terapeuttina puolison kaverin vaimo?

Olen vihdoin parin kuukauden jonottelun jälkeen saanut ajan A-klinikalle sosiaaliterapeutille. Mutta!? Hän on mieheni entisen opiskelukaverin vaimo. Ei sentään se opiskelukaveri itse, sekin olisi ollut mahdollista. Mennäkö vai eikö mennä, kas siinä pulma. Jonot on pitkät, joten onko vastuutonta vaatia aikaa jollekin toiselle?

Ei niin, että epäilisin alan ihmisten ammattietiikkaa, kuten vaitiolovelvollisuutta. Jotenkin vaan jomottaa se “sosiaalinen” yhteys. Kun kuvio on kuitenkin se, että meidän perheessä on kaksi, joilla on syytä miettiä kuinka paljon %-pitoisia nesteitä valuu kurkusta alas. Ja vain toinen on sitä mieltä, että muutosta tarvitaan, ei vain puheiden vaan myös tekojen tasolla (nyt taitaa haista vähän itsekehu, mutta sallittakoon se nyt tässä tilanteessa).

Ei myöskään niin, että sälyttäisin elämäntoverini harteille vastuun siitä, mitä ihan itse kaadan omaan kurkkuuni. Tuntuu vain hankalalta mennä puolitutun juttusille, kun on pakko puhua kokonaistilanteesta. Ja niillä miehillä on jonkinasteinen “kun me sillon nuorena” -suhde.

Vai onko tämä pelkkää jeesustelua? Eli voiko hakea apua juomisensa vähentämiseen puhumatta siitä, miten pirun vaikeeta se on, kun joku “huolehtii”, että kotona on aina kaljaa. Ja joku, joka hermostuu vain silloin, kun minä kuittailen asiasta - eli silloin kun yritän pitää taukoa. Ja silloin kun kuittailun sijaan tyhjennän tölkkejä liian tiuhaa tahtia.

Vastailen sinulle ensinnä ihan sen vuoksi, että olen saanut itse niin paljon tukea täältä Plinkistä. Joten haluan tehdä muille sen, mitä minulle on tehty (eikä velka ole ihan pieni ja kasvaa koko ajan :confused: )

Mutta tuosta sanoisin, että ei missään tapauksessa. Juu ei ollenkaan puolison kaverin vaimo… Koska se, että menet terapeutille on SUN juttu eikä siinä tilanteessa pidä olla ketään muita kuin SINÄ puhtaimillasia terapeutin kanssa. Ei puolisoa, kavereita tai puhumattakaan kaverin vaimosta. Ei ole oikea lähtökohta lähteä puhumaan SINUN asioistasi, jos jo ennakkoon joudut tuollaista jännittämään.

Tämä oli nyt vain minun mielipiteeni, mutta done that, been there :slight_smile:

Voi. Vain sinusta on kysymys.

Kirjoittelemisiin,
F.L.

Kyllä minä sinun sijassasi pyytäisin toista terapeuttia. Hoitosuhteessa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että pystyy puhumaan kaikista asioista ja ennen kaikkea rehellisesti. Uskoisin, että tässä tapauksessa joutuisit joka tapauksessa vähän suodattamaan juttujasi ja koko ajan miettisit mitä voit sanoa. Ja tietysti vielä sekin, että varmaan tulisi mieleen myös se, että meneekö ne jutut hänen miehelleen ja sitä kautta sinun miehellesi, vaitiolovelvollisuudesta huolimatta.
Uskoisin, että A-klinikalla ymmärtävät tilanteen ja järjestävät toisen terapeutin. Nämä ovat kuitenkin sen verran arkoja asioita.

Jos odottaminen ei onnistu, käy ekankerran ja juttele mahdollisuudesta saada toinen terapeutti.

Vaikket itse pelkäisi totta puhua on otettava huomioon et terapeutitkin on ihmisiä ammattinsa takana, ihmettelen et hän on sinut ottanut listalleen edes.

Kiitos kommenteistanne. Nyt terapeutti on toinen. Tuntuu paljon paremmalta. Odotusaika vähän venyy, mutta enhän minä muutamassa viikossa ole tähän tilanteeseen päätynyt, joten enköhän kestä.