Tipi81!!!

Olen uusi täällä, selailin vanhoja viestejä ja luin että olet ollut riippuvainen kodeiinista… kuten minä. Voisinko saada sinultä käytännön kokemusta vieroituksesta omin avuin, siis annosvähennyksestä. Saanko kysyä henk.koht. kysymyksen? paljonko max.annoksesi/vrk oli ja tuliko sinulle maksaongelmia? Kiitän tuhannesti jos ehdit vastaamaan :slight_smile:

Natalia

Niin… tietenkin muutkin kodeiiniriippuvaiset saavat vastata. Olisin kiitollinen kaikista kokemuksistanne.

No morjens! Mä tietenkin ehdottaisin ekana miettiin A-klinen apua. Ite olin avovierotuksessa, eli lääkkeet klinelle ja haku 1-7 kertaa viikossa, riippuen siitä uskalsinko ottaa viikon lääkkeet kerralla himaan vai pelkäsinkö syöväni kaikki päivässä. Toki itselläni tepsi lopulta vain seinään lopetus ja ihan hirvittävien tuskien kestäminen, mutta kai se vähennyskin voi jollain toimia. Se on joo suht kivutonta, mutta repsahduksia sattuu sitäkin enemmän, kun haluaa niitä kodeiini oloja, mutta ei saa kun annosta lasketaan koko ajan.

Jos kotona lähtee yrittään niin täysin kivuton vähennys tyyli on vähetää yksi tabletti otetusta annoksesta joka kolmas viikko. Jos annos on tosi suuri niin aluks voi tehä vähennyksiä kerran viikos tai sit vähentää useemman tabletin kerralla. Esim. jos ottaa kymmentä tai viittätoista kerralla niin eka vähennys voi olla viidestätoista kymmeneen tai kymmenestä kahdeksaan. Eli millasilla kerta-annoksilla olet nyt mennyt? Ja paljonko codeja menee sitten päivässä?

Tällä hetkellä menee Panacodia ja Ardinexia yhteensä noin 15 tabl/vrk, en ota koskaan isoa määrää tabletteja kerralla vaan korkeintaan 2. Pitkin päivää siis otan. Pelkään tosiaan että maksa vaurioituu, pitäisi varmaan käydä verikokeissa. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä että Panacodia menisi vain se 8 tablettia päivässä mikä kai nykyisin on maksimiannos. Ardinexia sitten lisäksi, mahahaavan varmaan siitäkin saan. Olen ollut koukussa niin pitkään jo ja pari kertaa päässytkin eroon mutta silloin annokset olivat huomattavasti pienempiä eikä vieroitusoireita oikeastaan tullut.

No mut jos annokset on tollasia pieniä niin alat vaan aluks vähentää ottokertoja. Sit kun otat enää kolme kertaa päivässä kaks ni alat vähentää annoskokoa esim. 1.5 tbl kolme kertaa päivässä ja sit enää 1tbl kolmesti ja sit kahdesti 1.5tbl ja kerran 1tbl päivässä ja näin edelleen. Sit kun annos on yks tabletti kolmesti päivässä ni voit koittaa vähentää puolikkaasta codista puolikasta, eli neljäsosa tabletteja. Panacodin saa kokemuksella näppärästi saksilla pilkottua jopa niin, et kerralla voi vähentää 1/8 tablettia. Sen voi siis leikata kahtia, sitten puolikas kahtia ja tämä puolikkaasta puolikas kahtia. Tällanen murusilla vähennys loipussa laskee tolet niin, et lopussa voit saada jopa alle puolikkaasta tabletista saman olon, kuin ennen suuremmasta määrästä. Elimistö toimii tässä asiassa ainakin mulla niin ovelasti, et vähentäessä tolen laskettua pienempi määrä lääkettä tuo enemmän oloja, kun isompi määrä koskaan.

Tähän väliin utelu: miten paljon ja kuinka kauan olette kodeeinia vetäneet, että riippuvuus syntyi.

Minulla kun ei neljässä kuukaudessa tullut pahemmin viekkareita. Käytin yli 600 mg/pvä ja lopetin seinään. Apuna ainoastaan 20 mg diapamia/vrk viikon verran. Nyt on tullut taas käytettyä viikon verran, mutta kauhutarinat pistävät arveluttamaan. Tottakai tämä on täysin idioottimaista, mutta kai niitä oloja kaipaa kun kaikki muu on tullut lopetettua.

Eiköhän siinä kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta menny, mut ekat pikku reflat koin, kun olin alle vuoden käyttäny päivittäin ja siis ihan kahden tabletin annoksilla ja eräänä päivänä en ottanukkan lääkettä. Eli jo ihan pikku anniksilla voi ittensä koukuttaa niin et alkaa saamaan refloja ja kun ne ekan kerran tulee ni jatkossa ne vaan pahenee. Joskus oltuani vierotuksieni välissä 6kk ilman, päätin tehdä hallitun repsahduksen ja vedin sadan paketin alle parissa viikossa ja sain ihan hirveet reflat. Myös ihan parin päivän käytöstä mulle tulee reflat ja ihan siks mun on oltava ilman. Mun vaihtoehdot on päivittäiskäyttö tai täysin ilman olo, koska reflat tulee tosiaan jo siit jos vedän kahtena päivänä viis kertaa päivässä 2tbl, eli 20 tbl kaiken kaikkiaan. Olen tainnu saada muokattua elimistöni ihan poikkeavaksi mitä kodeiiniin tulee. En oo kuullu, et kellekään muulle kävis näin, mut mulle käy eli tää reflojen saanti ei enää riippuvaisena parista tabletista voi olla mahdollisita jos kerran on kokenu kunnon koukun.

Joo, mua arveluttaa äkkilopetus juuri siksi että olen kuullut omituisesta koukutuksesta. Eli ekan periodin jälkeen (oli se vaikka vuoden periodi) ei monellakaan vakavampia refloja ole ollut, mutta sitten keskushermosto alkaa “suhtautua vakavammin” kodeiiniin kun aikaisemmin. Ja viekkarit syntyy vähästäkin kodeilusta…

Täytyy jarruttaa rauhassa, sillä uskoisin ettei omatoimivieroitus ole vielä kovin vaikeaa.

Itse olen käyttänyt kodeiini valmisteita ~3v melko säännöllisesti. Välillä olen ollut 1-4vko ottamatta, mutta sitten olen taas saanut jonkin syyn ottaa. Onhan niitä syitä kyllä ollutkin.

Muun muassa -07 kovat selkäkivut, -08 oikean ranteen rasituksesta ja gangliosta aiheutunut kipu, -09 oikean jalkaterän murtuma ja viimeisimpänä tänä kesänä sattunut vasemman kämmenluun murtuma, reilu vko sitten sain kipsin pois… Noiden lisäksi on kroonistunut jännitysniska, joka myös on johtanut kodeiinin käyttöön.

Eli mun ongelma on ennemminkin se, että toisinaan tarvitsen opioidi pohjaista kipulääkitystä, mutta en vaan oikein hallitse sitä käyttöä. Aina lupaan itselleni hakiessani uuden satsin, että nyt käytän nämä oikein. Mutta silti löydän itseni lopulta hörppäilemästä 200~300mg kodeiini uutteita tai muuten vaan nappailemasta enemmän kuin on määrätty… Lisäksi välillä tulee käytettyä myös muitakin opioideja, mm. buprenorfiinia ja tramadolia, jos kodeiini on loppu tai muuten vaan tuntuu siltä…

Käytön olen tähän asti lopettanut ihan yksin omilla kämpillä “kylmä kalkkuna” tyylillä… Eipä se kyllä mitään herkkua ole ollut, mutta sitä saa mitä tilaa…

Minnekään A-klinikan järjestämiin avovieroituksiin tai katkaisuhoitoon en halua mennä, koska tiedän ettei kuitenkaan löydy riittävästi motivaatiota lopettaa käyttöä… Vielä.

Joten eiköhän ole vain parempi kärvistellä niin kauan kunnes se todellinen halu lopettaa löytyy. Siihen asti on mielestäni vaan parempi olla kuluttamatta päihdehuollon resursseja ja antaa niille mahdollisuus mennä noihin hoitoihin, jotka ihan aikuisten oikeasti haluaa lopettaa käyttämisen… :unamused:

Panacodien ja Ardinexien lopetuksesta ja vieroituksesta ei ole kokemusta, niin en niistä aio tähän kirjoittaa. Mutta niin kauan, kun joudut niitä käyttämään suurilla annoksilla, niin tee nyt ihmeessä se kylmävesierottelu, niin ei tarvitse maksan kunnosta ja mahahaavoista stressata.

Aivan sama tilanne mulla. Kipujen takia tarvitsen lääkkeitä oikeasti, välillä jatkuvammin, toisinaan harvemmin, ja tähän mennessä Panacod (ja Tramal) ovat olleet ainoat sopivat tehon, sivuvaikutusten ja ihan hinnankin puolesta. Käyttö vaan alkoi jossain vaiheessa lipsua - ehkä 3 vuotta söin satunnaisesti ja tarvittaessa, sitten alkoi mennä useammin ja muutenkin kuin tarpeeseen. Viekkarit koin ekan kerran reilun puolen vuoden päivittäiskäytön jälkeen kun lääkkeet pääsivät loppumaan. Päivittäiskäyttöä kesti ehkä 3 vuotta, välissä muutama ehkä viikon tauko, niin että viekkarit ehtivät juuri yltyä pahimmilleen kun aloitin taas.

Joskus 2 vuotta sitten lopetin seinään (ei mulla mikään muu systeemi toimi kun ei itsekuria ole ollenkaan), kärsin sitkeästi viekkarit jotka eivät onneksi olleet ylivoimaiset (pahin fyysinen olo oli viikossa ohi, parin viikon jälkeen olo alkoi lähestyä “normaalia”) kun annokset kuitenkin olen saanut pidettyä kohtuullisina. Nykyään haen lääkkeitä kun en kestä kipuja, syön ne kyllä sitten yhteen menoon 2 viikon - kuukauden aikana vaikka aina päätän etten ala enää pelleillä niiden kanssa. Sitten pidän aina 1-3 kuukautta taukoa jos se vaan kivuilta onnistuu. Viekkareita en tällä käytöllä enää ole juuri saanut, ahdistaa vaan kun lääkärit ovat alkaneet kirjoittaa niitä aiempaa nihkeämmin ja pienemmissä pakkauksissa, pelottaa etten enää jonain päivänä saa niitä ollenkaan, ja kipuja en kestä ilman niitä. Harmittaa oma selkärangattomuus ja itsekurin puute, tyhmästä päästä kärsii lopulta koko ruumis. :frowning: