Täysraittius ja ehtoollinen

Olin tänään joulukirkossa jossa tarjottiin ehtoollinen. Käyn muutenkin kirkossa mielelläni kerran kuussa tai joka toinen kuukausi, ja olen miettinyt tätä asiaa joka kerta sieltä tullessani.
Ehtoollista vietetään öylätin ja viinin kanssa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tänään olin ehtoollisella ja kastoin öylätin vain sinne viiniin, eli en edes hörpännyt siitä kannusta. Silti öylättiin imeytynyt viinitilkka maistui ihan järjettömän voimakkaalle. En nyt ihan suoranaisesti kokenut sen ehtoollisviinin olevan vaaraksi raittiudelleni, mutta toisaalta jokin siinä jäi häiritsemään. Seuraavalla kerralla varmaan kastan öylätistä vain mikroskooppisen pienen palasen sinne viiniin…

En tiedä onko täällä muita kirkossa käyviä mutta jos on, niin olisi kiva saada vähän keskustelua tästä aikaan :slight_smile:

Hei,
Pyydän (luterilaisessa kirkossa) alkoholittoman viinin, sitä on aina tarjolla. Vaati aluksi hieman rohkeutta, mutta ihan turhaan. Luulen, että myös ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa vastaavaa on saatavilla, kyllä alkoholisteja riittää sielläkin. Tiedän, että joku uskaltaa nauttia ehtoollisviinin. Minusta ei siihen ole tai en ainakaan uskalla ottaa riskiä. Alkoholi on kemialliselta yhdisteltään alkoholia, olipa se pyhitettyä tai ei. Jätänhän kaiken muunkin alkoholia sisältävän pois, mukaanlukien joulukonvehdit, joissa on pienikin määrä likööriä tai muuta alkoholinmakuista.

Joo, minusta se on aivan hanurista, että ehtoollisviini on alkoholia. Asia on täysin sopimuksen varainen ja se voisi olla siis myös toisin. Kannanottoa menemään vaan seurakuntiin, uskoisin että pohjoisessa euroopassa tuo asia voitaisiin saadakin muuttumaan, mutta täällä etelässä saa vielä eräskin rypäle kypsyä ennen kuin moisia muutoksia voidaan edes ajatella, jos sittenkään…

Täällä paikallinen AA suositti ettei menisi ehtoolliselle mutta olen kuitenkin käynyt kun en halua luopua siitä. Kirkossamme leipä on leikelty vedellä leikatun viinin sekaan ja siitä pappi antaa pienen palan lusikalla suoran suuhun. Ensimmäisellä kerralla olin aivan kauhuissani mutta nyttemmin olen jo tottunut ajatukseen ja käyn rauhassa nauttimassa ehtoollisen enkä koe saavani siitä kimmoketta. Valitettavasti en myöskään usko että voisin ruveta pyytämään alkoholitonta vaihtoehtoa.

Piparikin taitaa olla ortodoksi? Olen alkottoman kuurin aikana käynyt pari kertaa ehtoollisella enkä ole asiaa murehtinut. Mitään mielitekoa tuosta ei myöskään ole aiheutunut. Tilanne ja ajankohtakin ovat niin erikoiset alkoholin nauttimiseen, ettei se edes tunnu oikein siltä.

Tämä vaihtoehto toimii, jos itsestä tuntuu että tuon ehtoollisviinin nauttiminen on jotenkin vaarallista tai muuten vastoin omia periaatteita. Itse kävin ehtoollisella ensimmäisen kerran reilun vuoden raittiuden tienoilla, eikä minulla kyllä tullut mieleenkään, että olen tässä leikkimässä raittiudellani. Itselleni ehtoollinen edustaa sellaista pyhää toimitusta, johon ei sinällään tarvitse sotkea mitään syyllisyyden tunteita raittiuden rikkomisesta.

Ymmärrän kyllä sen, että mikäli itselläni tuo tilkan nauttiminen aiheuttaisi minkäänlaisia kipinöitä lisä alkoholin ottamiseen, en sen jälkeen enää tuota viiniä viininä ottaisi. Tämä on siis jälleen omakohtainen kokemukseni, enkä sen kummemmin halua alkaa julistaa tässä mitään, vaan pelkästään kertoa mitä tuo toimitus itselleni merkitsee ja jos joku minun kokee tässä rikkovan raittiuteni, se olkoon hänellä oikeus.
Itselleni sinällään raittiudessa tärkeitä ei ole vuodet, jotka olen raittiina ollut, vaan tärkeintä on tämä käsillä oleva päivä ja siinäkin tämän päivän, tämän hetkinen raittiuden tilani, eli se kuinka hyvin tänään henkisesti ja hengellisesti voin.

Minulle ehtoollinen on osa uskoa, enkä sitä sen kummemmin ala enää tänään pienellä kipeällä päälläni miettimään saati rajallisella järjelläni järkeilemään.

Tänään uskon siihen, että minun syntisyyteni on lunastettu, tuolla ehtoollisviiniä kuvaavalla verellä. Sen kun tänään tiedostan totta olevan, on oma osuuteni elää sen mukaan, etten tieten tahtoen väärää/pahaa koko ajan tietoisesti tee, kuten aikaisemmassa elämässäni tapana oli. Tässä uudessa mahdollisuudessani pyrin sen sijaan päivän kerrallaan tutkailemaan itseäni sekä vaikuttimiani tekojeni takana, pyrkien vilpittömään rehellisyyteen ja sitä kautta jakamaan ilmaiseksi saamaani hyvää epäitsekkäästi myös toisille.

Ei siellä tarvitse tehdä mitään spesiaalia…Seisominen palveluksen aikana on toki kohteliasta. Kumarrella jne. ei välttämättä tarvitse. Palveluksissa käy paljon muitakin kuin ortodokseja. Toki jos menet johonkin tsasounaan, missä on <10 ihmistä niin väkisinkin siellä vähän enemmän noteerataan vieruskavereita…

Itse kävin palveluksissa 6+vuotta luterilaisena. Ristinmerkkiä aloin tekemään vasta muutamia kuukausia ennen kirkkoon liittymistä.

Pumpkin, olen alkanut käymään ortodoksikirkossa viime syksystä alkaen säännöllisesti. Siellä et voi tehdä mitään väärin. Olen kokenut ortodoksisuuden hyvin vapauttavaksi, ei tarvitse muuta kuin olla, kuunnella, aistia. Palveluksen aikana saa liikkua, sytyttää tuohuksen, tehdä ristinmerkkejä tai olla tekemättä. Tulla kesken palvelusta tai lähteä kesken. Ehtoolliselle ei voi osallistua kuin ortodoksiseen kirkkoon liittyneet.
Aluksi jännitin, teinkö kaiken “oikein”. Perusluterilaista hapatusta.

Jep, nykyään ortodoksi entinen kirkosta eronnut ev.lut. Ortodoksi kirkosta löysin hyväksyntää, rakkautta, lämpöä ja monta muuta asiaa mitä olin kaivannut. Isämme on ollut “täysillä” mukana myös alkoholin lopettamisessani ja mm. soittelee jos emme ole ehtineet käymään kirkossa (pieni seurakunta).

Jos haluatte lisätietoja niin ortodoksi.net on hyvä sivusto ja he ovat myös facebookissa.

Koskettavaa laulantaa : youtube.com/watch?v=BESPnMCDfZ0

Mun mielestä tonne ortodoksinetin keskusteluihin ei välttämättä kannata mennä vilkuilemaan, siellä on aika monenlaista hiihtäjää. Hyvin hyvin ehdotontakin porukkaa ja kaikkien mielipiteet + jutut eivät aina ainakaan omasta mielestäni edusta minkäänlaista kirkon “arkioppia”. Oman kokemukseni mukaan ortodoksisuuteen mahtuu paljon tulkinnanvaraa, vaikka kyseessä onkin leppoisasta julkikuvastaan poiketen aikamoisen vanhoillinen ja dogmaattinen uskonto.

Olen aika usein ihmetellyt, miksi vaikkapa katoliset + paavi saavat mediassa ja kansalaiskeskustelussa lokaa niskaansa enemmän kuin laki sallii, mutta ortodoksit selviävät kuin koira veräjästä. Naispappeus, abortit jne.jne.

En ole mennyt sinne keskustelusivuille ollenkaan, en voi ottaa kantaa. Olen vaan lueskellut muuta heidän sivuillaan olevaa materiaalia ja pitänyt artikkeleita hyvinä.

Kirkoissa on varmaan paljonkin maakohtaisia eroja sekä myös Isistä johtuvia eroja. Omamme on hyvinkin suvaitseva mm. paaston ja monien muiden asioiden suhteen, Suomessa ollaan monissa asioissa ankarampia. Se on juuri se mihin olen mieltynyt siinä ilmapiirissä, tärkeintä ei ole ns. ulkokultaisuus vaan se mitä sydämmessämme kannamme, sääntöjä noudatamme niin hyvin kuin pystymme sillä hetkellä.

Moikka
Jep. Uskontoja on monia ja ihan ok jos siitä apua saa. Tiedän monia jotka on saaneet, mutta siinä täytyy olla mainitsemasi “sydämmellä” mukana ja jos niistä kokouksista nauttii niin hyvä näin. Mutta aidosti mukana pitää olla jos siitä itse saa mitä haluaa/toivoo. Vaikeita asioita noi on, pahimpia on ne käännyttäjät jotka jauhaa sitä samaa jatkuvasti. Muutama ystävä on ja muutamat sukulaiseni on jossain vaiheessa liittyneet Helluntailaisiksi, mutta edelleen ollaan puheväleissä ja tavataan eikä mitään “käännytystä” ole esiintynyt vaikka tietävät minun tapani :wink: . Ei mikään mainospuhe vaan näin vaan kokemuksesta kerron.
Eri uskontojen kanssa on varmaan vaikea löytää se oikea. Minäkin uskon, mutta eri tavalla. En “paapo,käännytä, jne…” Se on jossain sisällä. Ei ole tarvetta mihinkään Jeesusteluun/Saarnamiseen. :slight_smile:
Nyt viissiin pitää jo toivotella parempaa UuttaVuotta :slight_smile:
tv. Tuppi

youtube.com/watch?v=Zmx9tJ5Kx0s

:laughing:

Kotikirkossani on erillispikarit, ja näytän ehtoollisavustajalle, että haluan vain hiukan viiniä. Jos sitä tulee mielestäni liian paljon, jätän osan juomatta, jääköön pikarin pohjalle.
Helsingin Tuomas-messussa on useita ehtoollisen nauttimispisteitä, ja yleensä aina ilmoitetaan, missä niistä on alkoholiton viini. Hyvää vertaistukea, kun tuttuja alkoholisteja kokoontuu samaan pisteeseen.

Luterilaisissa seurakunnissa on myös tarjolla keliaakikoille tarkoitettuja öylättejä.

Minä olen helluntai seurakunnassa pyytänyt alkoholittoman viinin ja se on ollut ihan ok ja järjestynyt ongelmitta. Mielestäni ehtoolisviinissä ei tarvitse olla alkoholia ollenkaan, vaikka niissä yleensä on vähän alkoholia :frowning:

Tämä ehtoolliskysymys on kyllä niitä, jotka jokaisen on ratkaistava omalla kohdallaan. Ei se viinitippa ehtoollisella mun mielestä raittiutta keskeytä, ellei se makuaistimus sitten johda siihen että pitääkin mennä kirkosta suoraan ostamaan koko pullo.
Sama asia kuin alkoholittoman siman juominen vappuna tai liköörikonvehtien syöminen.

Itse en tietenkään edes menisi ehtoolliselle, koska en kuulu virallisesti mihinkään seurakuntaan enkä kirkkoon. :slight_smile: Kirkossa saatan kyllä joskus käydä; viimeksi viime vuonna kun valmistuin ammattiini ja meille valmistuneille oli oma jumalanpalvelus.

Joulukirkko jäi tänä(kin) jouluna käymättä.

Minun ei ole tarvinnu kikkailla juomavalinoilla edellisten tavoin.
Jos kerran kyseessä on Herramme Jeesuksen Kristuksen veri ja liha niin mitäs siinä sitte miettimmään.
Jotenkin taitaa usko horjua jos joutuu miettimmään öylätin laktoosipitoisuuksia . Ja jos horjuu niin hukkaan
menee koko sirkus silloin . Vai Mitä että Mitä ?

t… Kanthoona :sunglasses:

Se on gluteeni eikä laktoosi, jota keliaakikon pitää välttää.