Terveisiä

En ole pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisiani tai käynyt lukemassa toisten kirjoituksia -anteeksi siitä. Toisaalta elämä on sujunut paremmin kuin vuosiin ja sen onnellisuuden ja hyvän olon huuma vetää puoleensa, niin ettei niitä huonoja aikoja oikein tahdo muistellakaan. Poissa silmistä, poissa mielestä -vai miten se nyt menikään.

Olen tuon elokuun hairahduksen jälkeen saanut olla ilman alkoholia ja kertonut asiasta mm. lääkärille, joka sivuutti asian mallikkaasti. Jotkut lääkärit eivät halua kommentoida mitään, mikä liittyy alkoholiin tai siitä eroon pääsemiseen -minusta nämä lääkärit voisivat jo ovelleen ripustaa aiheesta ilmoituksen -niin eipähän tulisi mitään kerrottuakaan. Ei se mitään, tämä tapaus vain vahvisti omaa huteraa tietoisuuttani siitä, että alkoholiriippuvuus onkin isompi juttu kuin vain minun ongelmani.

Minulle kuuluu siis hyvää. Olen saanut uuden harrastuksen, joka vie viikottain kodin ulkopuolelle. :sunglasses: Kavereita, tuttuja joista toivon ajanmittaan tulevan ihan ystäviä. En ole eronnut miehestäni, mutta olen saanut jakaa tunteitani saman kokeneen kanssa. Olen miettinyt suhteemme hyviä ja huonoja puolia ja tullut tulokseen, että hyvät vielä menevät huonojen edelle. Tämän kai siitä saa, kun lopettaa alkoholin käytön. Fyysinen ja psyykkinen oloni on parempi, jaksan töissä, kotona -rähjäämiset ovat poissa. Uni on laadultaan ihan omaa luokkaansa.

Alkoholin käytön lopettaminen kannattaa, se vain ei minun tapauksessanikaan ollut sitä, että korkki kierrettiin kiinni. Olen saanut tehdä ja tulen tekemään työtä sisäisen minäni kanssa riippuvuuksista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pikkuhiljaa kaiken sälän alta löytyy oikea minä, joka on ihana ja ansaitsee hyvää oloa, onnea, ystäviä ja oikean elämän ympärilleen.

En ole käynyt AA ryhmissä. En sulje mahdollisuutta itseltäni pois, mutta tällä hetkellä mennään näin, omin päin ja sydämin. Me olemme kaikki niin erilaisia, eri elämän tilanteissa -että se mikä sopii toiselle, voi toisesta tuntua pahalta. Mutta olipa ryhmässä tai ei, tärkeintä lienee sovinnon tekeminen itsensä kanssa ja mietiskely valintojen välillä. Ei alkottomuus tarkoita, että sen jälkeen on vain “hyvä ihminen” ja tekee “oikeita valintoja” -virheitä tekevät kaikki ja joka päivä -petrattavaa löytyy jokaisesta ja jokaisen tekemisistä. Alkottomuus vain mahdollistaa sen, että uskaltaa katsoa virheitään ja antaa ne itselleen anteeksi ja yrittää uudelleen. Ottaa tavallaan vastuun tekemisistään. Vaikka kirjoitankin näin, koen että kyseessä ei ole kuitenkaan uskonto.

Syyllisyys aiemmasta? Voin sanoa, että aika ajoin sitä tuntee syyllisyyttä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään -mutta on se paljon helpottanutkin.

Mieheni on yrittänyt olla juomatta aika ajoin, mutta kuten hän itsekin ilmaisee “höyryt kutsuvat”. Isäni, jonka ajattelin -ettei hänellä edes ole enää tahtoa eroon alkoholista -on ollut juomatta noin pari kuukautta. Äidilläni on kuitenkin selkeä ja realistinen ajatus siitä, että isä on alkoholisti aina. Nyt osaan nähdä alkoholismin sielläkin, missä en sitä itse juovana kuvitellut olevan.

Elämä menee eteenpäin.

Kiva kuulla kuulumisiasi Koivu77 :smiley: Hienoa, että sinulla on mennyt hyvin, raitista syksyn jatkoa ja kuulaita ja voimaannuttavia syyspäiviä :smiley:

Hei! Yhdyn edelliseen viestiin. :smiley:

Tervehdys Koivu, ompa kiva kuulla sinusta. Itselläni myös täällä Plinkissä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta tähän oli ihan must kommentoitava, niin paljon olen sinun kokemuksistasi saanut omaan raittiuteeni.

Omalla kohdallani aivan samoin, raittiutteen ei riittänyt pelkkä korkin kiinni laittaminen, mutta toisaalta koen olevani tänään todella onnellinen siitä, ettei riittänyt. Pakotettuna tekemään kaiken mahdollisen raittiuteni eteen sekä ottamaan nöyränä vastaan kaiken avun, mitä tarjolla on vain ollut, koen tänään tuntevani itseni siinä määrin, ettei minulla ole elämässä mitään hätää, tänään.

Toisaalta ihmettelen tässä hetkessä elämääni eniten itse elämää itseään. Sitä, kuinka outoja polkuja pitkin sitä ihmislapsi kulkeekin, löytääkseen oman kutsumuksensa. Omalla kohdallani tässä hetkessä tuo tarkoittaa sitä, että kuljin kuusi vuotta opiskelemassa tietotekniikkaa, vain löytääkseni oman kutsumusammatin aivan jostain toisaalta, yllättävän läheltä itseasiassa.

Sen verran tässä samalla kerrottakoon, että kävin tänään neuvottelemassa starttirahasta ja minulle näytettiin vihreää valoa, joten allekirjoittanut alottaa ensikuun alussa yksityisyrittäjänä, kiertäen luennoimassa kouluilla, yliopistoilla, ammattiopistoilla, sairaanhoito-oppilaitoksissa, a-klinikoilla, sairaaloissa, kuntoutusyksiköissä jne. jne. sen mukaan kun vain eri tahot minut haluaa paikalle kutsua.
Itseasiassa, vaikka varsinainen yritys käynnistyykin 1.11. olen jo saanut alustavasti sovittua kohta 30 luentoa seuraavan muutaman kuukauden periodille, joten tässä hetkessä on kovin luottavainen ja hyvä fiilis tuon asian suhteen.

Toivotan omasta puolestani Koivulle ja kaikille meille oikein kuulaan aurinkoisia, kirpeän kepeitä syyspäiviä. Pitäkäämme lähimmäisistämme huolta, ajatuksella: Annetaan hyvän kiertää.

Hieno homma ! Menestystä matkaan.