Täysraittius ja parisuhde

Hei,
Oman tilanteeseeni peilaten, miten olette hoitaneet täysraittiuttanne mikäli parisuhteen toinen osapuoli aikoo edelleen jatkaa päihteiden parissa - enemmän tai vähemmän?
Itselläni on kaksi pienehköä lasta ja painiskelen asian kanssa päivittäin. Miehelläni on paljon erilaisia riippuvuuksia, kuten itsellänikin, mutta hän ei itsestään niitä myönnä eikä ole halua muuttua. Itse en enää elämää sellaisenaan halua ja täysraittius on minulle ainut vaihtoehto pitää elämä hyvänä ja raiteillaan. Koen, että tämä on lasten kannalta paljon parempi - mutta samalla tässä tuntuu käyvän niin, etten voi enää muuttaa takaisin kyseiseen parisuhteeseen oman raittiuteni takia. (Asumme tällä hetkellä erillämme, mutta olemme - ainakin jollain tasolla - vielä parisuhteessa ja naimisissa). Eli toisin sanoen - lasten isäsuhde kärsii (vai kärsiikö?). Tosin väkivaltaakin on ollut, sekä fyysistä että henkistä… mutta uskon myös anteeksiantoon ja siihen, että ihmiset voivat muuttua.
Miten tahansa asiaa katson, on sillä enemmän kuin kaksi puolta. Siksi haluaisin kuulla muiden kokemuksia asiasta - jos sellaisia löytyy.

:slight_smile:

Vaikea kymysys koska en ole itse koskaan ollut parisuhteessa ja vielä 41-vuotiaana Poikuuskin on mulla tallella, kerran suutelin humalaista 66v mummoa :smiley: mutta näin lonkalta vetästynä niin haistelkaa ilmaa hetkosen ja kun on kaksi kämppää niin kokeilkaa jommankumman luona yhdessä asumista enemmän ja sitten toisella aikaa taas vähemmän…