testin tulos :)

Kylläpä on ollut mieli matalalla tänään. Tein alkoholiriippuvuustestin ja tulos oli 20+, eli voimakas riippuvuus. Eihän tuloksen olisi pitänyt mikään yllätys olla, mutta kyllä veti mielen matalaksi. Tähän on siis tultu… mutta alkoholistiksihan tullaan juomalla viinaa ja sitä on minuun uponnut. Miksi en voi olla niinkuin useimmat… otetaan pari lasia ja thats it. No tietenkin siksi koska olen alkkis. Voi peppu että ketuttaa. Nyt yrittelen antabuksen avulla hankkia selviä päiviä ja viikonloppuja, joskus olen saanut jopa 9 raitista viikkoa niiden avulla kasaan. Olen myös vakavasti harkinnut a klinikkaa… löytyisiköhän sieltä apua? Ei minusta ole vähentäjäksi, sen olen jo monesti huomannut. Ensin lipsuu vähän ja sitten enemmän ja sitten meneekin jo 3-4 päivää aamusta iltaa juopotellessa. Nyt on itsesääli vaihe menossa. Perjantai-ilta ja napotan yksin kotona. Muutama kyläkutsu oli tälle viikonlopulle mutta en " uskaltanut " lähteä. Olen tosin ottanut antabustakin jo kolme päivää eli tulee “väkisin” selvä vkl.

Ilman muuta kannattaa mennä a-klinikalle keskustelemaan. Samoin muita paikkoja, kuten aa:ta kannattaa harkita. Laita monta rautaa tuleen, niin voit valita itsellesi parhaalta tuntuvan paikan. Ei noita kannata harkita, senkun menet ja katsot millaisia ne ovat. Jos ne eivät ole sinua varten, voihan sitä yksinkin yrittää.

Tuo testin tulos, joka on vahvistanut jo tietämäsi asian, voi olla myös helpottava asia. Nythän asia on selvä ja tiedät että et voi juoda enää. Ja tästä voi alkaa uusi parempi elämä, joka ainakin minulla on avannut taas kaikki mahdollisuudet mihin vain :slight_smile:

Näinhän se asia on. Eipä juuri omalta kohdalta kaduta, että joutui juomisen lopettamaan. :smiley:

Hei jaana.muru

Jos olet itsesi alkoholistiksi diagnosoinut niin ehdottomasti kaikki keinot käyttöön. Mene ihmeessä A-klinikalle, AA-ryhmään, pyydä lekurilta niin paljon Antabusta kuin kehtaa kirjottaa jne… Ja muista ottaa se pilleri joka aamu. Tulee varmasti hetkiä jolloin tulee tunne, että “enhän minä nyt tätä pilleriä välttämättä tarvitse”-väärin! Se on vaan nieltävä vaikka itku kurkussa mieluiten ekan vuoden ajan, se pilleri ei sua satuta.

Jos a-klinikan lekuri sinulle suosittelee rauhoittavia niin suhtaudu niihin kriittisesti. Älä ota niitä vastaan jollei sinulla ole selkeitä vieroitusoireita alkoholista.

Kaikkea onnea raittiuden tiellä ja varmasti elämäsi pikku hiljaa löytää uusia mielekkäämpiä uomia kuin etanolin kittaaminen. :smiley:

Se on kova paikka kun se itsesäälivaihe jää pois ja alkaa olla levännyt ja mieli virkeä!

Hirvittävää on iloisuus! Yritä kuitenkin kestää sitäkin!

Hoi Jaana Muru, mitä kuuluu?! : )

Eiks oo kiva kun testin tulos on noin selkee, niin asianlaita on sulle nyt selvillä! Ei tartte enää vaivata päätään ainakaan ongelman olemuksella, vaan voit keskittyä pohtimaan miten hoitaa tuota vaivaa.

Mä tein itsekin äsken huvikseni riippuvuustestin (SADD) ja sain tulokseksi “vain” 13, eli kohtalainen riippuvuus.
Tulos on muutenkin vaihdellut mulla neljän vuoden aikana siinä lievästä voimakkaaseen, eli on ollut monimutkaisempaa, haha.

Mutta hei, tässä vielä lisää tietoa päihderiippuvuudesta ja sen diagnosoimisesta: myllyhoito.fi/apuanyt/paeihderiippuvuus

Niin no, jokaisella täällä nyt vaan on ristinsä ja that’s it. Jollain on diabetes, jollain keliakia, jollain laktoori-intoleranssi, jollain pähkinäallergia, jollakin alkoholismi. Viimeksi mainitunkin voi ajatella eräänlaiseksi allergiaksi. Et voi nauttia kyseistä ainetta ilman että siitä aiheutuu haittoja ja harmia sinulle.
Pahempiakin sairauksia on. Tai siis onhan alkoholismi paha sikäli että hoitamattomana se tappaa tai vammauttaa, mutta sen saa hyvn kuriin itsehoidollakin.

Perjantai ja nyhjäät yksin kotona? Eikö sulla ole harrastuksia tai raittiita kavereita? AA vois olla siitäkin kokeilemisen arvoinen, että tapaat selvinpäin olevia ihmisiä vapaa-ajalla, vieläpä kohtalotovereita.
Voit myös käydä A-klinikalla, mutta virkailijalle siellä kannattaa heti tehdä selväksi että vähentämisen on poissuljettu vaihtoehto. A-klinikan henkilöstöä on moneen lähtöön, joten toivottavasti kohdalle osuu oikeaa alkoholismia tajuava työntekijä. Lisäksi A-klinikallakin kokoontuu vertaistukiryhmiä, jotka vetävät ihan vertoja AA:lle.

Mulla on itselläni oma kokemus sekä AA:sta, A-klinkasta että psykiatreista alkoholiongelman hoitamisessa. Minulle itselleni niistä ei silloin näyttänyt olevan apua, mutta tunnen lukuisia ihmisiä joille ainakin kahdesta ensinmainitusta on ollut suurta apua. Näiden monien ihmisten kokemukset siis vakuuttavat minutkin siitä, että näitä apumuotoja voin suositella. Varsinkin kun niiden kokeileminen ei maksa mitään, eikä velvoita mihinkään.

Mulle voi viestitellä myös: riikkared@yahoo.com

Mistä hoitomuodosta Sinulle sitten oli apua?

Sellasesta, jossa päätetään lopettaa joutavanpäivänen “sairastelu”, otetaan itseä niskasta kiinni ja sanotaan itselle että nyt ryhdistäydyt, idiootti, ja rupeet elämään ihmisiks tai muuten ei hyvä heilu.

Koska tiedän, että moinen ‘itsehoito’ ei onnistu useimmilta alkoholisteilta, en voi valitettavasti suositella sitä muille.
Älkää missään nimessä tehkö niinkuin minä teen. Don’t try this at home!

Miksi sinä sitten alunperin sairastelit, muiden tahdosta vai mistä syystä?

Sellasesta, jossa päätetään lopettaa joutavanpäivänen “sairastelu”, otetaan itseä niskasta kiinni ja sanotaan itselle että nyt ryhdistäydyt, idiootti, ja rupeet elämään ihmisiks tai muuten ei hyvä heilu.

Lopettajat palstan tarkoitus on tässäkin lauseessa . Vertaistuen merkitys on tärkeää antaen samastumisen mahdollisuuden samalla tukien lopettamista harkitsevien päätöstä.
Juuri tällaisella asenteella tulisi suomen alkoholistit hoitaa. Keleen selkärangattomat retkut !

Eihän se ole muuta ku … Pane korkki kiini :unamused: täts it

Terveisin Kanthoona joka tarvitsi muunlaista omaan alkoholismiinsa :neutral_face:

No mee vaikka ompelukerhoon, kunhan et mulle tuu vittuilemaan enää.

Silkkaa velttouttani, vetelyyttäni ja saamattomuuttani. Ja ehkä siksi, että kaikilla suuuurilla taiteilijoillahan on päihdeongelma, niin totta kai mullakin pitää olla! :slight_smile:

Mutta kuulkaas, sedät. Minä EN ole tämän ketjun päähenkillö. Tämä on Jaana.murun ketju, ja hänen kuulumisiaan minä tässä ketjussa kaipailisin. : )

13 raitista päivää takana. Mukava vkl mökillä vesikannun kanssa :slight_smile:
Olin aikoinaan kova tupakoimaan, pari askiakin meni päivässä pahimmillaan. Kerran sitten vaan päätin että nyt loppui sauhuttelu. Se päätös on pitänyt, eli ei savuakaan 15 vuoteen. Nykyisin nikotiiniriippuvuutta verrataan heroiiniriippuvuuteen… yhtä vaikea päästä eroon. Jos näin on niin minähän olen selättänyt aikamoisen “vihollisen” kun lopetin tupakoinnin. Äkkiseltään ajatellen voisi kuvitella että tuosta viinastakin pääsen eroon helposti. Hah, hah en todellakaan ajattele niin. Tiedän että monta erinomaisen hankalaa juttua tulee vielä eteen. Jo nyt menneisyyden möröt nostavat päätään enkä voikaan yrittää niiden hukuttamista. Mutta olen päättänyt selviytyä, minulla ei ole vaihtoehtoa. Koen että tämä on nyt minun pohjani, alemmas en halua mennä. En ole (vielä) menettänyt työtäni, perhettäni, kotiani…
Koko läheisteni joukko on valmis tukemaan minua taistelussani viinaa vastaan. Olen kertonut avoimesti läheisilleni että olen tullut alkoholin kanssa tieni päähän.

Tsemippiä :smiley: Tänä iltana raitis pää tyynyyn, niin huomenna voit aloitella kolmatta raitista viikkoa.

Se on hyvä, että näet asiat noin, ettei tarvitse kuvitella enää mitään. Perheen ja muidenkin läheisten tuki on äärettömän tärkeää, eikä sinulle nyt jää muuta kuin hoitaa oma osuutesi, tehdä kaikkesi, jotta raitistuisit. Varmaan tiedätkin, ettei houkutukset ja heikot hetket poistu sillä, että laitat korkin kiinni ja sanot läheisillesi saaneesi juomisesta tarpeeksesi, vaan silloin tällöin kun et odota, niin sinua koetellaan.
Päätöksesi lopettaa ja oma pohjakokemus auttaa sinua, kuten myös läheisesi, mutta vertaistukeakaan ei kannata unohtaa, jos ei koe aina saavansa läheisiltä sitä tukea mitä toivoisi.

Jos möröt kiusaa tänään, niin ainahan on mahdollisuus aamusella tehdä asioiden eteen päätöksiä ja toimenpiteitä, jotta niistäkin pääsee eroon pikkuhiljaa päivä kerrallaan. Kaikki ei parane kerralla, joten kyllä se on niin, että mitä pidempään saat olla raittiina ja toimia, niin asiat järjestyy niinkuin on tarkoitettukin.

Nyt on tarkoitettu, että mä meen koisaan, joten raittiit unet sinnekin.

Joo, ei se ookaan niin yksinkertaista. :slight_smile: Alkoholista voi olla mutkikkaampaa päästä eroon kuin tupakasta, koska tupakka on monille niin yksioikoinen ja totaalinen riippuvuus: se vaatii päivittäistä, monilla jopa tunneittaista tyydyttämistä.
Sitten kun lopetat sen, olet jo kolmen savuttoman päivän jälkeen selvinnyt pahimman yli; olet vahvasti voitossa kiinni.

Alkon kanssa ei usein ole niin. Alkosta voi moni alkkiskin pitää taukoa päiväkausia, jotkut jopa viikkokausia. Silti riippuvuus on valmiina aktivoitumaan koko ajan ensimmäisestä pisarasta.

Suuret onnittelut muuten tupakoinnin lopettamisesta. Mulla on itselläni menossa “vasta” neljäs savuton vuosi. :smiley:
Ilman alkoholia oon ollut 7 päivää. Tosin ennen viime viikonloppua olin juomatta 15 päivää, joten tollasta joka toinen tai joka kolmas vkl on tullut ryybiskeltyä kesällä.
Mun on helppo kontrolloida juomiskertojen määrää ja pitää vaikka kuin pitkiä breikkejä ihan huvikseen, mutta annosten lukumäärän kontrollointi onkin jo paaljon vaikeempaa ryyppäämisen alettua. So it goes.

Hyvää ja raitista alkavaa viikkoa.

Olen jo pitkään rimpuillut ja reuhtonut… pyrkinyt vähentämään viinan käyttöä, käynyt terapiassa ( ei toiminut, ihan rahastusta ) aloitin käyttämään reviaa, se toimi silloin kun otin sen. Annokset jäi 4-5. Siinäkin tuli vaan sitten eteen se etten halunnut sitä ottaa. Viimeisen vuoden aikana juominen mennyt koko ajan rajummaksi. Valtava halu tällä hetkellä raitistua.

AA ryhmä houkuttaa mutta kun minulle aiheuttaa paniikkia jo ajatuskin siitä että istun vieraiden ihmisten kanssa ja odottelen pää täristen omaa vuoroani. Tuollaiset sosiaaliset tilanteet ovat minulle ihan myrkkyä :frowning:

Sekaan vaan. Et ole yksin tuntemustesi kanssa sielläkään, sen jännittämisen on jokainen sinne tullut kokenut. Eikä ole pakko edes sanoa mitään jos ei sillä hetkellä kykene. Useimmiten käy tosin niin että kun kuulee muiden puhuvan avoimesti itsestään, se jännitys häviääkin ja huomaakin helpottuneesti puhuvansa yhtälailla. Eikä tuo ryhmätilanne ole sillätavalla sosiaalinen tilanne, että siellä tarvitsi mitenkään päteä. Saat olla oma itsesi.

Komppaan tässä asiassa Esplanadia. Et todellakaan ole ensimmäinen, jolla AA-ryhmään tuleminen aiheuttaa paniikkioireita. Ota yhteyttä paikallisen AA-ryhmän auttavaan puhelimeen ja pyydä joku mukaasi esittelemään sinulle toimintaa. Hyvin moni on sanonut, että alun hankaluuksien jälkeen paniikkioireet ovat hävinneet. Pitempään AA:ssa olleet kertovat päässeensä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä peloistaan kokonaan pois AA:ssa. :smiley:

Komppaan edellisiä ja totean, että missään en ole saanut niin lämmintä ja ystävällistä vastaanottoa kuin AA:ssa.
Kannattaa kokeilla ja käydä vain kuuntelemassa mitä muut puhuvat. Ei sinua vaadita puhumaan jos ei siltä tunnu.
Mitään et voi menettää mutta ajattele mitä voit voittaa.

Kiitos tsempeistä :slight_smile: Tuo AA:n puhelimeen soittaminen oli hyvä vinkki. Täällä toimii naisille oma ryhmä ja luulen että sieltä saisin kovasti kaipaamaani vertaistukea.