Tästä se alkaa, iloisesti!

Tänään on ensimmäinen päivä tulevaa raittiutta. Jännittää ja pelottaa. Tarkoitukseni on aloittaa kuukauden juomattomuudella ja jatkaa sitä vielä jatkossakin. Kuukausi siksi, koska luin jostain, että neljässä viikossa alkoholin aiheuttama masennus alkaa helpottamaan. Ja toivon, että raittius jatkuu sen jälkeenkin. Täällä jossain joku kirjoitti, että pitemmän tauon kun pitää, niin raittius itse kannattelee jo itseään. :smiley:
Pyrin ilon, naurun ja huumorin täyttämään raittiuteen. Jospa ne auttais eteenpäin :slight_smile:.
Kertokaa, miten voi voittaa välillä iskevän viinanhimon? Vinkkejä sen nujertamiseen tarvin teiltä muilta. Vaikeita hetkiä on varmasti tulossa.

Tuosta mistä kirjoitit tai olit tutkinut että kuukaudessa helpottaa masennus ym… Ni olen itse toistamieltä, viime reissua mietin vielä tänä päivänäkin ja raittiutta tosiaan pian 3kuukautta, eli ei siis krapulaa ole tietenkään eikä mitään muuta mutta henkinen puoli ei vieläkään kunnossa. Oma mielipide on tuohon että fyysinen krapula (parantuminen täysin 2-4viikkoa henkinen 3-6kuukautta). Mutta oma mielipide ja omien kokemuksien nojalla tuon sanoinkin.
Ainii a tsemppii tipattomalle toivottavasti pysyt useankin kuukauden :wink:.

Se on varmaan yksilöllistä, miten juomattomuus vaikuttaa. Itselläni ei ole ryyppyreissuja. Tapanani on tissutella, kun olen yksin kotona päivisin. Sairastan myös vaikeaa masennusta. Joka oli jo ennen alkoholisoitumistani. Eli, jokainen pirteä hetki on minulle tärkeä. Nauruterapia saattais olla hyvä, vaikean hetken ylittämiseen :smiley: .
Nyt on vatsaa kipristellyt ja jotenkin pökkerö olo. Taitaa alkaa kroppa oireileen kun ei saa päivä olutta.

Onnea yritykseen. Tissutteluun pätee samat lainalaisuudet kuin ryyppyreissuiluun, eli alkoholinhimo vähenee ajan kanssa kun on juomatta. Ei ole helppo sanoa kuinka monta kuukautta vähenemiseen menee, mutta jo ensimmäisinä viikkoina tapahtuu paljon muutoksia. Sitä vaan huomaa, ettei alkoholia ajattele yhtä paljon kuin ennen.

Tärkeätä on huomata, että alkoholinhimo tulee aaltomaisesti: jokin saa himon syttymään, sitten se yltyy, saavuttaa aallonharjan ja sitten laantuu. Muutamassa minuutissa homma on ohi. Ajan myötä aallot pienenevät ja harvenevat, kunnes ne lakkaavat kokonaan.

Tuossa on hyvin gary75 kuvastanut tuota hetkeä kun himo iskee. Jokseenkin nuin se on aika usein , mutta monesti kun saavuttaa sen aallonharjan niin tuntuu että se hetki kestää siihen saakka kun pullon avaa.
Nii on itselläkin nyt tämän raittiusjakson aikana taas huomannut sen “viinapirun” hyppivän, mutta olen malttanut, ensimmäinen kuukaus meni suhteellisen helposti samoin toinen selvä kuukausi, nyt viikon päästä ollut 3kk selvänä ja tähän saakka vaikein kuukausi. Mutta kestettävissä oleva…

Ehkä teille olisi hyötyä lukea mitä kirjoitin lopettajien puolelle ketjuun Itsehillinnästä ja tahdonvoimasta sillä niitähän vähentämisessäkin tarvitaan. Itse tietysti suosittelisin lopettamista, koska se on mielestäni paljon helpompaa kuin koittaa vähentää mutta jokainen tekee oman valintansa.

Päätöstä vähentämisen ja lopettamisen välillä en ole tehnyt vielä. Kirjoitan tänne vähentäjiin, koska jotenkin tuntuu, että lopettajat on paljon, paljon vahvempia henkisesti, kuin minä. Mulle on aivan sama, vaikka en enää koskaan jois alkoholia. Mutta en uskalla kenellekkään luvata sellaista, vaikkakin olis hienoa olla reilusti lopettaja. ´Mätkähdän turvalleni`kuitenkin. Tuo aaltomaisuus on tosiaankin kuvaavaa viinahimon hetkellä. Se vaan tuntuu paljon pitemmältä ajalta, kun se on päällä.
Dave, mihin ketjuun kirjoitit itsehillinnästä ja tahdonvoimasta?

Se on oma kejunsa. Raittiudessa ja muussakin tarvittavsta itsehillinnästä ja tahdonvoimasta

Itsellä on silleen tuon päätöksen kanssa että kun on mahdollisuudet sellaiset että EI alkoholia tai sit vähentäminen.
Niin viimeiset vuodet olen voinut vähentää koska olen aina ollut useita kuukausia selvinpäin ennen se ei onnistunut, kokonaan lopettamista en voi miettiä koska en ole siihen valmis.

Hei kaikille Tipatonta Tammikuuta viettäville! Toivottavasti teillä on mennyt kohtuullisen kivuttomasti tähän asti. Itselläni on ollut välillä vaikeaa pitää päätöksestä kiinni ja sorruin viime perjantai-iltapäivänä menemään baarii kaljalle, kun olin ollut asioilla. Onneksi join vain kahdeksan kaljaa, kun huono omatunto ajoi kotia mieheni luo, joka myös on tipattomalla minun takia, vaikka hänen oma juomisensa on hallinnassa. Yleisesti ottaen on aika mennyt tehdessä kaikkia niitä kotitöitä, mitkä juopottelun takia on jäänyt aikaisemmin tekemättä ja siitä oon tosi tyytyväinen. Ja olen pitänyt mahdollisimman iloista mieltä ( vaikka väkisin), tässä kuussa. On se perk…n tiukassa ihmisessä viinan himo,jos tälle tielle menee/joutuu. Monen mielestä kuukausi on lyhyt aika, mutta minulle ilman viinaa se on karsean pitkä ja piinallinen. Yksin itselle keskustelua tämä on kokoajan. Välillä kiroten, välillä nauraen itselleni, kun onneton on niin niin tuskissan kun ei saa kaljaa. Hehheh!
Kertokaa, miten Tipaton sujuu ja voimia kaikille viinan kiroissa taisteleville.

Ite olen huomannut että jos “juominen” pyörii mielessä niin yksikin kuukausi tuntuu vuodelta.
Jos pystyy sen kuukauden raittiina olemaan, on paljon helpompaa olla toinenkin, sen olen huomannut ainakin omalla kohdallani, tai itelle tulee sellanen tunne esim kuukauden raittiuden jälkeen että ei tää loppupeleissä niin paha ookkaan, ja sit vähän huomaamatta on ollut toisenkin selvän kuukauden. Alku yleesä tosi vaivalloista ku tulee se niin sanottu “paluu arkeen”. Kaikki asiat itelläkin oli hoitamatta piti ravata virastoissa/laskuja ym hoitaa tuntu että kaatuu kaikki päälle, koska silloin kun olin humalassa en paljo “stressanu” oli vaan silleen että antaa mennä vaan. Mutta on ollut palkitsevaa itselle taas olla raittiina. Mullakin on monta kaveria jotka ei tipattomia ole vuosi kymmeniin pitänyt ja siksi varmaan ihmettelevät kun itsekkin suhteellisen kova “ryyppymies” ja yks kaks oonkin kuukausia selvinpäin, ON toki tullut paljo kehujakin että päätös tuntuu pitävän :slight_smile: ja se kyllä myös pitää!.

Siirryin tipattomasta tammikuusta helmikuuhun ja selvinpäin. Ei tullut viinanhimoa perjantaina, vaikka sitä pelkäsin. Kummallista kuinka välillä on helppoa ohittaa Alko, baarit ja kaupan kaljahyllyt. Ei oo tehnyt etes mieli juoda. Voi kun tulis vaan enempi tälläisiä päiviä. Mieliala on ollut kohtuullisen tasapainoinen ja iloinen. Taas oon saanut tehtyä lisää asioita, jotka on ollut juomisen takia tekemättä. Se vie niin älyttömän paljon aikaa, ettei ehdi tehdä mitään muuta + krapulassa murjottamista. Tammikuun juomattomilla rahoilla sain eilen ostettua itselleni tärkeitä asioita, joihin ei ois rahaa jos joisin yhtä raskaasti kuin aiemmin. On tuokin hyvä asia, vaikka takana on vain neljä viikkoa ja repsahdus. :slight_smile:

Meni tuossa pari päivää juopottelun parissa reilu viikko sitten. Kyllä oli masentunut olo ja teki mieli vaan jatkaa samaa rataa, että antaa mennä vaan, kun kerta epäonnistuin. Mutta sitten kuitenkin sain taisteltua päivä päivältä selvinpäin. Nyt on viikko takana vesilinjalla. Taas tuli takaisin levottomat yöt, hikoilu, palelu ja säikähtely, vain kahden juomispäivän jälkeen. Loppu viikosta ärsytti kaikki asiat ja suunnittelin, että otan tänään, eli maanantaina, just nyt kaljaa ( jämät ed. kerrasta jemmassa). Yritän kuitenkin taistella sitä vastaan.
Olen alkanut seuraamaan syömistapojani ja korjaillut niitä pikkuhiljaa. Myös kävelylenkkejä olen tehnyt melkein päivittäin, se piristää mahottomasti :smiley: . Mutta nivelet ei kestäkään. Nilkka-, polvi- ja lonkkanivelet on kipeät ja levossa tuntuu kuin ois hermosärkyä. Varsinkin nilkat on kipeät, ettei oikein pysty astumaan. Olen miettinyt liikunta vaihtoehtoja kävelylle. Ihmeellistä tässä on kuitenkin, että paino on pudonnut joka päivä vähän, vaikka olen joutunut vain istumaan tai pötköttään, niin ettein varsinkaan nilkat joudu rasitukseen.
Onko teille muille käytyt samoin, siis paino on putoaa, kun ei juopottele?

:imp: Vaikeaa on olla juomatta, mutta taas meni päivä ilman kaljaa ymv. Väsyttää tämä henkinen taistelu. Ja vaikka kuinka väsynyt olen, en saa nukuttua kuin pikku pätkiä.

Olipa kova henkinen taistelu viinahimon kanssa. Kaksi päivää ja yötä oon suunnitellut maanantaina kännääväni oikein kunnolla. Aluksi kännäys-ajatus oli voitolla ja vihdoin eilen illalla raittius vei voiton, tosin huteran voiton, mutta kuitenkin. Ajatukset morkkiksesta, rahan menetyksestä, itseensä taas pettyminen ja Taas alusta aloittaminen saivat kelkan kääntymään. Suurimmaksi osaksi kyllä ajattelin, että aivan sama, haluan humalan. Yllytin itseni lähes raivon partaalle saadakseni oikeuden juoda tänään. Nyt heräsin tuskanhikeen ja luulin unenpöpperössä olevani karapulassa. Oon ihan poikki. Hittovie mikä taistelu!

Tänään katsoin kasvojani peilistä ja huomasin ilokseni, että alkoholin tuoma turvotuspöhö on laskenut. Ihoni on normaalin vaalea ja jotenkin raikas, eikä punertavan laikukas. Silmät tuntuu suurentuneen lähelle entistä, aikaan jolloin en juonut. Nyt tunnistan jo itseni peilikuvasta :slight_smile: . Todella ihanaa huomata positiivisia asioita itsessä, vaikka tämä raitistelu ei ole ollut helppoa. Mieleeni on hiipinyt ajatus täysraittiudesta. Sitä pitää vielä ´makustella´ ja lukea lisää ketjuja Lopettajien puolella. Siellä on niin mahtavan tsemppaava meininki, että tulee hyvä ja iloinen olo itsellekkin.

Meidän vähentäjien kannattaa lukea myös Kotikanavan ketjuja. Hyvä nähdä oma tilanne läheisten näkökulmasta.
Ja pistää miettimään, kuinka kaikista rakkaimmat ihmiset ajattelee tästä ongelmasta.

Vuodet kuluu ja niin monesti olen yrittänyt vähentää alkoholin käyttöä. Tuloksena juomisen jatkuminen samaa rataa. Tuossa joulun aikaan tapahtui jotain ja oli paljon otollisempi aika vähentämiselle. Vähentynyt juomiseni onkin entiseen verrattuna, mutta puhettakaan mistään yhdestä tai kahdesta annoksesta ei ole, vaan silloin kun otan otan kännit. Ei minusta ole parin kaljan juojaksi, siitä saa vain sytykkeen juoda lisää. Yöt ja päivät jotka nyt olen valvonut, olen mietiskellyt rauhassa juomistapaani. Minusta ei koskaan, ei koskaan tule ihmistä joka hallitsee juomisen. Pitkän pohdinnan lopputulos oli, että lopetan alkoholin käytön kokonaan. Aiemmpina kertoina se on tuntunut mahdottomalta ja kamalalta. Päätöksen tehtyäni sain mielenrauhan. Enää minun ei tarvitse miettiä kokoajan milloin juon ja paljonko juon. Se vaihtoehto on poissa. Valtava helpotus, taakka harteilla keveni. Esim. viikon päästä on talkoojuhlat jonka kutsussa reilusti sanottiin, että sitten ryypätään kunnolla. Olen kauhulla ajatellut juhlia ja kuinka minun taas käy. Nyt menen sinne ja tiedän, että pystyn olemaan juomatta. Siellä on tarjolla myös ihanaa ruokaa :smiley: . Syön juhlissa itseni ähkyyn. Vähempi kaloreitakin ruuassa on kuin paukuissa :laughing: . Jospa uudet ajatukset saa hieman enemmän tilaa, kun juomisesta pohtiminen vähenee, kun se ei enää ole vaihtoehto. Paljon energiaa se onkin kuluttanut. Niinpä lopetan tässä linkissä kirjoittamisen. Hyvää jatkoa teille kaikille jotka olette tukeneet ja lukeneet mietteitäni.
Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää toivotan! :slight_smile:

Siis, tässä ketjussa kirjoittamisen lopetan. :smiley: :smiley: :smiley:

Kerta kiellon päälle!
Jos jollain tulee mieleen ettei talkoojuhlissa juomattomuus onnistu, niin kyllä se onnistuu, koska tiedän että sinne osallistuu kaksi jotka myöskään ei juo alkoholia. Syytä en tiedä ja onko sen väliäkään. Seurue on sellainen, että siellä hyväksytään myös raittiit ihmiset, vaikka viinaa juovatkin. Isäntä aina ottaa huomioon myös ne jotka ei ryyppää.
Edelleen ihanaa kevättä ja hyviä hetkiä!

t. rojua ( tulevaisuudessa positiivisempi nimimerk. koska en ole pelkkää rojua.)