä, en osaa purkaa sitä järkevästi. Viiniä vastaan olen todella taistellut ma-ti, toistaiseksi omaksi voitoksi ovat kääntyneet. Olen lähinnä työpäivän jälkeen maannut koomassa sängyssä peiton alla. Mutta ilman alkoholia on menty.
No eilinen päätyi neljän alkoholiannoksen nauttimiseen, lisäksi suklaata, sipsejä, keksejä. Lohturuokaa ja -juomaa. Aamulla oli just semmoinen tympeä olo että plääh. No, nyt on ehkä päättäväisempi olo sen suhteen että tämä viikko mennään loppuun holittomana. Viikon päästä viikonloppuna on kekkerit joiden ruuasta ja juomasta olen maksanut etukäteen, joten siellä ei mennä nollalinjalla. Mutta siihen asti. Tämä olisi nyt päätös.
Multa puuttuu kuitenkin se päättäväinen päätös että ei, tänään en ota. Tänään on se päivä kun mieleen hiipii ajatus “no hei ei kai muutama haittaisi”. Näyttääpä typerältä kun kirjoitin tuon. Hirveää mielen heikkoutta ja itsepetosta. Turhaa.
Ei kuule näytä typerältä vaan ihan kuin mun ajatuksilta, toki voihan nekin olla typeriä. On päätöksiä ja päätöksiä. Joskus tuntuu omassa päässä kuin tietäs jo ajatuksen alkaessa, että siltä puuttuu joku jämäkkyys. Niin kuin muodon vuoksi vain pyörittelis sitä.
Ja tuo plinkkisuodatin se on sitten hankala vaikka ymmärrettävä todellakin. Se hankaloittaa asioista kertomisen koska välillä vain jotenkin puolittaisesti voi puhua. Oliskin niin helppo kun vois kaikki asiat läväyttää tähän eikä tarvis selitellä, mulle tulee völillä olo etten oikeen ole aina oma itseni edes. No mutta tämä nyt on näin, minkäs sillekään tekee.
Mulla on nyt päätös pysyä nollalinjalla elokuun viimeiselle viikonlopulle vaikka ajatuksissa valitettavasti on nyt just noita heikkoja kohtia. Mutta päivä kerrallaan. Huomaan kun lomalla annoin itselleni löysemmät ohjat niin kurinpalautus on työläämpää.
Tsempit!
No just se tahtotila. Alkukesästä oli helpompaa pysyä holittomana kun oli helppo päättää että nyt mä vaan en juo. Nyt mä olen sillä päällä että en juo, mutta silti hiipii se heikko kohta päähän että “niin mutta kun mulla on tämä ärsyttävä tilanne päällä niin eikö olisi reilua että saisin siitä edes hetkeksi taukoa”. Tämähän on siinä mielessä heikko perustelu sillä tiedän, että seuraavana aamuna tämä ärsyttävä työkuvio tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Tilanne jää kokonaisuudessaan miinukselle sillä se muutaman tunnin hyvänolonfiilis päättyy useamman tunnin alakuloon. Nyt jos koskaan olisi se hetki kun pitäisi osata kääntää niitä omia ajatuksenkulkujaan järkeviksi. Hengittää syvään ja todeta, että jotenkin se järjestyy.
Mietin myös joskus, että eikö se ole tosi tyhmää pilata oma terveytensä sen vuoksi että töissä asiat ovat epäselviä ja joskus ne päätyvät jäljettömiin lopputuloksiin jotka turhauttaa ihan hitosti. Onhan se ärsyttävää joo mutta eikö itseään pitäisi arvostaa sen verran, että ei anna sen pilata sentäs koko elämää. Mun työni on sellainen, että se on osa myös sitä sinun identiteettinäsi, minäkuvaa, eli sitä ei voi täysin irrottaa “no se on vain työ”. Ehkä esim Syvian kirjoitustyö on ollut samanlaista?
Tai ehkä se pitäisi saada irrotettua sellaiseksi. Tosin silloin en repisi itseäni kuten nyt, ts. saisin myös vähemmän aikaiseksi. Siitä olen varma, että tilanne olisi paljon huonompi jos mulla ei olisi näitä lapsia jotka pakottavat ajatteleen muutakin. (Toinen tuli juuri viereen loikoileen ja vääntää hirveitä pieruja siitä tämä ajatus/muistutus).
Mutta se olisi taas perjantai. Viikon hankalin päivä holittomuuden kannalta.
Moi. Holtiton viikonloppu vaikka olin kotona koko ajan. Holittomat viikonloput ovat olleet sellaisia, että ollaan jossain. Nyt kotona ja ei tullut otettua. Mielessä on pyörinyt asia, lähinnä niin että “et juo et juo et juo”. Mutta ei siis ole ollut mitään kärvistelyä. Hyvä fiilis!
Sama täällä eli holiton viikonloppu. Hyvä me! Eikä harmita! Tsempit ensi viikkoon. Itse olen tyytyväinen, että koko viikon annokset jäivät kuuteen.
Ihana tuo Pecorinon pieruja vääntävä lapsi! kunnon muistutus todellisuudesta
Täällä kans holiton viikonloppu takana ja todellakin pelkäsin tätä viikonloppua kun loman jälkeinen eka työviikko takana jne. Mutta kun ei edes tehnyt mieli viiniä tms. Eilen oli vähän semmonen olo, että nyt olis mahdollisuus vaan se oli semmonen leijaileva irtonainen ajatus vain. Tänään tuossa iltapäivällä kun tein ruokaa niin silloin oli heikompi hetki. Mutta se on kumma kun on päättänyt ettei ota niin sitä ei ota.
Mutta miten se ei toimi aina?! eikö ole tarpeeksi vielä toistoja asiaan vai onko sitä vaan niin selkärangaton?!
Mun työnkuva on erilainen kun tavallaan se työ jää sinne oven taakse kun lähden kotiin. Kyllä ne asiat usein vielä kotona pyörii päässä ja nytkin jo työstän huomista päivää vaan se on eri asia kuin teillä joille se työ on tiiviimpi osa minäkuvaa.
Ja ei muuta kuin uuteen viikkoon taas! olipa sitten se tavoite taas mikä onkaan
Pecorino kirjoitti
Onneksi seuraavasta lauseesta kävi ilmi, että tuossa on pieni lapsus, pelästyin jo 
Omani se sijaan oli nimenomaan holTiton 
