moi kaikille.tykkään juomisesta tosi paljon,mutta kun toi keski-ikä on tullut huomaamatta,huomaa myös ettei terveys kestä mitään viikon saati kuukauden putkia,on pakko tehdä jotain.haaveilen kohtuukäytöstä.vähän pelottaa että mahdotonta on,kun ryyppääminen aloitettu jo 12-vuotiaana.oon tajunnu jo neljä vuotta alkaa hakee apua itelleni ja nyt onkin toimiva hoitosuhde a-klinikalle ollut jo vuoden.ekaa kertaa eläissäni oon lääkityksellä.reviaa kiskon,oon kyllä käyny ottaa huikkaa samalla,mut tosi kivaa ettei oo päässy sille sekoilutasolle kun ei yksinkertasesti ole pystynyt juomaan liikaa.vappuna oon viimeks vetänyt kolmen päivän putken,ja pari kertaa sen jälkeen vähän dokannut sen revian kanssa.kyl on kiva kattoo kännisiä ihmisiä selvinpäin.urpojaa… olispa kivaa nähä ittensäkin jälkikäteen videolta ja kaikki känniurpoilunsa,oppis varmaan kerrasta kohtuukäyttäjäksi 
Nousuhumalassa oli kivaa. Sitä oikein odotti perhoset mahassa Ei kuitenkaan niin kivaa, että sen takia kannattaa uhrata kaikki muu kiva elämässä. Perhe ja terveys esimerkiksi. Mullakin humalaan pääseminen oli jossain vaiheessa elämää hallitseva asia, mutta sitten tuli muuta tilalle ja viina jäi. Parempi näin, vaikka ei sitä juopotellessa uskonut.
Kannattaa miettiä, milloin olet ollut kohtuukäyttäjä, vai oletko ollut koskaan? Jos et, opettelu on varmasti yhtä helppoa kuin lonkkavikaisella mummolla, joka treenaa maratoniin. 
Tuon kohtuukäytön opettelu voi tosiaan olla enemmän kuin vaikeaa, varsinkin jos on juonut reippaanlaisesti siihen asti. Mun kohdallani kohtuukäyttö on alkanut näyttää aina vain mahdottomammalta, ja tälläkin hetkellä yritän toipua edellisestä reissusta ottaa baarissa vain se yksi tai kaksi eli en osaa muuta kuin vetää ne kännit.
Mulla on juomisuraa takana noin parikymmentä vuotta, alkaen viihdekäytöstä täysi-ikäistymisen myötä. Opiskeluaikana vietin suurimmalta osalta baarissa tai muuten vaan bilettämässä; olin aina se joka on valmis kapakkaan tai jatkoille. Opiskeluajan rypemisiä seurasi kotona tissuttelun kausi, jolloin vapaa-ajat katosivat käsistä kotona punkkupulloja tyhjennellessä. Noista ajoista tähän päivään asti muutaman vuoden olen pitänyt ties kuinka monta nenänvalkaisukuuria, joiden avulla olen saanut mm. suitsittua tuon kotipunkuttelun pois, mutta sen sijaan olen alkanut istuskella kulmaräkälässä. Eli jostakin suunnasta sitä viinaa elämääni kuitenkin etsin. Mun baarissa käyntini pysyivät aluksi hyvin kohtuukäytön rajoissa, eli kykenin ottamaan sen yhden tai kaksi ja lähtemään kotiin, mutta nyttemmin lähes joka kerta homma on mennyt täysin överiksi ja katastrofikänneiksi, joiden yhteydessä ei mistään juomisen hauskuudesta voi puhua. Kun yksi lasillinen viiniä ei tunnu miltään vaan haluaisin juoda kunnes tolkku menee, niin varmaankin kannattaa vakavissaan harkita koko juomisen lopettamista.