Terapeuttista ajatusten virtaa

Kirjoitan tätät tekstiä, koska kamppailen työuupumuksen, masennuksen ja itselääkinnän kanssa. Pääpäihteeni ovat kannabis (pitkä päivittäiskäyttötausta) ja alkoholi (känniset viikonloput). Riippuvuuskäyttäytymiseni näkyy eskapismin hakuisuutena muissakin asioissa (seksisuhteiden etsiminen, porno) Yritän päästä tästä oravanpyörästä irti. Itsediagnsoituna olen riippvuushakuinen, koska oma elämäni ei tarjoa minulle enää yhteyttä omiin tunteisiini, vaan suoritan jotain, mikä syö minua sisältä, ja minulle on liikaa asioita käsittelemättä taustalla.

Ensimmäinen luku

Mun on niin saatanan vaikee hyväksyä itseäni ihmisenä. Mihin tahansa mä menenkin, mä karsin itsestäni epäsopivimmat osat pois. Mä tunnen yhteisöjen pelisäännöt ja siksi mä haluan pysyä niistä ihan vitun kaukana. Mä haluan olla tilassa jossa mä saan olla oma itseni. Mä en päästä sinne kovin paljoa muita. En ehkä ketään. Musta tuntuu että mun ihmisyyttä pelätään, mutta luultavasti pelkään oma ihmisyyttäni. Heikkous on pelottavaa, ihmisyys on pelottavaa. Mä douppaan itseni vähemmän ihmiseksi, niin että mun on helpompi käsitellä itseäni ja muiden on helpompi käsitellä minua. Minä en muista, milloin ihmisyydestä tuli halveksittavaa. Minä olen oppinut sen jostain, ja sitä oppia kannan sisälläni, vaikka muuta väittäisin. Mä laitan sen, ihmisyyden, hetkeksi hiljaiseksi, keinolla millä hyvänsä, että voisin olla osa jotain minne ihmisyydelläni ei ole asiaa. Teen sitä niin paljon että elimistöni laittaa minulle vastaan. Teen sitä niin paljon etten enää tiedä mikä hiljentäisi sen, koska se haluaa tulla ulos. Ammunko sitä, klikkaanko sen pois, annanko sille vahvempia lääkkeitä useammin, nussinko sen pois, harjoitanko itseni voittamattomaksi. Se tahtoo tulla ulos, ja minä en tiedä kuinka kauan voin painaa sitä alas, ilman että painun itse alas.

olen kaksi kertaa yrittänyt ottaa itseni tästä maailmasta

eka kerran olin menettänyt itseni, vaikka li perhe ym

toka kerta oli kun mietin kuka olen ja miksi täällä ja tulin tulokseen että kukaan ei minua kaipaa.

sitten kun näin että päivä tulee aina uudestaan

ajattein että olisi kiva taas nähdä uusi päivä