Tässä tilanteessa ollaan nyt!

Tuli tossa yksi päivä mieleen että mitä ihmiset tarkoittaa kun sanovat “eikö sulla koskaan ole tullut mieleen miten mukavaa olisi herätä aamulla normaalissa ja tasaisen hyvässä olossa?” aloin miettiä nyt tota tarkemmin et “ei helvetti, mikä on se niinsanottu normaali olo” Samassa muistin että olen joskus kirjoitellut tänne vuonna 2008 ja kun en muistanut heti sitten millään tunnuksia tänne niin googlettamalla löytyi kirjoitukseni siltä vuodelta. Tässä linkki: viewtopic.php?f=3&t=19103 Tulin ajatelleeksi että miten nopeasti tuosta ajasta olen vaipunut vain syvemmälle ja syvemmällä suohon! LTuosta linkistä jonka kirjoitin muutama vuosi sitten… Luulin että silloin oli elämä päin persettä mutta nyt kun vertaa sitä tähän päivään, niin homma on mennyt ihan hulluksi! Niinkuin tuossa 2008 kirjoitin niin mulla oli tuolloin vielä oma asunto ja vakituinen tyttöystävä… Yksi ilta sitten kävikin meidän riitelyn yhteydessä niin että sanoin naisystävälleni että “mee pois täältä mä sekoan kohta(kännissä/pillerihumalassa olin) noh, hän sitten lähti ja minä päätin hakea eteisen kaapista retkikirveen jolla pistin koko kämpän yli 8000 euron remonttiin, josta tyhmempikin osaa arvata että kämppä lähti alta. asustelin kaverin kanssa autossa ja lopulta teltassa. Tästä alkoikin alamäki vaan mennä jyrkemmäksi. Lääkkeiden ja viinan sekakäyttö kasvoi runsaasti ja mukaan tuli rikokset(rattijuopumukset,varkaudet,pahoinpitelyt jne… Toisin sanoen rikoskierre jatkui ja jatkui jolla pystyi rahoittamaan päihteidenkäytön ettei tarvitsisi aina olla “yötöissä” Sitten eräänä aamuna heräsin sumpusta niin kuin tuttuun tyyliin… siitä alkoi tulla meille kaverini kanssa kuin toinen koti. Kello oli aamua kun putkan ovi kolahti auki ja minut vietiin kuulusteluihin, epäiltynä (törkeästä varkaudesta,törkeästä kotirauhan rikkomisesta, pahoinpitelystä törkeästä rattijuopumuksesta sekä törkeästä vahingonteosta) Kysyin tuossa vaiheessa tutkijalta “joko tää nyt olis ohi, kauhee krapula?” olin ihan huulipyöreänä kun hän sanoi että eipä tää nyt ihan tässä ole että siirretään sut tonne poliisivankilan puolelle rikoskierteen ehkäisemiseksi(tutkariks), missä odottelet vangitsemiskäräjiä” eipä siinä sitten pyysin tutkijaa soittamaan äidilleni että voisiko hän tuoda mulle tupakkaa. putkassa meni noin 2.5 viikkoa jolloin koitti ratkaisun päivä pääsenkö pois tutkintavankeudesta vai päättääkö käräjä oikeus antaa kiinteän vankeusrangaistuksen. Käräjillä kävikin niin että “Vastaaja on tuomittava yhden vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ottaen huomioon rikoksien röyhkeys” tästä menin aivan shokkiin, tuntui että koko maailma kaatuu, menin takaisin selliin ja otin housuistani vyön minkä putkan vartija oli unohtanut päälleni käräjien jälkeen, jossa oli ymäriinsä reikiä jolla voisin kuristaa itseni, sen sitten pyöräytin kaulani ympärilleni ja kiristin niin tiukkaan kun voi ja lukitsin vyön ettei sitä saa helposti auki. Sitten tuli mieleen, “olenko näin itsekäs, mulla on rakastava äiti,isä ja tyttöystävä. päästin vyön irti ja hetken päästä tulikin yhtäkkiä asianajaja joka sanoi että tästä pitää valittaa. se kävi mulle paremmin kuin hyvin. äidin ja tyttöystäväni oli tarkoitus tulla moikkaamaan mua poliisivankilaan ennenkun vanginkuljetus lähtisi. Vartija tuli sitten aamulla sanomaan “sulla olis vieras” kysyin että miksi et sanonut tuota monikossa? siellä pitäisi olla 2 vierasta. eipä siinä. menin katsomaan sitten innolla että mitä äidille ja tyttöystävälle kuuluu. Kun pääsin tapaus koppiin, pleksin takana ei ollut kuin äitini yksin tippa silmässä, kysyin että miks tulit yksin?. äitini ei aluksi meinannut saada sanaa suusta , siinä vaiheessa tuli mieleen että nyt on tapahtunut jotakin. suutuin mielettömästi ja sanoin “MISSÄ HELVETISSÄ SE TYTTÖYSTÄVÄNI ON?” Sitten kuulinkin erittäin ikävän uutisen. Tyttöystäväsi on hypännyt neljännestä kerroksesta ja on teholla” ensimmäinen kysymykseni oli että eihän hän ole lyönyt päätänsä ja pystyykö kävelemään ikinä. tässä vaiheessa oli pakko painaa summeria että poliisit hakee mut pois tapaamisesta. olin yhtäaikaa niin raivona ja sanoinkuvailemattoman surullinen ja pettynyt siihen että tyttöystäväni meni tekemään itsellensä tuollaista minun takiani, tuomioni takia. tämänjälkeen menin takaisin selliin jossakin aivan hysteerisessä tilassa. pistin koko sellin hujan hajan. ei mennyt kauaa kun partio vei minut keskussairaalaan psykoottisessa tilassa jossa minulle määrättiin diapam lääkitys.loppuaika menikin kun odotin vanginkuljetus autoa, kirjoitellessa naiselleni kirjeitä vaikka tiesin että hän ei pysty siinä kunnossa kirjoittamaan takaisin, toivoin vain että vaikka joku sairaanhoitaja lukisi kirjeeni hänelle vaikka en takaisin saisikaan kirjettä, pääasia että hän tiesi että välitän siitä ihan kamalasti ja toivottavasti sain annettua hänelle kirjeilläni edes yhtään voimia parantua pian… sitten tulikin vankilaan kirje hovioikeudesta että mut on vapautettava välittömästi… Kun pääsin junalla kotikaupunkiini, sitä onnea ei voi sanoin kuvailla kuinka onnellenen olin nähdessäni naisystäväni kävelevän, vaikka todella kipeää se hänelle tekikin, nähtiin matkahuollossa ja minä idiootti tein sellaisen päätöksen että menen viina kauppaan ja vedän miespulisen kaverini kanssa pään sekaisin… huhhuh kun jälkeen päin ajatelee että on voinut olla typerä, olisi todellakin pitänyt olla hänen tukena ja viettä sitä ns laatuaikaa… se siitä sitten meillä tuli hetken päästä tuosta ero, joka oli täysin mun päihteiden käytön tulos! siitä alkoikin sitten TAAS tämä poliisien kanssa kissa hiiri leikki ja lopputuloksen voi jokainen itse päätellä mihin se johtaam sinne mistä juuri olin pääsyt pois. Tuona 2008 vuonna sitten tutustuin alkoholivieroitusosastolla yhteen kaveriin joka oli ollut piikkihuumeista erossa yli 5 vuotta… Hänen kanssaan sitten yhden kerran kaupungilla kävellessä sanoin hänelle “miten niitä suonensisäisiä käytetään ja kuinka ne vaikuttaa?” minun painostuksella sitten lompsittiin lähimpään apteekkiin ja haettiin päivystyspakkaus ja clikki kupit. sanoin että halua kokeilla sitä yhdesti. mentiin sitten hänen kämppään ja mietittiin mitä sinne pumppuun sitten laittaisi, mitään järkevää ei lääkekaapissa ollut, päädyimme todella järjettömään ideaan “ei kai tässä muua auta kun liottaa toi satasen levozin” siinä kävikin niin että tämä kaveri lähtikin ambulanssilla minä jäin juomaan kaljaa ja olin todella ylpeä itsestäni “jess olen nyt melkeen nisti wau” siitä se sitten alkoi tuon päivän jälkeen olim 1,5 vuotta kokonaan näkemättä neulaa sillä sain siitä kammon(alkoholin rankka käyttö on edelleen kovaa ja päivittäistä). sitten aloin tutustua erilaisiin ihmisiin, pääasiassa pilven pössyttelijöihin) 2009 alussa sain ensimmäisen pankreatiitin(haimatulehduksen) 19-vuotiaana ja pahan sellaisen joita on nyt ollut 12kpl. osa lieviä ja osa pahempia. Sitten siirryinkin kun mikään ei tuntunut enää kiinnostavan vähän kovempiin aineisiin/lääkkeisiin kun ennenaikainen kuolema ja se että voin paeta tästä paskasta. tuona aikana tähän päivään asti minua on läheiset koittanut saada pakkohoitoon, joka ei ole onnistunut sillä kaikki sekoilut joita tein olin tehnyt sekopäissään, olisi eri asia jos olisin sekoillut selvinpän se olisi onnistunut. Aikaa kului ja kului ja nyt kun osasin jo itse väsätä töötit aloin käyttää muunmuassa lääkkeitä suonensisäisesti mm(Diapam,Tenox,Opamox,Subutex,Dolcontin,Abalgin,Temesta,Dormicum jne. eli melkein kaikkea mitä voi vetää aina välttämättä tietämättä mitä edes joku jauhe sisältää. “aattelin et mitä tässä enää millää mitää väliä, pääasia kuhan tää roju pärähtää” ← tätä on nyt jatkunut noin vuoden päivät. Mukana tullut vuosien varrella lukuisia indoksikaatioita, joista kaikki tarkoituksen mukaisia. Tämän seurauksena ramppasin puolisen vuotta silmäpolilla varjoainekuvauksissa jne kaikenmaailman testeineen. Oikea silmäni on sillä tavalla soka että kohde piste pihin katson on täysin musta, eli pintasuonet tukkeutuneet, mitä ilmeisemmin lääkkeiden IV käytön seurauksena koska en käyttänyt filsua juuri ikinä. vaikka pumpun sisältö näytti kuinka sakkaselta niin ei muutaku antaa mennä vaan ja lantrinkina lääkkeiden liuottamisessa keskiolutta, viinaa, millon mitäkin jos vettä ei ole saatavana… nyt muutamien kuukausien aikana on tullut mukaan piri sekä kaikki muut mömmelit jotka ei ole enää ns lääkkeitä… Sillä kaikki jotka piriä käyttää tai on käyttänyt tietää että se vie viinanhimot ja ruokahalut yms tästä jotuen tullut TAAS sairaala reissuja koska monen päivän valvomisen jälkeen huomaa että on unohtanut juoda alkoholia ja siinä alkaa tulla muutaman päivän jälkeen jo delikka oireita ja sitten se menee siihen pisteeseen että saa sammutella valoja ja olla puukko taskussa nähden poliiseja mitä ei todellisuudessa edes ole ja sen mukana alkanut tulla älytön väkivallan himo, siis kuulostaa sairaalta mutta nautin kännissä siitä kun näen verta lentävän jonkun klyyvarista, ja jos ei kukaan muu aloita riitaa niin sitten se on pakko tehdä itse, kunhan vaan saa tapella. Nyt vuoden 2011 alusta ei ole tullut ainottakaan muuta rikosta kun väkivaltarikoksia, mutta esimerkiksi nyt olen ollut 5 päivää täysin raittiina, Bentsoja en laske tuohon mukaan mutta niitäkin kohtuudella eikä päihdytys tarkoituksella. Nyt on tullut ensimmäistä kertaa mieleen että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeintä ja ketkä niitä OIKEITA ystäviä on… ei ainakaan ne jotka on lähellä niin kauan kun sulla on päihteitä ja rahaa… entäpä sitten kun ne loppuu “minne vittuun noi frendit nyt meni” ja tuo on enempi kun totta ja kaikki sen täällä varmaan tietää jotka tätä lajia harrastaa. Olisin enemmän kun kiitollinen kun saisin jonkun tukihenkilön, varsinkin nyt kun on hyvä alku alkanut 5 päivääkin on minusta jos isoasia olla selvänä ja tätä haluaisin jatkaa. En tarkota tukihenkilöllä ketään “joka kirjan mukaan katsoo että mikä olisi oiva ratkaisu” vaan sellaista joka on itse joskus rypenyt tästä helvetistä irti ja tietää mitä tää on! :cry:

Huomenta,
olipahan melkoinen tarina, toivottavasti sen kirjoittaminen kevensi oloa hieman. Hienoa että olet elossa, toisinkin voisi olla. Tukihenkilö varmasti olisi hyvä asia, mutta ihan ensiksi nyt kun sinulla on halu ja ajatus päällä, niin lähde hakemaan hoitoa itsellesi. Kanavat varmaan tiedossasi, paikkakuntasi A-klinikan kautta…soita jo tänään.

Olen yrittänyt varmaan noin 50 kertaa Alkoholvieroituksen katkoa, mut ne ei ole kestäneet koskaan muutamaa päivää pidempään ja sinne en enää pääse, koska seulat pitäisi siellä olla suurinpiirtein puhtaat ja Huumevieroitusosastolle olen kyllä ollut jonossa mutta sinnekkin on yli 3-4kk jonot… Tänään on juuri soppalan palaveri jossa mietitään mikä olisi hyvä paikka juuri mulle, se on kuitenkin kuulemma parasta että se on mahdollisimman kaukana kotikaupungstani ja tottahan se on ja vaikka se onkin iso päätös niin mulla ei ole muuta vaihtoehtoja kun jättää tietyt kaverit, eli vaihtaa kaveripiiri kokonaan mutta täällä se ei onnistu… kaverini ehdotti että yrittäisin johonkin järvenpään klinikalle, joka oli kuulemma sen mielestä hyvä paikka.ja kun on saanut itsensä kuntoon mikä se paikka sitten nyt onkaan niin muuttaa kokonaan paikkakuntaa,

Asia siis etenee, hyvä. Tänään palaverissa korosta sitä, että kiire olisi päästä ja että omin voimin tilanne ei kauaa psysy tuollaisena hoidolle avoimena, vaan retkahtaa helposti takaisin vanhaan malliin. Haimatulehdus on vakava sairaus ja sinulla on niitä takana useita, seuraava voi olla kohtalokas. Mielestäni sinulla ei ole muista vaihtoehtoja kuin tavoitella täysraittiutta, vapaana alkoholista ja myös lääkkeistä, joita käytät huumeiden tavoin. Oletko miettinyt tätä, koska tätähän siellä palverissa myös haarukoidaan, että mitkä ovat omat tavoitteesi. Toivoittavasti sopiva paikka löytyy mahdollismman pian.

Tarinasi koskettaa minua jotenkin tosi syvästi, etenkin kun luin tuon taustasi kertovan ketjun pätkän. Tällä hetkellä seuraan myös sydän kurkussa läheisen ystäväni veljen tilannetta, joka on alle kolmikymppinen nuori mies ja jolla on kaltaisesi päihdehistoria. Hänellä todettiin toissapäivänä haimatulehdus, sairaalaan, seuraavana päivänä teholle ja nyt siirretty hengityskoneeseen. Monielinvaurio, johon menehtyy joka viides. Ei ole tietoa selviääkö kyseinen nuori mies ja jos selviää, niin mitkä ovat vauriot. Sinä olet selvinnyt monesta, ota tämä nyt niin vakavasti kuin voit, tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutesi. Elämästä ja kuolemasta on kysymys.

Kyllä kun tarinaasi lukee, niin tulee väkisinkin mieleen etteikö tuossa ole jo ihan tarpeeksi päihteenalaista sekoilua yhdelle elämälle. Sanomattakin lienee selvä, jotta jos et nyt tee jotain elämällesi, niin todennäköisesti vammaannut tai kuolet ennenaikaisesti.

Nyt otat silmän kauniiseen käteen ja etsit itselles apua pikimmiten, keinoja kaihtamatta, mutta selvinpäin.

Toivon todellakin sinulle raitista ja sitä kautta parempaa elämää.

Moikka
Edellisiin hyviin kommentteihin yhtyen. Niin lisänä että olet vielä nuori ja sinulla on elämä vielä edessä päihteettömänä ja se päihteettömyys ei tee siitä ainakaan vaikeampaa kun siitä eroon pääset. Vaikea niistä päihteistä on eroon päästä, mutta kun olet päässyt, niin menneistä oppineena ymmärrät ettei siitä hyvä seuraa.
Eikös joissakin kunnissa ole joku maksutakuu tai millä nimellä meni niin pääsisit nopeammin hoitoon. Yksin siitä et luultavasti selviä vaan tarvit siihen apua.
Tv.Tuppi

palaveri ei tosiaankaan mennyt kuin piti. sillä jatkopaikka olisi mahdollista saada täältä lähiseudulta, mutta se edellyttäisi ensin hoidontarpeen arvioinnin, sekä vieroitushoidon klinikalla johon on nyt 3kk jono, eli 15 asiakasta ennen minua sillä ne joilla on lapsi niin ne menevät etusijalla. Sanoin säätiöllä että oletteko te täysin varmoja että ilman avolääkitystä(vaikka antabuksen ohella) olen hengissä kolmen kuukauden päästä… vastaus oli “Onhan tämä tilanne kieltämättä todella hankala, mutta sun nyt pitäs vaan jotenkin yrittää laskea annoksiasi siihen asti kun pääset hoitoon ja Antabusta ei voida määrätä korkeiden maksa-arvojen, johtuen suurilta osin C-hepatiitista ja paracetamoli pohjaisten lääkkeiden kuten esim (panacod)/alkoholin käytöstä.” huhhuh… vitutus käyrä pamahti kattoon välittömästi… miten minä muka osaan itse hoitaa itseäni ja laskea lääke/huume/alkoholi määriä, enhän minä mikään lääkäri ole ja sen tietää että se karkaa aina käsistä… mut ainoa positiivinen asia tässä on että olen vieläkin pysynyt selvänä viidettä päivää. :slight_smile: normaalisti tässä vitutuksessa olisin jo radalla.

Toivon kovasti voimia ystäväsi veljelle <3 itselläkin oli se hengitysongelma ihan ensimmäisessä tulehduksessa, se johtui kuulemma siitä että sydän on käynyt vuosia niin kovilla josta johtuu sydämen vajaatoiminta mikä kerää nestettä keuhkoihin, mikä tekee puhumisesta todella vaikeaa, ja se haimatulehdus on kaikenlisäksi niin pirun kivulias että ei paljon oxycontinit/ muut morfinipohjaiset lääkkeet auta ja vaikka ohella vielä tiputetaan suoneen jatkuvaa kipulääkettä esim “litalginia yms” . uskon että hän selviää. oletko kysynyt haluaisiko hän nähdä jotakin uskovaista ihmistä jos se saisi annettua vielä lisä voimia? ei siinä ainakaan mitään menetä vaikka jotakin sinne pyytäisi käymään ja rukoilemaan hänen puolesta. <3

Voi, sinä jaksat tuossa vaikeassa tilanteessasi ottaa osaa, kiitos. En tiedä tarkkaan, asun ulkonmailla ja hän Suomessa, ystäväni puhelintietojen varassa olen. Läheiset ovat kanssaan siellä, uskon että tuotakin miettivät esim. sairaalapastoria, jos tarpeen.

Täällä linjoilla nyt nimimerkki Ketostix, toivon hänen vastaavan sinulle, ehkä hän osaisi sanoa jotain tuosta hoitotilanteesta.

Kun tilanteesi on noin vakava, luulisi, ettei antabuksen aiheuttama riski maksan suhteen ole ainakaan pahempi, kuin ryyppäämään retkahtamisen. Muihin juttuihin ei kyllä antabus sitten auta. Oma pieni elämä tuntuu oikein auvoiselta, kun luki sun kirjoituksen. Ja sorry, mutta ihmeen järjissäs sä kuitenkin tunnut olevan tuon kirjoittamasi perusteella. Kuolemanpelko-elämänhaluko sut saa nyt yrittämään?

Black Diamond, katkoille ja vierotukseen jonot alkaa tosiaan pitenemään sitä mukaa kun talvi lähestyy.
Kesällä oisit saattanut päästä nopeestikin, mutta se tuskin enää lohduttaa.

Mene NA:han! Niin pian kuin pääset. Siellä on niitä tukihenkilöitä ihan isompi joukko.
Jumala sinua auttakoon.

nasuomi.org
nasuomi.org/scripts/etsi.php

Tervetuloa Black Diamond (oliko?). Ei siinä muuta ku tossua tossun eteen, kyllä se siitä. Kaikki mahollinen hoito vaa kaikkialta, ja kaikki mahollinen apu vain kaikkialta, ja kaikki mahollinen yritys sulta iteltään, niin kyllä asioilla on ihme kyllä tapana mennä sillee että ainaki vähä elämä paranee. Sitten ajan kanssa voi enemmänkin. Ihan hyvä kyllä kun oot tajunnut tänne kirjotella, täällä on samantyylisiä alkoholi/huumejuttuja tullut monella kokeiltua.
Nyt kun säkin oot ollut linnassa, niin eikun kirjaa kirjoittamaa ja uskoon tulemaan: http://www.youtube.com/watch?v=gDdrLZtHS58 :laughing: (vitsi/ironiaa)

Tuki on yksi asia, jota on saatava. Kaikkein tärkein on kuitenkin oma päätös. Viina on siitä mukava huume, että sen fyysiset vieroitusoireet ovat kohtalaisen lyhyet. Sen jälkeen joutuu olemaan kuitenkin yksin itsensä kanssa ja todella työskentelemään elämänarvonsa uusiksi. Jos tuntuu siltä, että juomiset on nyt juotu, toipuminen voi olla todella nopeaa. Kaikkea hyvää tästä eteenpäin!

päin vastoin kuolema ei pelota vaan selvinpäin olo… nyt tuli se viikko sitten hetksi oltua selvinpäin, eipä se kauaa kestänyt… Olen kovasti miettinyt onko antabus ratkaisu vai ei… muutaman kerran sitä syönyt mutta kun alkoholin halut tulee niin ei paljoa sekään auta, sairaala kutsuu kyllä parin oluen jälkeen sillä sydän sitä ei kestä… tämä menee vaan hullummaks ja hullummaks koko ajan… huomenna on aamulla tarkoitus koittaa katkolle vaikka tiedän että sinne en pääse, sairaala on myös vaihtoehto, mutta sinnekkin ottaa päähän mennä/joutua koska tietää hoitajien ns "vittuilun, sen ymmärtää… koska juuri kun hoitajat sekä lääkärit on saanut ihmisen vaikka elvytettyä ja jotenkin jaloilleen, niin ei mene kauaa kun joutuu jatkuvasti hoitamaan samaa ihmistä samoista syistä sillä itse aiheuttaa joka kerta saman pisteen mistä aloitettu ja mihin päätyy… hankala tilanne… en olisi vuoden 2008 jälkeen uskonut että tänne jotain kirjottelisin enää mutta tämä on vähän kuin päiväkirja… onko siinäkään mitään järkeä että psykoottisessa tilassa heiluu kaupungilla puukot kädessä ja aiheuttaa toisille ihmisille pahaa jos ei fyysisesti niin henkisesti ja menettää kaikki ystävänsä? kavereita on kyllä mutta onko ne ystäviä jotka on niin kauan niitä kun on douppia,rahaa,viinaa. EI!! ne oikeat ystävät on harvassa jotka jaksaa välittää vaikka hautaan saakka ja tietää että ihminen jos ottaa “naamarin” pois sieltä sisältä voi löytyä jotakin hyvääkin… olen miettinyt nyt tässä kalja pullon ja ruiskun (rakkaitteni(ko)?) kanssa onko tässä järkeä kun on hieman pää selvinnyt ja ajattelee viime päiviä jokin mennyt mönkään ja pahasti toivon että luen kirjoitukseni joskus täältä vielä hyvässä kunnossa, olisi vaimo ja lapsia enkä tekisi sitä perinteistä ylianoostus tai “hautaan asti meinngillä viinalla” touhua jonne ollaan menossa ja KOVAA vauhtia… esimerkiksi aamulla käytyä R-kioskilla vanha tuttu myyjä alkoi itkemään nähdessäni minut kun ohimennen kävin hakemassa 3 pulloa olutta ja sanoi “huomenna mulla on vielä työpäivä sitten jään lomalle ja kaljaa en sinulle aamulla myy, katso itseäsi miltä näytät” nuo oli sanat jotka tässä koneella surffatessa tuli mieleen ja miksi ajattelin tänne taas kirjoittaa, jos olisi voimia haluaisin saada jonkun hymyilemään edessäni muustakin syystä kun siksi että höpötän outoja sekopäissään. siihen aion pyrkiä <3

´

Moro

Yksi vaihtoehto on psykiatrinen siaraala. Joo, mää tiedän, kuulostaa kauheelta. Itse olin loppuvuonna -05 kolme kuukautta päihdepsykiatrian osastolla ja oli mahtavaa aikaa. Meillä oli omat asunnot, itse tehtiin ilta- ja aamupalat; lounas ja päivällinen henkilökunnan ruokalassa. Oli monenlaista puuhaa: psykologin ryhmiä, omahoitsun ryhmiä, liikuntaryhmiä (uintia,sulkista), käytiin tilataksilla pari kertaa viikossa kaupungissa AA:ssa jne.

Siihen kuului myös tukiverkosto:. hoitava lääkäri, omahoitsu, A-Klinikan lääkäri, sossun työntekijä, äitini ja minä. Käytiin tilanne pari kertaa läpi ja suunniteltiin jatkoa.

Jos olet ennakkoluuloton ja avoin uusille urille, suosittelen tätä lämpimästi. Ei se, että on psykiatrisessa sairaalassa, tee ketään hulluksi.

-Kannusaarinen, selvä päivä nro 299 :mrgreen:

Vuonna 2006 minut ryöstettiin. Olin humalassa kotiin menossa. Poliisit kohauttelivat olkapäitään. Ensiavussa paikattiin ja lähetettiin kotiin. En voi tietää pääsikö hakkaaja asiasta kertomalla kuntoutukseen ja täysihoidettavaksi, minä sain kärsiä kipuni yksin. Rahatkin menivät melkein kaikki joten pari viikkoa hyppäsin pituutta syöden sitä mitä kaappeihin oli jäänyt. Kun nyt lukee miten rahaa on toisille kymmeniin katkokertoihin ja kuntoutuksiin niin tuntuu se epäoikeudenmukaiselta ja Hannun kirjoitus ymmärrettävältä.
Hoitoa täytyy antaa kaikille mutta onko etusijalla joka nyrkeillä pystyy paremmuutensa osoittamaan?
Minun ongelmani onetten pysty toista vahingoittamaan ja siksi en enää uskalla iltaisin kaupungilla liikkua.
Minulle on sanottu mene itsepuolustuskurssille tai opettele nyrkkeilemään tai painimaan ja ole niinkuin muutkin. Mutta ei tule mitään. Olen heikko ja surkea. Reppana. Ei tämmösen ole väliä.

Poistettu

´