Te jotka olette onnistuneet vähentämään, kertokaa minulle milloin elämä helpottaa. Olen 36 v. mies, joka on ryypännyt tasaisesti 7pv/vko keskiarvo noin 8-9 annosta per päivä kuluneet 4-5 vuotta, välillä vähemmän ja hetkiä ilman. Mutta viikon loppuisin aina. Ei örvelöhumalaa mutta isokokoisena ei nuo määrät edes mitenkään kovalta humalalta tunnu, toleranssia on kehittynyt.
Aamulla puhaltaa (ammattilaismittariin) 0 promillea ma-pe. Ei varsinaisesti krapulaa tai sitten siihen on vaan tottunut.
Työni on raskasta ja henkisesti vaativaa/vastuullista, oma työ vielä on semmoinen, että alkoholiongelmaisiakin tulee hoidettua. Mutta tässä kohtaa ei suutarin lapsilla ole kenkiä. Pelottavinta on se kun yrität välillä hoitaa peilikuvaasi ja omassa sielussa riipii.
Se piste on tullut vastaan, että elämässä on tapahduttava muutos.
Työpäivän jälkeen ainoa ajatus on se, että saa sen etukäteen mietityn määrän alkoholia ja saa päivän filmin poikki: se pieni hetki itselle takapihalla tupakka huulessa hiljaisuudessa kun joku ei ole vaatimassa sinulta mitään. Pieni nousuhumalan tunne, ruoka juomisen jälkeen odottamassa ja nukkumaan. Ja siitä eteenpäin 365 pv vuodessa.
En syytä työtäni raskaaksi vaan alkoholi tekee työstä raskasta ja jotenkin tähän tilanteeseen vain pikkuhiljaa salakavalasti on ajautunut. Noidan kehä. Tukena on onneksi rakastava puoliso, joka on kaikessa mukana.
En uskalla lopettaa aivan seinään. Aion vähentää parin viikon aikana tasaisesti alkoholimääriä, jotta tipattomuus ei iske lumilapiona päin näköä. Haluaisin kokea edes vajaan tipattoman viikon-kaksi-kolme, ja miettiä sen jälkeen asioita eteenpäin jos siinä onnistun. Se on ensimmäinen päämäärä, tai tarkemmin: ensimmäinen tavoite on tipaton maanantai, sitten tiistai jne. En vaadi enempää koska yhdessäkin päivässä voi olla tekemistä.
Jos tarinani joillekin teistä tuntuu tutulle, ja olette onnistuneet vähentämisessä ja alkoholin käytön saamisessa järkiraameihin, haluaisin vain tietää teidän kokemuksista, kuinka pian se vähentäminen alkaa näkyä oman hyvinvoinnin nousussa? Milloin työpäivän jälkeinen ahdistus alkaa helpottaa ja pystyy tekemään/menemään jotakin/jonnekin? Milloin sänkyhommat alkaa parantua/kiinnostaa? Kuinka kauan menee siihen, että elämä palaa normaaliksi?
Tavoitteena on vähentäminen ja kohtuukäytön löytäminen, vielä en ole siinä pisteessä, että ajattelisin absolutismin olevan se ainoa vaihtoehto. Sitäkin harkitaan jos ei muuta vaihtoehtoa ole.
Olen uusi sivustolla, en tiedä miten toimii mutta laittakaa viestiä jos haluatte kertoa kokemuksistanne.
Ei ole kokemusta noin paljosta juomisesta, joten parempi jättää neuvot antamatta. Minusta tuo suunnitelma vaikutti toimivalta ja realistiselta. Kuukauden tauko jossain vaiheessa paljastaa parhaiten ne juomattomuuden edut, jos haitatkin. Voimia toivotan!
Ihmiset on erilaisia ja jokainen valitsee tyylinsä mutta minä kun olen mukavuudenhaluinen, niin minä kyllä sinuna lopettaisin kerralla (niin olen itse tehnyt). Minusta on paljon helpompaa kärsiä muutama päivä kuin viikosta toiseen koittaa kärvistellä juomatta päivä, kaksi, kome, jne ja taas palata radalle.
Kiitos viestistä. En tarkoittanutkaan sitä, että olla pari päivää juomatta ja sitten pari päivää juodaan. Tarkoitin vain sitä, että kulutus on ollut niin kovaa, että jonkin verran vähennän ennenkuin loppuu niinkuin seinään. Ja sitten kun loppuu niin loppuu todella. Ei säälipisteitä itselle. Halusin ehkä juuri vastausta siihen, että kun olet tehnyt päätöksesi ja totetuttanut sen keinolla millä hyvänsä, niin kauanko menee, että oikeasti huomaa selvän elämän helpottavan kaikkea elämään liittyvää suoriutumista. Pitääkö kärsiä viikkoja vai huomaako olonsa kohentuvan jo esim. viikon ryyppäämättömyyden jälkeen? Tyhmältä tuntuu kysyä tämmöistä mutta tämä on eka kerta kun haen apua/vertaistukea jostakin ja en osaa kysyä tällä hetkellä muuta. Ajattelin vain, että en ole varmastikaan yksin tämän asian kanssa ja moni muukin on tämän läpi käynyt. Pienimmistäkin neuvoista tai kokemuksista voi olla nyt minulle apua kun olen saanut “pään avattua”. Kiitos sinulle
No minä tietysti tein lopetusharjoituksia monet kerrat ennenkuin se sitten pysyi ja niitten kokemusten perusteella vain voin puhua. Joku muu voi reagoida toisin. Minulla meni yleensä noin viikon verran toipua ankaran ryyppytken jälkeen. Ekoina päivinä nukkuminen oli hankalaa ja saatoin valvoa muutaman vuorokauden mutta pikkuhiljaa sekin parani.
Olen useamman vuoden käyttänyt päivittäin alkoholia ja viime talvena alkoi kypsyttää, kun tajusin työn tuntuvan entistä raskaammalta darrassa ja vähäisen vapaa-ajan olevan entistä vähäisempää kun päiviä meni hukkaan edellisestä päivästä toipumiseen. Olen aiemmin yrittänyt jotain tipattomia tammikuita yms. mutta minun luonteelleni ei vaan sovi äkkilopettaminen, koska sortuessa tulee palattua vaan vanhoihin tapoihin. Sen sijaan päätin alkaa vähentämään päiviä jolloin juon ja määriä kun juon. Vaikeinta on saada oma mieli pysymään siinä juomattomuudessa. Kroppa tuntee sen hyödyt heti. Oli ihan hämmästyttävän hyvä olo herätä ilman aamupöhnää ekaa kertaa. Se periaatteessa motivoi jatkamaan, mutta kun on tottunut taltuttamaan sen ilta-ahdistuksen sillä alkoholilla niin siitä tunteesta on tosi vaikea päästä. Neuvoisin keksimään jotain muuta tekemistä sen alkoholin tilalle illalla, jotta oppisit rentoutumaan ilman alkoa. Pelatkaa puolison kanssa vaikka jotain lautapelia. Yhdessä nauraminen ja puuhailu auttaa siellä makkarin puolellakin, kun läheisyyttä on tarpeeksi niin voi alkaa hommat kiinnostamaan taas.
Minä ymmärrän ideasi hyvin. Yrität siis itse vierottaa itsesi kotikonstein vähentämällä eli totutat ruumiisi ja mielesi pikkuhiljaa siihen, että alkoholia ei enää ole saatavilla. Kuulostaa järkevältä. Tuolla konstilla luulisi onnistuvan. Määrät, jotka olet juonut, ovat sen verran huimat ( tasaisesti 7pv/vko keskiarvo noin 8-9 annosta per päivä kuluneet 4-5 vuotta, välillä vähemmän ja hetkiä ilman. Mutta viikon loppuisin aina. Ei örvelöhumalaa mutta isokokoisena ei nuo määrät edes mitenkään kovalta humalalta tunnu, toleranssia on kehittynyt.), että luulisin kerta laakista lopettamisen aiheuttavan niin isot vieroitusoireet niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin, että lopettaminen omin konstein tuskin onnistuisi. Siksi siis mielestäni hyvä idea. Toisaalta voisit pohtia, voisiko joku taho sinua auttaa. Työterveyslääkäri, yksityinen päihdelääkäri, terveyskeskuslääkäri, A-klinikan työntekijä tms? Julkisella puolella lienee sattuman kauppaa, minkälaista apua olisi tarjolla. Voi olla hyvääkin tai sitten huonoa. Pelkkä fyysisiin oireisiin puuttuminen ei kuitenkaan minun mielestä auta sinua, koska elämäsi on keskittynyt vahvasti alkoholin ympärille. Tarvitaan kokonainen elämäntavan muutos ja ehkä sekin sitten onnistuisi pikkuhiljaa eikä kerta laakista. Eli yritä keksiä joku tai joitakin asioita, mistä nautit ja tehdä niitä juomisen sijasta. Leffat, musiikki, liikunta, what ever. Perheelle puhuisin myös.
MIten nopeasti sitten elämään tulisi niitä juomisen hyviä puolia. Vaikea sanoa, riippuu varmasti sukupuolesta, fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden asteesta, elämäntavoista, ihan kaikesta. Joillakin masennus on parantunut juomisen lopettamiseen, joillakin ehkä ei. Minä olen yrittänyt vähentää viime kesästä asti ja vähentämisessä olen mielestäni aika hyvin onnistunutkin. Mielentila on silti ambivalentti; mitä lopulta haluan? Ja hyvinä puolina kyllä sanoisin ihan tuon unen laadun paranemisen ja jonkunmoisen sisäisen kypsymisen. En kuitenkaan usko, että oma fyysinen riippuvuuteni alholista oli ihan samaa astetta kuin sinulla, siksi ei kannata verrata näitä juomattomuuden eri puolia.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, että juot pitkälti työasioiden takia? Onko mahdollista irtautua työstä vähäksi aikaa, esim. muutamaksi viikoksi, että pääsisi raitistumisessa alkuun? Ja onko mahdollista löytää asioita, joita voisi työssä muuttaa?
"Halusin ehkä juuri vastausta siihen, että kun olet tehnyt päätöksesi ja totetuttanut sen keinolla millä hyvänsä, niin kauanko menee, että oikeasti huomaa selvän elämän helpottavan kaikkea elämään liittyvää suoriutumista. Pitääkö kärsiä viikkoja vai huomaako olonsa kohentuvan jo esim. viikon ryyppäämättömyyden jälkeen? "
Tuohon kysymykseen ei varmasti kellään ole vastausta juuri sinun kohdallasi. Se täytyy itse kokea ja nähdä. Epäilin kuitenkin, että jos on juonut niin paljon ja tiiviisti kuin sinä, aikaa saattaa mennä enemmän kuin viikko. MInä tissuttelin pari kertaa viikossa suurkulutuksen rajoilla (muistaakseni 16 annosta viikko) ja kyllä siihen kuukausi tarvittiin ,että oikeasti aloin kokea niitä juomattomuuden etuja vahvasti.
Vähentäminen voi olla kyllä aika tuhoontuomittu idea, mutta yrittämällähän oppii.
Olkiluoto, jos työssäsi kohtaat päihdeongelmaisiakin, sinun luulisi tietävän että parasta olisi hakeutua hoitoon. Ja vaikkapa katkaisuhoitoon, jos ei lopettaminen omin voimin onnistu.
Aineet jotka varastoituu elimistöön eli niiden pitoisuus laskee pikkuhiljaa useiden päivien aikana tasaisesti annosta vähentäessä (esim. bentsot, metadon) lopetetaan pikkuhiljaa annosta pienentäen, mutta nopeasti haihtuvat aineet kuten alkoholi on ihan hailee lopetatko ne seinään vai yritätkö vähentää. Paitsi että vähentäminen ei yleensä onnistu, jos riippuvuus on jo kehittynyt.
Jos et pysty olemaan yhtä ainutta päivää ilman alkoholia, pitäisi hälytyskellojen soida jo sen verran että ainoa vaihtoehto on hakeutua hoitoon. Eli kipin kapin paikkakuntasi A-klinikalle tai vastaavalle, niin kyllä se siitä.
Kiitos neuvoista ja näkemyksistänne. Elämässä on paljon hyviä asioita, jotka ovat vaan ikään kuin unohtuneet kun päivän päätteeksi saatava alkoholi ahdistusta ja päivää katkaisevana juttuna alkoi ottaa enemmän ja enemmän valtaa. Ei maailma siihen kaadu jos on päivä ettei saa viinaa. Tilanteita tulee silloin tällöin kun ollaan jossain sukulaisissa joulunpyhinä käymässä ja pari-kolme yötä ollaan jossakin. Ei se kroppa tärise mutta mieliala on hiukan levoton. Siitähän olisi silloin hyvä jatkaa. Mutta heti kun tulee se tilanne, että esteitä ei ole, sitten mennään taas entiseen malliin. Uskon itse, että kysymys on paljon ehdollistumisesta. Joskus huomaa, että ns. työpäivän jälkeinen ahdistus helpottaa heti kun pääsee siihen totuttuun asetelmaan työpäivän jälkeen. Takapihalle, hiljaisuuteen, missä ei tarvitse kuunnella kenenkään murheita eikä ottaa kantaa. Sitten kun vaan ottaa ne ekat hörpyt siitä lasista, tietty rauha valtaa heti sielun, vaikka se alkoholi ei ole ehtinyt imeytyä edes vielä seuraavaan puoleen tuntiin mihinkään suuntaan. Sen vuoksi uskon, että vähentämällä voisi onnistuakin. Ja yhtäaikaa vähentämisen kanssa koittaa hiukan koko ajan muuttaa iltarutiinia ettei kaikki mene sen saman kaavan mukaan.
Menen syömisestä ihan koomaan. Sekin on juuri se ongelma, että kun työpäivän jälkeen ei halua heti syödä mitään, jotta se viina menisi jotenkin sinne päähän asti. Pitäisi kokeilla alkaa ahtaa sitä sapuskaa vaikka väkisin. Vaikka aluksi joka päivä semmoinen kotiintulopitsa, että on mielihalua syödä ja kun se on syöty niin sitten on jo niin ähky, ettei oikein edes jaksaisi miettiä ryyppäämistä kun silloin ei sillä tavalla vaikuta ja inhoan syömisen päälle tissuttelua kun tule entistä pöhömpi olo jos aluksi pitää syödä ja sitten vielä ahtaa litrakaupalla nestettä alas.
En ole näin kirjallisesti koskaan kenellekään näistä asioista puhunut. Oman tekstinsä näkeminen keskustelupalstalla tuntuu jo jotenkin terapeuttiselta kun voi lukea omaa itseään jotenkin ulkoupuolelta ja huomata kuinka umpisairasta tämä meininkin on. Pahinta tässä kaikessa on se, että en ollut ottanut tippaakaan alkoholia 28 ikävuoteen mennessä ja elämä umpikuivana oli aika mukavaa. Sitä ei vaan enää muista.
Se helpottaa, ettei näitten asioitten kanssa ole yksin. Kommenttinne tuntuvat hyviltä ja on kiva huomata se, että kukaan ei moralisoi, arvostele eikä hauku. Kiitos siis paljon tähän mennessä.
Itse olen 46-vuotias mies, ja melkein sama tilanne. Tosin vasta viimeisen vuoden aikana on alkoholinkulutus kasvanut 40-50 annokseen viikossa, sitä ennen se oli pysynyt 20-30 annosta/viikko. Ongelmana vähentämiseen on ollut se että krapulaa ei tule, eikä muitakaan negatiivisia oireita mitä suurkulutuksesta yleenstä tulee. Painokin on laskenut kun kuntoilua on lisännyt. Joten motiivia vähentämiseen ei juurikaan ole ollut. Tätä ennen.
Tiedän kuitenkin että terveellistä tämä määrä alkoholia ei ole. Joku päivä tulee vielä ongelmat eteen - ja mahdollisesti todella suuret, joko terveydelliset tai sitten muuten vain tulee mokattua sosiaalisella tasolla. Monena aamuna ei ole muistikuvaa, miten on mennyt nukkumaan ihan kotonaan. Tai sitten tulee herättyä keskellä yötä sohvalta. Joten niskasta kiinni vain, ja pistin maanantaina korkin kiinni. Tarkoitus olisi ensi alkuun jos arkiviikolla olisi juomatta, että ottaisi vain perjantaina ja lauantaina. Näin tulisi sitten alkoholikulutukseen heti vähintäin -50% vähennys. Seuraava vaihe on alkaa vähentää viikoloppujuomista, tavoitteena olisi ensi alkuun että joko perjantaina tai lauantaina olisi tipaton. Kolmas vaihe olisi sitten kokeilla kokonaan tipatonta viikkoa. Kuten sinäkään, en aio absolutismia kokeilla. Muuta kuin viimeisenä keinona. Joillekin se varmasti onkin erittäin hyvä vaihtoehto, mutta itse haluan kyllä edelleen syödä sisäfilepihvini hyvän punaviinin kera.
Tiedän että suunnitelmani voi onnistua, koska olen viettänyt tipattomia tammikuita. Minulle noi tipattomat ei oikein sovi, koska se tammikuun viimeinen viikko on kärvistelyä ja odottelua että kohta sitä saa taas ottaa. Ja sitten tulee otettua taas “rästiin jääneet”. Näin siis minun tapauksessani. On helpompaa ottaa pienempia askelia, ja sitten pitää sen “karkkipäivän”.
No miten tämä viikko alkoi? Ensimmäinen juomaton päivä (maanantai) oli helppo. Toinenkin juomaton päivä oli helppo, paitsi sitä seuraava yö. Silloin iski fyysiset vieroitusoireet: hikoilu ja unettomuus. Varmaan nukuin kolme tuntia viime yönä, lakanat märkänä. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että minulla se toinen yö on ollut se pahin vieroitusyö. Nyt pitäisi siis helpottaa ensi yöksi. Kovasti varoitellaan siitä, että tuollaisen juopottelun jälkeen deliriumi voisi iskeä, alkoi jo mietityttämään että pitäsikö sittenkin mennä johonkin avovieroitukseen. Mutta kun mitään tärinöitä ei ole ollut, niin sitten päätin jatkaa edelleen omin voimin. B-vitamiinia ajattelin kuitenkin varuiksi napsia.
Foorumeilta luin että L-Teaniini (saa luontaistuotekaupoista, se on vihreätee-uute) helpottaa ahdistusta ja tuo helpotusta rentouttamalla. Ajattelin nyt kokeilla miten se vaikuttaa. Jos sillä on edes placebo-vaikutusta, niin ei mene rahat hukkaan
Ihan hyvä suunnitelmahan tuo kuullostaa olevan. Noilla alkoholiannosmäärillä, jotka pienempiä kuin itselläni, ei mitään suurempaa riskiä ole niistä deliriumeista kuitenkaan. B-vitamiinipuutos tulee yleensä sen vuoksi, että alkoholin käytön lähdettyä lapasesta tietyt jatkuvasti ravinnosta saatavat vitamiinit jäävät saamatta kun syöminen unohtuu ja yksipuolistuu. Kun alkoholi lähtee täysin lapasesta alkaa yleensä syöminen jäädä ja sitä kautta tulee aliravitsemusta ja myös noita vakavampia puutoksia ja se reitti onkin sitten kova. Puolen sataa alkoholidliriumiin pamahtunutta hoitaneena näkee mihin tie johtaa jos ei ajoissa asioihin puutu.
On aivan eri tilanne elimistön sopeutumisen kannalta kun siinä välissä sentään ollaan, esim. kohdallani, 20 tuntia juomatta vuorokauden aikana ja syödään aivan normaalisti.
Luontaistuotteiden osalta ei varmaan kauheasti hävittävää ole mutta kukaan ei tiedä mitä niissä purkeissa on, itse en osta mitään mitä myydään luontaistuotekaupassa, luontaistuotteet löytyvät tuolta luonnosta.
Oma ongelma on juuri se, että pitäisi saada niitä juomattomia päiviä riittävästi niin sitten se hyvä olo ja ylpeys itsestä alkaa kannustaa eteenpäin. Lisäksi pitäisi minunkin aloittaa liikunta uudelleen, pudottaa painoa ja lopettaa tupakointi. Helppo nakki…Jos saisin kaikissa tehtyä jonkinlaista ryhtiliikettä niin homma alkaisi mennä buenosti. Oon vaan niin perkeleen vaikeaa kun on oikeasti semmoinen kaikki-tai-ei-mitään-tyyppi. Jos ei kaikessa onnistu niin sitten menköön kaikki läskiksi. Hassua kun sen tiedostaa mutta ei pysty toimimaan toisin. 3 vuotta sitten oltuani aika heikossa hapessa (17. leikkaus 3 vuoden sisään) ja hemoglobiinit alhaalla, läski ihmisraunio, otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin pullon kiinni ma-pe, aloitin sen liikunnan mitä omilla rajoitteillani pystyn ja järkeistin ruokavalion tiukalla kalorikirjanpidolla. Pelkästään alkoholin tuomien kaloreiden dramaattinen väheneminen auttoi projektissa ns. puolet. 15 viikon jälkeen 26 kg kevyempänä, parempikuntoisena eikä enää tarvetta päivittäiseen tissutteluun. Mutta sitten vastoinkäyminen johti sinne ja toinen tänne ja se on toinen tarina. Ja taas ollaan tässä pisteessä. Mutta niin kauan kuin henki pihisee, koitan vähentää.
Kolmaskin päivä meni tipattomasti, loppujen lopuksi aika helposti. Saattaa olla, että se “lume”-teamiini auttoi siihen ahdistavaan tunteeseen, joka käskee mennä pullon luo tekemään sen ensimmäisen drinksun (jonka jälkeen on fiilistä tehdä siihen kuudenteenkin asti). Itse olen kanssa epäileväinen luontaismyrkkykauppojen tuotteiden kanssa, mutta kun mustan teen ystävänä vihreä tee maistuu yksinkertaisesti pahalta… aivan kuin olisi silakanpäitä uitettu haaleassa vedessä… Siksi annan mahdollisuuden ottaa ne vihreän teen hyvät vaikutukset kapselitiivisteenä.
Yö meni jo hikoilematta, mutta reilu tunti yöstä tuli pyörittyä jossain vaiheessa unettomana. Joten voiton puolella ollaan näistä vierotusoireista. Tuli aika lailla samanlaiset vieroitusoireet kun ekana viikkona viime kesäloman jälkeen (joka oli kostea, eikä pelkästään sateista). Hyvä tietää, eipähän tarvitse pelätä niitä ja vain sen vuoksi ottaa varuiksi illalla paria ennaltaehkäisevää drinkkiä (oikeasti siis 2-8).
Perjantaina voikin sitten paistaa ne pihvit, ja ottaa sitä viiniä. Ja lauantaina on kaverin tupaantuliaiset. Ok, kaksi päivää alkoholinkäyttöä. Mutta sitten alkaa taas arki, ja korkki kiinni. Täytyykin tehdä tunnukset tuonne Jepen mobiilipäiväkirjaan. Joskus tuli vihkosella seurattua alkoholinkulutusta, voisi aloittaa sen uudestaan.
Onittelut! tuohon pitäisi itsekin päästä. Koitan tällä viikolla pitää tuon viikonlopun kulutuksen samana kuin viikolla. Viime viikonloppuna olin kaverin kanssa mökillä. Touhuttiin ja puuhasteltiin nurkissa, ei missään kaatokännissä missään vaiheessa. Sunnuntaina sitten vielä tietysti täytyy 8-9 annosta ottaa kun jotenkin semmoinen ohut olo vaikkei muuta tuntemusta. Siitä kun sitten ensimmäistä kertaa kävin tällä sivustolla lukemassa näitä juttuja ja faktaa niin eikai se ohut olo ja maanantai aamun totisuus niin ihme ole jos viikonlopun aikana ottaa pauttiarallaa 60 annosta alkoholia. Ja sitähän se usein on ollut viikonloppuisin kun on kylässä tms. ja pullot sihahtaakin jo klo 12, on melkoinen työ pitää yllä edes jonkunlaista humalaa puolille öin.
Tänä viikonloppuna ei siis enempää kuin tänäänkään. Jos tässä onnistun aluksi niin se sunnuntain olotila saattaisi alkaa tuntua ihmismäisemmältä ja seuraava viikko heti alusta lähtien. Olisihan tuo jo semmoinen liki arviolta 30-40 % annoslasku viikkotasolla ja jokainen annos täytyy kuitenkin polttaa pois.
Moi! Kuulostat juuri kuin itse olisin voinut sanoa, eli henkisesti raskaiden töiden vitutus ressaa niin että paras hetki päivässä on se kun saa pari olutta auki (paitsi en ole henkilöstöalalla). Ja suht saman ikäsiä ollaan. Joka päivä en noin vedä, mut viikonloppusin enemmänkin…välil sitten liikaa.
Seuraan kyl tätä ketjua jatkossa, jotainhan tähän pitäs itelle keksiä kun alkaa meno olla tasapaksua muuten (töissä ratkot vmäisiä hommia ja kotona nollaat holilla…sama meno koko viikon ja vaimo räksyttää enemmän kun koira) ja painokin nousee kavalasti…
Ite potkunyrkkeilyä harrastin mut se jäi joskus vuosia sitten. Ehkä joku kamppailulaji missä adret ja endorfiini virtaa voisi olla harkinnan arvoinen sullekin, tai ainakin ite aattelin taas koittaa. Lenkkeily on aika ankeeta talvella…
Sun täytyy löytää mahdollisimman paljon nousuhumalaa muistuttavaa sijaistoimintaa juomisen tilalle. Eikö juuri tuo rituaali työpäivän jälkeen liity psyykkiseen riippuvuuteen? Keksit vain uuden rauhoittumisrituaalin, ja uudenlaisen “nousuhumalan” joka irrottaa sinut todellisuudesta. Joillakin esimerkiksi urheilu toimii nousuhumalan korvikkeena. Minäkin harrastan liikuntaa mutta nousuhumalan korvikkeeksi se on liian vaivalloista. Ei sitä jaksa tehdä jokaikinen päivä. Eikä se irrota minua tarpeeksi todellisuudesta. Loppujenlopuksi juominen on hyvin vaivatonta, joten korvikkeenkin pitäisi olla vaivatonta. Itse löysin messiaanisjuutalaisen ylistysmusiikin. Sen kuunteleminen on yhtä helppoa kuin olutpullon nostelu huulille. Olen ollut kolme kuukautta kokonaan ilman alkoholia ylistysmusiikin avulla.
Mun mielestä sulla on hyvät tsäänssit jopa kokonaan lopettamiseen koska sulla on 28 vuoden positiivinen kokemus absolutismielämästä. Sinulla on jotain mihin palata. Toisaalta jos juominen on noin lyhyellä aikaa ryöstäytynyt käsistä, eikö se ole jo itsessään aika pelottava tulevaisuuden ennuste?
Minä se olen 62-vuotias nainen, joka olen ottanut puolikkaan isosta viskistä joka päivä viimeiset pari kuukautta. Joka päivä. Viikonloppuisin lisänä vielä pullo valkkaria ja jotain väkevää viiniä. Kankkunen minulla on hyvin harvoin, nukun kuin pikku possu enkä töistä ole koskaan ollut juomisen takia poissa tai edes myöhästynyt.
Olen työterveyslääkärille juomisestani puhunut ja hän kirjoitti Antabusta. Otin sitä pari viikkoa eikä sinä aikana edes tehnyt mieli juoda. Vaan sepä nosti aiemmin hyvät maksa-arvot korkeuksiin ja jouduin sen käytön
lopetamaan.
Nyt sitten olen kerran käynyt psykiatrilla juomisesta keskustelemassa. Katsotaan, mitä seuraa. Eilen en juonut mitään. Siis YKSI päivä raitiina. Hyvä minä!!
Ulkoisesti ei minusta mitenkään huomaa, että kittaan väkeviä desitolkulla päivittäin. Asun kahden kissani kanssa ja ne rakastavat minua. vaikka olisinkin hiprakassa.
Haluaisin minäkin kohtuukäyttäjäksi, en absolutistiksi ainakaan vielä tässä vaiheessa. Tulee vaan pirun tyyriiksi tuo viskin osto.
Sulla on ihan sama historia kuin mulla. Itse lopetin täydellisen raittiuden 24-vuotiaana. Nuppi sekosi. Nuppi siis sekosi ensin, sitten aloin juoda. Jouduin lopulta suljetulle, muttei se juomisesta johtunut. Poispääsyn jälkeen juomisen vauhti vain kasvoi. Sitten olin töissä viisi vuotta, 12 tunnin päiviä. Illalla usein pullo huiviin.
Nyt olen puoli vuotta juonut punkkupullon kerran viikossa. Sitä jos ei terveys kestä, niin sitten olkoon kestämättä. Viikon tauoissa on se hyvä puoli, että toleranssi alkaa hävitä. Saa saman humalan pienemmällä määrällä. Se on tavallaan kuin hyvän kehä. Mitä pitempi tauko, sitä vähempi riittää. Huonona puolena on, että krapulat ovat palanneet Senkin voi toki nähdä myös positiivisena fysiologisena reaktiona
En ole tuntenut krapulaa kymmeneen vuoteen, eikä jälleentapaaminen ole mitenkään lämmin.
Ei niin häävisti ole alkanut tähän viestiketjuun liittymisen jälkeen vielä tämä rajumpi vähentäminen. Ongelmana on nää viikonloput kun on jotain ohjelmaa. Kun olisi semmoinen tilanne, että voisi pitää samoja rutiineja yllä ja keskittyä itseensä eikä olisi pakko mennä esim. viikonlopuksi jonnekin, jossa aina mopo karkaa käsistä. Kukaan ei munkaan suuhun viinaa kaada mutta se on jännä miten viikolla voi olla tyytyväinen kun saa sen tietyn ja tarkan päivästä toiseen jatkuvan annoksen. Sitten viikonloppuna voit kaataa yhtäkkiä sitä lientä ihan tolkuttomia määriä. Kun kirjoitin tuon ekan viestin, oli tosiaan ko. viikonloppuna mennyt semmoinen 60 annosta alkoholia. Se pistää miettimään. Ja se on tapahtunut aika monta kertaa, ei nyt välttämättä tuommoisia määriä mutta paljon kuitenkin. Tällä viikolla on semmoinen viikonloppu, että saa olla yksin pe-su aamu. Koitan kerrankin ottaa pe ja la ihan saman määrän kuin viikollakin työpäivän jälkeen. Olisi kiva nähdä lähteekö seuraava maanantai yhtään jouhevammin liikkeelle kun koko viikon alkoholisaldosta on tippunut 30 annosta pois.
Viinan juomisessa on vähän sama juttu kuin tupakoinnissa. Aluksi tuntuu taivaalliselta aina kun saa edes vähän. Sitten kun käyttö vakiintuu, ei aineesta oikeestaan saa edes mitään erityistä mielihyvää, enemmänkin vaan torjuu pahaa oloa.
Aikanaan kuulin jonkun sanovan hauskan anekdootin" todellisuus on vaan alkoholin puutteen aiheuttama illuusio".
Nyt ei naurata kun juuri noin on omassa elämässä.
Olen samaa mieltä aiemman viestin kanssa siitä, että psyykkinen riippuvuus ja ehdollistuminen on tullut tähän työpäivän jälkeiseen seremoniaan. Mulla ei kyllä mitkään ylistysmusiikit tule auttamaan. Ns. sijaistekemisen täytyy olla oikeasti mielihyvää tuottavaa. Sitä kun pystyisi painamaan tuolla makuukammarissa 3 tuntia putkeen töitten jälkeen niin varmaan auttaisi, mutta ei ole tuon kääpiösimpanssin geenejä niin ei onnistu edes Viagralla(tutustukaa muuten ihmeessä netissä kääpiösimpanssien seksielämään)
Liikunnasta ja erityisesti tanssista sain aiemmin hyvät kiksit ja omat kuntoprojektit veivät mennessään kun niihin pääsi sisälle. Jouduin kuitenkin itse vakavaan nokkakolariin 5 vuotta sitten. Siihen loppuivat kaikki aiemmat urheiluharrastukset kun ei enää pysty. Tasamaata voi kävellä tällä hetkellä muutaman sata metriä, sitten pitää turvautua kyynärsauvaan. Talvella kyynärsauva joka päivä käytössä, että pääsee työhuoneeseen turvallisesti kun on liukasta. Moni on sanonut, että etsi vaan niin kyllä lajeja löytyy. Ja onhan se totta, että pyörätuolissakin istuva löytää urheilulajeja ja voi voittaa paralympialiaisissa olympiakultaa. Mutta ongelma on se, kun ei vaan ole löytynyt aidosti semmoista lajia/porukkalajia, jossa tämä sosiaalinen ympyräkin tulisi hoidettua. Onnellisuutta ei löydä kuntopyörän eikä kaiteilla varustetun juoksumaton päältä.
Tää sivusto on ollut hyvä. Pieni ele siihen suuntaan, että itsekin huomaa nyt edes yrittävänsä tehdä asialle jotain. Haluan painottaa sitä, että on edelleen niin hienoa kun kukaan ei hauku eikä kerro mitä olisi pitänyt tehdä. Niitä neuvoja huolestuneelta lähipiiriltä löytää. Ja niinkuin jonkun kirjoittajan aforismeissa mainittiin “kaikki on helppoa sille, jonka ei tarvitse tehdä sitä itse” on niin sa…tanan totta.
Odotan mielenkiinnolla tulevaa viikonloppua ja seuraavaa viikkoa. Kun saisi 2 semmoista perättäistä viikkoa, että yhtenäkään päivänä ei ole annokset menneet sen päivittäisen noin 8 annoksen yli eikä ole semmoisia “holotna” sunnuntaiaamuja kun tuntuu vähän oudolta, niin uskon, että sen jälkeen voisi tiputtaa annoksen 7 per päivä, sitten 6 per päivä jne. Kun pääsisin tuohon 5-6 annokseen per päivä, sitten uskoisin, että aktiivisella mietinnällä ja tarkoituksenmukaisella arjen uudelleen suunnittelulla puolison tuen myötä, olisi mahdollisuus olla ne ensimmäiset päivät ilman mitään. Esim. töistä ei ollenkaan kotiin vaan suoraan leffaan ja ämpäri pop cornia syliin ja pari leffaa putkeen ja sitten nukkumaan. Sitä kun ei klo 21 illalla enää jaksa eikä voi alkaa tintata jos aamulla täytyy hoitaa toisten ihmisten asioita ja ajaa autoa.
Tsemppiä myös teille kaikille muille. Jatketaan krjoittamista.
Semmoinen tuli mieleen tuohon sinun viestiisi viitaten, että jos Antabus toimi, eikä tehnyt edes mieli juoda, niin kysy lääkäriltä lääkettä nimeltä Revia. Ideana se, jos joisit, ei mitään tapahdu. Ei vaikuta etanoli millään tavoin, vaikka rukoilisi. Ei vaikuta maksa-arvoihin. Eikä myöskään perustu rankaisuun kuten Antabus. Alkoholista menee vaan kaikki mielihyvä kun ei tule humalaan. Toisilla toimii ihan loistavasti.
