Tervehdys

Tässä on jo pidemmän aikaa huolestuttanut oma tilanne… Ikää on pojalla tällä hetkellä vasta 22 ja monet päivät istua jumitetaan baareissa. Kovin monesta juomiskerrasta ei ole jäänyt hyvä fiilis, vaikka mitään isompia ei olekaan tullut munittua… Silti joku omatunto siellä kai nytkin kolkuttaa… Tämä päivä toistaiseksi mennyt darraa pois nukkuessa ja nyt sitten odotellaankin taas aamua ja mietitään mitä tehdään. Koulu jatkuu ja sinne kaiketi menen, mutta mitä sitten kun päivä on ohi… Tää on ollu tätä jatkuvaa kiertokulkua jo pari vuotta, välillä sitä ryhdistäydytään, kun mennään uimaan ja niin luultavasti teen nytkin uintilenkin heti kun halli aukeaa. Se ja löylyt helpottaa hetkellisesti.

Omassa kämpässä on tullut asuttua nyt pari vuotta ja se tuntuu edelleen väärältä ratkaisulta. Ei ole paljon itsenäistymisen hakeminen onnistunut. Rahaakin voisi käyttää kaikkeen muuhun. Kumma juttu kun ei ole mukamas varaa hankkia matkakorttiin aikaa ym, mutta siihen tölkkiin ja tuoppiin kyllä aina löytyy. Tästä on nyt seurannut aika paha masennustila ja unettomuus, josta lähipiiri ei tiedä yhtään mitään. Enkä osaisi oikein selittääkään…

Monella varmasti kuulostaa tutulta. Ei tästä omasta rauhasta ole mitään hyötyä jos sitä ei osaa käyttää oikein. Synkät ilmat ja yksin kotona lasi huulilla hakemaan helpotusta. Parista törpöstä sen hetkellisen kivan pöhnän saakin, jolloin ei maailma sureta jne. ja rokki soi. Vaan seuraava päivä onkin taas itsensä syyllistämistä. Ei ole multa onnistunut kyllä kohtuukäyttö, enkä usko että onnistuu… Mutta sekin auttaisi jos saisi ne junturat vähennettyä vaikka vaan kertaan viikossa. Silti vaan putki jää päälle.

Nyt tulisi liikaa sekavaa tekstiä, koska monenlaisia ikäviä ajatuksia pyörii päässä. Alkoholi on silti tuntunut olevan mulle “sosiaaliturva”. Selvinpäin on tullut aika jäiseksi kaikessa sosiaalisessa elämässä…

En mä tiedä mä olen jo niin alkoholidementoitunut, että yritin lähettääviestin mutta taisi mennä bittien taivaaseen :open_mouth:

Itse en ole kirjoitellut tänne neljään tai viiteen vuoteen.

Lyhyesti: Sain täältä hyviä ystäviä, toiset jatkavat juomista (kuten minä) toiset ovat olleet raittiina.

Lyhyesti: Juomisen syyt ovat mielestäni moninaiset. Minulle alkoholi ei ensisijaisesti tuonut ongelmia, vaan rupesin lääkitsemään ongelmia juomisella. On muuten paras mielialalääke ja itsetunnonnokohottaja. Tosin aamulla sivuvaikutukset ovat lääkitystä haitallisemmat

Kovaa juomista, kävin kuitenkin töissä.

Haimatulehdus (aikakivuliasmuuten) kaksivuotta “raittiutta hampaat irvessä pelon takia” retkahdus.

Ensimmäinen itsemurhayritys.

Täältä tunsin AA:kavereita

4 vuotta raittiina AA:ssa

Muutto toiselle paikkakunnalle, retkahdus

Toinen itsemurhayritys.

Juominen jatkui

Myllyhoito

Nyt alkoholidementia, kuntoutustukieläkkeellää 670 € kk

Juominen jatkuu…

Toinen haimatulehdus, naama ja silmät keltaiset…

Muistan kun oli viimeksi katkolla, siellä oli noin 50 vuotias mies. Kävimme alakerrassa pelaamassa biljardia. Joka lyönnin jälkeen hän kysyi: oliko mulla yksi vai kaksiväriset pallot.
Isäni soitti aamuneljältä ja sanoi minun täytyy tulla heti sinne, kun siellä on konepistoolimiehet tappamassa häntä.
Näin, että hän todella näki nuo konepistoolimiehet. Se oli pelottavaa…
Itse en muista kavereideni nimiä sanat menee sekaisin eikä muutenkaan leikkaa, kuten ennen.
Delirium…
ihmiset yleensä ovat huolissaan maksasta tai haimasta, mutta itse olen sitä mieltä, että eniten kannattaisi
pelätä tuota aivojen liukenemista

Nytkin pitäisi lopettaa juominen mutta en uskalla, kun pelkään juoppohulluutta. Toisaalta rahat on loppu joten
katko tulee väkisin.

Terveyskeskukseen en kehtaa enää, mennää, kun viimeksi sanottiin:“kuule ei siitä tule mitään etttä ramppaat täälla jatkuvasti” Enkä veronmaksajien rahoja halua tuhlata. Toisaalta pelkään niin helvetisti noita harhoja ja juoppohulluutta.

“pamilla” saatta selviytyä, mutta niitähän ei alkoholistille helposti kirjoiteta.
Itselläni on kaksi diapamia kaapissa ja varjelen niitä kuin “pyhäin jäännöksiä” pohtien koska pitäisi ottaa ennen kuin rupee rotat vilisemään.

Deliruum tulee yleensä kolmen tai neljaän selvän päivän jälkeen, joskus viidennen tai kuudennen.
Se aika on pitkä kun odottelee että tuo viikko on kulunut ja pelko juoppohulluuden mahdolllisuudesta on pieni.
pitkiä päiviä tunteja minuutteja.

No, täällä on varmaan monta, jotka tietävät asian.

Masennus epätoivo.

Se viisi vuotta, kun olin raittiina oli elämäni onnelisinta aikaa.

Raitistuminen ei mielestäni ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on edelletys sille, että niitä voi yrittää ratkaista

Tää on helvetillinen sairaus “tai luonteen heikkous” niinkuin yleensä ihmiset tykkäävät sanoa.

Mulla on ihana sisko ja siskon tytttäret, toivottavasti selviän. Itseni takia, ja sitten muiden takia

Yksin voi selvitä. Uskon avulla. tai AA:n. Kannattaa lukea se kirja joka kertoo AA:syntyhistoriasta. Siihen ei liity mitään Area 51 tai muita kulttijuttuja. Se vilpitön apu mitä sieltä sain olen siitä aina kiitollienen. viisi raitista vuotta juopolle on paljon…

Tulipa paasattua syvällä rintaäänellä :slight_smile:

Aina voi selviytyä, toivottavasti minäkin!!!

terv. zico

En tiedä tuliko puhuttua paskaa, mutta nämä kokokemusiani. 30 vuotta “viinakoukussa”

kuulostaa kuin lukisi veljensä tai kaverinsa ajatuksia. just noin ne voisi kirjoittaa.

veljellä koulu reistailee eikä omassa kämpässä asuminen suju. väliaikaiseksi ratkaisuksi on vissiin inttiin lähtö auttanut - siellä kun tulee se päivärytmi ja on tekemistä. rahat mennyt juomiseen jo vuosien ajan eikä mitään realistisia päämääriä esim. siviiliin paluun suhteen…

sä olet vielä nuori, joten sulla on vielä kaikki mahdollisuudet edessä, jos päätät vähentää juomista. siihen kannattaa hankkia apua, ei se yleensä yksin suju. kokeile kertoa masennuksesta ja unettomuudesta jollekin läheisellesi? jos haluat asioihin muutosta, mene käymään vaikka a-klinikalla? yllä mainittu kaveri teki sen ja oli tyytyväinen saamaansa keskusteluapuun.

noh, halusin vain jotenkin kannustaa :slight_smile: tännekin kirjoittelu auttaa, samassa ojassa kun useimmat ollaan…

Kuulostaa kyllä pelottavan tutulta. Itselläkin on takana jo monta enemmän tai vähemmän kosteaa vuotta. Suurinpiirtein sinun iässäkin itselläkin mopo rupesi karkaamaan käsistä. Kun tuli ongelmia, niin sitten vaan hakemaan tuota hetkellistä helpotusta…

Olet tosiaan vielä nuori ja ehdottomasti nyt vaan ongelman kimppuun. Nimittäin itse tein sen virheen, että uskottelin pitkään itselleni ettei minulla mitään alkoholiongelmaa ole. Ja välillä kaikki menikin hyvin ja sitten taas mentiin… Olen kohta 30-kymppinen ja sama meno jatkuu. Vasta nyt olen tajuamassa, että tarvitsen apua. :blush:

Ryven jokapäivä itsesäälissä ja manaan tänään en juo. Kuitenkin juon melkein joka päivä. Kouluun selviäminen on päivä päivältä vaikeampaa. Myöskään minun läheisilläni ei ole mitään hajua tilanteestani. Alkoholi kun tekee ihmisestä aika nopeasti mestarin valehtelemisessa. Niin itselleen kuin muille. Että tällaista tämä minun taaperrukseni on. :smiley:

Noh nyt innostuin jauhaamaan kaikenlaista. Paljon tsemppiä vaan vähentämiseen. Ja kannattaa tosiaan kirjoitella tänne. Pääasia, että pääsee purkamaan tuntojaan edes jonnekin.

On tässä keskustelemassa käyty, kun terveyskeskuksessa ohjasivat juttusille… Tänäänkin kävin apteekista hakemassa mirtazapiinia uniongelmiin… Silti on vaan toistaiseksi tuntunut lopullinen tahto puuttuvan ja sillon ei paljon pelkkä juttelu auta. Hirveä on hinku näköjään juoda olematta alkoholisti.

No, nyt on tämä ja edellinen päivä mennyt levätessä ja huomenna pitäisi sitten yrittää kouluun, kun saisi nyt kerrankin hyvät yöunet. Ei kohta muuten taas muista millaista se levollinen olo on.