Terkkuja taas täältä pohjalta<3

Me Lopettajat
1

Juttelen nyt vaihteeksi tänne kun on paha olla eikä pysty nukkumaan.

Välillä musta tuntuu niin synkältä, mustalta ja toivottomalta, ettei sitä pysty millään sanoilla kuvailemaan (juu on taas dramaattista mutta kun välillä se vaan on) :frowning: Mä luulen, että ehkä about 9kk(?) sitten ylitin jonkin rajan ja lakkasin yrittämästä.

Ja sen asenteen takia tilanne on nyt tosi paha… Mä en enää edes tiedä kuka mä oon. Valehtelen (niin saatanasti), varastan, huijaan, käytän hyväksi, teen melkein mitä vaan että voisin juoda. Eikä se enää TUNNU kovin pahalta ja mä olin ennen hyvä ihminen! Ja oon ihan kauhuissani että mitä mulle pitää vielä tapahtua… Oikeesti, enkö mä pysty parempaan???

Mä en kestä enää

-yhtäkään suljetun osaston reissua
-Sitä että teen meidän vanhemmat hulluksi, ne on ihan loppu x(
-Kuolemanpelkokohtauksia (kun on pahat rytmihäiriöt, pyörtyilee pitkin kämppää tai jotain eikä tiedä että onkohan tää nyt vaarallista vai ei)
-Puhtaita paniikkikohtauksia
-tätä jumalatonta itsevihaa ja häpeää (ha, mä kun luulin joskus tietäväni mitä huono itsetunto tarkoittaa! x)
-sitä että joutuu pelkäämään/hoitamaan jotain sukupuolitautia tai että on raskaana
-“kappas, tilillä 0,26 euroa”, laskut pitäis maksaa ja jotain varmaan syödäkin parin viikon aikana
-putkareissuja
-kännykän/avainten/lompakon kadottamisia
-JNEJNEJNE.

Mulla on niin paha olla että meen päivästä toiseen tyyliin 10 minuuttia kerrallaan, siis silloin tietty kun en juo! Ne asiat minkä takia itteäni turrutan, tuntuu etten ikinä pääse niistä eroon ja päälle vielä hirvee juomisesta johtuva masennus/ahdistus niin… MITEN VITUSSA TÄÄLTÄ NOUSTAAN YLÖS??

Tähän väliin, kai mä jaarittelen tätä vähän niinkuin vaan itselleni… Koska kun ei ole ketään kenelle puhua kun on pahin hätä niin tahtoo vähän nuppi hajota…

Asiasta viidenteen x( Noissa aa-kokouksissa mättää mulla se, etten mä vaan jaksa istua ja kuunnella muita kun oma pää meinaa räjähtää. Siinä on myös vähän se ongelma että jos kokous alkaa illalla 18-19, niin joko oon kerennyt siihen mennessä juomaan (useimmiten näin) tai sitten saamaan itteni sellasiin mielentiloihin (“mä en haluu!!! tää on niin nähty juttu, ei mua kuitenkaan mikään auta! Väsyttää ja ahdistaakin niin vitusti ja päätä särkee, ei mun tarvitse nyt mihinkään mennä, on se päivä huomennakin…”) Ja sama paska jatkuu, jatkuu, jatkuu vaan… “lapset siellä hyörii…”

Ja juu tiedän että ihmiset raitistuu muillakin tavoin kuin aa:n avulla, mutta mulle se ois aika helvetin oleellinen juttu koska tarvitsisin niitä ihmisiä ympärilleni (täällä on niin paljon erilaisia ryhmiä, että myös nuoria on kyllä mukana…) Ei musta koskaan tule sellaista että ravaisin niissä kokouksissa jatkuvasti, mutta NYT se ois aika vitun oleellista…

Huomenna ois NA muistaakseni 20 eteenpäin. Miten helvetissä mä saisin perseeni raahattua sinne. Apua! :frowning: Mä en enää halua vajota syvemmälle, tuntuu kuin ois jonkin jyrkänteen reunalla ja YKSKIN askel vielä niin bye bye beautiful, se on mun menoa sitten ihan tosissaan. :frowning: Kai mä just tajusin että tää voi vielä mennä pahemmaksi. Sitä mä EN enää kestä.

2

Moi!

En ole mikään konkari, mutta olen lukenut paljon enkä ole kyllä missään pumpulissakaan elänyt.

Ihan ensin suosittelen sua sitoutumaan tähän plinkkiin; lue PALJON, etsi etenkin noita onnistumistarinoita, koska sä voit päästä ylös!
Tokaks; mieti tarkkaan millä hoidolla aloitat; hakeutuisitko kuitenkin nyt ihan ensin katkolle? Tai päihdehoitajan, mitä useasti täällä olen nähnyt suositeltavan!, juttusille. Hanki siis ulkopuolista apua, koska sulla on noin paha olla. Yksin ei kenenkään tarvitse sitä päihdeongelmaa selättää; apuja kyllä löytyy. Kolmanneks; älä tavoittele kuuta taivaalta, meet oikeasti vaikka viis minuuttia kerrallaan kunhan et vaan hanki sitä päihdettä. Luet tätä plinkkiä vaikka kokoajan alkuun, jos voit. Lue täältä vinkkejä etenemiseen; itsehoitokikkoja ja asennetta, jolla oot itsellesi tässä napakka, mutta sen verran hoivaava, että pääset eteenpäin.

Enemmänkin voisin kirjoittaa, mutta kiirus tulee, joten kamalasti voimia nyt sulle, älä unohda toivoa! Sitoudu nyt ihan alkuun tähän plinkkiin; lue ja kirjoita. Äläkä välitä siitä, jos et saa heti vastauksia. Kirjoita itsellesi. Voimia sinne!

3

Pohjalta on vain yksi suunta: ylös. Niin saamarin kulunut klisee, mutta totta. Melko lailla samanlaisia fiiliksiä olen käynyt itsekin läpi. Viime keväänä meni niin pahaksi, että yhden reissun jälkeen olin totaalisen loppu. Itsetuho oli aika hyvässä mallissa, kun jostain sain voimia hilata itseni päihdehoitajan puheille, ja sieltä katkolle. Mitään ruusuilla tanssimista ei ole ollut, mutta nyt ei ainakaan ole joka toinen ajatus, että viillän ranteet auki tai hukutan itseni. Koska en juo. Hirveän huono itsetunto mulla on edelleen, en usein näe pilvissä mitään hopeareunuksia, mutta elän. Joinain yksittäisinä hetkinä jopa pienesti elämästä nauttien.

Älä luovuta, ethän? Kuinka rämä tahansa, tämä on se elämä mikä meillä on.

4

Moi Nainen26v!

Taisit itse jo vastata omaan kysymykseesi. Minulla käänteen teki se, että tulin kaapista ongelmani kanssa ja suoraan pyysin apua. Apua voi löytyä muualtakin kuin AA:sta, esim. ammattiauttajat. Tai jos sinulla on joku luotettava ystävä, ehkä keskustelu hänen kanssaan voisi auttaa? Joka tapauksessa pointtini on se, että raitistumiseen tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, joka/jotka tietävät asioiden tilan juuri sellaisena kuin se on. Tämän toki voi ja kannattaakin tehdä kontrolloidusti. Minun asiani tiesi psykologini eikä muut, mutta se auttoi. Ongelmaa ei siis tarvitse toitottaa koko lähipiirille, jos ei halua.

Lista ongelmistasi kuulostaa kovin tutulle. Juuri tuota se itsellänikin oli. Tsemppiä, älä luovuta! Raittiudesta alkaa elämä. Ainoastaan turha kärsimys loppuu siihen, mikään muu ei. Totean tämän vaatimattomalla reilun kahden vuoden raittiuden kokemuksella :slight_smile:

5

Hei Nainen26v.

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että sinulle olisi avuksi päästä neuvottelemaan vaikkapa A-klinikan ammattilaisten kanssa tilanteestasi. Voisit siten kuulla, mitä kaikkia mahdollisuuksia raittiutesi ja muun avun saamiseksi on tarjolla. Päätöksesi voit sitten tehdä nykyistä paremman tiedon varassa yhteistyössä ammattihenkilöiden kanssa.

NA- tai AA-kokouksista voisit ehkä pyytää itsellesi tukihenkilön, jonkun raittiina pidempään olleen naisen esimerkiksi.

Kyllä sinäkin selviät, älä menetä uskoa ja toivoa paremmasta.

6

Mua kyllä auttaa kun kirjoitan tänne, välillä asiaa, välillä en. Osittain johtuu siitä että elämäntilanteesta johtuen on antisosiaalista elämää aika ajoin koko päivä. Ei haittaa: saanpahan keskittyä raitisteluun ja itseni ihailuun.

Sää olet nyt mielenheilautusten myrskyssä, väittäisin, että ongelma on se, ettet saa kiinni siitä, mitä sulle kuuluu.

Mulla ei ole siihen vastausta, muuta kuin se, että humalassa tai aineissa katoat vielä syvemmälle.

Pui nyrkkiä, kiroile, makaa selälläsi, hikoile, luukuta musiikkia, soita jos sulla on joku soitin osaat eli et. Jos ei ole osta. Syö niin tulista ruokaa, että järki lähtee. Ahmi jäätelöä päälle. TEE NÄMÄ SELVIN PÄIN.

Olet fyysinen olio, sun pitää tuntea, että veri kiertää, sun pitää tuntea mitä sun keholle kuuluu. Siitä pääset joskus -pikku hiljaa- syvemmälle mielesi sopukoihin.

Mutta älä kaada alkoholijuomaa suuhusi. Älä tee sitä juomaliikettä ollenkaan, jos sulla on alkoholia. Sinä käsket sun lihaksiasi, ne tekee vain mitä sinä käsket. Juo vaikka tabascoa mieluummin.

7

Soita tuonne, ne kun voi kertoa lisää siitä miten pääsee suostaan ylös. rehappi.fi/

Et ole ensimmäinen, et viimeinen ongelmissa oleva. Puhuit ongelmistasi jotka oli prikulleen kuin omiani, mutta minä tarvitsin kaikki ne ja sen tunteen, että nyt saa riittää.

Soita, siinäkin voi olla se jokin jota tarvitset, he kertoo loput.

Soita heti.

8

Samaa mieltä monessa asiassa. Plinkki on hyvä tapa purkaa pahaa oloa, kirjoittaa välillä asiaa, välillä puutaheinää, välillä jotain iloisia juttuja ja vaikka mitä. Nopein helpoin tapa yhdistyä kohtalotovereihin - kone päälle ja plinkki auki. Välillä itsestä tuntuu, että en jaksa mitään apua lähteä hakemaan vaikka AA:sta tai A-klinikalta niin kirjoitan tänne ja luen muiden juttuja sekä tietty vastailen kun siltä tuntuu.

Väkisin jotenkin tänne raahauduin tänään. Tämä taitaa olla joku oljenkorsi minulle. Näyttää viinanhimo siinä hiljalleen hiipuvan kun näpyttelen tekstiä tänne. :unamused:

9

Rahvas1:

Päihdelinkkiä parhaimmillaan: minä kehotan juomaan tabascoa ja sinä annat konkreettisen numeron johon soittaa :smiley:

Yksi ongelma tässä on se, että Nainen26v on ilmeisen pettynyt myös ammattiapuun. Siihen törmää kyllä täällä, että ihmisillä on vähän liiankin suuret odotukset…että kun ammattiapua hakee, niin naps kaikki ratkeaa HETI. Kannattaa reilusti laskea rimaa ja hakea ennakkoluulottomasti apua. IHAN MIKÄ TAHANSA, mikä muuttuu paremmaksi on eteenpäin. Ei se elämä muutu kerralla, eikä päihdeongelmakaan ratkea, mutta jos saa edes jotakin niin hyvä.

Suusanallisesti jollekin ihmiselle tilanteen kertominen on jo iso askel (ei siis pelkästään tänne kirjoittelu, vaikken sitäkään vähättele)…mutta se että samassa tilassa, naamatusten myönnät ongelmasi toiselle ihmiselle…siinä on taikaa.

Nainen 26v kirjoitit, että lakkasit yrittämästä…mitä jos lakkaisit yrittämästä myös raittiutta? Mutta mikä tärkeää, et kuitenkaan vaan edelleenkään tekis sitä juomaliikettä alkoholin kanssa. Unohda raittius, unohda sinnittely, mutta älä juo.

10

Kiitos kamalasti kaikista kommenteista…! Kyllä ne “pelkät” kirjoitetut sanatkin voi vaan kummasti lämmittää (ja saada ihmisen taas edes hetkeksi järkiinsä…)

Tuli niin paljon kommentteja että sori kun osa jää nyt aika varmasti ilman vastakommenttia, mää vähä luule et tästä tulee muuten aika helvetin pitkä juttu!

Kukas se olikaan kun kirjoitti että oon tainnut aika paljon olla ammattilaisten kanssa tekemisissä ja ehkä pettynyt näiden asiantuntijatahojen apuun.

Joo, näin on… Tota, mulla on takana vähän sitä sun tätä x) Ei niistä varsinaisesti mikään ole mennyt hukkaan. Monesti vasta jälkeenpäin tajuaa mikä mätti, minkä ois voinut vaikka suosiolla jättää väliin. Huom, enkä mä nyt sitä että on jonkin muun tahon vika että mä en ole onnistunut lopettamaan juomista.

Kaikki vaan ei ole kaikkia varten, kyllä te tiedätte. Mun kohdalla nää ei ihan skulanneet:

-2kk avomyllyhoito (=12 askeleen orjallinen tahkoaminen, MUTTA ilman tota myllytystä en ois koskaan tutustunut aa/na-ryhmiin, tuolla oli 3krt/viikko pakollista)

-2 vuotta kävin tiiviisti terapeutilla, jota inhosin alusta saakka. Ehkä tiedätte että mihinkään tiiviiseen terapiaan ei ihan helpolla päästä/kaikilla ei ole siihen minkäänlaista mahdollisuutta, niin sitä vaan ajatteli että pitää olla tästä kiitollinen/ vika on vain ja ainoastaan minussa jos tuntuu ettei toimi. MUTTA opin ymmärtämään itseäni. En tiedä sitten onko hyvä vai huono asia :smiley:

Anyway… On käyty myös psykiatrian polilla juttelemassa, a-klinikalla, katkolla kääntymässä… AMMATTILAISIA on riittänyt juu. :blush:

Ai muuten tähän väliin, huumeita en ole koskaan käyttänyt, NA siksi kun sinne voi mennä alkoholistikin ja tänään täällä aa:ssa istuu yleensä suurimmaksi osaksi eläkeikäisiä miehiä…

Iästä btw: valitettavasti se kai menee vähän niin, että siinä parikymppisenä tuntuu että elämä on ikuista, mä en kuole koskaan, noi paskat jutut sattuu muille, ne ei koske MUA. Niin kliseistä, niin totta ainakin mun tapauksessa. Kun vuosia alkaa kertyä toisensa jälkeen enemmän ja samalla vajoaa syvemmälle ja syvemmälle, alkaa tajuta että kappas, toi sama paskahan muuten koskee myös mua. Että voi saatanansaatana, en muute o ikusesti 20. Kriisiä pukkaa kriisiä pukkaa…!

Se mussa asuva pikku perttiperfektio-nisti nosti taas heti herättyä aika ansiokkaasti päätään… Sitten luin teidän viestit (THANKS AGAIN) ja taas on järki päässä/hommassa pointtia. Yks suurimmista syistä mikä aina torppaa mun yritykset aika alkuunsa on toi täydellisyyden tavoittelu. VAIKEA ANTAA ITSELLEEN AIKAA JA ARMOA. Ja HYVÄKSYÄ sitä että tästä ei nyt ihan päivässä, viikossa tai edes kuukaudessa selvitä. TOSI VAIKEA SAADA SE MENEMÄÄN PERILLE. “Kolmanneks; älä tavoittele kuuta taivaalta, meet oikeasti vaikka viis minuuttia kerrallaan”
-Joo, kröhöm… :blush:

Joku sanoi että kirjoita paljon, kirjoita asiaa, kirjoita puutaheinää. Tota, mä nyt sitten varoitan oikeesti että sitä puutaheinääpaskaa voi tulla aika paljon. :smiley: Silloin kun pää on kuin ampiaispesä ja kaikki ahdistaa/vituttaa/masentaa niin ettei missään näy mitään valoa niin voi olla vähän sekavaa shittiä… Joku saattaa muistaa kun aiemmin kirjoitin ettei mun sitäpaitsi ole helppo ilmaista itteäni kirjallisesti (juu tiedän että osaan tuottaa ihan ymmärrettävää tekstiä mutta.)

"Päihdelinkkiä parhaimmillaan: minä kehotan juomaan tabascoa ja sinä annat konkreettisen numeron johon soittaa :smiley: "
-Haha… Hauska sattuma, kun mä pohdin eilen yhdessä vaiheessa että onko tabasco mun mielestä hyvää vai pahaa. :smiley: En ole ihan varma, en siis ostanut :smiley: Sellaisen überhyvän chilikastikkeen valmistus lopetettiin ja sitten yritetään epätoivoisesti hakea samaa fiilistä jostain tabascosta eli ongelma ei häviä vaan muuttaa vaan muotoaan!

“Sää olet nyt mielenheilautusten myrskyssä”
-Siis puhutko sä MUSTA, vaikutanko minä jotenkin epävakaalta? :smiley:

Joo. Kyllä se läppäkin vielä toisinaan lentää, onneks… Ha, yks mun Virallisista Diagnooseista on epävakaa persoonallisuushäiriö (=eli suomeksi sanottuna ihminen on vähän… EPÄVAKAA.) :smiley: Toi varmaan diagnosoitaisiin suurimmalla osalla päihderiippuvaisista, mun

-yleistyneen ahdistuneisuushäiriön
-keskivaikean masennuksen
-sosiaalisten tilanteiden pelon
-anorexia nervosan ja bulimian

lisäksi. ^^ Niin ja alkoholismin tietysti. Sanotaan nyt varmuuden vuoksi että en ihan hirveästi tykkää tuijotella noita diagnooseja. Joo on ongelmia, mutta Minä en ole Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai Alkoholismi. Mää on mä :slight_smile:

Hei hilleri, ota pilleri… Siihen oon kyllä tosi tyytyväinen, etten oo lähtenyt syömään kaikkia niitä mömmöjä mitä mullekin on vuosien saatossa koitettu tunkea. Mä koen että se on kanssa yks loputon suo, kaikki sivuvaikutukset, kaikki… Kun joutuu miettimään että ONKO TÄMÄ NYT MINUA vai tota yhtä pilleriä.

Huomio en tarkoita että lääkkeitä ei joskus tarvittaisi. Menee mulla itsellänikin pieni (herra lääkäri sanoo että toi on ihan yhtä tyhjän kanssa, no sittenhän on kele) annos yhtä masennuslääkettä. Ottaa vaan päähän esim. tän hetken neuroleptimyönteisyys (Ketipinor…) Ennen määrättiin bentsoja, nyt neuroleptejä. Muoti muuttuu…

Noin, nyt on taas suollettu vähän asiaa ulos kiitti moi! xD

11

Siihen ei törmää vain täällä, vaan kaikkialla. Tärkeintä olisi, että se mitä apua hakee tukisi oikeasti raitistumista. Itsekin hain apua, mutta lähinnä hain sitä nopeaa ja vaivatonta helpotusta pahaan olooni.

Mutta jos ongelma on tuota luokkaa jossa on koettu suljetut, kuten itsekin koin.
Jos tekee perheensä hulluiksi, kuten minäkin tein.
Jos on ryhtmihäiriötä ja kuolemanpelkoa, kuten minullakin oli.
Jos esim kaupan kassalla kamat jää siihen paikkaan saatuaan paniikkikohtauksen, kuten minulla kävi.
Jos vihaa, häpeää, inhoaa ja sääliikin itseään, kuten minä tein.
Jos on niitä suhteita joita häpeää, katuu ja joihin ei missään tapauksessa olisi selvinpäin törmännyt, kuten minulla oli.
Jos on putkareissuja, ajokortin menetyksiä ja jned kuten minullakin oli, on aika katsoa asioita toisin.

On aika kuunnella ihmisiä, jotka on raitistuneet oikeasti.

Siksi Rehappi, kun se voi oikeasti auttaa.

12

Ja lisään, kun Nainen 26selta tuli uusi viesti.

Kirjoitit, kuin minun tarinaani lisää, noin minäkin kävin kaiken lävitse. Oli terapeutteja, spykiatreja tai psykologeja tai mitä ne onkaan. Oli kaikkea yllin kyllin, mutta ei ollut omaa halua ja mikään edellisistä ei kyennyt auttamaan.

Diaknooseja minäkin sain, niihin myös jokaiseen lääkkeet. Olkoonkin, että ne paniikit oli karmeita, kuten pelotkin, mutta mikään niistä ei korjaantunut lääkkeillä eikä sillä, että juttelin terapeutin kanssa niitänäitä.

Toivoisin, että luotat siihen apuun jonka kokemusammattilaiset osaa antaa.

Soita

13

Nopsa vastaus edelliseen…

Vierastan aika paljon tota “tämä toimi minulla, tämä toimii siis myös sinulla”-ajattelua. Alkoholisteja ollaan kaikki, muttei toistemme klooneja kuitenkaan.

Kukin raitistukoon tavallaan, aamen…

14

Erittäin totta. Ja siksihän tämä onkin tämmöstä tämä touhu, paljon sanoja, paljon viisautta mutta aina tuhannesti enemmän typeriä tekoja ja päätöksiä.

Jos tämä olisi teorioista ja tekniikoista kiinni, niin olis aika hiljaista täällä plinkissä.

AAARG. Tänä viikonloppuna on käynyt pullonkuvia mielessä. Mutta ei niin, että ne teoiksi muuttuisi.

15

Totta puhut.

Olen seurannut viestejäsi, ja toivon että alat löytämään niitä omia työkalujasi elämänhallinnan parantamiseen. Sillä, niin minusta tuntuu, hukassa on enemmänkin elämänhallinta kokonaisuutena kuin pelkästään raittius.

Ei minulla paljon ole neuvoja annettavana. Hyviä ohjeita ja “ohjelmia” sinulle varmasti on jo tuputettu yhden ihmisen tarpeiksi.

Eikä ainakaan olisi järjellistä alkaa selittämään että teet vain kuten minäkin tein…

Minä kun olen just yksi niistä kuusikymppisistä äijistä (tosin en vielä tässä iässä jouda AA:ssa istumaan :laughing: ) ja aika mahdotonta olisi että nuori nainen edes yrittäisi elää kuin vanha muutamaan kertaan ympyröidensä sulkeutumisen kokenut, elämänjanoonkin kyllästynyt, metsänreunasta klapipinon takaa maailmaakatseleva äijä. Ei, se ei olisi edes luonnollista.
Sinulla on elämää edessäsi niin paljon, ja sinulla pitääkin olla myös elämänjanoa, joskus jopa kiirettäkin, vetoa muiden nuorten, ikäistesi porukkaan, tarve nähdä yhä uusia asioita.

Toki minäkin muistan, mitä se oli. Kun oli pakko lähteä liikkeelle, yksin jääminen, jotenkin porukan ulkopuolelle, oman itsensä kanssa, ei se tuntunut siltäelämältä jota halusin elämän olevan. Ja piti myös saavuttaa niin monenlaista .Tai olisi pitänyt, minultahan ne jäivät saavuttamatta, lähes kaikki… kun piti juodakin, ja hillua.

Elää voi ilman viinaakin, pienen totuttelun se vaatii, ja poisoppimisen, unohtamistakin. Ja uskoa siihen että pystyy. Ehkä tavoitteitakin. Kaiketi myös itsensä kanssa toimeen tulemisen opettelemista.

Mutta, mistä sen kaiken löydät, siihen en minä osaa vastata.

Mutta tiedän, että sinussa on voimia muutokseen -kunhan vaan ne omat, itselle sopivat työkalut löytyvät. ja kun halua on, kun on miksi, löydät kyllä miten.

Ei muuta kuin voimia - ja eteenpäin!

16

Joo, varmaan vie aikansa että elämä pyörii vaan sen alkoholin ympärillä (joi tai ei) ja siitä tulee semmonen nuotion tuli, jota pitää vaan tuijottaa ja tuijottaa, kunnes silmiä kirvelee. Kun lopulta saa käännettyä katseensa liekistä pois, näkee paljon muutakin…ympärillä on ihmisiä, asioita,toiveita, tavoitteita. Jos ei juo niin eihän sitä silloin mistään luovu…ainakaan mistään mitä pitäisi tavoitella. Siitä ajatuksesta ei pääse yhdessä päivässä eroon.

17

“Olen seurannut viestejäsi”

-Eh, melkein toivoisin ettet olisi, ainakaan ihan kaikkia :blush:

“Sillä, niin minusta tuntuu, hukassa on enemmänkin elämänhallinta kokonaisuutena kuin pelkästään raittius.”

-En kiistä. x)

"Minä kun olen just yksi niistä kuusikymppisistä äijistä (tosin en vielä tässä iässä jouda AA:ssa istumaan :laughing: ) "

Ha, meinasin tiedätkö kirjoittaa vielä perään jotain tyyliin “ja ei sillä, kyllä teitäkin tarvitaan.” :laughing:

Olisin ihan todella halunnut lähteä sinne NA:han, ei tule kyllä mitään. Ttu. Omituinen olo, voimaton, ihan kun ois kuumetta (ei ole, mittasin) en jaksa mennä edes suihkuun/pestä hampaita :unamused: Kai tää alku sitten vaan vie veronsa? On toi sen verran rankkaa ryyppäämistä ollut, en kehtaa sanoa edes teille millainen sietokyky mulla on.

Huomiselle on onneks ihan hyvät suunnitelmat/se on turvattu (MUN PITÄÄ PÄÄSTÄ ULOS TÄSTÄ KÄMPÄSTÄ, kaatuu seinät päälle.) Just nyt olen vähän kateellinen sulle Herra Klapimies, aika pieneltä paikkakunnalta olen kotoisin ja tää betoniviidakko ei tunnu oikein omalta paikalta aina…

Kaivoin antabukset naftaliinista, ajatukset lähtee niin helposti taas väärille poluille sitten huomenna. Hähä, eipäs vaan voi juoda. Ja kun ei voi juoda, pitää keksiä jotain muuta, eiksje (jos joku tulee nyt sanomaan että ei toi antabus sua plikka raitista, niin tiedetään…) Kertoo kai sinänsä aika paljon etten ole koskaan sitoutunut sitä syömään. Kun olen halunnut juoda! :smiley: Voi morjens, oon selitellyt kaikkea (itselleni ja muille) että “ei se antabus ketään ole ikinä raitistanut” ja kyllä mulla tahtoa riittää. No ei ole kyllä riittänyt, ei tahtoa, ei halua! Hurjaa toi itsensä kusettaminenkin. :blush:

18

“Kun lopulta saa käännettyä katseensa liekistä pois, näkee paljon muutakin…ympärillä on ihmisiä, asioita,toiveita, tavoitteita.”

Sellainen fiilis että ihan kuin tietäisi millaista se (elämä) voi olla, muttei oikein enää muista. x)

19

Ja nyt MINÄ MENEN SUIHKUUN.

20

Olen käynyt tänään kerran suihkussa (treenin jälkeen), uimassa järvessä ja vielä saunassa. Olen vissiin aika puhdas.

Mut hei, päivä alkaa olemaan pulkassa ja pulkka ei ole lähtenyt alamäkeen luistamaan vaan ollaan tiukasti mäen päällä pohdiskellen raittiin elämän skenaarioita.