Hei vain. Älkää lynkatko, jos viesti on vääränlainen tms. sopimaton Saunaan, koin että tuo Kuivaushuoneen kuvaus päihteiden/lääkkeidenkäytön lopettamisesta oli vääränlainen tälle aloitukselle.
Tilanne on siis se, että tuossa kuukausi sitten sain sairaslomaa ja lopulta reseptin Tenoxeihin nukahtamisongelmiin. Joskus teini-ikäisenä mulle määrättiin samoihin ongelmiin pari kertaa Tenoxia.
Uniongelmiin Tenox ei oikein auta, mutta lamaannuttavaan ahdistukseen kyllä. Opiskelut AMK:ssä alkoivat taas tänään, ja koin jopa pystyväni rentoutumaan ja kuuntelemaan luennoilla, ja ylipäätään menemään kouluun Tenoxien avulla. Kuukauden sisällä olen saanut kolmelta eri lääkäriltä reseptin tähän, ja viimeksi Terveystalossa käydessäni kerroin Tenoxien uniongelmien sijaan auttavan päivittäiseen ahdistukseen. Lääkäri sanoi, että niitä voi kyllä harkitusti käyttää siihen, vaikka Tenox on varsinaisesti unilääke. Mulla diagnosoitiin joskus vuosia sitten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, johon nyt on näitä perus neurolepteja, Ataraxeja ja Efexoria kokeiltu.
Elämäni on muutettuani Helsinkiin opiskelemaan viime tammikuussa ollut todella kaaoottista, olen kerryttänyt poissaoloja, ryypännyt yksin kotona ahdistukseen, en ole pystynyt pitämään asunnostani huolta tai itsestänikään. Parisuhde (kaukosuhde) kärsii, kun olen jatkuvasti ahdistunut ja stressaantunut. Dokaan liikaa, poikaystävän kanssa tämä aiheuttaa jatkuvia kriisejä. Nyt tässä kuukauden aikana olen jaksanut Tenoxien avulla siivota, urheilla, hoitaa kouluasioita, hoitaa virastoasioita, nähdä ystäviä, pitää asiat järjestyksessä. En tiedä miten saisin tauottua lääkäreille sen, että koen että mahdollinen ja luultavasti jo alkanut bentsoriippuvuuskin on pienempi paha kuin tuo jatkuva elämän epäjärjestys. Ystävänikin ovat huomanneet muutoksen jaksamisessani. Alkoholinkäytönkin olen minimoinut. Jo vuosia somaattisista ahdistuneisuusoireista kärsineenä on tuntunut uskomattomalta ja helpottavalta, että olen voinut hoitaa asioita ilman liikahikoilua, vapinaa, huimausta ja kasvojen punoitusta ja säpsähtelyä.
Mitä helvettiä teen kun nuo lääkkeet loppuu? Lähete Helsingin psykiatrian polille on mennyt, mitään ei ole kuulunut. Annan varmasti lääkäreille itsestäni kuvan bentsoja vinkuvana ongelmakäyttäjänä, mutta onko se mahdollista, että voisin näillä pärjätä elämässä? Tiedän riippuvuusriskit, ja olen itsekin terveydenhuoltoalanopiskelija ja tehnyt duunia, missä riippuvuuteen törmää.
Vajoanko niin alas, että ostan kadulta lisää? Lähdenkö Suomenlahden yli Tallinnaan lääkärireissulle? Tuntuu, että energiaa ja stressiä tulee hirveästi siitä, että kokoajan lasken tabletteja ja yritän jotenkin säännöstellä niitä. Tänään on mennyt 8 x 20 mg. Tämä pitää mun toimintakyvyn yllä.
Psykiatrian polilla voisi solmia jonkun hoitosuhteen ja yrittää paneutua enemmän ahdistukseen paremmilla keinoilla, mutta onko se väärin yrittää päästä akuutisti eteenpäin näiden avulla?
Kirjoittaja on 21-vuotias kesällä romahduspisteessä ollut opiskelija, joka kokee tämän bentsojen napsimisen jotenkin oikeutettuna. Kuulostan kamalalta. Toivottavasti viesti oli edes hieman johdonmukainen, jos joku jaksoi tänne asti lukea.
Ylläpito saapi poistaa viestin, jos tämä kuuluu väärään ketjuun.
Ammattikorkeakouluissa voidaan toteuttaa SORA-lakia (vai mikä se nyt olikaan) ja peruuttaa opiskeluoikeus, jos oppilas ei sovellu alalle päihteiden väärinkäytön tai vaikeiden mt-ongelmien vuoksi. En tietenkään ole ainoa terveydenhoitaja/kätilö/sairaanhoitaja -akselin opiskelija, joka näiden ongelmien kanssa painii, mutta ajatus vähän karmii… Noh, nyt eksyin sivuraiteille.