Täysraittiuteen pyrkiminen ja bentsodiatsepiinivieroitus.

Heippa kaikille!
Onko täällä muita teitä, jotka pyrkivät täysraittiuteen ja samalla olisi lääkevieroitus menossa ?
Itselläni Xanor-depot lääkkeen käyttöä yli 10 vuotta takana. Nyt 2,5 kk vieroitusta lääkkeestä ja raittiina ollut.
Olo on masentunut, apaattinen ja eristäydyn ihmisistä. Ei kiva, eikä hyvä alkoholistille tämä olo! :blush:
Kaikki vertaistuki olisi nyt tarpeen. Kertokaa, jos teillä on jollakin sama tilanne miten ootte pärjänny ja onko helpottanut / mennyt ohi jossakin vaiheessa paha olo ? Vai jäänkö kenties tälläiseksi ? Se minua pelottaakin, sillä se ei ole hyvä juttu minulla täysraittiuteen pyrkiessä että mieliala ei ole kunnossa. :frowning:

.

Tsemppia Jonna!

Bentsovierotus on tosiaan pitkä ja kivinen taival, mutta kuten sanottua; kyllä se ohi menee. Ja lopussa kiitos seisoo! Vertaistukea saat halutessasi varmaan myös NA:sta, eli Nimettömistä Narkomaaneista. Tietysti myös AA:sta kun mainitsit olevasi alkoholisti, mutta NA:ssa voi olla enemmän bentsovierotuksen läpikäyneitä.

Voimia!

Moi.

Olen itse samassa tilanteessa, tavoitteena vapautua kaikista keskushermostoon vaikuttavista aineista. Käytin vuosia opamoxia, xanoria ja rivatrilia perussairauden hoitoon, loppuaikoina kaikkea kolmea päivittäin. Siihen vielä päälle reilusti alkoholia. Pahin mahdollinen yhdistelmä siis.

Olin Järvenpään sosiaalisairaalassa kuntoutuksessa, sieltä löytyy mielestäni paras asiantuntemus Suomessa näissä asioissa. Kaikki lyhyt vaikutteiset bentzot vaihdettiin diapamiin, jota nyt siis pudottelen hitaasti avohoidossa, tietysti yrittäen pysyä erossa alkoholista. Diapam on pitkävaikutteinen ja siksi loistava lääke vieroitus hoidossa.

Heroiinista ja muista kovista huumeista eroon pääseminen tuntuu olevan helpompaa kuin näistä laillisista lääkkeistä, varsinkin xanor on todella pirullinen lääke. Tämä siis asiantuntioiden ja käyttäjien kokemuksien perusteella muodostettu kuva.

Vieroitus on hyvin yksilöllistä, aika voi olla kolme viikkoa tai sitten jopa kolme vuotta.

Heippa!

Kiitos teille ihanat, jotka vastasitte minulle! Tuntuu ettei nyt ole yksin tämän kanssa. Itsestä kyllä tuntuu siltä, ettei tämä olo mene koskaan ohi, että jään tälläiseksi eristäytyneeksi. :frowning: Mutta nyt teidän vastauksista sain voimaa jotenkin uskoa, että ehkä tämä voi mennä ohikin … Inhottavaa on myös se kun jännittää ja jännitän ihan sikana kaikkia tilanteita nyt ja sekään ei auta tilannetta kun ihmiset, jotka minut on tuntenut pitkään ihmettelevät että mikä minun on tullut ja miksi olen erillainen nyt … mm. totinen ( olen aina ollut hyvin iloinen ihminen ), huumorintajuttomampi ( olen ollut hyvin huumorintajuinen aina ) ja en ole enää se rohkea ja sosiaalinen Jonna. Nämä ovat vaikeita juttuja mulle myös. Haluan oman luonteeni takaisin: iloisuuteni, huumorintajuni ja sosiaalisuuteni. Tosaalta pelottaa, että mitäs jos nämä olivatkin puolia, jotka olivat xanorin vaikutusta. Toisaalta ajattelen että eihän ne voi olla, koska ovat luonteen piirteitä joita oli jo lapsena ( ennen xanor-lääkitystä ). Pakko uskoa että tämä menee ohi joskus, muuten ei jaksa … :frowning: Raittiina olokin on ollut tälläkerralla vain sinnittelyä näiden xanor vieroitusoireiden vuoksi, eikä ns. mukava olotila jollainen se aiemmilla raittiusyrityskerroilla tässä vaiheessa on ollut. Se ero raittiuspyrkimyksessäni on nyt, että nyt olen tosissani ja ymmärrän sen tosiasian, että minä en voi ottaa pisaraakaan enää koskaan. Vaikka tämäkin tosiasia masentaa kyllä nyt mieltä, mutta se on vaan asia joka ei muuksi muutu … Ehkä minä pääsen mielekkään raittiin elämän makuun, kun nämä vieroitusoireet hellittää. Toivon ainakin näin. :slight_smile:

.