Tervehdys!

Hei, tässä sitä ollaan, löysin itseni lukemasta palstaa ja kas kummaa, päätin rekisteröityä saman tien. Olen tullut juomiseni päähän, neljäkymppinen neljän lapsen äiti, joka on vikonloppujuoppo, ja välillä viikollakin ne muutamat saunakaljat, nyt en jaksa enää, jotakin on särkynyt, ja haluan nähdä miltä lauantai aamu näyttää ilman krapulaa…lapset ja kodin hoidan aina moitteettomasti, tosin on niitä tosi huonoja olojakin koettu, viimeksi viime sunnuntaina. Ravintolassa en käy, mutta enhän sitä varten ole juonutkaan että pitäisin hauskaa, vaan ihan sen humalan takia, olen yrittänyt ennekin, mutta jo tiistaina himo alkaa jäytään ja alan mietimään syitä punaviinin “maisteluun” ja saunaahan ei voi edes lämmittää ilman kaljaa… :frowning: juomaan olen alkanut jo 14v, ja eipä siihen montaa viikonloppua mahdu selvänä, tosin raskaus imetys ovat selviä aikoja, onneksi. Mutta nyt olen myöntänyt itselleni, miehelleni, tänne, ja parille hyvälle ystävälle, että tarvitsen tukea, en jaksa enää juoda, koska se ei anna mitään muuta kuin ikäviä asioita. Tulin suoraan tänne lopettajiin, koska en usko vähentäminen on mun juttu, en tarvitse alkoholia, eikä se mua!

Heips ja tervetuloa :smiley:

nyt iskee vanha setä ja sanoo et yhdes asiassa olet väärässä :unamused:

ALKOHOLI tarvitsee SINUA :smiling_imp:
Se perkeleen aine on ilman Sinua vain litkua pullossa.
Sinusta se saa voimansa !

Terveisin Kanttoona :sunglasses:

Mikä sä olet tänne tevetuloa toivottamaan, säälittävä oksennus :mrgreen:

moroooooo, itse olen tälläinen tapa suurkuluttaja. olen kanssa huolestunut alkoholin käytöstäni,olin juuri (paastolla) pari viikkoa ,ei mitään ongelmaa mutta kun sitten annoin itselleni luvan “pieneen rentoutumiseen” niin siinä ollaan :frowning: en ollu vieraantunu vanhasta tavasta. mutta sinulla on oikea suunta koska murehdit nyt kun juominen on vielä jotenkin hanskassa.aamut yleensä selvänä on MAHTAVIA niin kuin YÖUNETKIN toivon kaikkea hyvää raitistumismatkallesi :stuck_out_tongue:

Tervehdys Taipale…

Joukkoon mahtuu, etkä ole ainokainen laatuasi. :wink: Oma tilanteeni ennen syyskuista lopettamista liippaa aika läheltä sinun tilannettasi, siis juomisen osalta…ja iältäkin osutaan samaan “keski-ikä kolisee”-haarukkaan. En jaksa omaa stooriani ruveta taas toistelemaan, mutta jos kiinnostaa niin lukaseppa tuolta “mun ketjusta” mistä olen lähtenyt tälle taipaleelleni…Nyt alkaa puoli vuotta olla kohta pulkassa, iso kiitos jaksamisesta kuuluu tälle Plinkille ja sen poppoolle…[size=50]hullujahan ne on, mutta siihenkin tottuu…[/size] :wink: :laughing:

Viime syksynä ajatus punaviinittömästä lauantaipäivällisestä ahdisti…eihän sitä oikeasti voi olla kokonaan ilman moisia herkkuja?!! :open_mouth: Hyvin voi olla. :smiley: Tärkeintä on löytää se oma tapasi jättää viina pois. Tiedät itse parhaiten heikot kohtasi ja niiden mukaan rakennat oman strategiasi. Täällä porukka antaa paljon hyviä neuvoja, niitäkin kannattaa kuunnella. Varsinkin niitä neuvoja, jotka ärsyttää…ärsytyksessä piilee yleensä jonkinmoinen viesti ja sitä kannattaa funtsia. :unamused: :wink:

Mukavaa ja alkotonta tiistai iltaa sinulle Taipale, kuten kaikille muillekin täällä. :smiley:

Totta! :smiley: Kiitos myös itsellesi.

Ja tervetuloa Taipale.

Niin Taipale .
Olet varmaan huomannu jo etteivät kaikki tänne kirjoittavat ole ns, normaaleja.
Tai ennemminki ovat sairautensa siinä vaiheessa missä ei enää kontrolli pelaa kirjoittelun suhteen.
Ylläpitäjä poistaa noi haistattelut ajallaan eikä niissä mitään arvoa ole .
Ellei Xarturuksen idiotismin lisääntymistä arvoksi lasketa.
Terveisin kanttoona

Huomenta kaikille kanssa taistelijoille…ja kiitos tervetuloa toivotuksista. Empä ole vielä kummemmin pistäny moisia kommentteja kovin merkille, kaikkeahan tänne mahtuu, se on selvä, enkä pistä pahakseni lainkaan. Viikko on alkanu loistavasti, flunssaa pukkaa päälle, ja viikonlopun iki-kankkunen pitää lujasti otteessaan, mutta eiköhän se siitä…olen alkanut puhua ongelmastani yhä enemmän, ja alan nyt myös uskomaan sen mitä olen sanonutkin ääneen, jotenkin kun on asian tunnustanut ja kuulee sen tulevan omasta suusta, sen ottaa tosissaan, en tiedä onko muilla näin? mä olen tämän “taipaleen” alussa vasta, ja ensi viikonloppu tulee olemaan outo, yritän nauttia siitä täysillä ilman päänsärkyä, mutta vaikeuksia varmaan tulee olemaan, kun tietty rutiini jo tullut tässä vuosien varrella. Tämä on vähän niinkuin joutuis lukemaan elämän kerta kirjasta kaikki ne huonot kohdat, vähän niinku koulussa joku pakko kalevala, historiaa kun ei saa muutettua. pakko vaan hyväksyä ne huonotkin kohdat siinä opuksessa. Välillä hävettää niin että tekis mieli painua maan alle…mulla on hyvää aikaa pohtia näitä syntyjä syviä, kun olen tällainen osa-kotiäiti. Mut hei, on hienoa kun on tällainen paikka jossa voi purkaa näitä tuntoja.

Raitista keskiviikkoa kaikille!

Kaamokselle terveiset että lukasin sun juttus, ja pelottavan samanmoinen homma, olis kun olis omaa juttua funtsinu. Mullakin toi viikko tissuttelu alkoi olla semmosta että ei sitä enää edes noteerranu mitenkään, ne kaljat tai sidukat ym kuulu automaattisesti kauppalistalle, vähintään joka toinen ilta, ellei joka. Mullekkin on aina ollu tärkeää ettei lapset kovin huomais, just joo…14 ja 17 vuotiaat kävi just ihmettelemässä äidin krapulaa ja pyörittelemässä päätään. Pienemmät vaan sanoi että voi äiti paakaa :frowning: voi hävetys!! Mutta ei enää…siitä lähden liikkeelle…ei enää!!

:smiling_imp: :smiling_imp: …niinpä ja “lohduksi” kerron, ettet ollut ensimmäinen tämän Plinkkihistoriani aikana, joka on asian käynyt toteamassa…valitettavan moni on vain haihtunut täältä takaisin tissuttelupullojensa seuraan…oleppa sie poikkeus. :slight_smile: Voin vakuuttaa, että irtautuminen alkosta ja oman elämän hallintaan ottaminen kannattaa. Ruusuilla tanssimista elosta ei muodostu, mutta tunteepahan ainakin olevansa taas elossa. :smiley:

…mie kuvittelin kauan, etten mie nyt niin kauhian paljoa tissuttele…osa pulloista on ukon(oli, jos ehti ennen mua… :imp: )…joopa joo :imp: , nyt olen huomannut hylsyjen määrän romahtaneen kun vain äijä ottaa, mutta sepä onkin kohtuukäyttäjä! :laughing: :wink:

…kylläpä ne vain huomaa… :frowning: . Annoin esimurkulle tuossa hiljakkoin “alkovalistusta” ja samalla hiukan puhuttiin tästä äipän aiemmasta ottamisesta ja lopettamisesta…muksu totesi vain hiljaa “Ihana, ettet sä juo enää ollenkaan…” …kyllä siinä “palaa” sai nieleskellä. Välillä harmittaa aivan pirusti nuo hukatut vuodet…silloin annan syyllisyyden hulmahtaa yli ja maistelen miltä kyyneleet maistuu :unamused: …“tuonne” ei kuitenkaan kannata jäädä asumaan. Nyt on nyt. Elämä on tässä hetkessä ja menneisyyteen jumiaminen on melkein yhtä pahaa kuin aiempi pakeneminen pulloon. Elämä valuu siinäkin ohi.

…jokainen selviää tavallaan noista vaikeista hetkistä. Osa menee AA-kokouksiin…ei huono vaihtoehto, jolle se tuntuu sopivalta. Itse en AA:ssa vielä ole vieraillut…katsotaan kuin akan käy, tarviiko Smokin ritarillisuutta hyödyntää. Toivottavasti ei. Mieluummin piknikille meren rantaan. :wink: Mie otin alku ahdistukseen/himoihin avuksi itseni hemmottelun…yritin olla tekemättä alkosta kieltäytymisestä ikävää asiaa. Palkitsin itseni jollain pienellä mukavalla asialla…Ei mitään hemmotteluhoitoja tai risteilyjä, vaan ihan arjen mukavia asioita…juttuja, jotka olin jostain syystä unohtanut kokonaan ja, joiden tekemisestä nautin. Retki saareen, hyvä kirja suklaalevyn kera (niitä meni ja noita kiloja nyt sitten yritän kuluttaa pois… :smiling_imp:, mutta oli sen arvoista. ), leffailta, taidenäyttelyssä käynti jne. Samalla opin olemaan uudella tavalla itsekäs ja ymmärsin enemmän mistä pahaoloni osaksi johtuu ja miksi tuli tissuteltua…

Alkon lopettaminen ei mullistanut elämääni ulkoapäin, muutokset olivat käynnissä jo ennen sitä, mutta pään sisäinen maailma on paljolti uuden näköinen tänä päivänä. Matkanteko on hidasta, mutta luulen sen kuuluvan semmoista ollakin…

Kaikkea hyvää sinulle Taipale.

Ai niin…Lumilintu alias Tipuli ärsytteli minua alussa “ei tarvi enää juoda”-hekumoinnillaan :laughing: :wink: …mie ajattelin vaan, että "joopa joo…puhu sie vaan… :imp: ". Mutta herranduudeli sentään :open_mouth: :open_mouth: , niin miekin yks päivä lopulta hiffasin mistä se puhui!! :smiley: :laughing: :wink: Ei se mitenkään mystinen juttu ollut…elämästä vaan häipyi ne tekosyyt juomiselle…tai siis omassa päässään lakkasi niitä syitä itselleen syöttämästä. :smiling_imp:

Tervehdys minunkin puolestani.
Joo Pimis (kaamos) tossa kertoilikin että asenteella ei tarvitse asenteen ei saa juoda sijasta pärjää huomattavasti paremmin. Itse olin vuosi sitten siinä tilanteessa että join joka päivä. Arkisin meni n. 8 puolen litran tölkkiä siideriä tai olutta ja muutama ykkös olut vielä päälle, koska toleranssani oli jo sen verran korkea että ei tuosta määrästä tullut edes kohteliaaksi ja autolla ajelin huolettomasti “pää selvänä” joka päivä. Viikonloppuisin olikin sitten aika ottaa, n 3 koppaa olutta+erikoisoluet, maustetut viinit, lonkerot tai mitä nyt ikinä keksikään ostaa “viikonlopin kunniaksi” :smiling_imp:
Voit hyvin kuvitella mitä se teki tälläiselle 50 kiloiselle piipiäiselle, alkoi kroppa ilmoittelemaan että nyt riittää… Korvat humisi, tuli paniikkikohtauksia ja huimasi aina kun veren alkoholipitoisuus hiukan laski. Kun nämä oireet alkoivat ilmaantua myös silloin kun oli jo muutaman kaljan ottanut, lisänä harhat, oli kaksi vaihtoehtoa: jatkaa ja kuolla tai lopettaa kokonaan. Mikään vähentäminen ei tullut kysymykseen, vuoden sitäkin yritin, mutta retkahdin aina, ja join entistä kiivaampaan tahtiin.
Itselläni kolme lasta ja heidän onnellisuutensa lopettamiseni jälkeen on ollut parhaita palkintoja ikinä.
Nyt on yksityiselämässäni menossa sellainen vaihe, että jos olisi tapahtunut vuosi sitten, istuisin varmaan linnassa kun olisin tappanut yhden pedofiilin joka on liannut 10 vuotiaan tyttäreni viattomuuden :imp: Syytteenä tulee olemaan törkeä lapsen hyväksikäyttö ja linnaan äijä joutuu, oikeuskäsittely alkaa TOIVOTTAVASTI kesäkuussa, sillä tää äijä on onneksi myöntänyt teon.
Raskasta on ollut, mutta alkoa ei ole tehnyt mieli, mikä on jännä juttu. Se on itse asiassa viimeinen asia mikä mielessä on käynyt. Kokeilin rauhoittavia mutta ei oikein toiminut, muistutti liikaa alkoholin käyttöä ja ulkopuolisten mukaan näytin siltä kuin olisi “silmät seisonut päässä” vaikka itse tunsin oloni vain rauhalliseksi.
Vähän sama tunne oli niihin aikoihin kun join. Edelleenkään en edes HALUA tietää miten monta kertaa ihmiset on huomanneet kun olin ottanut “muutaman”, vaikka omasta mielestäni olin vesiselvä :blush:
Ensi kuussa tulee vuosi raittiutta täyteen ja jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut että pääsiäinen, vappu, juhannus, vuosi-ja merkkipäivät joulu ja uusi vuosikin menee meikäläiseltä seuraavaksi selvin päin, olisin nauranut kännistä naurua päälle.
Reilu 6 vuotta meni jokapäiväiseen juomiseen, lukuun ottamatta yhtä tipatonta tammikuuta 2008 mikä oli yhtä kidutusta koko homma näin alkoholistille. Meinaan sitten kun oli taas lupa ottaa niin todellakin otin :smiling_imp:
Oli suorastaan helpotus päästä alkosta eroon, sitä kun salaa join ja pelkästään sen hankkiminen ja kätkeminen oli yhtä stressiä.
Alkosta tuli elämäntapa, päivässäni ei yksinkertaisesti enää ollut hetkeäkään mihin ei alko olisi kuulunut. Ennen töihin lähtöä aamulla meni pari tölkkiä, töissä samoin ja iltaisin “nukahtamislääkkeeksi” tölkki ja sen muutama kaveri.
Lopulta olin niin syvällä epätoivon kuopassa että itkin ja join, vierotusoireiden pelosta. Olin varma että kuolisin niihin jos lopettaisin.
Onneksi sain vihdoin kerrottua nykyiselle miehelleni missä mennään ja lopetimme juomisen yhdessä.
Hänellä oli ongelmana joka viikonloppuinen “taju pois viinalla” -ongelma, eli vähän erilainen kuin mulla…
Toistemme tukihenkilöinä ollaan oltu, AA:ssa kävin kerran, ihan hyvä kokemus mutta en tuntenut sitä silloin tarvitsevani.
Oli kuin olisi uusi elämä alkanut, ja niinhän se alkoikin :smiley:
Tämä mennyt vuosi on ollut elämäni onnellisimpia (lukuunottamatta tätä viimeaikaista juttua) ja selvällä päällä elämisestä on tullut elämän tapa, niin kuin aikoinaan sekavallakin päällä elämästä tuli.
Lujaa tahtoa ja todellakin asennetta ei tarvitse enää juoda tarvitaan :laughing:
Nauti elämästäsi selvänä, vaikka välillä tuntuisikin vaikealta, se on sen arvoista!

Mukavaa torstaita, joka on toivoa taas täynnä :smiley: Eilinen meni hyvin, siis keskiviikko joka oli mun saunapäiväni (siis syy kaljan juontiin) mutta kaljan sijasta join kahvit ja mehua!! Kävelin kalja osaston ohi vilkaisemattakaan sinne, jotenkin tuntu että joku katseli piiitkään mun perään, varmaan se olut-herra, mutta eipäs saanu kiinni. Seuraava koetinkivi tuli vastaan kun kävelin alkon ohi parkkipaikalle, melkis kuulin selän takana myyjän huutelevan mun perään jotta “unohtuko jotain”? niin se varmaan huutelikin mielessään :unamused:

Voi Lumilintu mitä olet joutunu kestämään :frowning: kaikista pahinta mitä äiti voi vain pelätä, mä todella toivon sulle voimia ton asian kanssa, ei taatusti tule olemaan helppoa. Ja saat olla kyllä itsestäs ylpeä ettet moisen tuskan aikana ole pulloon koskenut!
Mulla on myös mies mukana tässä lopettamis prosessissa, hänellä ei ole ollutkaan mitään ongelmaa alkon suhteen, mutta haluaa olla mun tukena. En mä halua sitä siltä kieltää, mutta onhan se hyvä ettei kaveri vieressä hörpi viiniä ja kaljaa kun toinen yrittää siitä eroon.

Hiukka tässä jänskättää kuinka mun paniikkihäiriön kanssa käy, sairastuin melkein kymmenen vuotta sitten siihen, ja sain lääkityksen, mutta lopetin sen sitten, kun ajatteli etten sitä enää tartte, en varmaan lääkkeitä joo, kun korvasin ahdistuksen juomalla vähän lisää alkoa niitten tilalle. Nyt kun alko jää pois, niin tuleekohan vanha tuttu takaisin? En haluis lääkkeitä alkaa syömään. Tosin mun elämäntilanne on paljon parempi kuin silloin.

Mitenkäs teitin lapsuuden aikaiset kokemukset on vaikuttanut juomiseen? Mulla ainakin oli ihan malli juomista kotona, mitään asioita ei hoidettu ilman kaljaa, ja rahat laitettiin kaikki siihen, eikä mua kukaan vahtinu, päinvastoin, mutsi toimi hakijana jos tartti…ja ikää oli alta 15…vaikkei viinageeniä ole olemassa, niin on sillä varmaan joku yhteys.

Palaillaan…

…miten lie, mutta koko suku osaa ryypätä ja kaikkiin juhliin ja vierailuihin alkon kittaus kuuluu ehdottomasti. :smiling_imp: Alkoholistejakin suvusta löytyy…kuolleita ovat jo suurin osa. :unamused: Luulenpa, että geenit ja mallioppiminen ovat osuneet kohdalleen ja otolliseen maaperään minun tapauksessa. :laughing: :imp: Tosin kotona ei koskaan ole juomistani suopeasti katseltu ja vanhemapani siitä usein huomauttelivat. Ryyppäys kuului suvun miehille…ei naisille. :sunglasses: Enpä mie silti tuota sukuraasua jaksa tekemisistäni syytellä…pahemmistakin oloista on terveemmin alkoon suhtautuvia aikuisia maailmalle kasvanut. Päätyminen tissuttelevaksi perheenäidiksi oli niin monen tekijän summa…suvun vaikutus on vain yksi pieni osa sitä.

Varmasti nuo syyt juomiseensa on jokaisen hyvä läpi käydä…selviää siinä samalla itselleen mitä tarvitsee muuttaa, jotta raitistuminen on mahdollista. Mie hiukka epäilen onko useinkaan suurin vika noissa ulkoisissa puitteissa, toki ne voivat asioita mutkistaa, mutta pääkopan sisällä ne suurimmat syyt mahtanevat silti olla… :unamused:

…aluksi saattaa tulla ahdistuskohtauksia…ainakin itselleni tuli. Luulin kuolevani, jos mistä syystä milloinkin… :open_mouth: :blush: Ne helpotti kuitenkin kuukauden sisällä. Niin ja viina ei taida olla paras lääke noihin paniikkioireisiin kuitenkaan :smiling_imp: …itselleni niitä kehittyi nuorempana kovan ryyppäämisen seurauksena. Helpottivat kyllä kun sai elämän hiukka paremmalle tolalle…

Selvänä ja hyvillä mielin kohti viikonloppua mennään…pysyhän matkassa sinäkin. :smiley:

Lumilinnulle voimia :frowning: kyllä mua v…aa tollaiset mulkut pilaisivat oman elämänsä mutta jättäis lapset rauhaan :angry: ja kun tietää tän meidän oikeuslaitoksen jossa työssä käyvä ylinopeutta ajava on suhtees suurin rikollinen!niin. toivon tälle kaverille leppoisia linnaoloja!siellä kastis nää on halveksutuimpia luusereita, ja toivon sydämestäni että kaveri saa kunnolla pataan :smiling_imp: äääh meni hermot mutta v…u . yritän rauhoittua ja palaan asiaan :angry:

:smiley: Moooiiii! Mukana ollaan edelleen, ja ves selvänä! Hitto että olen ittestäni ylpee, ensimmäinen viikonloppu vissiin kolmeen vuoteen tämmönen, oon saanu kaikkee kivaa aikaan tänään, heräsin jo ani varhain, ja nautiskelin selvästä päästä…sen minkä heti huomasin, että olipas hiljasta :stuck_out_tongue: oikeesti, siis päässä ei humissu eikä jyskyttäny. Tästä mä aion jatkaa, sen on varma, päivä kerrallaan. nyt en ehdi ees pahemmin täällä lukea muiden juttuja, kun tarttee mennä kahvin keittoon.

Tutulta ja hyvältä kuulostaa. :smiley: Jatka samaan malliin. Miekin nautin aamutuimaan täysin siemauksin vartin makoilusta sängyssä ilman sydämen nilkuttavaa pumputusta ja kohinaa korvissa…vielä tähän oloon ei ole liiaksi “tottunut”. :wink:

Morjens pitkästä aikaa…kaikki kunnossa tällä planeetalla, paitsi ipanat jotka sairastaa vatsatautia parhaillaan, sen takia en ole jaksanut paljon täälläkään kirjoitella. Onneksi ei ole vielä itselle iskeny, vaikka taitaa se kiertää koko porukan…yäk! Eipä ole kaljaa mieli tehny, paitsi nyt :angry: eilen jo alkoi viinihammasta kolottaan oikeen olen takaa, olen kyllä pysynyt päätöksessäni, ja aion pysyäkkin, mutta helppoo ei taatusti tule olemaan. Semmosia hienovaraisia ajatuksia on alkanu hiipimään tonne takaraivoon kuin että " kai sitä nyt yhden oluen voi juoda, tai lasin viiniä maistaa…" ihan varmaan joo, ihan niinkun yks lasi vaan :laughing: mä yritän olla menemättä tohon lankaan, joku mörkö vaan yrittää kiusaa. Mä menen päivä ja viikonloppu kerrallaan, mutta tiedän etten voi ottaa sitä lasillistakaan koska jään siihen koukkuun heti! Mä olen tupakastakin päässy tällä samalla metodilla, eli ei sitten ikinä enää…mutta kun en uskalla luvata, sehän tästä tekee niin vaikeen, kun voisikin sanoa käsi sydämellä, ettei ikinään enää, vois katsoo lapsia silmiin ja sanoo noin, mutta kun en uskalla, jos tulee takapakkia, niin se on ikävää se :frowning:
Mä tossa justiin juttelin mun tyttäreni, kohta 14v, kanssa alkoholista, asiaa sivuutettiin siinä mielessä koska ensi kesänä mies täyttää pyöreitä, ja tiedossa on juhlat, no, sanoin sitten vaan että ne onkin ihan kahvittelu bileet, niin tyttö siihen sitten sanoi että " olihan toi äiti lupaus…" tottakai, vastasin. Se ei koskaan aiemmin ole puuttunu tai maininnu mun juomatavoistani mitään, joten siitä sitten päästiinkin aiheeseen, ja se sitten kertoin kuinka eräänkin kerran yksissä puutaraha juhlissa, kun taas niin “sivistyneesti” otettiin viiniä ja siideriä ja mitä lie…niinkun kaikki tekee :unamused: niin tyttö kertoi olleensa tosi peloissaan kun äiti ja kaikki muutkin aikuiset käyttäytyi oudosti…you know. Ja kaikki ne muutkin, lukemattomat kerrat. Kaikki ne lapset pitää sisällään, kun niitä tarpeeksi aivo pesee, sanomalla ettei tässä ole mitään pahaa, ja ei sulla ole mitään hätää…jne. Luulis munkin toi tajuavan kun alkoholisti perheessä olen kasvanu ja ainokaisena vielä, muistan kyllä ne lukemattomat kerrat tosiaan kun olo oli tosi yksinäinen ja pelokas.
No mutta tässä sitä olaan menossa kohti parempaa elämää, ja uutta viikonloppua.

Oikein mukavaa viikonloppua ja YSTÄVÄN PÄIVÄÄ :smiley:

Ystävänpäivätervehdys minultakin. Kuulun sarjaan tissuttelevat äiti-ihmiset 40+, joten viestiketjusi osui ja upposi otolliseen maaperään. Itseäni en voi vielä lopettajaksi kutsua, sillä viimeisin krapulapäivä oli eilen :frowning: . Yltiöpositiivisena ihmisenä jaksan kuitenkin uskoa, että kyllä se minultakin onnistuu, kunhan vain saisin sen päätöksen tehtyä. Aikanaan luovuin tupakasta ajatuksella, että surutyö on tehtävä ja loppuiäksi irti päästettävä.

Meidän lapset ovat alakoulu- ja tarhaikäisiä, enkä koskaan juo päivällä enkä lasten nähden. Vasta kun lapset menevät nukkumaan, aukeaa tölkki tai pullonkorkki. Sivistynyt viinilasillinen vielä menisi, mutta kun alkuun pääsee, menee helposti puoli pulloa, joskus jopa kokonainen. Mies harrastaa myös kalsarikännäilyä ja pitää huolen, ettei juoma pääse talosta loppumaan. Hänellä sikäli erilainen tilanne, että tekee iltatöitä, kun minä joudun heräämään seitsemältä joka aamu oli krapulaa tai ei.

Mitä sitä siis kiertelemään: olen kaappijuoppo. Kohtuukäyttö ei onnistu (joka iltahan sitä kokeilen :wink: ). Lopettamista olen yrittänyt, mutta todennut, että parempi ottaa vain päivä kerrallaan. Tarkemmin sanottuna hetki kerrallaan ja nimenomaan se hetki illalla, kun isäntä kysyy: “Kaadanko sullekin?”. Kuinka se voikin olla niin vaikeaa sanoa EI…

…aaaa…meitähän alkaapi olla täällä ihan ruuhkaksi asti! :laughing: :wink: Oikeasti hienoa, että itse kukanenkin havahdutaan, jotta elämässämme olisi aika muuttaa jotain. Tervetuloa siis joukkoon kaikki uudetkin…ja hienoa Taipale, että olet mukana pysynyt. Oksennustautirumban jälkimainingeissa voi helposti se vanha tapa houkuttaa väsynyttä “päivystäjää”, ymmärrän hyvin. :wink: Pidä silti linjasi, vaikka tuntuukin kovalta, kyllä se kannattaa…mieti tarkkaan mitä siitä lasillisesta tai pullosta pikku viiveellä seuraa…lipsumista ja lipsumista. :smiling_imp: Koettu on. :imp:

Kävitkin Taipale varmaan jo lukemassa tuolta “alkoholismista”-ketjusta meidän muiden mietteitä alko-äitiydestä ja muksujen reagoinneista…vähentäjien puolella rianpan ketjussakin on tällä hetkellä akuuttia pohdintaa kohtuukäytön “retkahtamisesta” takaisin liialliseen tissutteluun ja muksujen reaktioista…Niinkuin tuolla toisaalla jo totesinkin; meillä muksut ovat todella onnellisia, kun en ota enää. Nyt kun olemme alkokeskustelua esimurkun kanssa viritelleet, niin kyllä sieltä tulee riipaisevia kommentteja siitä miltä aikuisten (minun :smiling_imp: ) juominen on hänestä tuntunut ja miksi toivoo, etten enää ikinä joisi.

Aiheesta voisi jatkaa paljonkin, mutta nyt on kiirus muksujen kanssa tekemään jotain mukavaa illaksi…kivaa, kun ei itsellä ole ne viinit ja siiderit vain mielessä…nyt tajuaa, kuinka paljon upeampaa on järjestää lasten kanssa jotain niistäkin mukavaa :smiling_imp: tekemistä…auton nokan voi kääntää aivan minnepäin haluaa!! :wink: :wink:

Mukavaa ja selvää viikonloppua teillekin!! :smiley: :smiley:

…ei kannata enää vaivautua…et kuitenkaan sieltä seasta mitään tolkullista taida enää löytää. :imp: :angry: Luoja! :unamused: :laughing: :laughing: :laughing: :laughing: :laughing: