Päivää, olen uusi jäsen täällä. Melkoisen hevijuuseri nainen, joka ei ole hunningolla, vaan hoitaa työnsä, kotinsa, perheensä ja lapsensa hyvin. Kun on kurjaa, alkoholi maistuu, kun on juhlat, alkoholi maistuu. Se maistuu niin hyvältä, mutta aina tulee morkkis jälkeen päin. Vaikka istuisin juopotellessani yksin, eikä kukaan näkisi, häpeän itseäni.
Olen pitänyt tipattoman tammikuun jo vuosia, mutta nyt terapeutti ehdotti, että pidäpäs koko vuosi 2012 tipattomana. Jotenkin ajatus tuntuu viehättävältä, mutta mitä minä sitten teen perjantai- ja lauantai-iltaisin, jos en saa vetää lieviä prseitä?
Herättääkö viestini ajatuksia? Kirjoitelkaapa omista kokoemuksistanne!
Moi
Luin kommenttisi myös lopettajien puolella. Jos pe-la on ongelma niin osta vain sen verran kuin selvinpäin kohtuuden ajattelet. Älä hae lisää 
. Siis haet perjantaina vaikka 8 backin ja lauantaina toisen. Älä osta liikaa alkoa koska sain käsityksen että juot tappiin saakka.
Vähäsen jäi eipäily että onko ongelma ainoastaan se pe-la.
Jos pystyt pitämään tipattoman tammikuun niin eikö siinä menisi samalla terapeuttisi ehdotus tipaton vuosi 
Tv. Tuppi
Kiitos vastauksesta Tuppi!
Olenkin joskus tehnyt niin, että ostan vain sopivan määrän, esim2 litraa (4 tölkkiä) siideriä illaksi. Ongelmana on kuitenkin ollut viime aikoina se, että meillä on uusi naapuri, josta saa aina juomaseuraa ja jolla on aina viikonloppuisin juotavaa. Kun olen pienessä sievässä, hiippailen sinne.
Se on totta, että juon tappiin asti, jos tavaraa riittää. Haluan tulla humalaan, harvoin juonkaan muussa tarkoituksessa. Voin olla myös juomatta, voin olla kuski, hoidan aina lasteni kyydit ja muut velvollisuudet ennen kuin juon.
Kyse ei ehkä olekaan vain siitä, että pystynkö olemaan vuoden juomatta vaan siitä, että haluanko. Juominen on tällä hetkellä lähes ainoa mielihyvän tuoja. Salilla ja jumpissa käyn myös, mutta niistä saamani ilo on selkeesti vähäisempi.
Se vaan kun siitä juomisesta tulee morkkis ja tunnen itseni säälittäväksi juopoksi.
Ongelma on myös sillä lailla suurempi kuin viikonloppujuonti, että minun tekee siideriä mieli koko ajan, lähes joka päivä ja aamusta iltaan. Onneksi olen töissä ja minulla on perhe, joten en voi toteuttaa mielihalujani.
Uskon, että vuosi ilman viinaa tekisi henkisesti hyvää, ruumiin kunnosta puhumattakaan. Tipattomalla tammikuulla kuitenkin aloitan.
T: Terre
Hei, ja tsemppiä tipattomaan tammikuuhun !
mutta pisti silmään sana terapeutti. Voitko vähän kertoa millaisessa terapiassa käyt ? Eikö sieltä saa ohjeistusta elämänilojen löytymiseen ? Tiedän jo, että liikunta parantaa mielialaa ja lisää virkeyttä, mutta ei siitä ihan elämänsisällöksi ole,? Onko mitään muita eväitä tullut terapiasta ?
Olen käynyt psykoterapiassa kohta kaksi vuotta. Yksi syy, miksi hakeuduin sinne oli löytää syy juomiselleni. Mitä pakenen, kun pitää juoda känni yksin? Vähitellen olen löytänyt monia vastauksia moniin muihinkin käyttäytymistäni koskeviin kysymyksiin. Ei sieltä terapiasta valitettavasti saa erityisen konkreettisia ohjeita. Tämä tipaton vuosi olisi tavallaan mm. sen selvittämiseksi oliko ensin kana vai muna - eli olinko ensin alavireinen ja sitten aloin juoda - vai toisin päin.
Ja kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan Kukaan lähipiirissäni ei ymmärrä juomistani niin suureksi ongelmaksi kuin se minulle on. Osaan pitää kulisseja hienosti yllä 
Olen aina ollut rempseä juopottelija, joten vaikeaa tulee olemaan, kun juhlissa kerron, etten juo. Kun kulkee autolla, joutuu selittelemään vähemmän
Kiitos, kun kerroit. Olisihan se aika metkaa jos ulkopuolinen konsultti kaikki elämän solmut aukoisi. Vuosi raittiina olisi hirmu hyvä kokemus. Koskaan ei vain tunnu olevan sille otollinen (heh) aika. Edes tammikuuta en ole koskaan ollut tipatta ja sekin vähentäisi juomista vuositasolla vain alle 10 %. Eikä se tammikuu ole edes pahin kuukausi. Kesällä pitäisi koittaa, kun muitakin ilon aiheita on tarjolla ja voimia paremmin.
Toivon sulle kuitenkin vilpittömästi voimia ja kerrothan täällä kuinka sujuu …
Moikka
Ymmärrän hyvin, itsekkin painin vähentämisen kanssa. Jos jostain aloittaisin niin siitä ettei hipsi sinne naapuriin 
Tsemejä tipattomalle tammikuulle 
Tv. Tuppi
Hei,
Ajattelin esittäytyä tässä, kun en oikein uskaltanut avata omaa ketjua ja aloittajan tavoin (tsemppiä), haluan pitää tipattoman vuoden ja mahdollisesti päästä eroon alkoholista kokonaan.
Olen nelikymppinen mies, perheetön, parisuhdeton ja jonkinlainen elämäntapavauva. Alkoholinkäytön aloitin parikymppisenä. Piinallisen ujolle miehelle alkoholi oli kuin avaimet Shangri-La:han ja yhtäkkiä kavereita riitti ympärillä. Surullista on se, että ihan äskettäin istuin oluella erään kaverini kanssa ja kerroin hänelle, kuinka totaalisen kyllästynyt olen juomaan tätä ja hän sanoi hetken asiaa mietittyään, ettemme edes juurikaan ole tavanneet muulloin kuin tuopin äärellä. Siihen tuntui tiivistyvän enin osa ystävyyssuhteistani: edessä olutta tai drinkkejä, humaltuminen, kotiin puolenyön jälkeen tai toisinaan aamukuudelta. Päivä pitkällä ennen kuin sängystä tokenee. Huono olo fyysisesti ja henkisesti. Raittiuslupauksia. Ahkeraa liikuntaa ja itsensä ruoskimista. Kunnes taas, ja niin pois päin ad nauseam.
Olen jollain tavalla askeetikko tai jotain, koska pystyn pitämään fyysisesti juomisvimman kurissa viikolla ja hoidan työni mallikelpoisesti. Henkisesti sitten avaan baarien ovet kotimatkalla. Stephen King kirjoitti kirjassaan On Writing omasta alkoholismistaan ja kuinka joku lääkäri kysyi hänen ystävältään, kuinka paljon tämä juo ja kaveri vastasi kummissaan, että kaiken. Samoin teen minäkin. Jos ostan perjantaina pullon viiniä, juon sen kaiken. Jos ostan lauantaina olutta, juon sen kaiken. Ihmisten ilmoilla juon aika sivistyneesti mutta nykyään linnoittaudun ennemmin kotiini ja juon netin ääressä tai laitan levyn soimaan toisensa perään. Yksi lempikirjoistani on John Steinbeckin Matka Charlien kanssa ja siinä hän kertoo, kuinka ei koskaan juo yksin, ei ennen kuin on alkoholisoitunut tykkänään ja tässä sitä ollaan. Nautintoni on nykyään ostaa pullo luomuviiniä ja juoda se ihan yksin, ja jollain kieroutuneella tavalla nauttiakin siitä yksin humaltumisen tunteesta. Jos en ole oikein koskaan saavuttanut yhteyttä toisiin ihmisiin, humalassa pidän itselleni mukamas oikeinkin erinomaista seuraa.
Nyt sitten elämäni puolivälissä, noin suunnilleen toivottavasti, minuun on iskenyt kriisi. En haluaisi viettää seuraavaa kymmentä vuotta juoden joka viikonloppu. En haluaisi viettää aikaani yksin, mutta se ei ole niin suuri ongelma, koska sen varalle olen aika hyvin rakennettu. Olen jonkinlainen naturalisti ja nautin suunnattomasti luonnossa liikkumisesta. Harrastin aikoinaan valokuvausta ja olen yrittänyt elvyttää vanhaa intohimoa. Se vaatii tietenkin kurinalaisuutta ja heräämistä esimerkiksi viikonloppuina aikaisin, jos haluaa napsia todellisia vuoden luontokuvia. Haluaisin sanoa kavereilleni, että lähden mielelläni kahville tai potkimaan jalkapalloa, mutta olut ei nyt maistu, eikä ehkä enää pitkiin aikoihin, mutta pelkään, ettette enää soita ja kutsu saunailtoihin, joihin aina ja ihan joka kerta kuuluu alkoholi.
Eikä minulla muunlaisia ystäviä ole.
Hyviä suunnitelmia on, tipaton vuosi on haaste ja mahdollisuus. Mahdollisuus vaikka mihin.
Höyhenen juttu oli … ei nyt pitäisi sanoa että mukavaa luettavaa kun asiana oli elämän kaventuminen juomisen ympärille… mutta niin kerrottu että sen jaksoin kokonaan lukea ja tuntui siltä että asian ymmärsinkin.
Varmasti jotain samanlaista ajattelua on minullakin ollut ja samantapaisia kokemuksiakin. No, minulla nyt sitten on takana (tai paria vuorokautta vielä vaille) ensimmäinen kokonaan tipaton kalenterivuosi. Ainakin on jäänyt aikaa paljoon muuhun. Ja on niitä ihmiskontaktejakin löytynyt, jopa entisistä ryyppykavereista, osin juomisen loipettaneista mutta niistäkin jotka yhä ottavat, he taas mielelläänkin lähtevät välillä esimerkiksi juuri luontoon selvinpäin. (olisko extremeä sekin, jättää pariksi päiväksi kaljat ostamatta?)
Valokuvaus on hieno harrastus, ja sen piiristä löytyy varmasti myös kavereita. Selvänäkin.Sitä minäkin välillä (tosin hyvin vaatimattomalla tasolla) harrastan ja mukavaa on.
On noita varsinaisia valokuvauskerhoja (en ole itse käynyt) ja monilla nettisivustoilla voi jutella kuvista ja kuvaamisesta samanhenkisten kanssa. Ehkä ihmiset nyt harrastavatkin aika paljon perinteisten yhdistysmuotoisten porukoiden ulkopuolella, nettkiyhteisöissä ja avoimissa kaveriöpiireissä jotka kokoontuvat spontaanimmin jotain tekemään …en tiedä onko noin mutta siltä tuntuu.
Netistäkin olen kavereita löytänyt, juuri pienten harrastusten kautta.
Ei sitä kannata surra etteikö seuraakin löytyisi, ja kuten kerroitkin, olet myös itsesi kanssa toimeentuleva joten ei siis ole paniikkia odotettavissa.
Voimia ja uskoa hyvään suunnitelmaan! Ja kirjoittele miten menee!
Kiitos viestistä ja hienoa mies metsän reunasta, että olet ollut melkein vuoden ilman alkoholia!
Olet ihan oikeassa, että juominen on kaventanut elämääni, koska eipä sitä auta kieltää. Käperryn entistä enemmän itseeni, enkä näe siinä mitään positiivista.
Harrastan valokuvauksen lisäksi myös vesillä liikkumisesta ja kuulun alan kerhoon myös, mutta pämppääminen viikonloppuisin on ollut tärkeämpää kuin nauttiminen samanhenkisestä seurasta. Eipä tässä voi kuin katsoa peiliin ja hävetä.
Hei taas, mukavaa, että aloitukseni on herättänyt keskustelua!
Höyhen, aloitapas minun kanssani nyt ensin tipaton tammikuu ja jatketaan sitten päivä kerrallaan Minäkin juon pääosin kotona ja vaikka olen perheellinen, juon nykyään useimmiten yksin, koska mieheni, omaa juomista välttääkseen, on viikonloppuiltaisin äijäporukassa urheilemassa. Minäkin usein juon kaiken. Lauantaiaamuisin ja sunnuntai-iltaisin olisi hyviä jumppia, mutta en jaksa mennä niihin, koska olen juonut. Aina suunnittelen, että tänä perjantaina en juo, mutta kuinka ollakaan, kun ilta tulee, keksin hyviä syitä ostaa alkoholia… ja taas vanhaa latua mennään. Olen niin kyllästynyt noihin rutiineihini, olen niiden vanki. Minun tyylini on siis ollut, että pe ja la känni ja viikolla lähes joka päivä yksi tai kaksi siideriä. Mutta tänä perjantaina en juo
Esikatselu: Re: Tipaton vuosi?
Terre,
Aivan, katsellaan ensin tammikuu ja siitä sitten eteenpäin. Toivottavasti onnistut viettämään selvän perjantain, ja miksi et onnistuisi! yrittää kannustaa On hienoa herätä aamulla ilman krapulaa ja unta huonontavia huuruja, keittää kahvit ja lukea hiljalleen päivän lehti.
Yritän itse samaa. Kävin ruokaostoksilla ja pihvejä katsellessani, ajatukseni olivat jo Alkossa ja mietin mitä juomaa nauttisin ruoan kanssa. 
Näinhän se menee. Joku kirjoitti, että juoppo pohtii usein ensimmäisenä miten jokin tilanne mahdollistaisi hänen päihteidensä käytön. Näinpä ne kaikki minun kaveriporukankin reissut ovat menneet samalla sapluunalla.
Ostin harrastelijamuusikkoystävältäni akustisen kitaran ja läjän soitto-oppaita. Siinä on sitten tammikuun pimeille illoille tekemistä. Toivottavasti en aja naapureitani baariin. Rontatessani fillaria pyörävarastoon, silmiini sattui sellainen roskanpoimintatikku. Hieno aamujen harrastus myös! 
Minustakin olisi edes jotain hyötyä lähiympäristölleni.
Mutta parempaa vuotta 2012!
Hyvää Uutta Vuotta 2012!
Mulla on viisi juomatonta päivää takana Eilen (eli aamuyöllä tänään) olis tehnyt vähän mieli ottaa konjakkia, kun saavuin kuskinhommista kotiin, vaan enpä ottanut Mietin kysymyksen: mitä saavutan sillä paukulla - miksi ottaisin? … ja halu meni ohi. Päätä kuitenkin särkee tänään, olisikohan se myötätunnosta mieheni krapulaa kohtaan
Kuinka moni vähentäjistä on tipattomalla tammikuulla?
Minulla korkki meni kiinni heti kun vuosi vaihtui. Eli tipattomalla tammikuulla minäkin. Edellisestä tosin on pari vuotta aikaa. Uuden vuoden lupauksena päätin aloittaa terveellisemmän elämän heti saman tien. Toivotaan, että kaikki sujuu helposti ja lupaukset tulevat myös lunastetuiksi 
Mulla on aikalailla samat syyt miksi aijon pidentää tipattoman tammikuun tipattomaksi vuodeksi. Itse koen vaan läheisteni vastustuksen pahinpana “uhkana” asialle. Eilen baarissa (join kossuvichyä ilman kossua) mies ilmoitti ettei lähde lomamatkalle jos en aijo siellä juoda ja kaverit komppasivat, ettei myöskään maksetulle kaupunkilomalle ole mitään asiaa jos aijon olla jengipetturi. Jotenkin kun toi reissaaminen etenkin etälään on niin sidoksissa rankkaan ryyppäämiseen, alkaen jo kentältä…Joten kivat reissut alkuvuodelle tulossa…
Joudun siis tappelemaan jatkuvasti vastaan ja tarkkailemaan ettei kukaan pääse salaa kaatamaan viinaa mun lasiin.
Että tällästä…
Annina,
Ei kuulosta hyvältä 
On se ihme juttu kun juomattomuus on uhka muiden juomiselle! Mutta sellaistahan se tuppaa olemaan. Oletko tipattomalla tammikuulla vai mitkä ovat suunnitelmasi? Sano, että sulla on antabukset, niin eivät pelleile ja laita juomiisi alkoholia. 
Hei Höyhen!
Kamppailen itse vastaavan ongelman kanssa, kaverit on joko työ- tai "tuoppi"kavereita mutta minäkin olen valitettavasti ajautunut kotijuopoksi, vetäisen kotona kunnon humalat ja sillä siisti.
Itse koitan pitää nyt muutaman tipattoman kuukauden antabuksen avulla, se kuulostaa eivalta apuvälineeltä katkaista tämä vuosia jatkunut tissuttelu, saa nähdä onnistuuko
Tsemppiä sinnepäin täältä toiselta samanlaiselta!
Moro
Toiset ottavat viisaasti ja osaavat lopettaa juomisen silloin kun se on vielä kivaa, itse en kuulu niihin tällä hetkellä 
Katselen työkseni ravintola elämää ja porukka jakutuu karkeasti kahteen ryhmää:
1: Tullaan baariin jo hirveässä humalassa ja lähdetään kantamalla kotia
2: Sopivassa sievässä saavutaan baariin ja otetaan drinksu silloin tällöin eikä heti mennä tilaamaan lisää kun lasinpohja häämöttää
Baarimikot osaavat etelässä ja täällä suomessakin tehdä näyttäviä drinksuja ja voi näytellä juovansa 
Onnea tipattomaan vuoteen!
“Syitä/mahdollisuuksia” juomiselle tuntuu olevan mulla niin paljon. Itse olen ravintola-alalla, joka vuorotyönä mahdollistaa rillumisen myös viikolla… Kaveripiiri koostuu ihan normaaleista koulutetuista ja hyvissä duuneissa olevista( =hyvä palkka) ihmisistä joilla on mahdollista matkustella ja harrastella hyviä viinejä ja viskejä. Se onkin jännä miten jotkut eivät miellä alkoholia ongelmaksi jos juodaan vaan vuosikertakamaa… Ihan samalla tavalla se 6€ punkku nousee päähän kun vaikka 106€ pullo…
“Ilmasenviinanbileitä” löytyy ja aina porukasta muutenkin löytyy aina ne jotka brikka tolkulla kantavat napsuja pöytään. Riski on siis lähteä baariin kun ei se kuitenkaan siihen pariin jää. Himassa taas juon kaiken mitä löytyy jos on avattuna. Yleensä meillä ei olekaan viinaa himassa/ei siis osteta himaan mutta esim.nyt jouluna tuli duunin kautta noita viini ja viskipulloja niin, että joutu selkä vääränä kantaa. No, onneksi ei tullu suklaata ollenkaan.
Tossa just yks ilta olin yksin huomaamatta juonu lahjaviskipullon (kuulemma joku jota ei tod.saa Suomesta, joo meni alas) ja kattonu jotain tosi-tvjuttua ja möykänny niiden urpoilulle…Heräsin aamulla sohvalta valtot päällä kun miehellä soi kello.
Toisten kaverien kanssa käydään duunin jälkeen skumpalla ja vaihtamassa kuulumisia. En ole vielä koskaan selvinny ilman känniä siitäkään.Miksi ei vaan voisi mennä kahvilaan KAHVILLE!
Pahin muutos omaan alkoholinkäyttöön tapahtu vuosi sitten kun päätin pitää 2011 vuoden oluettomana. Josta taas seurasi, että olutravintolassa kun ennen maisteli(=joi) erikoisoluita niin tänä vuonna olen vaihtanut ne viskeihin…ei tod.ainakaan auta alkoholin vähentämisessä.
Hei taas,
Tipaton tammikuu etenee ja mietin koko ajan syitä, miksi voisin pitää yhden tipallisen päivän. Eilen ja varsinkin tänään tekis kovasti mieli. Yritän vain miettiä seurauksia: kuinka pettynyt olen itseeni jos nyt juon. Mieliteko on kuitenkin kova, pitää koettaa päästä yli…