Tervetuloa Vilpolaan!

Vilpola on uusi keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Vilpolassa on lupa tuulettaa tunteita, esittää kysymyksiä ja ihmetellä, nauraa ja itkeä - kaikki tunteet ovat sallittuja.

Ajatus uudesta keskustelualueesta nousi Päihdelinkin kävijäkyselyn palautteesta. Haluamme vastata toiveeseen. Vertaistuki on tärkeä voimanlähde silloin kun on vaikeaa ja olo on neuvoton. Täällä et ole yksin.

Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat keskustelijat!

Yst.terv.
Päihdelinkin toimitus

Palaute:
paihdelinkki@a-klinikka.fi

Tervehdys kaikille vilpolalaisille!
Minä olen toinen Irti Huumeista ry:n vertaisohjaajista, ”Ohjaaja Ukki”, kokemusta nimenomaan perhekeskeisestä huumetyöstä minulla on reippaasti yli kuusitoista vuotta. Tänä aikana olen toiminut Irti Huumeista ry:n päivystävässä puhelimessa, tukihenkilönä, erilaisissa ehkäisevän huumetyön luennointi- ja valistustehtävissä sekä kouluttajana.

Minä otan Vilpolan ohjausvastuun alkavan viikon ajaksi, jonka jälkeen remmiin vaihtuu viikoksi kolmas ohjaajistamme. Näin sitten rullaillaan ja mennään kohti vuodenvaihdetta.

Perehdyn nyt ensiksi Vilpolan sisältöön, siis mitä olette aiemmin kirjoittaneet. Voitte rohkeasti lähettää tarinoitanne, kokemuksianne, kysymyksiänne ja kommenttejanne minulle ja muille vilpolalaisille. Raivota saa, samoin vihata, itkeä, nauraa ja surra. Samoin saa haastaa, kyseenalaistaa ja olla eri mieltä. Samaakin mieltä saa tietysti olla.

Minusta on mukava aloittaa kanssanne Vilpolassa. Olen lähdössä mukaan innostuneella mielellä ja asenteella.

Hei kaikille

Kirjoittelen kanssanne Vilpolassa ensi viikon. Olen toiminut IH-yhdistyksen vapaaehtoisena kohta 10 vuotta ja siitä noin kahdeksan vuotta vertaistukiryhmän vetäjänä.
Osallistun myös IH:n muihin tapahtumiin aina kun “leipätyöltäni” joudan.
Toivotaan että jokainen löytäisi matkansa varrella itselleen pienen huumeettoman alueen jaksaakseen arkipäivää
käyttäjän läheisenä.
Ainakin täällä Vilpolassa voi purkaa tunteitaan ja saada jonkilaisen peilin itselleen.

T. Ohjaaja Kerttu

Hei,
Olen uusin vertaisohjaaja täällä Vilpolassa. Olen seurannut keskusteluita ja täytyy sanoa, että ne ovat kerrassaan hienoja. Olisin itse aikoinani kaivannut juuri tällaista mahdollisuutta; päästä purkamaan tunteitani ja ajatuksiani juuri silloin, kun “tilanne” oli päällä. Saada sellaisten ihmisten kommentteja, jotka todella tietävät, mistä puhun.

Olen entinen narkomaanin vaimo. Elin käyttäjän kanssa ja sittemmin rinnalla nuoruudesta lähtien lähes 30 vuotta.
Miehieni kuoleman jälkeen menin vertaisryhmään ohjaajaksi. Ajattelin, että kaikki se koettu oli kurjaa minun perheelle, mutta ehkä joku siitä voisi hyötyäkin. Ettei se olisi ollut turhaa.

En tässä nyt kirjoita sen enempää, van tuon tarinani ja kokemukseni keskustelussa teidän kaikkien käyttöön.
Voimia kaikille näissä todella ikävissä elämäntilanteissa kampaileville. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Laurin kommenteista olen ehkä eniten oppinut, voisitko esittäytyä myös?

Tervehdys A:n äiti ja kaikki muut vilpolalaiset!
pahoittelen hidasta reagointiani ylläolevaan pyyntöön. Kopioin tämän esittelyni Vilpolasta toisesta paikasta, ja täydennän sitä samalla hiukan. Olen Ohjaaja Lauri, kokemusta nimenomaan vapaaehtois- ja läheisroolissa perhekeskeisestä huumetyöstä minulla on reippaasti yli kymmenen vuotta. Tänä aikana olen toiminut Irti Huumeista ry:n päivystävässä puhelimessa, tukihenkilönä sekä käyttäjille että läheisille, erilaisissa ehkäisevän huumetyön luennointi- ja valistustehtävissä sekä vertaistukiryhmän ohjaajana. Huumeriippuvuuteen sairastuneiden samoinkuin läheisten edunvalvonta on myös alue, jonka osuus on erityisesti viimeaikoina tullut jälleen vahvasti kuvioihin mukaan, joten siitäkin on jonkinverran kokemusta.

Omakohtaisesti olen myös läheinen runsaan viidentoista vuoden ajalta. Koen, jaan ja tunnen siis tavalla tai toisella kaikki teidän vilpolalaisten kirjoituksissa esilletulevat kokemukset ja elämykset. Itse olen toipunut suurelta osin vertaistuen avulla omasta läheisriippuvuudestani, ja sitä kokemusta ja niitä keinoja, konsteja ja kikkoja haluan jakaa myös teille kaikille ohjaajan roolissani.

Yksi lempisanonnoistani on, että ajatukset ja toiminta eivät ole kuin tiiliskivi, joka siirtyy minun päästäni jonkun toisen päähän ja saa aikaan välittömän muutoksen käyttäytymisessä. Näitä vertaisryhmissä esille tulevia asioita eli tiiliskiviä koskien oman lapsen tai puolison tai jonkun muun läheisen huumeriippuvuusjuttuja, pitää itse kunkin pureskella, kuutioida, viipaloida, kyseenalaistaa, kieltää, hakea erilaisia syitä tai jopa tekosyitä siihen miksi en voi tehdä jotain asiaa toisella tavalla, itkeä, vihata ja nauraa. Ja sitten jossain vaiheessa, kun on itse siihen valmis, kokeilla niiden vaikuttavuutta niin omaan itseensä kuin siihen toiseenkin osapuoleen.

Näillä eväillä siis mennään.

Irti Huumeista ry:n vertaisohjaajat Jekaterina, Kerttu, Ukki ja Lauri toivottelevat kaikille vilpolalaisille oikein rauhallista ja turvallista Joulua. Vilpola on todella oikeaan osunut nimi tälle vertaistukiareenalle, olin juuri ulkona virittelemässä valkeita lyhtyihin ja tankkaamassa lintujen ruokintapaikan. Mittarissa oli miinus 26 astetta, melkoisen vilpoista siis.

Kiitos kaikille vilkkaasta keskustelusta ja toinen toistenne tukemisesta. Näin jatketaan kohti vuodenvaihdetta ja vuotta 2011.

Hei,
olen ohjaaja Amelie ja uusi täällä Vilpolan puolella. :smiley:
Toimin Irti Huumeista ry:n vapaaehtoisena, sitä on nyt takana vuosi.

Omasta taustastani sen verran, että olen itse ollut sekä läheinen että käyttäjä itse.
Oma käyttöhistoriani on varsin lyhyt, mutta intensiivinen vakavin seurauksin. Siitä on onneksi jo aikaa yli 10 vuotta. Olen 35-vuotias, joten pikkuhiljaa aikuiseksikin kasvanut.
Läheisen osa on raskas, tiedän sen niin omakohtaisena kokemuksena kuin jälkikäteen omien läheisteni tuskaa arvioineena.

Toivon että kaikesta menneestä olisi edes jollekin jotain apua, että ymmärrykseni ja kokemukseni asiasta olisivat edes jotenkin hyödyksi ja avuksi. Siksi olen siis nyt täällä ja aloitan omalta osaltani tällä viikolla.