tietosuojalaki vertaisyhdistyksessä

Laki koskee kaikkia myös päihdeongelmaisia. Moni meistä kuuluu johonkin yhteisöön.
Kysyn nyt asiaa koska en itse tiedä.
Tähän asti laki on ollut selvä. Jokaisella yhdistyksen jäsenellä on ollut oikeus tietää keitä muita yhdistykseen kuuluu. Jäsenluettelo on täytynyt näyttää kysytäessä. Aku Ankkoja ja muita salanimiä ei ole saanut käyttää.
Nyt on eu:n uudet määräykset.
Kysynkin teiltä pitenpään toimineilta onko tuo kohta muuttunut suomen laissa vai onko kuten ennen?
Asia kiinnostaa koska minäkin olen yhdessä mukana.

Ei ole muuttunut.
Lehdissä on viime päivinä ollut raflaavia artikkeleita rekisteriselosteen aiheuttamista lisätöistä. Ehkä turhaakin pelottelua. Pienen porukan rekisteriselosteen kirjoittaminen on minuutin homma, valmiita malleja löytyy netistä.

Eri asia voi olla suurissa liitoissa joissa tietoja on enemmänkin kuin ne lain vaatimat nimi ja osoite, silloinhan täytyy pitää ainakin kahta rekisterimallia, se nimilista joka on näytettäävä jäsenille ja muuhun käyttöön (johon täytyy olla perustelut) sitten monipuolisempi.

En usko että asiassa tulee ruohonjuuritason pienissä yhteisöissä mitään ongelmia. Toimitaan sen puolesta rauhassa ja ollaan mukana vertaistuessa ja kansalaistoiminnassa ja mitä näihin sitten muuta kuuluukaan.

Hei. Siinä vertaistukiryhmässä (se on ryhmä ei yhdistys) jossa olen mukana ollut ei ole jäsenrekisteriä.

Kuten Sinisilmä totesikin edellä, pelkkä ryhmä tai mikä tahansa yhteisö/porukka ei vielä ole yhdistys, vaikka se kokoontuisi säännöllisesti, sillä olisi epäviralliset yhdessä sovitut pelisäännöt ja vakiintuneet jäsenet.
Yhdistyksiä koskeva laki koskee siis virallisesti rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla on jäsenten lisäksi hallitus ja hallituksessa tietyllä tavoin nimetyt jäsenet (pj, vpj, tilintarkastaja ym.)

Pelkillä vertaisryhmillä, esim. AA:lla, voi sitten olla omat sovitut pelisääntönsä, joiden noudattaminen kuuluu enemmän hyviin tapoihin kuin lakiin.

Tarkoittiko skorpioni ketjun avauksessa jotakuta tiettyä rekisteröityä yhdistystä, jolla on myös vertaistoimintaa, esim. A-kiltojen liitto ry. ?

rekisteröimätön yhdistys voi olla pitämättä lain määräämää jäsenrekisteriä. Rekisteröimätön yhdistys ei oikeushenkilö, eikä se voi esimerkiksi vuokrata toimitilaa, ostaa tai myydä mitään omissa nimissään vaan sen on käytettävä tuollaisissa normaaliin yhdistystoimintaan liittyvissä asioissa yleensä jäseniään bulvaaneinaan.

Laki suhtautuu rekisteröimättömiin yhdistyksiin avoimina yhtiöinä, eli osakkaat ovat kukin omalla osuudellaan vastuussa yhdessä tehdyistä toimenpiteistä. Rekisteröimätön yhdistys ei siis voi joutua esimerkiksi konkurssiin vaan sen jäsenet.

Toinen syy jäsenluetteloiden puuttumiseen on Suomessa ollut jäänne historiasta. Kapinan jälkeen ja uudelleen 30-luvulla kaikkien työväenhenkisten yhdistysten oli viisainta piilotella jäsenluetteloitaan, koska jäsenyydestä usein aiheutui jäsenille itselleen haittaa mm. työpaikansaannissa ja ajoittain oli henki ja terveyskin vaarassa.

Niinpä monet työväenyhdistykset lakkasivat kokonaan pitämästä jäsenluetteloita, ja perinne säilyi -monenkaan tosin edes tietämättä sen alkuperää- ainakin vuosituhannen vaihteeseen asti.

Nykyään tuskin on mitään syitä vältellä normaaleja yhdistyskäytäntöjä. Suomessa on luullakseni maailm an demokraattisin yhdistyslaki, eikä sen kiertämiseen ainakaan jäsenistön puolesta liene enää mitään syytä.

Aivan eri asia on, jos joku porukka tekee yhdesä jotain ilman että on tarkoituskaan ryhtyä mihinkään pysyvämpään yhteistoimintaan tai ei katsota olevan mitään sellaista yhteistä ns aatteellista tai muuta pohjaa jolle rakentuisi pitempiaikaista yhteistoimintaa. Ei kalareissuja tai satunnaisesti kokoontuvia korttiporukoita tietenkään ole tarpeellista muodostaa yhdistyksiksi. Maalaisjärkeä saa käyttää, siinäkin asiassa.

Jäsenrekistereitä ja muita nimilistoja koskeva tietosuojalainsäädäntö on periaatteessa hyvä asia, mutta kuten nyt viime päivien facebook-uutisoinnista on käynyt ilmi, tietojamme ja nimiämme käytetään monenlaisen bisneksen tarpeisiin ihan muuta kautta kuin esimerkiksi vertaistukiyhdistysten osoiteluetteloista.

^ Kuten sanottua, laki koskee rekisteröityjä yhdistyksiä, eikä kellään ole velvollisuutta perustaa yhdistystä, vaikka kuuluisikin johonkin säännöllsesti treffaavaan porukkaan.

Esimerkiksi me Plinkkiin kirjoittavat muodostamme tavallamme väljän yhteisön, jolla on jonkinlaisia väljästi asetettuja yhteisiä päämääriä: päihteistä keskustelu ja mahdollisesti vertaistuki.
Silti meillä ei ole velvollisuutta perustaa Plinkkiläiset ry:tä, sen enempää kuin rekisteröitämätöntä Plinkkiläis-yhdistystäkään. Myöskään jäsenrekisteriä emme varmaan ala pitää, vai olisiko Metsänreunassa pitkäaikaisena jäsenenä halua ryhtyä Plinkkiläiset ry:n jäsenvastaavaksi?
Usean vuoden aktiivinen kirjoittelu varmaankiin täyttää mainitun pitempiaikaisen yhteisen toiminnan kriteerin. :bulb:

Julkaisutoiminta ja julkaisujen markkinointi on tietysti parhaiten ry:n tai yhtiön heiniä, vaikka itse yhteisö ei olisikaan yhdistys. Esimerkiksi AA:n julkaisuista vastaa AA-kustannus ry. :bulb:

Urheiluseurat ovet nekin siirtyneet aika usein käytäntöön jossa yhtiö tai toinen yhdistys hoitaa bisnespuolen, tai sitten ovat lakanneet kokonaan olemasta yhdistyksiä, ja ovat avoimesti yhtiöitä.
Kun toiminta tarpeeksi laajenee ja rahaliikenne kasvaa niin se on varteenotettava vaihtoehto.

Onko se sitten enää sitä perinteistä suomalaista talkoo- ja mies ja ääni- periaatteelle rakentuvaa yhdistystoimintaa, se on eri juttu.

On sitten huomioitava sekin että uskonnolliset yhteisöt ovat asia erikseen, niitä ei koske yhdistyslaki sellaisenaan vaan on joitakin erivapauksia.

Joo, plinkissä kirjoittelu ei minustakaan ole sellaista toimintaa joka voitaisiin yhdistystoiminnaksi sanoa. Siinä on sekin juttu, että tämä plinkki on A-klinikkasäätiön omaisuutta, ja se myös sanelee säännöt. Me, plinkin käyttäjät, siis emme voisi laatia edes sääntöjä toimintasuunnitelmasta tai talousarviosta puhumattakaan. Me siis saamme toimia täällä A-klinikkasäätiön asettamien rajojen puitteissa, eikä meillä ole mitään päätäntävaltaa tämän toiminnan kehittämiseen tai muuttamiseen tai mihinkään muuhunklaan nähden. No, harvempi sitä edes kaipaa, ei tätä kai kukaan edes ajattele yhdistystoiminnan kaltaisena yhdessä tekemisenä ja vaikuttamisena. Keskujstella saamme hyvin vapaasti, ja se kai riittää meille. Ainakin minulle se sopii oikein hyvin. Yhdistystoimintaa sitten löytyy jokaiselle aivan varmasti, jopa netissä. Ja verkkoon yhdistysten on tultavakin, jos haluavat jäsenikseen muita kuin keski-iän ylittäneitä vanhan liiton konkareita.

Minkälainen toiminta sitten on yhdistystoimintaa? Avauksessahan mainitaan vertaisyhdistys, jonka käsite jäi ainakin minulle hieman auki.
Toivoisinkin esimerkkiä tällaisesta.
Ja jos oikeasti aikoisimme (emme toki aio, mutta ihan ajatusleikkinä) perustaa yhdistyksen joka koostuu nettifoorumille kirjoittajista, ei foorumin ylläpitäjällä pitäisi olla siihen mitään sanomista. Ja jos nimen käytöstä olisi sanomista, voisi yhdistyksen nimetä vaikka Metsänreunan Toverit ry:ksi.
Onhan potilas- ja asiakasjärjestöjäkin pilvin pimein. Yhdistys voi laatia omat sääntönsä ja alkaa kehittää omaa toimintaansa vaikka myymällä mokkapaloja maalaismarkkinoilla ja järjestämällä keskustelutilaisuuksia omaan aihepiiriin liittyen.

Mainitset usein yhdistyslain kiertämisen. Mikä taho siihen sitten syyllistyy ja millä tavoin, ja miten tilanne pitäisi korjata?

Olet kyllä oikeassa, Vadelmamunkki.
Kyllähän saa perustaa melkein minkälaisen yhdistyksen tahansa kunhan se ei ole lakien vastainen ja sen säännöt ovat lakien mukaan hyväksyttävät.

Olisi siis mahdollista perustaa yhdistys myös plinkin keskustelijoiden porukalla. Yhdistyksen tarkoitus olisi sitten määriteltävä sen mukaan, tiukkaan rajatulla jäsenkunnalla toimintakin jää helposti kovin yksipuoliseksi.

Edellisen viestini väite, ettei sellaista yhdistystä voisi perustaa, on siis aivan väärä. Ajatusvirhe, kertakaikkiaan.

Sellaisella yhdistyksellä ei siis tietnkään olisi mitään oikeutta päättää mistään plinkkiä koskevista asioista, mutta tietenkin sen tarkoituksena voisi olla vaikuttaa plinkin ylläpitäjiin ja pyrkiä siten jotakin johonkin suuntaan kehittämään ja muuttamaan.

Ja kyllä, esimerkiksi A-kiltojen liiton edeltäjänä toimivat paikalliset A-klinikoiden asiakasyhdistykset. Nehän olivat itsenäisiä yhdistyksiä jotka sitten jossain vaiheessa perustivat valtakunnallisen yhteistyöjärjestön jotta saivat ehkä hiukan enemmän painoarvoa omille tavoitteilleen ja mielipiteilleen.

Nekin yhdistykset kyllä aika nopeasti huomasivat aiheelliseksi laajentua siten että jäsenistöön kuului paljon muitakin kuin a-klinikoiden asiakkaita. Ja yhteistyöelin alkoi sekin elämään omaa elämäänsä, mutta se on sitten taas jo toinen juttu.

Kysyit yhdistyslain kiertämisestä. Kaikkia lakeja pyritään kiertämään, eri syistä. Usein siinä onnistutaankin.
Sen verran olen vuosikymmenien aikan ollut minäkin mukana monenlaisissa yhdessä toimivissa ryhmissä että tiedän joitakin lainkiertämiskeinoja, vuosikymmeniin en kuitenkaan ole tuntenut tarvetta esimerkiksi yhdistyslain kiertämiseen.
Ja ei, en todellakaan ryhdy niitä lainkiertämisjippoja ainakaan täällä opettamaan. Annetaan mieluummin olla, suomen yhdistyslain mukaan on helppoa tpoimia, ja on kaikkien osapuolien etujen mukaista että pelataan niillä selkeillä säännöillä jotka laissa on.

Itsekin kun olen joissain yhdistyksissä mukana, niin minulla on sellainen tuntuma että jos niissä ehdottaisi vienostikin jonkinlaista lakien kiertämistä, tulisi kieritellyksi tervassa ja höyhenissä tai ainakin saisi melko kummaksuvia katseita osakseen.

Varsinkin perustamisvaiheessa ollaan hyvin tarkkoja, koska jos lakien rikkomisesta jää kiinni, niin ensimmäisenähän tuomiolle joutuu puheenjohtaja. Ja kuka puheenjohtaja sellaiseen uhkaan ehdoin tahdoin altistuisi?

Lain kiertäminen ei tietysti ole sama asia kuin lain rikkominen, jos käyttää jotakin porsaanreikää hyväkseen, mutta liekö se sen väärti?
Kiertämisessähän voi hairahtua rikkomisen puolelle, vähän niinkuin tasapainoiliisi autoillessa pienissä promilleissa, yrittäen pysyä kuitenkin 0,5 promillen alla.

Vertaisryhmät sen sijaan, joissa on mahdollisuus käydä antamatta henkilötietojaan, eivät voi olla yhdistyksiä, ja niitä olisi kohtuutonta ja älytöntä syyttää lain vastaisuudesta, sen enempää kuin me foorumilla kirjoittelevat teemme mitään väärin olemalla perustamatta yhdistystä.
A-killan vertaisryhmässä käyminenkään ei tarkoittane vielä A-kiltojen liitto ry:n jäseneksi sitoutumista, kuten myöskään AA ei voi muodostaa rekisteröityä yhdistystä sen perustuessa kävijöiden anonyymiuteen.
Sen liepeille toki voi perustaa toimintaa tukevia yhdistyksiä, kuten AA-kustannus ry:n, jonka jäsenenä voisi varmaan olla riippumatta siitä, käykö edes AA:n palavereissa.

Ilmeisesti ihmisellä on yleensä jonkinlainen tarve olla mukana jossain yhteisössä, jossain itseä suuremmassa, edes yrittämässä vaikuttaa johonkin tai saada aikaan jotain sellaista johon eivät yhden ihmisen voimat riitä

Yhteisöllisyyttä, sitä se kai on. Tehdään yhdessä, ja ollaan osallisia jossakin.

Ja siinä samalla sitten saadaan jotain aikaan. Hyvää taio pahaa. Helposti ihminen lähtee mukaan pahuuteenkin, porukan mukana. Eihän tämä koko joukko tuttuja ihmisiä voi väärässä olla…oikeinhan tämä tietysti on.
Ja kyllä ne muunlaiset varmasti ovat väärässä, kyllä meidän asiamme oikeampi on… ja siinä sitten voi jälkikäteen olla miettimistä mistä se kulloinenkin moraalin ja oikeuden käsitys oikein juonsikaan juurensa.

Monenlaisissa ryhmissä olen ehtinyt olemaan, kun sitä yhteisöllistä luonteenlaatua on kai minullakin riittänyt. Paljon on ollut varmasti mukana hyvää tuuria, kun ei niissä jälkeenpäinkään muisteltuna mitään niin ihmisyyden vastaista ole ollut että kovasti kaduttaisi. Turhaa työtä on kyllä tullut tehtyä, useinkin, ja huuhaan piiriin on jokusen kerran tullut ajauduttua. Mutta ne nyt ovat aika pikkujuttuja, kokonaisuutta ajatellen.

No, miksei vieläkin, kai minä johonkin aina mukaan lähden. Mutta aika tarkkaan mietin ensin.
Kyllä minä jo luen toimintasuunnitelmat ja säännöt ja toimintakertomuksetkin ennenkuin menen edes paikanpäälle puhutettavaksi. Vähemmällä pääsen kun huomatessani että nyt ollaan hiukan ulkona minun moraalini ja maailmankatsomukseni oikeiksi katsomista tavoitteista jätän sitten vain väliin— korkeintaan sanon että tässä nyt on niin paljon kaikkea muuta että enpä nyt just ehdi teidän rientoihinne mukaan. Ei tarvitse niin sitten selitellä.

Mutta juu, onneksi on edelleen valinnanvaraa, toimintaa on, jos jonkinlaista, tarjolla. Ja tuntuu siltä että nykyään yhä enemmän niissä ihmiset ovat selvinpäin tai ainakin läöhes selvinä. Toisinkin asiat ovat olleet, kyllä joskus kuului asiaan myös kurkun kostuttaminen hyvinkin tiheään tahtiin melkeinpä kaikissa ihmisten kohtaamisissa. Nyt sitten ryyppääminen tapahtuu enemmän erikseen, kapakat ovat kapakoita ja muu toiminta on sitä muuta.

Ihan hyvä että noin on.

Luulisin noiden olevan kokouksissa käyviä ja jonkin aikaa käyneitä. Jos oikein muistan ja olen ymmärtänyt
on jokin aikavaatimuskin raittiuden suhteen, että voi mennä tuonne.
Ameriikassa on joitakin elimiä, joihin halutaan ulkopuolisia ja käsittääkseni sellaisia, joilla ei ole
ongelmaa päihteiden kanssa…taas jos olen oikein ymmärtänyt.
Syy tuohon on kai että halutaan ulkopuolista näkemystä myös mukaan.

Suomessa en tiedä olevan mitään elintä, jossa ulkopuolisia olisi.
Siis vielä painotan, että en ole varma, mutta aika varma olen asian noin olevan.
Toivottavasti joku paremmin tietävä korjaa, jos noissa laittamissani on virheitä.

Enkä tässä halua mitään aa-keskustelua herätellä.
Voihan noissa suomenkin elimissä olla teoriassa minkälaista väkeä vaan, koska eihän raittiuden
pituutta tai laatua voida millään tavalla kontrolloida. Eli jos vaikka valehtelee, kuka sen oikeastaan
voi todistaa?
Toisaalta noihin suomen elimiin ei taida olla hirveää tunkua ja tuskin noihin nyt ryhmien ulkopuolisella
olisi mitään halua tulla mukaan palkattomaksi kritisoinnin kohteeksi?

A-kiltojen liitto ei ole henkilöjäsenliitto, vaan sen jäsenet ovat nimenomaan itsenäisiä yhdistyksiä (jotka toki kyseiseen liittoon liittyessään samalla jotenkin sitoutuvat “ylhäältä annettuihin” tavoitteisiin toiminnan suhteen.
Henkilöjäsenet ovat siis jäseniä A-killoissa, joissa toiminta on avointa ja normaalin yhdistyskäytännön mukaista.

Joo, A-kiltojen toimintaan voi osallistua ilman jäsenyyttä, sama käytäntö on suurimmassa osassa suomen yhdistyksiä. Kuten kaikissa yhdistyksissä, sananvaltaa yhdistyksen toiminnan suhteen on tietenkin vain varsinaisilla jäsenillä.

Ja ei, ei ole eikä voikaan olla A-kiltojenkaan säännöissä mitään vaatimuksia sen suhteen kuinka kauan olisi pitänyt olla raittiina tms ennenkuin voi päästä jäseneksi. (Ymmärtääkseni A-kiltojen jäseninä tosiaan on hyvin paljon ihmisiä jotka eivät itse ole koskaan pahasti juopotelleetkaan, haluavatpa vain olla mukana toimimassa yhteisössä jonka yhtenä perusperiaatteena on se että toimitaan selvänä ja pyritään sekä ehkäisemään että jollain tasolla korjaamaankin päihdeongelmia. )
Olen saanut myös sen käsityksen että A-killat eivät edes mainosta itseään minkääntasoisina hoitopaikkoina vaan pikemmin jakavat tietoa päihdehuollon eri toiminnoista.

Käytännössä tietysti, kun kysymys on päihdeongelmiaan selvittäneistä ihmisistä, aina löytyy niitä joilla on kova halu parantaa muitakin ihmisiä, puhua ja puhuttaa, vaikuttaa muihin, “evankelioidakin”, ei siitä mihinkään pääse.

Ja sitten taas, ettei menisi tekstimainonnan puolelle, samat jutut pätevät moniin muihin yhdistyksiin, ja muita yhdistyksiä paremmaksi en mene A-kiltojakaan väittämään. Jos en sitten huonommiksikaan. Monilla A-killoilla on omia verkkosivuja joissa melko avoimesti kerrotaan ne olennaiset asiat toiminnasta. Joutessani olen joskus niitäkin lueskellut.

p.s.
Ja heti täytyy taas tulla kertomaan että olin osittain väärässä. Onpas vainenkin A-kiltoja jotka ovat joko palkanneet tai vapaaehtoistyöntekijöinä toimintaansa liittäneet päihdetyöntekijöitä, terapeutteja jne joten kyllä ne sitten itseään myös hoitopaikkoina mainostavat. Osa A-killoista siis, ymmärtääkseni. Itsenäisinä yhdistyksinä ne tekevät tuollaisista asioista tietenkin itse päätöksensä, ovatko hoitopaikkoja vai eivät. Taitaa olla yhdistysten koonkin mukaan suuria eroja toiminnan painopisteissä.

Tällaisia olen Saksassakin kaivannut, mutta ei ole tullut vastaan. Jotkut omaisten ryhmät ovat aika lähellä näitä olematta kuitenkaan ulkopuolisia. Ulkopuolisten näkemys on mielestäni tärkeä, koska “ulkopuoliset” muodostavat sen enemmistön jonka kanssa elämme päivittäin. Ei minun alkoholistille tarvitse mitään selittää, hän ymmärtää tilanteen ja ongelmat yhtä hyvin kuin minä itsekin. Mutta yritäpäs kitkeä ennakkoluuloja ja väärää tietoa taviksilta!
Raittiuden laatuun on myös AA:lla ja kumppaneilla siinä mielessä vaatimuksia, että kokouksiin tulisi mennä selvin päin. Joka on hyvä asia koska auttaa raittiiden aikojen jaksotuksessa.

Andante,
saksassa siis ei ole mitään esimerkiksi suomalaisen A-kiltatoiminnan tai erilaisten elämäntapayhdistysten kaltaista toimintaa jossa olisi mukana sekä päihdeongelmaisia että ns ongelmattomia, karsinoimatta?

Luulisi sielläkin olevan toimintamahdollisuutta myös noille.

Onko siellä koko päihdeongelmiin ja elämäntapajuttuihin kansalaistoiminta AA-liikkeen, kirkkojen ym hengellisten tahojen varassa?
Ei sillä että sinne nyt lähdössä olisin, mutta kiinnostaa toki miten eri maissa toimitaan.

Tervehdys metsänreunaan Rheinin rannalta. Taisin joskus mainita täälläkin, että tarjouduin parisen vuotta sitten Saksan suomalaisille vertaistukihenkilöksi päihdeongelmissa täällä ilmestyvän Rengas-lehden kautta joka on Saksan suomalaisten seurakuntien tiedotusväline. En ole tähän mennessä törmännyt haluamaani sekaryhmään joka siis koostuisi ei-riippuvaisista ja alkoholisteista. Mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että näitä ei olisi. Voi hyvin ollakin, itse kuulin yhdestä AA-tyyppisestä suomenkielisestä kerhosta Berliinissä. En tiedä onko näitä tällä hetkellä muissa muodoissa olemassa. Jos on ja joku sattuu lukemaan tämän, ottakaa yhteyttä!!!
Tähän vertaistukialoitteeseeni vielä pari sanaa. Saksassa oli muutama vuosi takaperin suomalainen pastori yhdyshenkilönä päihdeasioissa. Joten ainakin teema sopii kirkon toiminnan puitteisiin ja onhan se myös osa Diakoniatyötäkin. Itse olin vuosikymmeniä sitten Kölnin suomalaisen seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana ja koin sen mielekkääksi. Eli kun pari vuotta sitten tarjouduin antamaan omaa pääosin Diakonian sosiaali- ja Caritaksen päihdeneuvonnalta saatua apua eteenpäin, tuntui suomalainen seurakunta oikealta osoitteelta.
Nyt täytyy pitää mielessä, että suomalaiskuviot ovat täkäläisessä mittakaavassa hyvin pienet ja “oikean” kohderyhmän löytäminen siinä mielessä hankalaa, että suomalaiset ovat hyvin etabloituneita paikallisiin oloihin. Tarkoittaa sitä, että kaikilla minuun yhteyttä ottaneilla oli erittäin hyvä tuntemus päihdehuollosta. Eivät siis tästäkään syystä välttämättä tarvitse apuani siinä muodossa miten sitä pystyn antamaan.
Teema on kuitenkin tietoisesti esillä suomalaisessa seurakuntatyössä, syksyksi on suunnitteilla kaksipäiväinen päihdeaiheinen seminaari. Hyvä näin, katsotaan tuleeko ilmoittautujia tarpeeksi. Eli veivaan ja väännän parhaani mukaan jotta yhtä diakonian aluetta ei täysin unohdettaisi. Ja minulla on onneksi avoimia ja ennakkoluulottomia keskustelukumppaneita sekä seurakuntiemme päättäjissä että työtovereissa! :smiley: