ThisIsIt

Valtti
1

Heippa vaan kaikille! Välillä on huonoina hetkinä tullut luettua täällä teidän tarinoita. Huomaan, että en ole yksin ongelmani kanssa.

Olen 26-vuotias mies, jolla pelihistoriaa takana pitkään. Lapsena pelikoneet ja teininä pitkäveto. Täysi-ikäisenä pokeri, blackjack ja rulla. Paljon on tullut tehtyä töitä, mutta säästössä ei ole kuin 500 euroa. Peleihin on uponnut varmasti noin 70-80k euroa. Kiitos vanhempien sponssauksen, en ole koskaan ottanut lainaa pelaamista varten. Lähellä se on kyllä ollut muutaman kerran. Olen maksanut lainan pois peruutusajan sisällä, koska asia on tuntunut niin pahalta.

Pahimmalta tuntuu se fakta, että ikäisilläni ystävillä on jo paljon rahaa, koska eivät ole pelanneet. Tähän päivään saakka olen uskonut, toki aina vähenevässä määrin, siihen, että saisin hävityt rahat takaisin pelaamalla. One time, yksi turnaus voisi kuitata kaiken. Kuittaisiko se kuitenkaan? Elämä on ollut yhtä alamäkeä, kun olen pelannut. Ystävät ovat jääneet, toki opiskeluaika toi uusia. Välit vanhempiin ovat heikentyneet. Tyttöystävän kanssa elämä on polkenut paikallaan useita vuosia, pelaamisen vuoksi asiat eivät ole voineet edetä. Terveys on heikentynyt, niin fyysinen kuin henkinen terveys. Tuossa tuli heti muutama asia, minkä voi saada kuntoon, kun lopettaa pelaamisen.

Olen fiksu ihminen. En ole opiskeluista tai töistä ollut ikinä poissa pelaamisen takia. Silti pelaaminen on ongelma; Se vie rahat ja nuo kaikki edellä mainitsemat asiat. Lupaan päivitellä tätä blogia kerran viikossa. Mikäli heittäydyn oikein hurjaksi, niin joskus jopa kaksikin kertaa. Tarkoitus on käsitellä lopettamiseen liittyviä tuntoja, miettiä omaa pelihistoriaa ja työstää tätä asiaa niin, että pääsen tämän ylitse. Vaikka on synkkää, niin kyllä täältä vielä on mahdollista ponnistaa hyvään tulevaisuuteen! Muistakaa muutkin se, vaikka olisi lainaa ja ulosottomies ovella. Pelit eivät ole ratkaisu epätoivoon, eikä äkkirikastumiseen. Jotkut blogit ovat täällä olleet aika synkkiä, itsellä asiat eivät ole niin huonosti. Ei silti kannata verrata itseään toisiin, vaikka kuinka olisi asiat omasta mielestä paskasti. Minäkin siihen olen monesti syyllistynyt; muilla tuntuu asiat olevan paremmin ja itsellä asiat päin persettä.

Tänään haen hyvää ruokaa ja juhlistan sillä elämäni parasta päätöstä - pelaamisen lopettamista. Palkkapäivä on kohta ja pitää opetella rahankäyttöä. Varmasti haastetta siinäkin. Siitäkin ehkä lisää myöhemmin. Bye :slight_smile:

2

Elämäsi paras päätös, kyllä! Tervetuloa mukaan.

3

Me eletään mukana, itse käyn tällä hetkellä myös kunnolla lopettamisfiiliksiä läpi ja opettelen rahankäytön lisäksi elämää ilman pelipirua ja pelaamista. Paljon tuntuu olevan ajatuksia nyt pinnassa, jään mielenkiinnolla odottelemaan sinun aatoksia. :slight_smile:

4

Tervetuloa mukaan, FutureIsOurs! Erityisen hienoa, että saadaan lisää miehiä tänne kirjoittamaan. Välillä tulee sellainen olo, että minä olen ainoa mies, joka tänne kirjoittaa vaikka eihän se pidä paikkaansa. Mutta kun kerta toisensa jälkeen ketjuja lukiessa paljastuu, että jaahas tämäkin kirjoittaja on nainen niin alkaa tuntua siltä, että miehet keskittyy täällä lukemiseen ja naiset kirjoittamiseen. Tulee vähän yksinäinen olo.

Olen kyllä jo maininnutkin, että pelaaja on pelaaja sukupuolesta riippumatta, mutta silti…

5

Kiitos kannustavasta kommenteista ja tervetulotoivotuksista. Taidatte olla aktiivivakkareita täällä, hienoa!

Repsahdin eilen pelaamaan. Perustelin asian jotenkin sillä, kun sm-liiga alkoi. Tein 300 eurolla pitkävetoja ja tällä kertaa onnisti ja jäin 100 euroa voitolle. Kotiutin kaikki rahat pois.

Olin todella väsynyt viime viikon. Kävin kyllä liikkumassa ja nukuin hyvin. En tiedä, halusinko pelaamalla yrittää virkistää itseäni pitkän työputken jälkeen. Onhan se jännittävää kuunnella loppuhetkillä yle puheesta, että kuinka otteluissa käy. Hpk-Kärpät venyi rankkareille, mutta harmikseni Kärpät hävisi ja reilu 300 euroa jäi saamatta. Olihan jännää.

Ehkä osaltani haen jännitystä elämään ja yritän pelaamalla unohtaa henkiset ja fyysiset kivut. Haluaisin myös olla rikas ja koen, että nykyisellä työlläni en voi vaurastua tarpeeksi. En voi myöskään vaihtaa työpaikkaa (parempaa ei ole tarjolla) ja yrittäjäksi alkamiseen liittyy turhan paljon riskejä, eikä minulla edes ole mitään järkevää liikeideaakaan.

Voisihan tuo pelaaminen olla harrastus, jos panokset olisivat 10 kertaa pienemmät. Normaali ihminen olisi tehnyt vedot eilen 30 eurolla, minä tein 300 eurolla. Toisaalta tässä on se ristiriita, että en halua olla normaali vaan jotenkin erityinen. Haluaisin menestyä jossakin ja olla hyvä, parempi kuin toiset. Tykkään tutkia joukkueiden voimasuhteita ja se on kivaa tehdä tunti taustatyötä ja sitten lyödä mielestään parhaimmat vedot. Toki paljon on takana vetoja, jotka on pokeritappioiden yhteydessä lyöty hätäisesti epätoivoisen oloisesti, kun on yritetty paikata tappiot. Sinänsä olisi mukava harrastus, mutta kyllähän pelinjärjestähä laskee kertoimet siten, että pitkässä juoksussa ei voitolle jää, ellei käy älytön tuuri tai jotenkin osaa bongata oikeat kohteet, jossa vedonvälittäjällä on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Nämä kohteet kyllä varmaan ovat yhtä uhanalaisia kuin afrikanvilliaasi.

Toivotaan, että oloni kohenee ja en ratkea enää. Koko viikon oli vain jotenkin tosi väsynyt olo ja sillä on joku osuus tässä.

6

Hei! Ikävää, että repsahdit pelaamaan, mutta upeaa, että tulit kertomaan sen tänne. Hyvää analysointia ja erittäin tarpeellista.

Olen itse ihan äskettäin oivaltanut, että ainakaan minä en pääse pelaamisesta vapaaksi ennen kuin oikeasti haluan lopettaa pelaamisen. En ennen kuin oikeasti haluan valita elämän ilman rakasta pelaamista. Ja koin sisäistä pakkoa valita kaikki keinot vapautua ja olla pelaamatta. Menin GA-ryhmään ekan kerran viime keskiviikkona. Tiesin olevani yksi niistä harvoista siellä, jotka ottavat asian kirjaimellisesti kuoleman vakavasti. Olen varma, että jos olisin valinnut pelaamisen jatkamisen, olisin päätynyt itsemurhaan kahdessa vuodessa.

Olen onnistunut 30-vuotisen peliurani aikana usein pitämään lyhyitä taukoja pelaamisesta. Olen hämmästellyt miksi ihmeessä taas olen ratkennut pelaamaan. Vasta nyt silmät avautu ja tajusin oikeasti syvällä sisimmässäni, että en ole ihan täysin tosissani halunnut koskaan lopettaa pelaamista. En ole koskaan tehnyt sisimmästäni sitä ratkaisua, että nyt tämä loppuu tähän. Olen tavallaan turhaan käynyt kaikki terapiat ja ohjelmat läpi aiemmin.

7

Pitkästä aikaa päiväkirjaan…

Aika menee äkkiä, 2,5 kuukautta on vierähtänyt viime päivityksestä ja paljon on tapahtunut. Valitettavasti ratkesin taas pelaamaan. Aika kultaa muistot ja “helpon” rahan toive tuli taas. Välillä meni hyvinkin ja välillä tosi huonosti. Lopputulos velkaa 2k. Otin kulutusluoton (pankin kautta), no onneksi sen maksaminen onnistuu hyvin. Suru ja murhe on silti todellinen, Puolisoni on ollut myös hyvin pettynyt. Käänsin pettymykseni häneen, koska hän yritti puuttua pelaamiseeni ja rajoittaa sitä, kun olin aallonharjalla. Suutuin tästä ja siksi aallonpohjalla päätin vielä ottaa lainan ja sanoin, että kokeilen nyt siten, että sinä et puhu tästä asiasta mitään. Lopputulos oli kuitenkin sama, vaikka hän ei pelaamiseen puuttunut. Tämä ei ole siis kenenkään muun kuin itseni vika.

Ikää on 26 w ja ahdistaa, kun toiset ostavat asuntoja ja vaihtavat parempaan autoon. Minulla ei sellaiseen ole varaa pitkään aikaan. Suurin ahdistus iskee palkkapäivinä, kun huomaa että kuinka hitaasti sitä rahaa tulee. Kuinka pystyn kuromaan sen kiinni, minkä olen muita perässä kun olen pelannut? Tuo ajatus tulee mieleeni usein, vaikka pitäisikin vain elää omaa elämäänsä. Väkisinkin sitä vertaa itseään toisiin.

Vanhempani ovat aina olleet tietoisia ongelmastani ja olen aina suuttuneena heille avautunut asiasta. Monta kertaa olen heidätkin suotta haukkunut. Sovimme isäni kanssa, että teemme sopimuksen ja minä siirrän kulujen jälkeen käteen jäävän summan hänen tililleen (Joo luotan isääni todella paljon!). Sitten kun minulla alkaa olla säästössä asuntoon riittävä käsiraha, käytännössä 10-20k, hankin asunnon yhdessä puolisoni kanssa. Ensiasunto on tällä tietoa 80-100k:n arvoinen maaseudulla. Isänikin lupasi auttaa asunnon hankinnassa tai auton vaihdossa, jos sitoudun tähän. Tämä tuo motivaatiota tähän projektiin. Toki suurin motivaatiotekijä on oma jaksaminen. Vaikeaa on jaksaa, kun aina epäonnistuu ja hakkaa päätänsä seinään.

Uskoisin, että edellisen avulla saan elämäni kuntoon. Varsinainen pelihimo minulla ei ole, mutta rahan himo. Onhan sekin peliongelma, mutta se ei ole pakonomainen. Tiedän, että pystyn olla pelaamatta. Se vaan vaatii totaalistopin. Aiemmin on vain aina jossain vaiheessa herännyt se epätoivo, että kun itsellä on niin vähän ja ikäiseni, jotka eivät ole pelanneet ikinä, tekevät kivoja hankintoja ja rakentavat elämäänsä.

Minun täytyisi päästä kiinni perusarkeen. Haluaisin normaaleja asioita. Haluan oman kämpän, haluan sopivan asuntolainan, luotettavan auton, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Haluan liikkua ja olla hyvällä mielellä. Haluan olla hyvä mies ja myös tulevaisuudessa isä. Haluan olla lapsilleni hyvä roolimalli. En halua, että he pelaavat mitään ikinä. Aion heille kertoa tarinani joskus ja sillä valottaa sitä, jos joskus heiltä kiellän pelaamisen. Toisaalta enhän minä sitä voi päättää, mutta aion ainakin kertoa heille, että minkä takia kantani siihen on se, mikä se on. Tietenkin vasta silloin, kun ovat kypsässä iässä. Tätä jaakobinpainia on jatkunut yli kahdeksan vuotta ja sen ajatteleminenkin sattuu. Kuinka paljon enemmän olisin saanut aikaan, jos en olisi alkanut leikkirahalla pelaamaan pokeria? Olen tehnyt kauheat määrät töitä opiskeluaikana, jotta olen saanut rahoitettua pelaamisen. Ystävät jäivät lukion lopussa ja onneksi olen saanut uusia ystäviä. Ystäväni eivät tiedä pelaamisesta mitään. Tämä on ollut raskas taakka, joka varmasti jollain lailla tulee värittämään elämääni. Voi olla, että aika parantaa haavat, mutta eihän tätä unohtaa voi ikinä. Pääasia on kuitenkin, kun tästä pääsee eroon ja aloittaa normaalin elämän. Haluaisin joku päivä tuntea sellaisen tunteen, että voin hyväksyä tämän asian ja olla ylpeä siitä, että en murtunut. Monelta olisi jäänyt opinnot kesken ja parisuhde päättynyt. Joku olisi voinut jopa riistää hengen itseltään.

Tällä hetkellä mieli on niin huono, että ei oikein tee mieli tehdä muuta kuin käydä töissä. Toki se jonkin aikaa ottaa, mutta uskoisin, että viikonlopun jälkeen jo elämä hymyilee. Tai ainakin kuvittelen näin, nyt kun viimeiset pitkävedot on vetämässä ja elättelen vielä toiveita parin tonnin voitosta. Yleensä suurin vitutus tulee, kun enää ei ole mitään mahdollisuutta voittaa mitään ja on käytännön poikki.

Tilanne nyt:
Velka 2k
Veromätkyt 1k

Säästössä muutama hassu osake. Arvo 500 e.

Palkasta jää kulujen jälkeen käteen noin 1900 e. Siirrän isälleni 1500 euroa ensi kuusta lähtien. 400 euroa jää sitten velkoihin.

Tavoite: (Toukokuu 2017)
Velka 0
Veromätkyt 0

Säästössä muutama hassu osake. Sivussa 6x1500= 9000 e.
6x400 e= 2400 e eli näköjään velkoihin täytyy varata vielä 600 e. No sen voi ottaa tosta 9000 eurosta.

Eli sivussa on lopulta 8400 e. Kesäkuussa on siis melkein jo 10k sivussa. Sitten pidetään peukkuja, että olisi hyvä asunto myynnissä. Pidän selkeistä tavoitteista ja tämä on sellainen.

Kiitos lukijoille ja kanssataistelijoille. Tehdään selkeät suunnitelmat ja otetaan apua vastaan :slight_smile: Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Lupaan päivittää tätä palstaa kahden viikon välein. I will make this happen!