Tässä ollaan taas (apua!)

Ei voi olla totta. Edellisessä (ensimmäisessä) viestissäni tänne, tuonne lopettajien puolelle, olin vielä vahvasti selvänä pysymisen kannalla, vaikkakin epätoivoinen ahdistukseni kanssa. Pelkäsin silloin, etten tällä(kään) "lopettamis"kerrallani selviäisi edes kolmeen kuukateen asti ennen kuin joisin taas, enkä selvinnytkään. Juominen alkoi taas vähitellen, satunnaisina kertoina muutamia pulloja olutta ja harvoina baarivisiitteinä, mutta kiihtyi tutusti yhä hurjempaa tahtia kunnes räjähti käsiin. Tulin juuri kaupasta hakemasta TAAS mäyristä; lähtöä ennen itkin pitkään viimeistä jäljellä olevaa oluttani juoden koska en kerta kaikkiaan HALUA juoda enää, mutta on pakko, pakko, pakko, en kestä tätä ahdistusta muuten. Nytkin on käsittämätön pahoinvointi, eikä olut todellakaan maistu, mutta sitä on pakko vetää väkisin pullo toisensa jälkeen, heti jos pidän tauon, tuntuu että henki lähtee. Juomatta en pysty tekemään MITÄÄN ja olen hirvittävän tuskainen, en voi olla mitenkään. En uskalla nukkuakaan koska herätessä ahdistus on pahimmillaan. Eikä puhettakaan siitä että ahdistuslääkkeet auttaisivat edes vähän. Eihän niitä uskalla montaa ottaakaan, kun ne väsyttävät ja pelkään nukahtamista niin. Tämä on aivan kauheaa ja silti, samaan aikaan, niin niin turvallista, paluu alkoholistin identiteettiin, joka on ainoa jonka tunnistan omakseni kohta 12 vuotta eli koko aikuisikäni juotuani. Minun on joka tapauksessa koko ajan kauhea olo, ainakin nyt on kauhea olo tutulla tavalla eikä tarvitse ajatella, olen edes vähän toimintakykyinen eikä tarvitse vain tuijottaa seinää, eikä toisaalta välitä vaikkei muuta tekisikään kun kaikki on hälläväliä ja päin helvettiä joka tapauksessa. Tässä tekstissä ei ole mitään järkeä. On vain tehtävä jotain, jotain, enkä halua olla yksin, ja tänne kirjoittaminen tuntuu edes vähän vähemmän yksinäiseltä. Voi luoja en halua juoda en halua en halua mutta vielä enemmän pelkään lopettamista, sitä ahdistushelvettiä johon se johtaa, jälleen uutta epäonnistumista, tähän päätymistä taas uudelleen. Haluaisin huutaa apua mutta kukaan ei kuule kuitenkaan.

Eikä puhettakaan siitä että ahdistuslääkkeet auttaisivat edes vähän. Eihän niitä uskalla montaa ottaakaan, kun ne väsyttävät ja pelkään nukahtamista niin.

v:
Mulla auttoi. Kokeile Cipralexia ja vähennät juomista. Sitten kun on selväpäivä niin aloitat miedoille bentsoilla jos lääkäri määrää. Niin minä pääsin eroon. Sitten kun Cipralex vaikuttaa niin juomahalu vähenee. Yksilöllistä mutta kokeile edes. AHdistuslääkkeitäki on niin monenlaisia? Jos juot yksinäisyyteen niin siihenkin joskus tuo Cipra auttaa. Ei tarvi olla "mäyris"naamassa, että pystyy puhumaan. Miksi juot? Se kannattaa selvittää. Yritän auttaa nyt muita vaikka itsellä on kriisi päällä koska pelkään retkahtavani jne.

Minulla on jo Topimax juomahalun vähentämiseen, enkä missään nimessä uskalla syödä SSRI-lääkkeitä enää koska niissä on niin järkyttävät sivuoireet, joten Cipralex ainakin on pois suljettu. Syön masennukseen ja sos.pelkoihin Aurorixia (MAO-estäjä) ja ahdistukseen Rivatrilia, lisäksi lääkityksessä 950mg Seroquelia, sekä Tenox ja Abilify, eli lääkitys on aika rankka jo. Juon nimenomaan ahdistukseen, joka ei lähde millään (melkein kymmentä lääkettä kokeiltu). Katkollakin on käyty neljästi, mutta aina vaan käy niin että selvinpäin ahdistus nousee sietämättömälle tasolle ja juon taas. 13 vuotta (vaihtelevasti) kestänyt terapiakin loppui kokonaan jouluna ja nyt olen 4-5 kertaa vuodessa tapahtuvien lääkärikäyntien varassa. Mutta jokatapauksessa, kiitos vastauksesta, ja voimia sinulle kriisistä selviämiseen!

Oletko käynyt tutustumassa Lopettajien puolella? Saattaisi olla hyödyllistä tutustua nimimerkin SoiKannel viesteihin.

En sinänsä ymmärrä lääkkeistä mitään enkä jaksa ottaa nyt selvää, mutta tuossa on käsittääkseni aikamoinen cocktail, joten en ihmettele, jos ahistaa. Mulla on ollut ainoana lääkkeenä Cipralex enkä ole huomannut mitään järkyttäviä sivuoireita. Päinvastoin. Onkohan niin, että tuo lääkesatsi kumoaa toinen toisensa ja vetää vaan päätä enemmän sekaisin ?

Voi jos löytäisit jonkun järkevän lekurin / terapeutin, jonka kanssa käydä läpi kokonaistilanne ja miettiä oikeasti, että mitkä lääkkeet ovat ehdottomasti tarpeellisia…

Olen viimeaikoina kuullut ja nähnyt tapauksia, joissa tuntuu, että hieman sairas ihminen on lääkitty enemmän sairaaksi kuin terveeksi.

Nyt harmittaa ahdistuksesi. Harmittaa… :frowning:

Kirjoittele tänne. Ja lue mitä Cricket ehdotti. Et ole yksin.

T: F.L.

Kiitos vinkistä, kävin lueskelemassa ja tutun kuuloista juttuahan sieltä löytyi, pitää vielä enemmän perehtyä kun pystyn taas keskittymään lukemiseen…

Yö oli pakko nukkua ja aamulla murska-ahdistus. Nyt on olo jo hieman helpottanut kaksi olutta juotuani, kuusi vielä jäljellä, ja vakaa päätös etten sen jälkeen lähde hakemaan enää lisää. (Tosin mistä sitä taas tietää…) Otan sitten vaikka Tenoxia ahdistukseen, sitä kun riittää (jos Seroquelia menee lähes tonni, ei nukahtamislääkkeelle ole juuri käyttöä kun taju lähtee muutenkin).

Muiden lääkkeiden tarpeellisuudesta, olen kyllä ollut aikoinani puolikoomaankin lääkittynä kun lisättiin vain lääkettä toisensa päälle. Mutta nämä nykyiset tuntuvat toimivan (paitsi että ahdistukseen ei auta mikään), Abilify tasasi vihdoin rajatilahäiriöni äärimmäiset piirteet, Seroquel paitsi auttaa nukkumaan pitää myös harha-ajatukset poissa, Aurorix on ainoa masennuslääke joka ei juuri sivuoireita aiheuta (olen kokeillut neljää muuta) ja masennukseni kun tuppaa olemaan tasoa 51-63/67 (joka on ilmeisesti maksimi?) pistettä Beckin testistä ilman lääkitystä… Topimax nyt ei alkoholinhimoon tehoa, mutta en uskalla lopettaakaan sitä koska se hillitsee impulsiivisuuttani - bentsojakaan ei uskalla lopettaa koska niistä on kuitenkin JOTAIN apua (järjettömän) suurissa määrissä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntuu että lääkitys on niin hyvä kuin se yleensä VOI olla, ja näiden lääkeasioiden kanssa on pelattu 11 vuotta.

Cipralexista vielä, sitä en ole kokeillut mutta riittää että se on SSRI, niihin minua ei saa koskemaan enää ikinä. Ja nythän on ollut huhua, että ne vedetään markkinoilta kokonaan, kun lääkäritkin ovat alkaneet myöntää että niistä on enemmän haittoja kuin hyötyä - tosin kuluu varmaan lähemmäs 10 vuotta ennen kuin mitään radikaalia varsinaisesti tapahtuu ainakaan Suomessa. Mutta minulle riittää jo se ehdottomaksi ei:ksi, että SSRI:t lihottavat, ja nyt kun olen vuosikausien taistelun jälkeen saanut viimeinkin niiden + Zyprexan keräämät kilot pois, en tasan syö MITÄÄN lääkettä jossa on edes riski lihomiseen (tiedän että Seroquel lisää ruokahalua, mutta minulla on anoreksia enkä oikeastaan syö mitään, joten se ei ole minua enää haitannut). Kammoan muutenkin kaikkia muutoksia lähes hysteerisesti, joten en uskalla lähteä vaihtamaan yhtään mitään lääkeyhdistelmässä joka, no, pitää minut edes hengissä. Tilanne voi aina muuttua pahemmaksi, oli se miten hirvittävä tahansa jo.

Jos vain saan tänään katkaistua tämän juomakierteen-- en tiedä. Jotenkin ahdistuksesta olisi sitten taas selvittävä. 120mg Tenoxia + 4mg Rivatrilia päivässä olisi varaa käyttää, mutta en tiedä riittääkö se. Kun silloin kun uskallankin nukkua, herään jatkuvasti kramppeihin, vaikka kuinka söisin magnesiumia, niin unessa pysyminenkään ei onnistu.

Yksi kauheimmista jutuista muuten on huomata, miten teksti hajoilee käsistä kirjoittaessani nykyään, vaikka ennen olin hyvä ilmaisemaan itseäni ja nimenomaan kirjoittamaan, ja nyt en saa enää itsekään selvää omista jutuistani. En ole ikinä kirjoittanut näin sekavasti.

Kiitän taas vastauksista, vaikka tuntuu ettei ratkaisuja edes ole, niin tästä on paljon apua. Ennen kaikkea en tunne olevani niin hirvittävän eristyksissä omassa helvetissäni ja se antaa voimaa ainakin yrittää saada tämä järjetön juomiskierre hallintaan.

Foggy Ladyn kanssa samaa mieltä. Nyt on jotain liikaa. Ja tunnen MONTA “Cipralex” käyttäjää eikä kyllä mitään “sivuoireita”. Ettei ne tule noista toisista? Kyllä tuossa niin on, että jotkut kumoaa toisen. En ole kuullut mistään sivuoireista. Jotkut lihoo, mutta? Sou? Lihoo sitä muutkin. Jostain pitää vähentää ehdottomasti. Itse siis lopetin 10v. sitten juomisen “seinään”, minulla kävi “helposti”. Nyt on sitten Alproxitkin kun järjetön perhetragedia lapsen kanssa ja kriisipisteet menee yli jne. Terapeutilla käyn ym. Ja janottaankin on ruvennut taas. Käsittämätöntä. Pakokeinoja osittain kai, mutta en voi nyt mennää mihkään “hermoparantolaankaan”. Ette ole yksin kukaan. Jeesiä löytyy täältä Oryxille ja muillekin. Itselläkin vaikeeta, mutta hyvä tukea muitakin. :confused:

Oryx

Ahdistus ei ikinä tule poistumaan jos jatkat juomista. Ja kaikista pahimman ahdistuksen hommaat tuolla lääkkeiden ja etanolin sekasikiöllä!!
Ensimmäinen puol vuotta pitää kärsiä kaiken maailman oloja vikan huikan jälkeen, mutta siitä se sitten rupeaa helpottamaan. Sisulla vain korkki kiinni! Kannattaa mennä johonkin hoitoon mistä saa asianmukaista lääkitystä alku viikoiksi.
Tässä on yksi esim. erittäin hyvästä paikasta mihin pääsee A-klinikan tai katkon kautta. Suosittelen lämpimästi!!
http://www.tervalammenkartano.com/

A-klinikalle avokatkolle vaikka ensin, käy siellä juttelemassa, jos ei onnistu niin katkolle heti vain ja sieltä pitempi aikaseen hoitoon.

Tsemppiä!

Ongelma on, minulla ei ole varaa mennä Katkolle tai mihinkään muuallekaan hoitoon, kun sossu ei korvaa minulle mitään koska miehen tulot olivat vielä vähän aikaa sitten niin korkeat, etten saa asumistukeakaan. Pitää odottaa, että säästöt hänen tililtään hupenevat, ennen kuin voi edes harkita hoitoa. Olen jo maksanut itse 700€ katkon ja psykiatrisen laskuja viime syksynä. Nyt tuli sentään takuueläke, mutta sekään ei paljoa lohduta, kun samanaikaisesti koiravanhuksemme lääkärikulut nousivat radikaalisti.

Mutta hei! Enää ei ole rankkaa lääkitystä, ainoa mitä käytän on 800mg Seroquelia nukkumiseen ja 30mg Abilifya aamuisin. Muut käytännössä lopetin, Rivatrilia käytän vielä silloin tällöin pahimpiin ahdistuksiin. Onko tämä hyvä juttu?

Juominen on tasan ja täysin levinnyt käsiin. Juon noin 80 alkoholiannosta viikossa, ellen enemmän, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että juon koko hereilläoloaikani. Enkä nuku paljonkaan. Mutta lääkkeet - niitä ainakin vähensin. En tajua mitä järkeä tässä viestissä edes on. Olen vain taas niin yksin että tuntuu etten selviä. Pelkään että menen paniikkiin ja saan taas loistoidean hypätä kävelysillalta nelikaistatielle. Sitä sattuu. Eikä se ole kaukana nyt.

Unet palautuu sitten kun et enää juo, samoin katoaa ahdistus, ajan kanssa. Rahaakin säästyy kummasti. Nämä on ainakin varmaa, muista asioista vaikea mennä sanomaan…

Eikö tuo ole melkoinen paradoksi, että on varaa mennä juomisen takia hoitoon sitten, kun ei enää juo ja rahaa säästyy?

Toiseksi, minua ahdisti aivan helvetisti jo neljä vuotta ennen kuin olin ikinä maistanutkaan alkoholia, joten en juuri luottaisi tuohon ahdistuksen katoamiseen juomisen lopettamisen myötä :frowning:

Älä missään nimessä lopeta alkoholin käyttöä. Ei kannata noilla turhilla hoidoillakaan päätänsä rasittaa.
Viinaa vain kurkusta alas, niin pysyy terveenä.

Minulta ei ainakaan ole mitään laskutettu A-klinikan käynneistä. Ja AA-ryhmistä ei tietääkseni ole ketään rahan puutteen vuoksi käännytetty pois.

Moi
Krapulassa ahdistaa AINA koska ei jaksa ja häpeää ja uutta tilalle niin ei ahdista :frowning: .
Päällekkäiset lääkkeet vaan pahentaa oloa. Yöksi yks ja päiväksi yks jne… Jos on lääkitystä älä käytä niitä “väärin” koska se ei auta jos haluaa päästä joskus kuiville. Toki lääkkeet on helpompi lopettaa kuin alkomahooli kun niistä ei tule päivittäistä krapulaa mutta niitäkään ei voi lopettaa kerralla eli vähentämällä. Oluen ym… lopettamisesta tulee Stressi ja sitä saattaa kipata siihen stressiin… jne . En tiedä osasinko selittää koska itse käyn läpi samaa asiaa :unamused: .
Lääkkeiden kanssa olen ollu varovainen . . . edes jossain :slight_smile: . A-klinikalla ei peritä maksua mutta katkaisuhoidosta peritään ainakin täällä :imp: . Tarkoitus ei ole neuvoa koska olen samassa jamassa :frowning: . Jos menee hoitoon niin parempi, kun se on pidempi jakso kuin 5 pv katkaisu, ei se johtanut mihinkään … alkon kautta kotiin :imp:
Ahdistukseen auttaa paremmin lääkkeet kuin alkoholi.
tv. Tuppi

Oletko Oryx vielä maisemissa?

Ei se juomisen lopettaminen mikään taikatemppu ole, jolla ahdistus katoaa simsalabim. Älä välitä asiattomista kommenteista, joita täälläkin välillä tulee. Toivoisin kuitenkin, että löydät jostain voimia käydä vaikka A-klinikalla hakemassa apua. Niitä ahdistuksen syitä on kuitenkin parempi ruveta selvittelemään, kun ei enää myrkytä itseään viinalla.

No joo, säikähdin tuossa yhtä viestiä niin etten sitten enää uskaltanut kirjoittaa, ja lakkasin käymästä täällä. Kävin tuossa A-klinikalla mistä sain vieroituspaketin lääkkeitä, ja olin sitten psykiatrisella melkein kolme viikkoa, mutta sen jälkeen aloitin suoraan juomisen. Kysyin kyllä A-klinikalta silloin keskusteluapua (terapianihan loppui ennen joulua) mutta vastaus oli ei (lääkärikontakti onneksi on olemassa muualla, mutta se on vain neljästi vuodessa suunnilleen). Joku täällä mainitsikin että ainakin lääkitykseni suhteen olisi hyvä tehdä kokonaistilanteen arviointi, mutta juuri sitä varten lääkärini kirjoitti minut osastolle - hoidon päämäärä oli selvästi mainittu lähetteessä - mutta koko tuona aikana näin lääkäriä kahdesti ja mitään muuta ei tehty kuin vaihdettiin yksi lääke jonka jouduin heti kotiin päästyäni vaihtamaan takaisin koska en saanut enää unta.

Jotenkin ajattelin tuonne hoitoon lähtiessäni, kun A-klinikkakaan ei tarjonnut apua, että tämän yritän tosissani ja jos ei sekään auta, niin sitten voin yhtä hyvin juoda itseni hengiltä. Nyt kun kävin lääkärillä niin tyrkytettiin A-klinikkaa vaikka sanoin ettei ne auta, A-kiltaa kun en pysty edes menemään lähikauppaa kauemmas, ja jälleen AA:ta missä ihmiset ovat käsittämättömän ilkeitä toisia kohtaan. Sanoin ei, ei, ei, ja lopulta

lopeta
minä en välitä
minä en halua enää elää tätä elämää.

Joskus oli niin paljon mitä halusin tehdä, mutta nykyään en halua muuta kuin pysytellä aivan paikallani eikä muuttaa mitään, koska alan olla aika tavalla kestokyvyn rajamailla ja yksikin pieni liike voi horjuttaa tasapainoa niin että kaikki muuttuu vielä pahemmaksi, kun en jaksaisi enää tätäkään.

Anteeksi vuodatus.

Luin nämä kaikki viestisi läpi. Tuntuu tai vaikuttaa siltä että ilman pidempi aikaista hoitoa et selviä tuosta “helvetistä”. Minnesota ja muut vastaavat hoitolaitokset joka kestää vähintään kuukauden.
Se maksaa mutta asennoidu siihen että se on invenstointi tulevaisuuteen :slight_smile:
T.T

Tuli kahteen kertaan. Lapsilla on paremmat koneet kuin itsellä :sunglasses:
T.T

Oryx, empatiaa täältä! Toivon sydämestäni, että löydät jostain voimia hakea apua.

A-klinikalla on varmaankin sama kuin monessa muussa paikassa: yhden hoitohenkilön kanssa synkkaa yhteen, toisen kanssa ei. Ei kannata luovuttaa ensimmäiseen kertaan.

En ole hoitoammattilainen, enkä sellaisena edes yritä esiintyä. Maallikkona kuitenkin kuulostaa siltä, että se mitä tarvitsisit olisi joku “suljettu” hoitopaikka, jossa voisit muutaman viikon toipua ja kerätä voimiasi, pysähtyä miettimään ilman että tarvitsee stressata muun elämän pyörittämisestä. Valitettavasti kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan.

Olisiko sinulla joku tuttava tai sukulainen, joka voisi lähteä kanssasi etsimään apua?