Pakko se on myöntää, ei tunnu olevan minkäänlaista itsekuria.
Sen sata kertaa oon juonu viimeistä siideriä ja viinipulloa kun sitten alan tipattomalle joksku aikaa…ja kissan viikset mitään ole alkanut. Pari päivää tai melkein viikko menee juomatta ja jopas taas keksin jonkun loistavan syyn hakea pari siideriä tai viinipullon…ei enempää…paitsi kun on kuitenkin perjantai ja kaikki muutkin työntelee kaljasalkkuja ostoskärryissään niin miksi en minäkin? Eihän se minusta juoppoa tee jos nyt viikonloppuna ottaa vähän kotona ja sitä rataa.
Valitettava tosiasia on että tipaton kuukausikin tuntuu mahdottomalta.
En rieku baareissa enkä vedä perseitä kotonakaan mutta viikoittain menee ihan liian paljon kurkusta alas.
Sitä voisi kutsua somasti tissutteluksi mutta eihän se sitä ole kun joka viikko menee rahaakin monia kymppejä ihan vaan kaupasta kannettavaan juomaan 
Niinpä haluan nyt kokeilla tätä. Ajattelin pitää päiväkirjaa, niitä on ollut “mukava” lueskella toisten kirjoittamina ja toivoisin kovasti että sattuisi lukemaan joku sellainen joka lähtisi mukaan 
Mutta kirjoitan joka tapauksessa, itselleni jos ei kukaan jaksa lukea… en nyt tässä kohtaa enempää historiastani ala jaarittelemaan, toivottavasti tästä alkaa matka joka vähitellen muuttaisi kelkan suuntaa.
Noniin, tästä se lähtee Eli päivä 1 ja hyvä fiilis. Tosin on tässä tullut otettua niin tasaseen tahtiin että varmaan pari päivää menee ennenkun alkaa ahistaa. Eilen vielä neljä isoa lonkeroa enkä tullu hitto vie ees känniin, vähänkö säälittävää’. Lasken kyllä päiviä, en sillä että olisi tietty aika jonka aion kuivatella vaan haluan päästä onnittelemaan itseäni aina kun ohitan jonkun sudenkuopan johonka aina tipun vaikka kuin tiedän.
Ensimmäinen on perjantai ja vielä pahempi on lauantai.
Nyt aion olla ensimmäsen kerran (en muista kuin pitkään aikaan) viikonlopun selvinpäin. Siitä lähetään.
Ilmoittaudun mukaan. Onnistuin olemaan syyskuussa neljä viikkoa kokonaan ilman. Sen jälkeen on taas alkanut lipsumaan. Täysin tipaton ei tähän aikaan vuodesta onnistu minullakaan, kun on pikkujouluja tulossa ja viikon päästä Egyptin matka. Lainasin kirjan “kun ottaminen ottaa päähän” harjoitellakseni kunnolla vähentämistä. Ei se taida onnistua muuten kuin selkeät tavoitteet laatimalla. Huomaan olevani tapojeni orja. Muuttuminen ei tapahdukaan hetkessä, vaikka niin kuvittelin. Syyskuun jälkeen elämässä on tapahtunut kaikenlaista, mikä on tavallaan “oikeuttanut” tissuttelua, vaikka oikeesti ei sitä oikeuta mikään, ja toisaalta se vain pahentaa oloa. Voimia sinulleki muutokseen, ja kirjoitellaan kuulumisia!
Ei ole siis mulla vieläkään mennyt jakeluun tuo hokema “alkoholi on minulle täysin hyödytön aine”. Eilen otin, kun olin vihainen, pettynyt, surullinen ja pelkäsin. Tänään kuitenkaan en ota, vaikka olotila ei siitä ole hirveesti kohentunutka. Huomenna olisi tosiaankin yhdet pikkujoulut, jos kävis vain syömässä tai ei lähtis ollenkaan. Toisaalta lähteminen vois piristää kunhan ei niin paljoa, että pitää alkaa juomaan vaihteeks iloonsa
Jihuu ! Kanssakärsijä …tai kaikkihan me täällä ollaan, enemmän tai vähemmän mutta jotenkin jää kuitenkin henkilöt aika etäisiksi kun vaan silloin tällöin lueskelee.
2.päivä siis, aion pitää kirjaa, jos nyt en joka päivä niin joka toinen kuitenkin. Muuten nimittäin tulee jätettyä takaportti auki eikä kukaan huomaa jos livahdan 
Jessica sulla on mahtava alku kun tipattoman jälkeen otat heti pakkia kun meinaa lipsua. Vähentämässähän tässä tosiaan ollaan eikä täysin lopettamassa. Mulle tuppaa aina käymään juomatauon jälkeen niin että hienossa fiiliksessä palkitsen itseni, kyllä nyt voi vähän viiniä ottaa kun noin hyvin mennyt… ja jos siitä pullosta jää, otan sen seuraavana päivänä mutta haen kenties pari siideriä kylkeen kun on noin pieni määrä ja siitä se taas lähtee. Nimittäin se että pian monta kertaa viikossa pitää jotain hakea.
Toi sun hokema pitäisi tosiaan saada jotenkin sisäistettyä. Nyt olis taas tavoitteena se että pääsisin kokonaan eroon tissuttelusta arkisin. Ja viikonloppuna jos nyt niin miel tekee niin vain ja ainoastaan lauantai on sallittu päivä. Baarissa käyn niin harvoin ( muutamia kertoja vuodessa) että sitä en pidä ongelmana vaikka silloin kankkusen hankkiskin. Ongelma on tää yksin ryypiskely. Kerralla ei määrät ole suuria mutta viikossa riskirajat paukkuu ja joka hemmetin ikinen viikko
Minä olen myös tainnuttanut murheita ja suruja mutta yleensä havahdun siihen että alan heräilemään öisin ja suoraan sanoen pelottaa kun silloin kaikkea miettii… Ja siihen oon ihan kyllästynyt että aamut menee sellaisessa sumussa vaikkei rapulaa oliskaan mutta sellanen höntti olo. Ihan tarpeeksi on muutenkin pää täynnä asiaa ja kaikkea pitäisi saada aikaan…sitä sitten tyhmänä olotilaansa “helpottaa” pullolla mietoa viiniä ja taas kattoo aamulla peilistä ja kysyy että oliko hei järkee 
Mutta mutta tänään oli hyvä päivä. Kävi mielessä kuinka loistava tilaisuus olisi taas ollut vähän tissutella mutta en oikeesti edes harkinnut. Kävin kaupassa eikä tehnyt juomaosastolle mieli. Enkä ota huomenna.
Kerro sitten lauantaina mihin ratkaisuun päädyit pikkujoulujen kans, tai huomenna
Tuo sinun kirjoittamasi on ihan kuin mun elämästä. Ja minäkin otan yksin kotona, eikä siinä ole mitään järkeä. Harvoin käyn missään. Vetäydyn kuuntelemaan musiikkia ja roikun netissä aamun pikkutunneille pöhnässä. Ja seuraava päivä on kaikkea muuta kuin kiva päivä, eikä naamansa kehtaa juuri peilistä katsoa. Oikeasti tämä tämmöinen ei ole edes minua, en tiedä, miksi minusta on tullut tällainen. Ne tipattomat viikot rohkaisi ajattelemaan, että pystyn kyllä muuttumaan, mutta ilmeisesti tahtoa ei ole ollut tarpeeksi. Minulla olis samanlaiset tavoitteet kuin sinullakin, eli viikolla korkki kiinni ja korkeintaa lauantaina ja/tai perjantaina ottais muutaman. Pitäisi vaan pysytellä pois koneen äärestä, jottei taas jumahda ja huomaamattaan ota liikaa. Pikkujoulut alkais seitsemältä ja vieläkin harkitsen, lähteäkö vai ei. Jotenkin olen vaan aika poikki. Olen ollut pari päivää tässä sairaslomallakin, kun asiat töissä taas kärjistyivät siihen pisteeseen, etten enää jaksanut. Mutta kun on viikon päästä tulossa loma ja matka, ajattelin sinnitellä vielä ensi viikon töissä, jotta saa hommat hoidettua ennen matkaa. Minulla kun ei ole sijaistakaan. Tsemppiä sinullekin, kuullostaa hyvältä tuo sun tämän hetkinen tilanne Kirjoittelen vkl:na miten tämän perjantai-illan kanssa kävi 
Päivä 3 ja perjantai. Ei tehny yhtään tiukkaa Muutoin vähän kummallinen olo, tai voi se johtua siitäkin että olisi vissiin nuha ainakin tuloillaan jos ei muutakin.
Olisi ollut vielä toosi halpaa siideriä tyrkyllä vaan eipä tarvinnut edes ajatella että ostaisin.
Enkä ota huomennakaan.
Tämä viesti oli just sitä mitä salaa toivoin kun pitkästä aikaa tänne sivustolle taas ajauduin.
I’m in, ilmoittaudun mukaan!
Voin samaistua tämän ketjun viesteihin täysin. Mulla on ollut pakonomainen on/off suhde alkoholiin useamman vuoden. Alkoholi on mun ruuhkavuosien pelastusrengas. En koskaan vedä övereitä, tai ole edes kännissä, vaan tissuttelen 1-5 päivää viikossa hyviä viinejä. Joka kerta ketuttaa kun aamulla herään ja syy on se, että alkoholissa on kaloreita! Aivan sairasta. Haluan lopettaa tuon tissuttelun ja alkoholiin pakenemisen sekä stressilääkkeenä käytön. Mutta haluan pitää viinin hemmotteluhetkiä varten eli oppia suhtautumaan siihen oikein. Jotkut ihmiset tykkää pullakahveista iltapäivällä, mä tykkään hyvästä Malbecista perjantai-iltana. Tosin tällä viikolla se oli ma-pe iltana, se on jo alkoholin väärinkäyttöä.
Lyhyeasti, olen umpikujassa ja haluan tästä pois. Siksi ainut keino on lopettaa, avata silmät ja ottaa etäisyyttä viinistä.
Tsemppiä kaikille!!! Yhdessä on helpompi käydä tätä tietä…
Niinhän siinä kävi, että menin sinne pikkujouluhin. Join maltillisesti pari viiniä ja yhden konjakin kahvin kanssa. Alkuglögi lienee ollut myös terästettyä. Lähtiessä olin ottanyt vain yhden lonkeron, kun yleensä olen ehtinyt meikatessa ja laittautuessa juoda pari kolme isoa siideriä. Alku alkoin siis varsin lupaavasti ja olin jo puoli yhdentoista aikaan kotona. Mutta sitten taas jämähdin koneelle kuuntelemaan musaa, valvoin puoli viiteen asti ja olin juonut yhden pienen pullon kuohuviiniä ja lonkeron sekä yhden oluen. Eli yhteensä näistä tuli taas ihan liikaa ja puolen päivän aikaan alkoi krapula. Ihan hirvee päivä siis ja morkkis tietenkin. Tästä juomisesta tulee aina sellainen olo, että leimaa itsensä alkoholistiksi. Viime syyskuu alkoi niin lupaavasti ja pääsin jo aika pitkälle, mutta taas huomaa olevansa entisessä tilanteessa. Nyt ajattelin olla viikon juomatta. Ensi lauantaina olis lähtö Egyptiin, kun vain nyt osais siellä nauttia vaan auringosta ja pysyä enimmäkseen vesilinjalla. Just tällaisena päivänä on hyvä tehdä lupauksia, jotka kuitenkin ovat ainakin tähän mennessä rikkoutuneet ajan myötä. Millä ihmellää sitä saisi pääkoppansa käännettyä muutokseen… ei tämä todellakaan helppoa ole! 
Että sitä ihmmeinen osaakin olla heikko
No voi harmi sentään, Jessica ,tosin voin kyllä kertoa että itse en vaivaudu ees yrittämään moista juhlimista…
Se on joko tai, otan laskematta tai sitten lähen vaan syömään. (ja tissuttelen kotona ettei tuu niin kauhee kanuuna) Ja se meissä on eroa että mulla on hyvät unenlahjat yleensä enkä voi valvoa kotona paljon yli puolenyön koska mulla on lapsi enkä halua pilata seuraavaa päivää ihan kuitenkaan.
Päivä 4. Hiukan on sellanen fiilis että lauantai tuntuu ihan arkipäivältä kun ei ota mitään niin sitä on tapoihinsa jämähtänyt. Sen verran on kuitenkin tavoite kirkkaana mielessä että en edes ajatellut ostaa. Ens lauantaina voisin ehkä 
kokeilla sellaista että ostan jotain vähän ja jos se vähä ainoastaan ketuttaa kun ei ole enempää niin sitten täytyy miettiä uudelleen kuinka pitkää taukoa täytyisi pitää.
Häntä pystyyn! Tuli kokeiltua, mutta nyt tiedät tuonkin asian niin sitä täytyy kai vaan työstää mielessään…
Mulla ei muuten ole kotona mitään viinaa, ei ne kaapissa säily vaikka putelissa niin väitetään 
Tervetuloa mukaan lumituuli !! 
Vahditaan toisiamme niin kyllä se siitä… no eikun tuetaan tietysti
Kuulostaa tutulle tuo sinunkin tilanne, niin se vaan on pikkuhiljaa vuosien varrella minullakin lisääntynyt tuo juominen jotenkin vaivihkaa. Mietinkin tossa kerran että exän kanssa joskus käytiin perjantaioluella ja sitten lähti kaupasta sixpäkki mukaan. Myöhemmin se muuttui mäyräköiraksi ja alkoi seurata kotia arkenakin. Siinä vaiheessa kun erottiin, oli sekin jo muuttunut salkuksi joita tuli meille useampi viikon aikana. Minä en niitä laatikoita kotia kantanut mutta kun sitä oli, niin voi kuinka helposti siitä nappailee 4-5 tölkkiä arki-iltanakin.
Ja annapa olla kun alkoi murheita kasaantumaan niin viinillähän se helpottaa hetkeksi.
Vaan nyt myö tytöt keksitään fiksumpaa tekemistä kertokaahan millä täytätte tyhjiön ?
Olipa mukava nukkua viime yö sikeesti ja herätä uuteen aamuun. Nyt alkoi jälleen tipaton viikko mulla. Päätös on taas helppo tehdä nyt, mutta saas nähdä kuinka pitkälle kantaa Minullakin tämä tilanne on kehittynyt vähitellen vuosien myötä. Olen tässä laskeskellut että varmaan peräti 15 vuoden aikana, josta kuusi viimeitä vuotta on ollut todellista suurkulutsta, 16 annoksen raja per viikko menee yli niin että paukkuu. Ja Hirveen vaikeeta sitä on ollut katsoa itseään peilistä ja todeta, että tämä homma ei kyllä enää vetele! P…kule.
Osa syy juomiseen on ollut myös pitkään jatkunut pattitilanne töissä ja ikävät kokemukset, joista on todella vaikeaa äästä yli. Se taas tuli tällä viikolla todettua. Luulin jo unohtaneeni, mutta kun ei…
Alkoholittomuus, silloin harvoin kun niitä jaksoja olen pitänyt, on ollut mulle yllättävänkin helppoa. Mutta tosiaankin niinkuin kirjoitit, viikonloputkin tuntuvat aika arkisilta. Minullakin on lapsia, kaksi poikaa, jotka ovat jo aika isoja. Toinen jo täysi-ikäinen ja nuorempi pari vuotta vanhempi. Mies ei ota juurikaan alkoholia. MInä olen se joka kantaa kaljaa kotiin. Silloin kun ei ota viikonloppuna, illat tuntuvat tosi pitkiltä. Mutta on ollut mahtavaa huomata, että sitä pärjää ilmankin.
Kotioloissa ei sii moittimista. Elämä vaan tuntuu olevan yhtä arkea. Olen viihdyttänyt itseäni juomalla ja vetäytymällä omiin olohini kuuntelemaan musiikkia. En tiedä onko siinäkään mitään järkeä! Ajattelin, että pitäis vissiin nakata tämä läppärikin seinään, ettei tulisi enää semmoisia retkahduksia, kuin toissa yönä.
Tänä syksynä olen kuitenkin jo saanut itseäni sen verran niskasta kiinni, että olen alkanut kuntoilla, käynyt säänöllisesti salilla ja eilenkin illalla sain itseni ulos kävelylle kaikesta huolimatta. Sepä siinä just onkin, että milläs sen tyhjiön sitten täyttäis, jos ei juo? En kuitenkaan ole ajatellut ryhtyä absolutistiksi, mutta suuntaa on pakko muuttaa. Vuodet menevät niin vauhdilla ja olis ikävää jos vaikka tämän takia sairastuisi… Että jonkinlaista aivopesua tähän muutokseen varmaan nyt tarvitsisi. Ja parempi olla ostatamatta mitään varastoon, niin ei tule kiusauksia!
Päivä 5. ja tänään olis tehnyt rehellisesti mieli ostaa pari siideriä, ihan suu napsu kun ajatteli mutta päätin hylätä vaan ajatuksen. Nyt kyllä onnittelen itseäni fiksusta päätöksestä pitää täällä päiväkirjaa koska muutoin varmaan jo istuisin tässä törppö kädessä. Nyt oikeen odottaa päivisin että pääsee kirjoittelee ajatuksiaan illalla tänne
Varmasti tässä vaikeinta onkin tehdä päätös josta ei sitten livetä. Sen takia en yritä pitkää tipatonta vaan kokeilen tätä juttua että suon sen “karkkipäivän” mutta se on oltava vain ja ainoastaan lauantai, ilman minkäänlaisia sovelluksia. Jos sillä saan arkitörpöttelyn kokonaan pois niin olen tyytyväinen.
Minulla on ollut hankala elämäntilanne pitkään siinä mielessä että olen yh ilman tukiverkostoa ja se on rajoittanut sosiaalisen elämän minimiin. Eli menot on lasten menoja. Itse pääsen tosi harvoin yksin muiden aikuisten kanssa aikaa viettämään. Onneksi se jo alkaa helpottaa kun lapsi on koululainen mutta silti tunnen olevani aika vanki.
Se on syy miksi minäkin tissuttelen ja pyörin sosiaalisessa mediassa että olisi jotain juttukaveria illallakin.
Tällasia ajatuksia tänään, huomenna on taas uusi päivä ja siihen on ihana herätä ilman pöhniä
Minä kyllä ymmärrän hyvin tilanteesi. Vaikken olekaan yh niin sosiaalinen tukiverkosto on jäänyt puuttumaan. Muutin aikoinaan kaukaa Pohjois-Savosta tänne etelään ja jäin ihan yksin kahden pienen lapsen kanssa kotiin. Lapsen saaminen on todella mullistava juttu. Tuntuu että olen vieläkin jämähtänyt kotiin. Joskus tuntuu, että oma elämä on jotenkin jäänyt elämättä, kun on aina huolehtinut muista. Tai ne parhaat vuodet elämästä alkavat olla jo takana päin. Ja kun lapsista huolehtiminen vähenee (vaikka pienenä pienet murheet ja isona isot murheet! niin nyt on vielä muistisairas äitikin, jonka asioita pitää hoitaa, tosin etäomaishoitajana, mutta kuitenkin.
Kävin tänä iltana spinninkissä ja täytyy sanoa, että piristi mieltä paljon enempi kuin saunasiideri, joka jäi ottamatta. Sai viimeiset viikonlopun viinähöryt kyytiä! Ja olen kytlä samaa mieltä, että ehkä onkin parempi olla lupaamatta liikoja, ja elää vain päivä kerrallaan. Ja karkkipäiviä pitää elämässä ollakin, kunhan herkuttelu pysyis vaan kohtuudessa. Ja sitähän tässä harjoitellaankin!
Ilmottaudun ! Kolme selvää päivää takana ja olotiloja on. Minulle aamut ja aamupäivät on pahimpia. Kun mies lähtee töihin, suhahtaa oluttölkki minulla auki. Juon yksin ja hiljaisuuden keskellä. En halua minkään häiritsevän tissutteluani. Lopettelen sitten kun miehen työaika lähenee loppuaan. Kamalaa ja hävettää! Teidän muiden ajatukset tuntuu niin tutuilta, yllätyin isosti. Luulin, että oon ainoa tämän tyyppinen juopottelija. Tulevia päiviä en jaksa etes ajatella nyt. Yritän päästä päivistä pahimman eli maanantaiaamun yli juomatta. Hitsi, kun helpottaa lukea ja kirjoittaa suoraan tästä asiasta.
Heippa rojua ! Tänne vaan kirjottelemaan, jospa saadaan porukalla jotain aikaan
Tää onkin mulle uutta, päivätissuttelu nimittäin. Itelle ainakin tulee ihan paska olo ja fiilis jos päivällä juo joitakin purkkeja ja sitten lopettaa niin ilta menee ihan pilalle. Itte tissuttelen illalla ja meen hutikassa nukkumaan puollta öin ja aamulla on pää kipee ja tympii.
päivä 6. hyvin menee, ei mielitekoja huomasin mielenkiintoisen jutun itsessäni kun eilen olis tehnyt mieli niin samalla ajattelin että lauantaina kyllä saan viinipullon nykästä palkinnoksi…mutta kun menee aikas myöhään ennenkun pääsen kotiin enkä halua kuitenkaan kahessa tunnissa sitä vetää ettei oo karmee olo sunnuntaina.
Siinäpä pulma. No ratkaisin sen niin että ostan sellaisen puolikkaan pullon, siitähän saa sopivasti kivan olon eikä jää mitään kiusaamaan kaapin perälle
Siis se oli mielenkiintoista että haluaisin tosiaan vetää sen koko pullon… onneksi siis tällainen tilanne, voinhan ostaa koko pullon sitten seuraavana lauantaina, vai mitä ootte mieltä?
Jessica, eihän ne parhaat vuodet vielä takanapäin ole. Minä ainakin jaksan vielä uskoa että ensinnäkin löytäisin vielä jonkun rinnalleni kulkemaan, ja että elämässä tapahtuu vielä paljon muutakin hyvää. Usko on ollut kovalla koetuksella siihen asiaan mutta periksi en anna, tämä ei ollut tässä. Ja nyt mulle riittää tää surkea murheiden hukuttaminen, oikeesti luulen että näytän just siltä miltä minusta tuntuu ja varmaan myös käyttäydyn niin vaikka itse ehkä kuvittelen olevani koko ajan “normaali”…(muiden silmissä)
Tänä kesänä tein monta kivaa juttua hyvässä seurassa ja sekä selvinpäin että humalassa. Se jotenkin avasi silmiä. Mun ei tarvitse aina kököttää täällä tissuttelemassa yksinäisyyttäni… minustahan se on lopulta kiinni.
Olen alkanut myös tekee uusia juttuja tänä syksynä, kuntoilemaan en oo niiden takia oikeen ehtinyt, mutta tähtään siihen että lumien sulaessa olen hyvässä hapessa aloittamaan lenkkeilyn
Hei kaikille! Päivä 5. menossa ja kummallisia tuntemuksia edellisiin kertoihin verrattuna. Viiden päivän aikana en ole kertaakaan miettinyt milloin saan ottaa seuraavan kerran, outoa. Vatsakivuille löytyi nimi: Stressivatsa ja se sopii tähän kuvioon just. Nukuttua on tullut vain pari tuntia yössä.
Tämä “urakka” vie kaikki voimani, joten kirjoittelen harvemmin, mutta seuraan teidän etenemistä ja saan siitä valtavasti voimia . Olette ajatuksissani sekä päivällä, että yöllä. Olette mahtiavia ihmisiä!
Päivä 8, helposti kävin illalla kaupassa ilman että teki mieli suuremmin juomaosastolle
Muutenkin ihan normaali olotila, paitsi että pirteämpi kuin aikoihin…mutta nyt on kiireellisiä hommia, täytyy tulla tarinoimaan paremmalla ajalla.
Kertokaa miten menee? Rojua, hieno alku, ja toi vatsakipu on sellainen juttu joka minuakin on vaivannut ja kyllä se runsaampaan viinin kittaamiseen liittyy ihan selkeesti… pelottavaa herätä yöllä kun vatsaa koskee. Silloin aina miettii että varmaan joku kasvain tai vatsahaava tai syöpä 
Missä lumituuli luuraa? Jessica, meneekö viikko vai vielä viikonloppukin kuivin suin?
No ei nyt mennyt ihan niinkuin suunnittelin… 9 päivää juomata mutta perjantaina lankesin taas omaan oveluuteeni eli päätin pitää “karkkipäivän” koska lauantaina ei oikeen ole sitten aikaa. (muka) Join sitten viinipullon ja täytyypä sanoa että pienen tauon jälkeen ei tuo nyt niin hienoa ollut. Valvoin vaan turhan pitkään ja aamulla taas tuttu väsy sekä pään jomotus. Ja tottahan nyt lauantaina piti juua se yksi siideri kaapista ja hakea sille 2 seuraks… voivoi millä noista tavoistaan pääsee… mutta, en ala itseäni ruoskimaan, olen tyytyväinen 9 päivään ja seuraava etappi olis 2vkoa eli 14 päivää. Siinähän on itsenäisyyspäivä ylimääräisenä vapaana mutta tällä kertaa haluan pitää sen oikeesti vapaana enkä vaan syynä tissutella.
Tämä loppuvuosi on mulle aina vaikeeta aikaa…varmasti monelle muullekin jatkuva pimeys ja taas vuoden päätöksen lähestyminen on ahdistavaa, nyt aion kuitenkin yrittää selvitä näistä ilman suurempaa läträystä ja pidän tätä monologiani täällä, onhan tätä sentään monta sataa henkilöä lukenut ja toivottavasti moni teistä jaksaa pitää samaa linjaa vaikkei tänne kirjoittelekaan. Itselleni vaan on alkanut tulla seinä vastaan…mutta edelleen olen sitä mieltä että olen fiksu, normaali ja täyspäinen ihminen joka on vaan löytänyt vääränlaisen harrastuksen yksinäisten iltojen iloksi ja vielä erittäin koukuttavan…mutta vielä uskon vakaasti että pääsen tästä ilman että joudun menemään johonkin lääkäriin tai muuhun sellaseen. Joten, pienin askelin, mutta vakaasti tähän tulee muutos, pysyvästi. Ja jos ei tule niin sitten lopetan perkele kokonaan minkäänlaisen alkon käytön. Joten, näihin kuviin ja tunnelmiin päätän lähetykseni… palatakseni taas huomenna, koska ihan liian helppoa on vaan hävitä linjoilta (tein sen vuosi sitten) ja tällä kertaa se ei ole vaihtoehto. 
Hei, älä häviä linjoilta nyt kun kuitenkin hyvää alkuun olet päässyt. Ainahan sitä vois funtsia, et kun nyt on niin pimeetä, kylmää, tulee kaikkia juttuja ja kaiken lisäksi et on pikkujoulukausihelvetti päällä et pitää sen oman rakkaan harrastuksen mutta ei. Ei se ole parempi niin. Toisaalta jos sitä sitten ottaa jotain niin ei se ole maailmanloppu. Nyt vaan olet entistä vahvemmilla mielillä ottamatta
Lumentuiskuiset tsemppaukset, Tuulia.
Hei kaikille! Kahdeksan päivää ilman alkoholia. Aluksihan minulla oli armottomat vatsakivut, hikoilin, enkä uskaltanut nukahtaa, kun hirviöt hyökkäs päälle. Sitten vähitelle olo rauhoittui ja henkisesti olin alaston, nöyrä. Hikoilukin loppui ja turvotus kasvoista oli laskenut ja varmaan muualtakin kehosta hieman. Sitten alkoi palelu. Tuntui kuin ei mikään vaate määrä riitä poistamaan palelua. Yölläkin kaks täkkiä, villasukat ym. vaatetta ja peleli vaan. Kahdeksantena päivänä eli perjantaina alkoi taas kuola valumaan, kun ajattelin viiniä, olutta ymv. Sen päivän pääsin yli, mutta lauantaina kaupungilla ostosten päätteeksi piti päästä pubiin juomaan olutta. Petymys oli suuri, kun ei se maistunutkaan niin hyvältä kuin olin haaveillut. Neljä tuopillista join, eikä tunnelma siitä parantunut, siis mun päässä. Ärsytti, kun olin mennytkin juomaan ne kaljat, kun ei se tuntunut miltään. Kotona maistelin viiniä, mutta sekään ei tuonut onnentunnetta. Taas pettymys. Olen menettänyt hyvän ystävän, joka toi mukanaan autuaan turran tunnottomuuden päähäni. Nyt kai täytyy pärjätä tunteiden kanssa selvinpäin. Pelottaa. Jotain outoa tapahtui kun jäin tauolle tissuttelusta. Jotain muutakin kuin,että kroppa oli tuskissaan. Sadat lopettamis yritykset on kaatanut hirvittävän suuri viinanhimo,jota ei ole pystynyt ylittään. Yhteensä lauantaina join neljä tuoppia ja kaksi viiniannosta. Sunnuntaina kirosin juomistani ja olo oli karmea. Nyt sain nukuttua alkuyön, mutta tunti sitten heräsin, keitin kahvit ja aloin lukemaan teidän muiden kuulumisia. Kello on nyt siis kolme yöllä. Uskomatonta, kuinka paljon olen saanut voimia teidän muiden kirjoituksista. Nyt ei tuo lauantain töppäys tunnu lopulliselta tuomiolta, että en enää koskaan pysty hallitsemaan juomistani.
En ole kertonut teille taustaani, koska sen aika tulee myöhemmin, kunhan nyt pääsisin jotenkin jaloilleni ensin. Tsemppiä kaikille ja noustaan vaikka välillä kompastutaan. Eikö?