Olen käynyt kahden vuoden kelaterapian joka päättyi keväällä. Terapeutin valinnan yhtenä perusteena oli se, että tiesin hänen olleen töissä A-klinikkasäätiössä eli hän osasi viitekheyksestään lähtien puhua luontevasti myös juomisesta.
Käsittääkseni kaikki terapeutit eivät oikein osaa, koska päihdepuoli on oma juttunsa ja osa terapeuteista on kyllä oikein hyviä, mutta voivat itsekin miettiä, että tuleekohan sitä tissuteltua vähän liikaa. Voin itse tän sanoa, koska olen itsekkin vähän tällä kallonkutisja-alalla töissä 
Juomiselle on monta syytä tai selitystä, mutta osasyynä on olut sressaava työtilanne ja siihen liittyvä ristiriitainen suhtautuminen omaan esimiehisyyteen, jota aloin hoitamaan viikonloppujuomisella tyyliin muutamat perjantaina ja tasottavat lauantaina ja sitten piti “poiketa” jo viikollakin.
Terpia siis päättyi, mutta nyt toukokuussa vihdoin ymmärsin, että jotain on tehtävä ja aloitin Antabuskuurin Ja varmasti terpian ansiosta.
Täysraittius ei ole tavoitteeni, mutta sanon olevanit tipattomalla toistaiseksi ja ajattelin vielä käyttää alkohiloa, kun muu elämäntilanne on vähemmän stressaava ja voisin sitten käyttää alkoholia iloon enkä suruni, kuten viime vuodet.
No tämäkään ei ole pointtini.
Raittudesta olen nauttinut. Aivan ihmeellistä herätä aikaisin ja vaikka lähteä uimaan lauantaina. kävin toki ennenkin, mutta usein ei “oikein jaksanut”… työhön liittyäv stressi ja suoraan sanottuna vitutuksen aiheet eivät ole poistuneet mihinkään, mutta ajattelin,että jaksaisin paremmin käydä töissä. niin olen jaksanutkin, muta olenkin tullut vähän ylienergiseksi. Masenuslääkettä olen syönyt koko ajan, ja nyt vähentänyt sitä.
Eli onko kokemusta aiheesta? Vähän pelottaa, jos todetaankin joku kaksisuuntainen kun raitistuu. Nukun yöni ihan hyvin ja rahaa on jäänyt säästöön ( ihmeellistä sekin kun huomena on palkkapäivä ) joten ei tässä olle vielä sairaalaan lähdössä!
Heh, oot kännissä, sulla on kirotusvihreitä! 
Ei se on kyllä luki- ja kiroitushäriö, joka sekään ei ole paranunut antabuskuurin aikana
Mä tunsin oloni tosi energiseksi n. kuukauden juomattomuuden jälkeen, ja kaikki tuntui sujuvan kuin siivillä. Sitten parin kuukauden kohdalla tuli ihan päinvastainen olo. Joskus kolmen kuukauden paikkeilla turhautti aivan saatanasti kaikki, ja siitä kuukausi eteenpäin olo jotenkin “normalisoitui” eikä heilahdellut enää niin paljon ylös ja alas. Kaikenlaiset tuollaiset kuuluu siis oman kokemukseni mukaan asiaan. Voi myös olla, että tuo masennuslääke jota syöt alkaa vasta nyt toimimaan jos / kun olet sen kanssa aiemmin juonut suht. reippaasti, alkoholi kun heikentää niiden tehoa huomattavasti. Jos olo alkaa tuntua maaniselta niin kannattaa ehkä lopettaa, tai keskustella asiasta ainakin lääkärin kanssa. Voi myös olla, ettet enää tarvitse ko. lääkettä kun lopetat juomisen.
Kiitos kommentistasi! Se on herättänyt ajatuksia! Erityisesti minua ”lohduttaa” että jo puolentoista kuukauden kohdalla huomaan, että alun euforia alkaa lähteä ja alan ymmärtää mitä termillä kestovitutus oikeasti tarkoitetaan
Eniten olen miettinyt sitä, miten huono mielialalääke alkoholi on. Alkoholin käyttöön on periaatteessa vain kolme syytä. ensinnäkin jos kaikki ottaa päähän on syytä lähteä kaljalle. Sitten, jos on oikein hyvä olo, niin on syytä lähteä juhlimaan sitä tuopin ääreen. Ja ei oikein tunnu miltään niin sitten on erityisesti syytä lähteä elvyttämään tunne-elämäänsä kantabaariin!
Ongelma on vaan se, että kohta ei itsekään tiedä onko hyvällä huonolla tai välinpitämättömällä päällä. Kaikissa kolmessa vaihtoehdossa seuraavana päivänä on vähintään vähän väsynyt ja tympääntynyt olo ja jos sattuu olemaan vapaapäivä, niin voisihan sitä poiketa muutamalla korjaamassa ja lukemassa iltapäivälehdet. Tässä onkin aika hyvin kuvattuna oma suhteeni alkoholiin.
Nyt kun tipattomuutta on siis takana puolitoista, kuukautta olen kuitenkin yhä vakuuttuneempi, että laukaiseva tekijä ongelmalliseen alkoholinkäyttöön on työperäinen stressi. Olen hoit alalla ja kun tein kolmivuorotyötä osastolla, niin olin Tuntemattoman Hietasen tavoin ”tavallisen susuroinen poika”. alkoholinkäyttö oli kyllä humalahakuista, mutta ei aiheuttanut suuria pulmia. Mielestäni liikunnan harrastaminen oli komivuorotyössä… Kesäisin pyöräilin työmatkat, mikä aamu-unisena oli minulle helpompaa, kun ei tarvinnut herätä joka aamu kahdeksaan.
Esimiestehtäviin pikku pomoksi vuonna 2007i muutti tätä kuviota. suttauduin muutokseen joka oli kyllä vapaehtoinen alun perin ristiriitaisesti. 2010 oli suuri organisaatiomuutos, joka oli todella stressaava, käytti alkoholia tai ei. Monet kollegat olivat myös uupuneita ja se oli iso muuts tietenkin koko työryhmälle.
Keväällä 2010 menin työterveyshoitajalle ja kuultuani tarinan hän vähän yski ja lupasi heti alkaa järjestelemään ASLAK paikkaa . Hän kysyi alkoholin käytöstä ja myönsin että sitäkin voi kulua vähän liikaa, mutta vaikka hän kysyi niin kielsin että olisin ollut pikku kankkusessa töissä. Tietenkin
Työterveyslääkärillä sain melkein ”täydet pisteet” masennusasteikkokyselyssä. Olin kyllä aika loppu Pelottavan loppu, kun jälkeenpäin ajattelee. Sain masennuslääkityksen. Puhutaan onko niillä tehoa vai ei mutta itse huomasin, että se laskin jonkinlaisen läpinäkyvän verhon itseni ja muiden välille. saattoi katsoa vähän ulkopuolisena ja ei ahdistanut enää. Keväällä 2012 alitin Kelaterapian ja lausunnon olin saanut sinne työterveyshuollon kautta psykiatrilta.
Terapiaan hakeutuessani halusin että siellä puhutaan myös alkoholinkäytöstä ja siksi onneksi löysin terapeutin jolla oli kokemusta myös A-klinikkatyöstä.
aiemmin kävin pitkillä vapaillani varsinkin kantapaikoissani istumassa iltaa tuttujen kanssa ja vaikka join humalahakuisestikin en aina, niin tuntui, että elämässä oli muutakin kuin työ. Työn muuttuessa, istuin iltaa yhä enemmän yksin . Viikonloppuna aina perjantaina baariin ja sitten siitä toivuttiin lauantai joskus myös sunnuntai. Viikolla aloin käydä muutamalla ” lukemassa lehdet” yksin koska en todellakaan jaksanut enää puhua kenenkään kanssa. No aamulla oli vähän ärtynyt olo, mutta hoidin työni, tai kuvittelin niin.
Anteeksi tämä pitkä alustus. Työssä ja kotona sanovat, että olen liian monisanainen. Siis tipattomuuden aikana on voinut havainnoida tunteitaan aitoina. Omaa työtä on voinut arvioida realistisesti. Nyt ei tarvitse potea syyllisyyttä, että taas tulee vähän väsyneenä maanantaina töihin. Tai että, sen kolmannen tuopin jälkeen olisi jo pitänyt lähteä, kun aamulla on rankka päivä töissä. Huomaan myös, että olen edelleen ristiriitainen työni suhteen kuten vuonna 2007. Ja vaikka minulla on monia hyviäkin puolia esimiehenä, niin on puutteita joita on hankalaa kehittää jos alkoholi sotkee kokoajan kuvioita. Kehittelevinä puolina on ainakin pitkäjänteisyys järjestelmällisyys ja taitaa olla myös kärsivällisyys
Alkuperäinen kysymykseni oli, että onko joku huomannut ylivireisyyttä, kun on jättänyt alkoholin ja vastasit, että se voi johtua myös masennuslääkkeestä. Olen vähentänyt sitä Antabuksen määränneen lääkärin ohjeesta ja voin harkita sen lopettamista myös ja katsoa mitä tapahtuu. Olen edelleenkin ylivireinen ja huomaan sen, mutta minun on hankalaa hallita sitä ja se kyllä pelottaa. Kun alan tekemään asioita, niin kone käy liian kuumana ja yritän saada kaiken valmiiksi ja mieluummin monta asiaa yhtä aikaa. Toisaalta ehkä tein sitä myös aiemmin, mjtta en huomannut sitä yhtä hyvin. Mutta sen tiedän, että olen ymmärtänyt työtäni puolentoista kuukauden aikana paljon paremmin. Se on sellainen kokonaisvaltainen juttu, nyt kun alkoholi ei sitä hämärrä. Ja niin olen myös ymmärtänyt, että ei minuna ole pakko tätä tehdä jos en tahdo. Ei tarvitse todistaa mitään itselleni eikä muille. Se harmittaa, että työryhmä on varmasti kärsinyt sähläykseni takia ja itse asiassa ollut liinankin kärsivällinen. Moni asia ottaa päähän, kun tietää, että sen olisi voinut tehdä paremmin ilman kaljoittelua.
No vapa-ajalla menee paremmin. Olen energinen jaksan liikkua ja aamut ilman kankkusta tuottavat joka kerta iloa. olen myös huomannut, että kantabaariin voi mennä myös kokikselle ja turista tuttujen kanssa. Nehän on ihan hyviä tyyppejä. Kevytkokista nyt ei vaan jaksa juoda kahta enempää. Ei ole vielä käynyt kertaakaan, että olisi poikennut yhdelle kokikselle ja huoannut että olen juonut kokista pilkkuun saakka. Se ei taida toimia samalla lailla kuin olut
Myös miettii, että mihin sitä olutta on tarvinnut. Olen sosiaalinen ihminen joten pystyn puhumaan selvinkin päin yhtä paljon kuin humalassakin. Avovaimon mielestä nykyään jo vähän liikaakin Tipaton päättyy Lokakuun alussa hyvän ystäväni isoihin syntymäpäiväjuhliin. Päätin ja ilmoitin, että silloin en aio juhlia kuivin suin. Aion pysyä tässä, mutta yllätykseksi minua vähän harmittaa, että onko pakko lopettaa!! Taitaa siinä joku pikkujoulukin mennä, mutta vuodenvaiheessa tätä voi jatkaa. Toivottakaa minulla voimia päätöksessä pysymiseen sitten!