Tervehdys

Olen aina aika ajoin käynyt edelleen lueskelemassa täällä juttujanne. Taisin joskus jo vakaasti päättää että plinkit on plinkkeilty, mutta noh…

Niin kovasti on näköjään uusia kirjoittajia tänne tullut. Kauheasti en osaa muita tai varsinkaan näitä uudempia neuvoa, mutta näköjään vielä jotkut vanhatkin täällä ajoittain kirjoittelee.

Elämä toki edelleen tuo haasteitaan, olen esimerkiksi koko lailla epävarmassa tilanteessa työjuttujeni kanssa, että miten ne jatkuu tuossa ensi vuoden alusta alkaen taas. Kehitin tuosta selvästi ihan kohtuuttomasti jo stressiä itselleni sekä muutenkin pingotettuani tosi monessa asiassa ihan suhteettoman paljon, rupesin saamaan 2 viikkoa jonkinlaisia paniikkikohtauksia. Opetus oli minulle se että pitää oppia ottamaan asiat rennommin. Hillittömään suorittamiseen omakin elämäni oli vähän ehkä huomaamattanikin ajautunut. Toinen juttu mikä nähdäkseni tuota ruokki oli se että olin tehnyt tämmöisestä omien tunteideni selittämisestä ja analysoinnista ihan valtavasti liian ison asian. Ei semmoisessa kaiken puhkiselittämisessä ole oikein mitään mieltä. Tietysti se että on joku suunta ja tietää minne on menossa, niin ovat ihan varmaankin elämän jonkinlaisia peruskiviä, mutta noh… omasta viestihistoriastani voi lukea mitä tuo puhkianalysointi on… :smiley:

Loma ja mukava Lontoon reissu sattuivat juuri passeliin kohtaan ja tuntuu että nyt on taas parempi olo.

Päihdejutut on jotenkin asettuneet jo jonkinlaiseen historian pölyiseen nurkkaan, missä ei enää ole sen kummemmin mitään pengottavaa. Vuosipäivä meni taas tuossa joku tovi sitten, mutta elämä siitä huolimatta on tässä ja nyt. Mutta kuten sanottua, haasteita elämässä on kumminkin edelleen. Toisenlaisella lähestymymistavalla ja rehellisyydellä, ne on kuitenkin kohdattavissa. :slight_smile: