Tervehdys

Tein tuossa tänään tänne tunnukset, pitkään paininut alkoholin kanssa ja ajattelin että josko täältä saisi jotain vertaistuen kaltaista. Jos nyt alkuunsa vähän kertoisin taustoja itsestäni… Alkoholi tuli kuvioihin mukaan ammattikouluikäisenä ja pysynyt kuvioissa siitä eteenpäin hyvinkin tiiviisti. Nyt olen 32 vuotias miespuolinen alkoholisti. Mihinkään väkeviin en siis koske, koska niistä tulee kauheat aggressiot monesti ja silloin on tullut tehtyä kaikkea mikä on kaduttanut aivan kamalasti. Mutta olutta ja siidereitä tulee juotua paljon, ei nyt päivittäin mutta ehkä joka toinen päivä. Määrällisesti ei mitenkään isoja satseja kerralla mene, mutta ihan tarpeeksi eli 6-11 keskiolutta riippuen ihan illasta. Siis semmoista 0,33 vetoista törppöä, välillä toki juon myös noita vähän vahvempia nelosoluita. Olen yrittäny monesti vähentää, mutta aina vain lipsun takaisin tähän samaan vanhaan. Miettinyt lopettamistakin monesti, mutta kun ei tunnu konstit riittävän eikä tahdonlujuus. Nyt viimeiset ehkä 10 kuukautta ollut erilaisia ruumiinvaivoja joiden uskoisin johtuvan tästä tissuttelusta. Mm ala-ja yläselän särkyä, outoja vatsavaivoja ja kipuja. Mutta siltikään en kykene lopettamaan juomista vaikka huolettaa vainoharhaiseksi asti jo tämä. Lääkärissä en ole käynyt, pitäisi kyllä. Nyt vielä kaiken lisäksi tuli avioero tuossa joulukuussa ja muutin yhteisestä talosta uudelle paikkakunnalle vuokralle. Nyt tämä juominen alkaa riistäytyä käsistä kun ei ole enää toista ihmistä jonka vuoksi yrittäisin hillitä tätä. Muuton jälkeen join viikon ajan joka ilta, koska en oikein osaa muutenkaan käsitellä tätä surua ja tilannetta. Muutenkin kun en ole mikään kovin sosiaalinen ihminen enkä tunne ketään, vielä vähemmän täältä uudelta paikkakunnalta niin meno on menny siihen että istun kämpillä ja tissuttelen kun ei ole muutakaan. Yrittäny keksiä jotain muuta tekemistä, mutta kun ei jotenkin yksin osaa lähteä mihinkään eikä oikein mitkään harrastuksetkaan kiinnosta. Onnistuin olemaan 4 vuorokautta viime viikolla juomatta, kunnes taas lipsahti. Päällimmäinen tunne tällä hetkellä on lähinnä, että mitä väliä enää vaikka joisinkin itseni hengiltä. Pitkäaikaistyötön, yksinäinen, eronnut, köyhä ja mielenterveysongelmainen tausta. Tuntuu vain että kaikki ovet on kiinni ja mahdollisuuksia ei ole enää mihinkään. Tekisi mieli vain luovuttaa. Vaikkakin kyllä toisaalta jossain takaraivossa jyskyttää silti edelleen se joku pieni toivonkipinä. En ole ikinä kokenut oloani näin yksinäiseksi ja jotenkin toivottomaksi. Ei mulla nyt näin alkuun muuta, semmonen hajatelma.

Tervehdys WaHa, täällä toivotetaan kaikki tervetulleeksi, jotka tukea tarvitsevat. Siis tervetuloa mukaan. Olemme täällä toisiamme varten, niin iloissa kuin suruissakin. Tukena ja tsemppinä heikolla hetkellä, ja jakamassa onnistumisen riemut.

Hyvä, että se toivonkipinä vielä jyskyttää. Nyt pitäisi potkia niitä ovia auki. Helpommin sanottu kuin tehty. Pohdin itsekin samoja kuvioita. Mistä hakea sitä sisältöä elämään. Kaikki kokemasi hankaluudet vaatii aikaa asettuakseen uomiinsa. Oiskohan mahdollista haukata kakusta pala kerrallaan. Eli asettaa itselle tavoitteet tulevaa varten, pala palalta. Kovin monta muuttujaa on sulla nyt käsiteltävänä, minkä niistä asetat etusijalle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ilman alkoa asiat vasta valkenee, niitä osaa käsitellä ja tutkailla ihan eri horisontista. Ilman promilleja arki on tuntunut paljon selkeämmältä. Tosin tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Hienoa, että olet noin nuorena havahtunut huomaamaan tilanteesi. Sinulla on koko elämä vielä edessäsi. Itse olen liian kauan takeltanut tätä kivikkoista polkua, kunpa olisin ollut yhtä viisas kuin sinä.

Kirjoittele tänne, siitä on ollut meille kaikille apua. Tsemppiä sulle tähän yritykseen. Usko itseesi, sinä pystyt, sinä osaat, sinä voit. Et tee sitä jonkun toisen vuoksi, teet sen itsesi vuoksi. Sinä olet tärkeä.

Tervetuloa minunkin puolestani!

Olen onnellisesti naimisissa ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa. Mutta aina ei ole ollut näin. Mut on aiemmista suhteista kylmästi jätetty kun naiset ovat löytäneet uudet rakkaudet. Alkoholin käytöstäni erot eivät johtuneet, koska kumppanini käyttivät yhtä paljon alkoholia kuin minä. Nykyinen vaimoni käyttää äärimmäisen vähän alkoholia. Tämä on yhdessä tämän plinkin kanssa tsempannut minua vähentämään kohti kohtuukäyttöä. Kerroit olevasi työtön. Vaimon kanssa ollaan eläkkeellä, joten sinulla ja minulla ei työt rajoita arkisinkaan juomista. Vielä noista eroista. Kyllä minä join suruuni, vaikka ilman viinaakin aika haavat parantaa! Paljon tsemppiä sulle!

t. Juhani

WaHa, tervetuloa porukoihin mukaan. täällä et ole yksin.
mikään ei ole mahdotonta ja vaikka sun on vaikea uskoa sitä nyt, niin elämäntapamuutos on sullekin yhtä mahdollista kuin muillekin.
itselleni on sopinut parhaiten se (olen plinkkaillut pari vuotta) että olen tehnyt aina pieniä tavoitteita mitä kohti mennä.
voisiko olla mahdollista, että yrität joka viikko saada kasaan tuon neljä nollapäivää kuten kävi viime viikollakin. voisiko se olla eka tavoite? kun tuo tavoite tuntuu olevan hallinnassa, sovit itsesi kanssa uuden tavoitteen.
tekstistäsi päätellen se voisi olla aivan realistista ja sysäys uuden alkuun.
toivotan sulle kovasti tsemppiä ja kirjoittele lisää!

Moikka

Usko pois, moni on kyennyt vähentämään vai aluksi on tuntunut mahdottomalta. Ja toki prosessit jatkuvat yhä. Se on jotenkin sellainen sahaavasti etenevä prosessi monella. Uusille tavoille opitaan yritysten ja erehdysten ja onnistumisten kautta.

Alkoholi saattaa olla myös sellainen blokki, joka estää muita, parempia asioita toteutumasta ja vie vain syvemmälle näköalattomuuden kuiluun. Joillekin sopii vähentäminen, joillekin lopettaminen. Miksi et hakisi apua tilanteeseesi, esimerkiksi a-klinikalta? Saisit ehkä apua asioiden käsittelyyn ja useilla paikkakunnilla on myös jotain ryhmätoimintaa. Tiedän, että on korkea kynnys hakea apua, mutta harva on sen kynnyksen ylittämistä katunut. Tsemppiä! Elämäsi voi saada uuden suunnan!

Tervetuloa WaHa mukaan porukkaan! aivan loistavaa, että se toivonkipinä on vielä olemassa ja haluat tehdä asialle jotain.
Muut tuossa jo hyvinkin kertoo sen saman mitä minäkin sanoisin.
Aloita jostakin palasesta. Siitä ne sitten lähtee muutkin aukeamaan. Minä olen pari vuotta tätä taivalta tehnyt ja aluksi se oli se tipaton kuukausi mistä sitten välillä sujuvasti ja välillä kompuroiden olen tepustellut tätä hommaa etiäpäin. Tällä hetkellä tuntuu, että kun olen saanut alkoholinkäyttöä järkevämmelle tasolle niin muutkin asiat on avautunut eri tavalla. Just esim terveys! aikaisemmin pelkäsin tosissani sisuskalujeni puolesta ja pakoilin verikokeita. Mutta viime syksynä reippain mielin kävin otattamassa verikokeet. Tai luottavaisin mielin paremminkin.
Se suurin apu on tosiaan ollut tämä plinkki. Ilman tätä en olis onnistunut tässä ja tekemistä edelleen on eli täällä roikun mukana :smiley:

Tsempit ja kyllä se kuule siitä pikkuhiljaa <3

Jahas. Melkein kuukausi kulunut tunnuksien tekemisestä. Mitäkö tässä välillä on tapahtunut? Ei mitään. Mennyt koko kuukausi juomiseen. Olisiko tähän nyt mahtunut 5 selvää päivää. Nyt on rahat loppu ja pää entistä enemmän turvoksissa ja sekaisin. Tai se nyt taas on vähän miten asian ottaa, olen kyllä saanut joitain ihan järkeviäkin oivalluksia tässä silti. Ollut tuon kohta ex vaimon kanssa riitoja nyt vähän väliä. Millon mistäkin. Suurimmaksi osaksi kai minusta johtuen. Minulla tosiaan ei kavereita ole pahemmin muuta kuin netissä ja nyt eron myötä olen tullut pohjattoman yksinäiseksi. Ja se taas ajaa juomaan lisää. Kävin tuossa eräs ilta baarissakin pyörähtämässä, toiveissa oli että jos sieltä löytäisi kavereita tai jotain… Kyllä minä siellä jutustelinkin muutamien ihmisten kanssa, mutta jotenkin jäi ihan paska maku suuhun. Oli kyllä mukava jutella ihmisille, mutta kun ei ne ihmiset siellä lähiräkälän tiskillä nyt vain ole oikeasti semmoista seuraa mitä haluaisin. Muutenkin tuli sinä iltana juotua kerralla enemmän kuin vuosiin. Kun pääsin sieltä kotiin, oksensin ja menin suoraan nukkumaan. Joskus seuraavana päivänä alkuillasta sitten heräilin ja minua masensi vain entistä enemmän. Jotenkin ei vain tuo baareissa ihmisiin tutustuminen ole enää järkevää kohdallani. Baareista olen kyllä aina ennen kaverini löytänyt, mutta kun ne kaikki ovat aina olleet sitä samaa “pohjasakkaa” mitä minäkin. Pää täyteen vähän väliä ja sitten ollaan mahdollisimman sekaisin. Ei noissa porukoissa mitään muuta tehdä ikinä. En halua enää tuollaisia ihmisiä elämääni. En halua olla itsekään sellainen enää. Se hyvä puoli tässä on, kun rahat on loppu että eipähän tule nyt juotua. Tänään toinen päivä selvänä. Rahaa saan vasta loppu kuusta. Masennukseni ja ahdistukseni on tässä eron ja kaiken takia mennyt niin pahaksi, että varasin ajan psykiatrian poliklinikalle. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, olen nimittäin viimeiset 12 vuotta juossut kaiken maailman terapioissa ja syönyt vaikka mitä pillereitä enkä ole koskaan kokenut hyötyväni niistä mitään. Ei se terapia hyödytä mitään, kun ei se minun elämää korjaa. Minun elämän korjaisi parhaiten se, että saisin töitä ja ns. normaalin elämän. Mutta kun en töitä tunnu saavan ikinä jatkuvasta hakemisesta ja yrittämisestä huolimatta. Ei kukaan minua tunnu palkkaavan mihinkään, koska minulla on lähes 8 vuoden aukko cv:ssä mielenterveyspuolen ongelmien takia. Joihinkin haastatteluihin asti olen aina välillä päässyt, mutta joka kerta ovat takertuneet siihen aukkoon ja udelleet että miksi et ole tehnyt mitään. Kun kerron syyn niin kiinnostus loppuu viimeistään siihen. Jokseenkin tuntuu vain niin umpikujalta kaikki, että tekisi mieli vain luovuttaa kaiken suhteen. Hitto ku olisi edes niitä kavereita niin olis helpompi jaksaa. Mutta tämmöisenä vaikeana, mielenterveysongelmaisena, eronneena, työttömänä alkoholistina en ole mitenkään kovin haluttua seuraa muiden kuin samankaltaisten luuserien seurassa. Ahdistaa tämä uusi asuinpaikkakin, kun koko kerrostalo on täynnä alkoholisteja ja narkkareita. Tuntuu että sekin saa vaan juomaan kun katsoo tätä rappiota kaiket päivät vierestä eikä pääse mihinkään karkuun.

Tilanteesi kuulostaa raskaalta, mutta toivoa on! Tuo on jo hyvä, että olet varannut ajan psykiatrian poliklinikalle. Ota siellä esille tavoitteesi ja halusi saada alkoholin käyttö kuriin ja työllistyminen. Myös yksinäisyyteen ja koko lailla kuormittavan elämäntilanteeseen (ero) tarvitset tukea. Vertaistuki voisi toimia ja sitä kautta voisit saada myös toisenlaisia kavereita kuin baarista. Nämä ovat isoja juttuja tehdä, kun voimat ovat vähissä - sen tiedän. Usein sitä vaan toistaa vanhaa kaavaa, kun ei muuta jaksa, vaikka tietää, että lopputulos on ihan muuta kuin mitä toivoisi. Aina on mahdollista löytää elämälle uusi suunta, helppoa se ei ole, mutta aseta pieniä tavoitteita. Hoida vähän kerrassaan asioita järjestykseen. Kiitä itseäsi kun onnistut. Toivon sinulle onnistumisia!

Heips!
Hyvä kun olet varannut lääkäriin ajan! Sinuna minäkin etsisin vertaistukea. Kaipaat selvästi sosiaalisuutta elämääsi ja uskon, että kun löytäisit oikean paikan, niin se voisi jo helpottaa. Saisit voimaa toisten tapaamisesta ja uutta sisältöä elämääsi. Oletko kartoittanut semmoisia paikkoja, joissa voisit piipahtaa tutustumassa. Kysy psykiatrian puolelta tähän apua! Ja muista kirjoitella tänne kuulumisia!
Voimia kovasti sulle! Uskoisin, että kun vähennät alkoholin käyttöä ja etsin sen tilalle tekemistä, niin osa huolista ei tunnu niin suurille.

Tilanteesi on tukala. Voin vain lyhyesti kertoa että itsekin olin aikanani lähes itsetuhon partaalla mutta pikkuhiljaa elämä alkoi voittaa! Toivoa ei kannata heittää! Hyvä että sulla on lääkärin aika! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Ensimmäinen alkoholiton viikko takana. Käyn nyt säännöllisesti ottamassa antabuksen terveyskeskuksella. Olen toisaalta yllättynyt, miten helppoa tämä lopetus on ollut ainakin tähän asti, vielä ei toki pysty mitään isompia päätelmiä tekemään kun juomattomuutta on ollut vasta niin vähän aikaa. Oli kyllä torstaina aika tiukka paikka kun kävin moikkaamassa toisella paikkakunnalla asuvia veljiäni ja sitten grillattiin mökillä ja muut luonnollisesti siinä joivat olutta. Onneksi oli antabus, muuten olisin sortunut melko varmasti. Laitoin sitten puolen litran vesipulloon vettä ja sitä hörpin siinä koko illan ja jossain vaiheessa itse asiassa jopa unohdin koko alkoholin himon. Eikä ilta ollut yhtään sen huonompi tai tylsempi ilman alkoakaan. Aamulla sitten heräsin jo kuudelta ja lähdin pienelle lenkille virkeänä, mikä ei olisi mitenkään ollut mahdollista jos olisin ottanut illalla. Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus olla selvinpäin mökillä grillaamassa, eritoten aamulla oli aivan huippu fiilis. :smiley: En tiedä millaisia ruumiin vaivoja lopettamisesta muilla tulee, mutta itsellä ilmavaivoja ja muitakin vatsa ongelmia ilmaantunut ja jatkuva päänsärky. Jomottaa lähes jatkuvasti mikä on melko erikoista koska itselläni ei päätä särje oikeastaan koskaan. Ja univaikeuksia on nyt myös jonkin verran, tuntuu etten pysty nukkumaan yli 5 tuntia millään. Herään aina liian aikaisin aamusta enkä pysty enää nukahtamaan uudelleen millään. Positiivisia kokemuksia ruumissa taas on se, että elohiiret ja muut epämääräiset nykimiset on lähes loppunut. Eikä enää väsytä koko ajan. Toisaalta taas olen nyt ihan saamaton jotenkin… Ennen jos pyykkäsin esimerkiksi niin tein sen tissutellessa. Nyt tuntuu että en millään saa itseäni pyykkäämään ja sit kaikki askareet vaan jää tekemättä. Muutenkin tietyllä tapaa olen mennyt vähän apaattiseksi… Hassu sattuma vielä tähän raittiuden alkuun. Tapasin erään naisen ja meillä synkkaa aivan täydellisesti. Ei minulla edes ex vaimon kanssa synkannut näin hyvin. Minusta tuntuu että tästä meidän jutusta voisi tulla ihan oikeasti jotain enkä tätä halua sössiä etenkään alkoholilla joten nyt on taas yksi syy lisää pysyä raittiina. Tämä kyseinen nainen siis kyllä tietää tästä minun ongelmasta ja tietää että haluan pysyä raittiina ja että otan antabusta säännöllisesti. Että hän kyllä tietää olevansa tekemisissä alkoholistin kanssa. Mutta riski repsahtaa on aina, ja se vähän ehkä itseäni ahdistaa kun en halua toiselle pahaa oloa enkä voi luvata ettenkö joskus sortuisi taas. Että vaikka siis olen päättänyt etten enää koskaan ota niin koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Vähän silleen… Mietityttää että haluanko ottaa riskin että joku päivä saatan loukata toista.

Upeita uutisia sulla WaHa! Täytyy ryhtyä grillaamaan enkä ehdi kirjoittaa pidempään, mutta jatka samalla linjalla ja pidä antabus mukana kuvioissa!

t. Juhani

Tervehdys WaHa!

Hyvä, että tilanne on kääntynyt parempaan! Mulla aikanaan Antabus auttoi pitämään taukoa, kun oli vimmaisempaa juomisen meininkiä. Kerran, muutama vuosi sitten, hankin yksityiseltä Antabusta uudestaan, kun olin neljä päivää ryypännyt yksin kotiin jäätyäni. Silloin Antabus sekoitti vatsaani. En tiedä, ehkä se voi myös aiheuttaa sulle jotain oireita, mutta olen varma, että sun tosiaan kandee pitää Antabus nyt kuvioissa lievistä vatsaoireista tms. huolimatta. Läkärin kanssa tietty hyvä jutella.

Mutta kun siis nyt luin tätä ketjuasi, niin oli hyvä huomata tämä hyvä käänne parempaan!
Älä nyt liikaa kasaa paineita mahdollisesta joskus juomisestasi tai parisuhteen vastuusta. Kuulostaa hyvältä tuo uusi parisuhde ja kuulostaa myös siltä, että olet nyt hyvin päässyt alkosta eroon (mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö se pirulainen voisi iskeä, kun sitä ehkä vähättelee ja ajattelee, että eipä se enää). Hyvältä kuulosti myös tuo aamulenkkisi! Lenkkeily tekee ihmiselle hyvää!

Kaikkea hyvää, WaHa, hetki ja askel kerrallaan! Kerrohan taas kuulumisiasi.

Urz

Tsemppiä WaHa, ihana lukea sun juttuja. Olet menossa oikeaan suuntaan. Minulla vielä ylä- ja alamäkeä mutta täällä on niin hyvä kannustus että ehkäpä ja toivottavasti vielä tästä nousen, niinkuin sinäkin. On vaan niin ihana lukea kun joku saa siitä “langasta” kiinni. Pidä siitä kiinni! Oot sen ansainnut <3