Kiitos keskusteluryhmään hyväksymisestä.
Olen varmaan kovin yksinäinen ihminen. Ainoat ystäväni ovat AA.ssa. Niin sitten minäkin. Olen alkoholisti.
Olen välillä kuin tavallinen ihminen, käyn kahviloissa ja kuljen missä muutkin kulkevat. Voin olla raittiina, miettimättä edes juomista, joskus. Aina se ei onnistu ja otan olutta myös. Mutta usein voin olla viikkoja raitis. Mutta yksinäisyys ahdistaa ja menen taas AA:han koska siellä ovat ystäväni. Se tekee sen että alan taas ajatella enemmän itseäni alkoholistina ja juomista. Usein menen suoraan palaverista oluelle. En usein kerro AA:ssa että niin tein. Joskus kun olen krapulassa kerron ja sitä ei AA:ssa tuomita. Minun on hyvä silloin kun joku muu lankeaa ja jos se on sellainen joka on ollut kuivilla kauan se on vielä parempi. En ole ainoa huono ja voin ajatella että muut ovat yhtä huonoja kuin minä. AA:ta en jätä koskaan. Ei ilman ystäviä ole eläminen mitään. Ystävyys on sitä että jaetaan salaisuuksia jotka muista tiedämme. Kun ryhmän jälkeen minulle kerrotaan jonkun muun sikamaisuudesta se on minulle luottamuksenosoitus. Salaisuus on jaettu ja se on ystävyyden sinettinä. En voi koskaan kertoa AA:ssa kaikkea tätä koska se rikkoisi jotain veljeydestä enkä kerro. Olen huono ihminen kun ystävyyskin on osasta epärehellisyyden takia. Mutta se ei ole minusta epärehellisyyttä kun en paljon valehetele. Minä jätän kertomatta , se ei ole sama asia. Minusta tuntuu että täällä voin sanoa enemmän. Minua ei tunneta eikä täältä voisi muutenkaan saada ystäviä niin ei ole väliä jos on rehellinen silloinkin kun on huono ja ovela. Kiitos.
Hei
Jos juomis-impulssi tuleekin AA:n palaverissa ja lähtee sieltä suoraan juomaan, on selvää ettei ryhmä silloin ihan vastaa tarkoituskaan. On kuitenkin ymmärrettävää että käyt palaverissa, jos siellä on ystäviä ja ihmiskontakteja.
Ainakaan sinun ei kannata syyttää tuosta itseäsi, etkä ole ainoa joille alkoholista ja alkoholismista puhuminen ja siitä kuuleminen aiheuttaa juomishalua, vaikka tarkoitus olisi päinvastainen.
Onkohan omalla paikkakunnallasi jotain muuta päihteetöntä vertaistoimintaa, johon voisi tutustua? Pääkaupunkiseudulla valinnanvaraa paljonkin, mutta pienemmillä paikkakunnilla ehkä ei niin paljon.
Hyväähän elämässäsi on ainakin se, että joskus sinun helppo olla juomattakin. Siitä on hyvä jatkaa.
Hyvää syksyä sinulle.
Ystäväpiiri on melkein kuin elämä. Sitä ei vaihdeta vähällä. Ihmiseen tutustuminen niin että ystävyys syntyy kestää kauan. Jos ihmisellä kymmenen ystävää kaikkien vaihto vie vuosia, vuosia. Ovatko ystävät muuten hyviä ystäviä? Heistä irtipääsy tuntuisi silloin väärältä.
Ongelman ei tarvitse olla ystävissä vaan ongelma on ystäväpiirin yhteinen. Alkoholismikeskeisyys. Osa ystävyyttä tai kokonaan on sitä. Eikä sitä voi sen paremmin muuttaa. Olet SicA vaikeassa tilanteessa. Nopeaa ratkaisua ei ehkä ole. Korvaavien ystävyyssuhteiden hankkimista kiirehtimättä voisit harkita ei-niin-alkoholikeskeisistä ryhmistä, ihmisistä.
Vanhojen ystävien kanssa jos voi tehdä muutakin kuin alkoholikeskusteluun liittyviä asioita niin niihin voisi panostaa enemmän ja jättää päihdejärjestötoimintaa vähemmälle? Ei helppo neuvo, voi olla mahdoton. Kun joku keskittyy alkoholiin ei hän “siviilissäkään” osaa puhua muuten kuin sen kautta.
Yksin et ole. Ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden halun takia me olemme valmiita liittymään melkein mihin tahansa.
Alkoholistin ei tulisi olla pitkään nälkäinen, janoinen, väsynyt tai yksinäinen. Palavereissa käynteihin on hyvä löytää itselle sopiva säännöllinen rytmi. Pitkät käyntivälit eivät sovi kaikille, vaan seurauksena voi olla retkahdus.
Minä tuskin pysyisin raittiina, ellen joka päivä muistaisi, että olen alkoholisti ja siksi vältän alkoholijuomia. Olen myös palavereista saanut itselleni muutaman luotettavan ystävän, joille voin kertoa omista mieltäni vaivaavista asioistani, mutta myös iloisista uutisista. Ja toisinpäin, he kertovat minulle, mutta jätän ne itselleni ja vähitellen ne asiat muuttuvat vähäisiksi.
Tänään et ole yksin
ei elämän tulisi pyöriä pelkästään aa.n ympärillä mielestäni.
muistaakseni jossain aa-kirjallisuudessa mainitaan että aa on elämää varten, elämä ei ole aa:ta varten.
vaan mistäs niitä kavereita löydät? se ei ole aina helppoa, ei ainakaan kaikille. olisi vaan koetettava jaksaa
sinnikkästi etsiä eri paikoista. uskon että jokainen voi löytää ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun, ellei ole itse
aivan mahdoton.
toisaalta yksinkin on välillä hyvä olla ja oppia olemaan. silloin ei ole niin riipuvainen seurasta ja toisten mielipiteistä.
tsemppiä…
Rehellinen tarina.
Tuttu monelle.
Irtiotto on kova paikka ja jotain on saatava tilalle ellei sitten keskity siihen että oppii sietämään omaa seuraansa. Mutta kun siedät sitä viikkoja niin ei se ole ongelmasi. Vanhojen ystävien vaikka ystävyys olisikin vain alkholiongelmaystävyyttä jättäminen tuntuu pahalta. Voisi yrittää jos he olisivat todellisia ystäviä ja ystävyyteen saisi muuta sisältöä kuin AAn .
Minun elämäni alkoi parantua kun löysin elämän noiden ryhmien sijaan. Jokainen tie on jostain pois ja jotain kohti. Älä menetä toivoasi.
Se on hyvä, että AA:sta on löytänyt ystäviä ja plussaa mikäli heidän kanssa olet tekemisissä myös palaverien ulkopuolella. Harmi, että palaverien jälkeen on bissenhimo, mutta meitä on moneen junaan ja kuten sanoit, niin ei siellä tuomita ketään, koska siellähän on tarkoitus omaa raittiuttaan ylläpitää. Se, että sulle tulee hyvän olon tunne, jos joku retkahtaa, niin kertoo siitä, että silloin antaa tietoisesti tai tiedostamatta itselleen luvan ottaa ajatuksella “Tuokin retkahti, niin en mäkään sen pahempi ole”. No AA:ssa voi kertoa minkä kokee itse aiheelliseksi. Mikäli jonkun luottohenkilön haluaa itselleen jolle purkaa ajatuksia, niin kannattaa hankkia kummi. Tosin senkään asian kanssa ei kannata hosua. Itse soitan omalle kummille, jos alkaa kunnolla “janottamaan”. Yleensä oma janottamisen tunne tulee siitä, jos tulee joku odottamaton vastoinkäyminen tapahtuu tai sitten muuten vaan joku asia vituttaa lujaa taikka turhauttaa. Myöskin jos joku/jotkut alkaa hiillostamaan, niin sekin on kanssa yksi. Tälläsillä foorumeilla on se hyvä puoli, että on sellainen totaalinen anonyymi-meininki ja kyllä täällä voi puhua vaikka mistä asiasta, koska ei täällä ketään tunneta tai tiedetä. Sen verran myönnän itsekin, etten itsekkään aina AA:ssa kerro kaikkea, koska on mullakin se varaus, että jotkut palaverissa kävijöistä voivat sitten keskenään jutella ja spekuloida itselleni kipeistä asioista, vaikka eivät niitä kylillä huutelisikaan. Ihmisiä nekin siellä on.
Kiitos. En nyt osaa muuta sanoa. On hyvä että sain vastauksia ja moni miettii asiaa. Näin että samoja ajatuksia on muillakin. Ryhmässä on huonoa ettei siellä keskustella ihminen ihmiselle kaikki vain esittävät tarinaa ja puhuvat kuin olisivat nöyriä mutta luulen että he haluavat muiden pitävän heitä parempina kuin ovat. Monesta olen kuullut pahimmat asiat palaverin jälkeen jossain muualla kun joku on tiennyt asioita enemmän.
Jos suot anteeksi uteliaisuuteni, niin mistä olet kuullut näistä “luurangoista”. Ovatko kyseiset juttelijat olleet AA:sta vai onko vain juomareiden höpinöitä?
sicA kirjoitti
Toiselta kantilta katsottuna eräs ryhmän suurimmista vahvuuksista Suomessa on, että vain yksi puhuu kerrallaan. Näin arinkin ihminen voi halutessaan puhua niin, että häntä kuunnellaan.
Monissa palavereissa on melkoinen pulina ja äänien kakofonia ennen palaverin alkua. Siitä jotkut tykkäävät, jotkut eivät. On hieno tunne aina, kun pulina loppuu heti vetäjän ilmoittaessa, että palaveri alkaa.
Tarkoitus on, että kertomalla oman tarinamme jaamme kokemuksemme voimaksi ja toivoksi toisillemme.
Onpas tilanne!
En osaa muuta sanoa.
Ei tilanne ole erityinen. SicA ei ole ollenkaan erikoinen. Yksinäisiä alkoholisteja on paljon, paljon. Sellaisia joilla ei ole muita ystäviä kuin juomaveikot . Jos ystävät tai “ystävät” kuuluvat johonkin seuraan niin yksinäinen on valmis liittymään mihin tahansa voidakseen olla muiden kanssa samassa joukossa. Vaikka liittyminen tarkoittaisi sitä että ruokitaan alkoholismia puhumalla siitä koko ajan.
Irrottuminen on kova leikkaus jos ei ole muita todellisia ystäviä joiden kanssa elämässä olisi muuta sisältöä kuin alkoholi ja alkoholismi.
Sican kaltaisia ihmisiä on paljon, paljon. Me emme näe heitä koska jokainen kuljemme omassa ystäväpiirissämme emmekä huomaa muita. Niitä jotka tarvitsisivat todellista vertaistukea eikä alkoholismissa riippumista.
Sicalle voimia jaksaa valitsemallaan tiellä jos ei ole voimaa aloittaa toisella tavalla. Ymmärrän ettei aina ole kun ei ole muuta ystäväpiiriä. Mutta yksin et ole, tilanne on sama monella,tosi monella.
Noinhan se menee useinkin että jäädään ryhmään kerhoilemaan ja se vääristää ryhmän tarkoitusta.
Tarkoitushan oli alunperin että juova ihminen palaa normaaliin elämään ja ryhmä on vain pieni osa elämää, ja sitten ehkä voi jäädä kokonaankin pois kun aikaa kuluu.
Mutta jos on pilannut kaiken normaalin elämän eikä ystäviä saa enää mistään niin ei kait se ole tuomittavaa jos noinkin elelee. itsehän siitä kärsii jos juo, ei siellä kukaan ketään vartioi.
Onhan siellä ryhmissä jos jonkinlaista sepittäjää, valehtelijaa, juoruajia, ihmisiä kun kaikki on, joten ei kannata luulla että AA-ryhmä olis sen kummempi paikka kuin muutkaan missä ihmiset kokoontuu.
Itsestään kannattaa vain pitää huolta, ettei itse valehtele eikä sepitä satuja, kun siitä kuitenkin lasku lankee itselle.
Jos valehtelee ja sepittelee niin elämä ei siitään kummene, sama jatkuu mistä yrittää pois päästä. Kannattaisi kokeilla rehellisyyttä ja kertoa ryhmässä totuus kuka ja mikä on, ehkä sitten voisi huomata jotain uutta.
Kylmä totuushan on se että on aloitettava ihan uusi elämä ja se on joskus tuskallinen tie, ainakin minulle oli kun olin tosi yksinäinen kun raitistuin, tai jo juodessani jäin yksin.
On luonnollista etsiä yhteisyyttä muiden kanssa. Ei pidä tuomita ihmistä siitä. Kaikilla ei ole vaihtoehtoja montaa ja on totuttu alkoholistipiireihin.
Muistetaan että AA on niin rakennettu että se ei pidä suotavana parantumista ja sitä että kun ongelma on ratkaistu lähdetään elämään. Sensijaan on tehty evankelioimisaskel jossa sanotaan että on värvättävä uusia jäseniä ja monessa kohdassa korostetaan sitä että “sairaus” on elinikäinen ja sen seurauksena pitää olla AA:n jäsenyyden elinikäinen. Tarkoitus ei ole parantua vaan “sairastaa” yhdessä.
Sica on sanonut ettei hän aio koskaan jättää AA:ta.
Ratkaisu on hänen vaikka sivullisesta tuntuu että olisi parempi että hän jonain päivänä voisi päättää toisin ja paremmin.
Jos ei ole muita vaihtoehtoja juuri hänellä vaikka meillä muilla voi olla? Me emme voi tietää kaikkia esteitä joita toisilla on.
[quote=“lomapuisto”]
Toiselta kantilta katsottuna eräs ryhmän suurimmista vahvuuksista Suomessa on, että vain yksi puhuu kerrallaan. Näin arinkin ihminen voi halutessaan puhua niin, että häntä kuunnellaan.
[quote=“lomapuisto”]
hyvin paljon samaa mieltä, sillä puhumisella on toisinaan tervehdyttävä ja asioita itselle selkiyttävä vaikutus.
on vieläkin varmaan monia, jotka eivät juurikaan puhu, mutta on ainakin mahdollisuus…
viisaus sanoo toisaalta, että vain kuuntelemalla voi oppia ja tottahan tuo on…vaan saapi noissa kokouksissa kyllä
ihan terpeekseen kuunnella. jotkut jaksavat puhua tuulta taivasta ja pitkään ja hartaasti. kai tuo kärsivällisyyttä
parantaa, vai miten lie?
—ei ihan onnistunut tuo lainaus—ehkä ensi kerralla—
Krisse V kirjoitti
Alkoholismi tosiaan on lääketieteessä luokiteltu krooniseksi sairaudeksi. Siihen ei toistaiseksi ole keksitty pätevää pilleriä. AA:n jäsenyys on vapaaehtoista ja palaverit on tarkoitettu edistämään yhdessä toipumista.
Vaikka jättää palaverit, voi silti elää AA:n ehdottamalla tavalla, joista olellisin on, että ei tänään ota ensimmäistä ryyppyä. Kun sen yksinkertaisen viisauden oppii uskomaan, ei tule humalaan ja saa elää haluamallaan tavalla. Se voi olla sitten mitä tahansa, vaikkapa jatkaa raittiina hevosvarkaana tai pitäjän pässinä, mikäli omatunto sallii. Vääristyneet Itsesäilytys-, sosiaali- ja sukuvietti kuitenkin yleensä tasoittuvat raittiina itsetutkistelun myötä. Yksi tapa tutkia itseään on kuunnella toisia, ja siihen on tilaisuus palavereissa tai kahdenkeskisissä tapaamisissa. Niissä yksinäiselle ja epätoivoiselle alkoholistille on tarjolla mahtavat mahdollisuudet. Ratkaisu on käden ulottuvilla.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Tuli jo hiukan aikaisemmin saivarteltua mutta muuten saattaapi olla, että sellainen on jo olemassa ihan laillisesti. Tosin se on injektion-nesteenä eli ketamiini yksityispuolella alkoholismin hoitoon. Julkisella sitä käytetään kevyenä iv-infuusiona lääkeresistenttiin masennukseen ja kroonisilla kipupotilailla.
Alkoholismiin ei ole pilleriä. Sillä todistetaan että se on parantumaton sairaus.
Kun ihmiset paranevat voi väittää että ei heissä ole sairautta ollutkaan. 
Voi tuota logiikkaa!
On asioita jotka paranevat muilla keinoilla kuin pillereillä. Eikä kaikki ole sairautta mikä voi parantua. Jos minut nyt lääkäri tutkii löytääkö hän minusta parantumattoman alkoholismin vaikka itse tunnen parantuneeni siitä?
Eli olet parantunut ja nyt voit taas kohtuukäyttää ?
Millä keinoin, monelle voisi olla hyötyä.
Kojon kirjassa muistaakseni mainittiin, että joissain tutkimuksissa määritellään niin, että puolen vuoden raittiuden jälkeen ollaan parannuttu eli periaatteessa voisi taas juoda “ihmisiksi”. Ei se asia kyllä ihan niin ole. Jos joku on keksinyt keinon siihen, että ollaan todistetusti voitu palata kohtuukäyttäjäksi, niin haen ilomielin kaupasta lavallisen olutta ja tulen tämän parantuneen kaveriksi juomaan jotta saa opettaa mullekkin miten tämä onnistuu. Itse luonnollisesti tarjoan oluet mentorille, jotta saan oppia kokeneemmalta.