Tästä sitä lähetään

vähentämään. Monta vuotta mennyt tuhertaessa viinin kanssa, enimmäkseen v.loppusin, mutta nykyisin myös viikolla. Olen päivätöissä ja se osittain on pitänyt lipittelyä kurissa, mutta sorruttu on arkisinkin viime aikoina, 3 lasia voi ottaa ettei tule krapulaa.
Viikonloppuisin sitten pullo per ilta. Tetrat menee jos ostan, nyt sitte tarkotuksella vaan kaksi pulloa per viikonloppu.
Nyt sitten oon sortunu myös kaljaan, ja lonkeroon. Kun max 2 ploa on lupa juoda vaan viiniä niin muutama olut siihen
päälle jota ei tietty lasketa…
Ärsyttää niin.
Viikonlopun juopottelun seurauksena olen äreä, saamaton ja kiukkuinen. Krapula on paitsi henkinen, niin usein myös fyysinen. Inhoan sitä.
Paino nousee, jota inhoan myös. Olen hoikka ja pukeutuminen on mulle tärkeä juttu.
Mitähän tähän muuta…olen kohta 5 kymppinen, vaimo ja äiti. Ja alkoholin suurkuluttaja.

niinjuu ja suunnitelma kautta tavoite on pärjätä arki-illat ilman alkoa :angry:

huomenta marillion!
kiva kun perustit oman ketjun.
tavoitteesi olla arkena ilman alkoa on erinomainen alku! ja monelle se ikään kuin riittääkin. kaikki me ollaan erilaisia.
ja joka ikinen nollapäivä tuo onnistumisen kokemuksen, selvähän se. varsinkin ne nollapäivät joiden eteen joutuu vähän skarppaamaan.
tsemppiä alkavaa viikkoon! :smiley:

Teit oman ketjun marillion ja onnittelut siitä. Vaikka sitä tulee kirjoiteltua muitten ketjuihin niin on tosiaan hvyä paikka olla mistä välillä voi tarkastaa omia juttujaan niin halutessaan.
Ei muuta kuin tsemppiä nollapäivien keräämiseen <3

Tuosta on hyvä aloittaa. Itse laitoin myös silloin pari vuotta sitten kun tänne tulin tuon saman tavoitteen. Laajensin sen kyllä aika pian koskemaan myös perjantaita. Sehän on oikeasti arki-ilta. Ja minulla kun on se ongelma, että jos juon 2 päivää peräkkäin menee helposti kolmaskin. Mutta tee sinä sinulle sopiva tavoite niin silloin pystyt siinä pysymään. Laajennat sitten kun hyvältä tuntuu.

Iltoja kaikille!
Eipä ole mennyt tämäkään viikko putkeen paitsi ehkä määrissä kuitenkin…ma ei edes tehnyt mieli alkoa, eilen kaksi pientä olutta ”saunajuomana”…josta heti tulikin semmonen fiilis ettei enää tälle viikkoa kannata tsempata, ja tänään sitten miehen tuomaa viiniä pari lasillista. Tympäsee että näin huono itsekuri mulla.
Jos olikin alkuun liian korkea tavoite olla kokonaan arkisin ilman, niin jonkinlainen vähentäminen kyllä pitäisi onnistua. Vaikka että korkeintaan 2 annosta kerralla. Joka toinen ilta? Ääähhh.

Just olin kysymässä mitä sulle kuuluu!
Älä luovuta! Ota pienempi tavoite aluksi. Jos olet tottunut juomaan viikolla, niin kokonainen arkiviikko voi olla aluksi liian iso tavoite. Jos otat itsellesi liian ison palan haukattavaksi, voi motivaatio mennä kokonaan.

Tärkeintä liene, että vähennät. Voit saada isojakin muutoksia aikaan pienin askelin. Aloita pienestä. Lisäät sitten pikkuhiljaa määriä ja päiviä.

Mulle on ollut tärkeää se, että on itselleen rehellinen. Niin monta vuotta on tullut harhautettua omia ajatuksiaan eikä ole oikein uskaltanut kohdata itseään. Se tässä jutussa on tosi olennainen pointti! Tunnistaa itsessään sen helposti luovuttavan puolen, helposti sortuvan. Miksi toimin niin? Haluanko muutosta oikeasti? Vastuussa ollaan vaan ihan itselleen.
Tsemppiä!

Olisiko hyvä, että olisit kokonaan ilman viikolla ne muutamat päivät? Silloin saisit positiivisia kokemuksia.

Pystyt kyllä kun päätät. Ei tää helppoa ole ja asiaan kuuluu, että joutuu kohtaamaan epämiellyttävää. Siitä huomaa, että selvisin. Joskus voi nimittäin olla hankalaa se, että ottaa kaksi lasia ja sitten pitää osaa lopettaa. Siinä on oma riskinsä. Kun se niin helposti lipsahtaa… :unamused:

Tämmöisiä mietteitä mulle nousi pintaan. Pointti on se, että teet omat päätökset. Mä vaan heittelin ehdotuksia ilmaan! :smiley:

Kiitos Varjis :smiley: vinkistä!
Palasin lukemaan vielä tuota sun omaa ketjua ja niiiiiin monta asiaa meissä yhdistin niinkuin varmaan kaikkien kanssa täällä. Muutenhan me ei oltaisi täällä.

Olet oikeassa, edes muutama 0 päivä viikolla on hyvä. Entuudestaan tiedän, että jos saan menemään pari päivää ilman niin helposti siihen pari lisäpäivääkin menee. Sitten heti tulee luovuttajafiilis kun yhden sortuu ottamaan.

Ymmärsinkö Varjolilja oikein että pystyit hetimiten tänne tullessasi olemaan viikkosotalla ilman?? Huh hoijaa, ihan mieletön juttu! Mä en todellakaan pystyisi olemaan tuota 2 viikkoa täysin ilman alkoa.

Mulla on niin monta juttua jotka mielen päällä myös tämän Alkon lisäksi…eikä vähäisin niistä myös avioliittokriisi. Oon niin hukassa välillä.
Jospa siitäkin joskus saisin tänne kirjoiteltua.
Verenpaineet mullakin huippulukemissa.
No, keikkuen kohti viikonloppua.

Marillion.
Mä olin aika väsynyt ja ne kohonneet maksa-arvot pisti mut miettimään tätä asiaa.
Olinhan yrittänyt vähentää jo muutaman vuoden, mutta en varsinaisesti saanut mitään aikaan.
Ennenkuin kirjoittauduin tänne, niin vähensin viikolla juomisen. Ei se helppoa ollut. Mä sorruin siis yleensä kerran arkiviikolla, mikä tarkoitti viinipulloa… sitten pe, la ja su. Eli kyllä sitä reippaasti kului.

Päihdepuolelta kun ehdotti sitä kahta alkotonta viikkoa, olin ihan shokissa. En ikinä uskonut pystyväni siihen. Aloin ajattelemaan asiaa sellaisten ihmisten näkökulmasta, jotka juovat kohtuudella. Heillehän se ei olisi mikään juttu. Ihan normielämää. Tuo oivallus avasi silmäni. En voi jatkaa näin. Tai jos jatkan, niin mun keho ei jaksa ikuisuuksia. Ajattelin: verenpainelääkitys, diabeteslääkitys, toimimaton psyykenlääkitys, maksalääkitys…

Päätin yrittää siis sen eka viikonlopun ilman. Oli tosi omituista, mutta selvisin siitä. Ja samaa rataa olen sitten jatkanut. En ole ”uskaltanut”, halunnut juoda. En jaksa olla niin väsynyt ja umpikujassa. Muutaman alkottoman viikon jälkeen tuntui, että ehkä minä pidän itsestäni hieman enemmän. Miten paljon mukavampaa on tavata viikonloppuna ihmisiä kun ei tarvitse toisella aivopuoliskolla tarvitse hävetä ja pelätä haiseeko krapulalle, näyttääkö väsyneelle.

Mulla myös parisuhteessa ongelmia… ja jos joisin entiseen tyyliin niin olis vielä enemmän. En ole minäkään sitä kissaa täällä vielä nostanut pöydälle…

Tämä on tuhannes kerta varmaan kun totean, etten oikein itse ymmärrä, että mitä tässä oikein on meneillään… mun ”piti” vähentää ihan eri tavalla. Mutta näin on parempi, sillä mun tapauksessa lipsuminen vanhaan on olemassa. Rutiinit on niin monien vuosien takaisia, että niistä ei helposti pääse irti.

Viime aikoina olen pohtinut paljon mistä asioista olen haaveillut kun niiden tekemisen sijasta istuin sohvan nurkassa ja turrutin itseäni. Tähän asiaan palaan pian. :smiley:

Oonko mä käynyt ollenkaan virallisesti moikkaan sua ja toivottaan tervetulleeksi vähentäjiin, ilmeisesti en :slight_smile: eli moi ja onnea elämäntapamuutos päätöksestä :slight_smile: alku on takkuista ja joskus alun jälkeenkin. … Mutta kyllä se alku varmaan ainakin itsellä oli hankalin. Että älä lannistu, kyllä se siitä lähtee.

Moikkis Pecorino ja kaikki muut!
Jännä juttu että tähän plinkkiin jää koukkuun, ei ehdi joka hetkessä kirjautua mutta lukemassa pitää käyä moneenki otteeseen. Mukavia, tutunoloisia tyyppejä ootte täällä kaikki!

Viikonloppu tosiaan painaa päälle, lähen rimmailemaan la-su ja ilmanmuuta silloin otetaan kuppia. Miehekkeen kans lähetään…saas nähä mitä tulee kun tää yhteiselo on niin kiikunkaakun nykyään.
Ens vviikoksi oon keränny motivaatiota 0 päiviin, 1 ilta on lupa nauttia…mikä päivä se on, niin on vielä auki.

Mulla kasvoi aikoinaan varjoliljoja tässä makkarin ikkunan alla, tykkäsin niistä, mutta sitten mies kaivoi ne pois.

Hellurei sunnuntai iltaan!
Viikonloppu meni suunnitellusti, rimmailtiin baareissa mutta ihan kohtuudella otettiin. Ei krapulaa, mikä oli tosi positiivinen asia…olisi voinut olla täysin päinvastainenki tilanne. Tästä lähtee uusi viikko kohta kulumaan ja nyt pijetään suunnitelmasta kiinni, 2 pientä olutta saan nauttia viikolla…ja arvatenkin ryystän ne samalla joten keskiviikkoon tähdätään.

Tsemppiä meille kaikille!

Huomenia, uni loppui kun seinään :open_mouth: mistäköhän johtuu…
Niin tärkeäähän tässä hommassa on aina ollut se ettei kukaan vaan saa tietää missä määrin viiniä kuluu. Täällä niin monet muut tietää sen, että seurassa tavallisesti pystyy ottamaan ihan ok ja samalla miettii että onneksi kohta pääsee tästä kotisohvalle ”rentoutuun”. Höh.
Täytyy sanoa että mun onni on ollut asua pienellä paikkakunnalla, jossa on vaan yksi pitkäripainen, hävettää asioida siellä yhtenään. Jos asuisin kaupungissa ja mua ei tunnettais niin surutta hakisin varmaanki viiniä aina töistä tultua, ruokajuomaksi siis… :angry:

Ärsyttää sekin, kun mies varaa juomia aina kotiin ja ryystää kaljaa harvaseilta. Syytän tietty sitä tästä mun juomisesta…mut sitten jos sitä juomista ei jonain iltana ookaan kun mun tekis mieli siltä vähän ottaa niin mökötän siitäkin…
Juu ei täs oo mitään tolkkua.
Eikä tietenkään oo kenenkään muun ku oma vika, että tässä jamassa ollaan.

Outoa, että istun arkiaamuna puol 5 valveilla kirjoittelemassa tänne…enpä ois uskonu vielä joku aika sitten.
Mutta hienoa, että eilen ei juotu! Ja niin pienestä on hyvä fiilis!!

Lueskelen pikkuhiljaa teidän kaikkien tarinoita täältä, eipä tässä tosiaankaan olla yksin veneessä.

Mukavaa 0 päivää, 0 viikkoa ja 0 kuukautta kaikille. Kyllä tämä tästä!
(Ajattelin alkaa kotihommiin)

Moi, mäkin heräsin nyt vähän turhan aikaisin. Rupesitko oikeasti kotihommiin?! :smiley: siis viiden aikaan. No joo, eihän siinä mitään, turha sitä on sängyssä makoilla jos ei enää yhtään siltä tunnu.

Mun on vaikea olla juomatta jos mies juo. Nyt mies taas ei ole ottanut mitään aikoihin joten mullakin on jonkinlainen kynnys ottaa. Merkillistä.

Sain hienon idean matkalla töistä kotiin. Kerta tänään oli suunnitellusti lupa ottaa (ne kaksi pientä olutta) niin päätinkin korvata ne viinillä…varmaan sitten se 5 annosta meni :imp:

Moi marillion, minustakin on mukava tavata sinut! Hehe, tälle sivustolle luonteenomaisesti olen kyllä toki LUKENUT ketjuasi heti alusta lähtien, mutten näköjään silti ole tullut “esittäytyneeksi”!

Hmm. Useissakin ketjuissa on ollut nyt puhetta siitä, että oma puoliso juo kotona ainakin jossain määrin säännöllisesti. Minun korvaani tilanne kuulostaa aivan sietämättömän kuormittavalta. Kuinka ihmeessä sitä jaksaa yrittää kuivatella, jos alkoholi on vähän väliä läsnä ihan arkiolosuhteissakin? Koska en itse ole parisuhteessa ja raitistelunikin on hädin tuskin alkutekijöissä, puhun tässä mahdollisesti läpiä päähäni: mieleeni tuli kuitenkin elävästi oma tupakointini.

Poltan siis taas tällä hetkellä, mutta elämässäni on ollut useita savuttomia kausia. Yksi sellainen päättyi, kun päädyin treffailemaan tupakoivaa naista. Koko tapahtumaketjussa oli jotain… nurinkurista. Hänen savuttelunsa ei näet herättänyt minussa juurikaan HOUKUTUSTA palata savukkeiden pariin (no, joskus kyllä). Päinvastoin: seurustelumme edetessä minua alkoi enemmänkin HARMITTAMAAN koko tapa tuhkakupin makuisine pusuineen, tupakan hajuisine hiuksineen, jatkuvine pihalla ramppaamisineen yms. Silti ajauduin ajan kuluessa oikeastaan puolihuomaamatta takaisin paheeseeni. Jo pelkkä tupakan jatkuva läsnäolo veti ex-tupakoijaa ilmeiseti puoleensa. Ja tyttö, joka oli toistuvasti huokaillut, että “kyllä hänenkin pitäisi lopettaa” ei esittänyt, kuin laimean vastalauseen, kun aikanaan sitten ryhdyin ostamaan omat askit, enkä tyytynyt enää vain pummaamaan häneltä savuja satunnaisesti. Hän tuntui jopa olevan melkeinpä hyvillään siitä, että minäkin tupakoin jälleen. (No, tuollainen reaktio taitaa olla varsin normaalia, kun paheista on kyse.)

Tuon kokemuksen perusteella minussa herääkin huoli teidän parisuhteessa elävien puolesta. Voisin kuvitella, että on tuplasti hankalampaa pitää alko pois mielestä, kun sitä kerran ilmestyy kaappeihin ja juodaan ympärillä tasaiseen tahtiin, halusi itse eli ei?

Totta kai se on vaikeampaa vähentää kun kotona on toinen jolla ei ole samaa tavoitetta, mutta minkäs teet. Mikä olisi vaihtoehto?
a) jatkaa juomista entiseen (pahenevaan) malliin
b) jättää puoliso

Ymmärrät varmaan, että ei kumpikaan kauhean kivoja vaihtoehtoja :frowning: . Etenkään jos parisuhde on muuten sellainen, että siitä haluaa pitää kiinni.

Ei se auta kuin olla sitkeämpi. Kyllä me kaikki varmaan tunnetaan pariskuntia joissa toinen on lopettanut tupakan polton, mutta toinen ei. Jos sekin onnistuu (en tiedä olisiko minulta onnistunut) niin ehkäpä tämäkin voi onnistua.

Ja se on yllättävää, että ei minulla joka kerta mitenkään herää juopottelu halu siitä, että mies juo. Joskus kyllä, mutta ei ollenkaan aina. Jotenkin se halu on minulla enemmän sisäsyntyistä ja johtuu muista tekijöistä kuin toisten juomisesta. Hankaluuksia kyllä tuottaa se, että alkoholia on tuon takia kotona tarjolla turhan usein ja silloin kun se sisäsyntyinen himo iskee olisi helpompaa jos ei olisi mitään saatavilla.

Saahan siitä myös jotain perverssiä nautintoa kun onnistuu olemaan juomatta vaikka toinen siinä vieressä litkii lempparidrinksuani :stuck_out_tongue:

Jännää sinällään, että mulle tuli aivan suunnaton raivo, kun mies joi. Joimme alkuajat yhdessä, mutta lasten myötä lopetin, hän ei. Erohan siitä lopulta tuli 25 avioliittovuoden jälkeen. Harmillisesti vain jossain vaiheessa eron jälkeen viini ei ollutkaan niin paha asia, humalahakuista juomista en ole koskaan kaivannut. Lasi vain tyhjenee liian usein. Sitä nyt tässä yritän vähentää, siis niitä kertoja, nollapäiviä plakkariin.

Nämä ovat tosi vaikeita juttuja, sitä viisasten kiveä todella kaivataan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Toivotaan, että löytyy hyvä vaihtoehto.