Ajattelin jakaa oman tarinani ja samalla purkaa sydäntäni teille kohtalontovereille.
Olen pelannu erilaisia rahapelejä jo erittäin pienestä pitäen ja jotenkin kasvoin myös niiden ympärille. Ala-asteella jo pelasimme kavereiden kanssa korttia rahasta ja tämä jännitys vei mukanaan. Jos lapsena olin tehnyt jotain hyvää saatoin saada palkinnoksi vanhemmiltani Casino-arvan tai rahaa pitkävetoon ja viikkorahat saatoivat mennä lähikaupan peliautomaattiin. Vanhemmiltani saatoin kuulla tarinoita “jos nyt voitamme Lotossa, niin teemme sitä ja tätä”. Pelaaminen on ollut aina läsnä nuoruudestani asti, joten ehkä tämän takia minulle on vaikea ollut huomata miten paljon aikaa, energiaa ja rahaa tämä on minun elämästäni loppujen lopuksi vienyt.
Tarinassani hauskinta on, että koen olevani fiksu ja looginen ihminen. Hieman laiska, mutta fiksu. Olen ajattelut aina, että ihmiset kenellä on pelihimo ja työntää suuria summia urheiluveikkaukseen,pelikoneisiin ja netticasinoihin ovat todella typeriä. Olen uskotellut itselleni, että tämä on vain minulle hauska harrastus. “Ei sitä rahaa niin paljoa mene”. Taisi osua pilkkani omaan nilkkaan?
Olen lyhyen elämäni aikana hävinnyt yli 5 numeroisen summan rahapeleihin, enkä halua edes tietää millä numerolla tämä summa alkaa. Mutta loppujen lopuksi minua ei harmita raha mitä olen menettänyt. Rahaa saa ja sitä tulee lisää. Raha ei ole elämässä tärkeää. Minua harmittaa ahdistus minkä olen pelaamisella itselleni tuonut. Minua harmittaa aika mitä olen tuhlannut. Minua harmittaa luottamus minkä olen menettänyt.
Olen vihdoin myöntänyt itselleni ja puolisolleni, että minulla on ongelma jota en ole itselleni pystynyt myöntämään moniin vuosiin. Tilanteeni on siten hyvä, että velkaa on “vain” n.1500€ ja puoliso joka rakastaa. Mutta tärkeintä oli, että avasin suuni ja kerroin tilanteesta. Ihmiset pyytäkää apua, jos sitä tarvitsette.
Ajattelin jakaa oman tarinani ja samalla purkaa sydäntäni teille kohtalontovereille.
Olen pelannu erilaisia rahapelejä jo erittäin pienestä pitäen ja jotenkin kasvoin myös niiden ympärille. Ala-asteella jo pelasimme kavereiden kanssa korttia rahasta ja tämä jännitys vei mukanaan. Jos lapsena olin tehnyt jotain hyvää saatoin saada palkinnoksi vanhemmiltani Casino-arvan tai rahaa pitkävetoon ja viikkorahat saatoivat mennä lähikaupan peliautomaattiin. Vanhemmiltani saatoin kuulla tarinoita “jos nyt voitamme Lotossa, niin teemme sitä ja tätä”. Pelaaminen on ollut aina läsnä nuoruudestani asti, joten ehkä tämän takia minulle on vaikea ollut huomata miten paljon aikaa, energiaa ja rahaa tämä on minun elämästäni loppujen lopuksi vienyt.
Tarinassani hauskinta on, että koen olevani fiksu ja looginen ihminen. Hieman laiska, mutta fiksu. Olen ajattelut aina, että ihmiset kenellä on pelihimo ja työntää suuria summia urheiluveikkaukseen,pelikoneisiin ja netticasinoihin ovat todella typeriä. Olen uskotellut itselleni, että tämä on vain minulle hauska harrastus. “Ei sitä rahaa niin paljoa mene”. Taisi osua pilkkani omaan nilkkaan?
Olen lyhyen elämäni aikana hävinnyt yli 5 numeroisen summan rahapeleihin, enkä halua edes tietää millä numerolla tämä summa alkaa. Mutta loppujen lopuksi minua ei harmita raha mitä olen menettänyt. Rahaa saa ja sitä tulee lisää. Raha ei ole elämässä tärkeää. Minua harmittaa ahdistus minkä olen pelaamisella itselleni tuonut. Minua harmittaa aika mitä olen tuhlannut. Minua harmittaa luottamus minkä olen menettänyt.
Olen vihdoin myöntänyt itselleni ja puolisolleni, että minulla on ongelma jota en ole itselleni pystynyt myöntämään moniin vuosiin. Tilanteeni on siten hyvä, että velkaa on “vain” n.1500€ ja puoliso joka rakastaa. Mutta tärkeintä oli, että avasin suuni ja kerroin tilanteesta.
Joo just! Tuo se sitten ärsyttää ja itkettää kun kaikki ei oo noin onnellisia että että ois läheisiä joille kertoo, saati apua pyytää.
