Tarvitsen tukea :)

Kotikanava
1

Hei kaikki.

Olen lukenut kirjoituksianne, mutta en ole jaksanut vielä kirjoittaa.
Pelkään tyrmäystä.

Tavallinen tarina, reilu 30 pari. Mieheni on alkoholisti.

Juominen on päivittäistä. Alan olemaan ihan kypsä. En ole eroamassa, seksi toimii ja on hyvää. Puitteet on kunnossa :slight_smile:

Yksi lapsi (11v) ja kolme koiraa.

Puitteilla tarkoitan omakotitaloa ja paljon tilaa.

… Joudun olemaan paljon yksin. Mieheni ei käy baareissa, vaan juo kotona mutta koko ajan touhuaa jotain. Auton romujen kanssa tai moottoripyörien tai jonkun liikkuvan pelin kanssa.

Kaikki kotiaskareet on mun kontillani ja hän kyllä tietää sen. Juuri äsken hän lähti kauppaan ja sanoi, että tulee sen jälkeen tekemään ruoan.

Meiltä on kauppaan yli 20km, että pikaisesti siellä ei käydä. Menee vähintään tunti.

Eli ruoka olisi valmis vasta joskus illalla… Minulla ei ole ystäviä ja olen tällä hetkellä työtön. Elän liiton rahoilla ja etsin kyllä töitä aktiivisesti, niitä ei vain oikein ole.
Olen hoitoalalla.

En siis tapaa ketään, muuta kuin sosiaalisessa mediassa.

Voin avata joskus tarkemmin tilannettani, mutta tällä hetkellä tuntuu niin väsyttävältä. Päätin juuri, että teen ruoan vain itselleni kohta.

Katsotaan mitä tapahtuu. Mistä te saatte voimaa?!

Mulla ei ole hätää tässä parisuhteessa, mies ei lyö eikä mitään sellaista, ehkä enemmän iltaisin se on sitä henkistä väkivaltaa kun kaikki on mun vikaa, mutta mä suljen korvat ja meen nukkuun siinä vaiheessa.

Aamulla vieressäni on ihan eri ihminen. Taas on kaikki hyvin sen muutaman tunnin kunnes olut aukeaa…

2

Moi Enkelinen!

Millaista tukea ja voimia toivoisit täältä saavasi? Tuollainen kysymys nousi mieleeni kun luin kirjoituksesi. Hieno juttu että uskaltauduit vihdoin kirjoittamaan tänne. Minullakin oli aika iso kynnys aikoinaan kirjoittaa tänne, mutta olin niin epätoivoinen ja lopen väsynyt, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ruveta olemaan rehellinen elämästäni.

En usko että sinua kukaan täällä tyrmää. Ihmisillä vain on erilaisia näkemyksiä erilaisista asioista. Mielestäni se on enimmäkseen hyvä asia. Miten muuten saisimme koskaan uusia oivalluksia tai näkökulmia, jos vain kaikki hymistelisimme toistemme jutuille?

Toivon että miettisit tilannettanne lapsenne kannalta. Millaisen parisuhteen mallin hän saa? Onko hänen hyvä olla yhteisessä kodissanne? Totuus nimittäin on, että me aikuiset olemme välillä niin syvällä omissa ongelmissamme ja tuskassamme, että unohdamme miltä kaikki näyttää ja tuntuu lapsen näkökulmasta katsottuna. Se on ihan inhimillistä, mutta totuus on, että lapsi on se osapuoli, joka jonain päivänä maksaa aikuisten tekemistä virheistä. Maksaa siinä mielessä, että menneisyys vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa.

Jos haluat voimia jatkaa entiseen malliin juovan puolissosi rinnalla, koska seksi on hyvää ja puitteet kunnossa, teet arvovalinnan. Koska kaikkea ei voi saada, joudut luopumaan tietyistä asioista. Esimerkiksi tasapainoisesta suhteesta, jossa molemmat saavat ja antavat toisilleen jotain. Sellaista ei juovan ihmisen kanssa voi saada, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi.

Minulle suurin ongelma ja suunnatonta ahdistusta aiheuttanut ristiriita oli juuri se, että tiesin hyvin, että asiat eivät muutu paremmiksi. Tiesin että ne muuttuvat aina vain hullummiksi. Minua hävetti suunnattomasti se, millainen elämästäni oli tullut. Ajattelin että jos valitsen elää sellaista elämää, minun on pidettävä turpani kiinni asioistamme. Koska tiesin mitä mieltä läheiseni olivat ja mitä he sanoisivat. Tiesin myös sen, että he olivat oikeassa.

Totuus on kuitenkin mielestäni se, että mitään hävettävää ei ole. Ei kukaan meistä ajttele, että hei, nytpä lyön hynttyyt yhteen juopon kanssa ja kärvistelen sitten maanpäällisessä helvetissä ja ruoskin itseäni siitä hyvästä että olen niin typerä, enkä saa edes toista ihmistä pelastettua vaikka kuinka yritän. Sekin on kaikki ihan inhimillistä ja kaunista, että rakastamme toista ihmistä ja haluamme hänelle hyvää. Kysymys kuitenkin kuuluu, että rakastammeko itseämme, lapsiamme ja lemmikeitämme ja haluammeko itsellemme ja heillekkin pelkkää hyvää? Koska kaikkea ei voi saada. Ihan niin kuin tulipalon roihutessakaan kaikkea meille rakasta ei voi pelastaa. Pitää tehdä valintoja, asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Useimmille meistä tie tasapainoisempaan ja onnellisempaan elämään aukeaa siitä, että hetki toisen perään valitsemme pitää hyvää huolta itsestämme ja päästää irti asioista ja ihmisistä joihin emme voi vaikuttaa. Se lähtee pienistä askelista, ihan vaikka siitä että menet mukavaan, lämpöiseen suihkuun ja nautit lempisaippuasi hajusta, vaikka voisit istua keittiössä tarkkailemassa juovaa miestäsi ja miettiä miljoonatta kertaa mitä hänen päässään tapahtuu.

Jokaisen matka on kuitenkin erilainen, mitään yleispätevää kaavaa ei ole. Minun pääni on tehty kivestä, ja vaati pitkän ajan ja helvetillisen kovan seinän että maltoin lakata hakkaamasta päätäni siihen seinään. Ajan mittaan paljastuu millainen sinun tiesi tulee olemaan.

Voimia ja valoa elämääsi Enkelinen.

3

Tervetuloa plinkkiin, Enkelinen, minunkin puolestani!

Tarinasi kuulostaa melko tavanomaiselta; miehellä on omat mielenkiinnon kohteensa, johon hän uppoutuu kohtalaisen itsekkäästi samalla, kun nainen pyörittää kodin arkea ja tekee omasta näkökulmastaan “kaiken”. Voin näin viiskymppisen elämänkokemuksella kertoa, että todella moni nainen kokee perhe-elämänsä etenevän juurikin noin. Usein siihen vielä liittyy se, että mies korkkaa sen oluen illan tullen ja ottaa yhden jos toisenkin…

Tuollaisessa tilanteessa ehdotan, että kirjaat ihan paperille sen, mikä elämässäsi on tällä hetkellä hyvin, mikä taas huonosti. JOS nuo negatiiviset asiat täyttävät enemmän osan paperia, kannattaa miettiä, onko siellä mitään sellaista, mihin ITSE voit vaikuttaa. Joskus jo ihan se helpottaa omaa oloa, kun vaan tekee ne hommat siellä kotona, jotka itseltä helpommin luontuu. Aina ei tarvi peräänkuuluttaa ns. tasa-arvoa.

Silloin, kun meidän tytöt olivat pieniä, minä olin se, joka 95 % arkipäivistä hoitelin lasten päivähoitoon viennin ja hakemisen. Mies meni haalarihommiin seitsemäksi ja palasi sieltä 15.30 “haisevana” kotiin. Minä taas ajelin autolla kahdeksaksi toimistotöihin ja päiväkotikin oli työmatkan varrella, joten oli enemmin, kuin luontevaa, että kuljettelin tyttöjä. Joku toinen äiti olisi saattanut katkerana valittaa, että AINA minä joudun näitä kuljettamaan…

Meillä on vanha omakotitalo ja minä tykkään kesäisin hoidella puutarhaa. Joskus oli tilanteita, joissa mies istui aurinkotuolissa paistattamassa päivää, kun minä lapioin kivituhkaa pihatielle tai kärräsin multaa istutuksia varten. Naapurin rouva joskus naureskeli, että on sinulla lehmän hermot, kun siedät tuon miehen laiskottelun. Mitä sietämistä siinä oli; paljon mukavampi puuhata itsekseen ja katsella hyväntuulista miestä, kuin “pakottaa” mies osallistumaan noihin hommiin ja joutua samalla kuuntelemaan ns. pään aukomista.

Kyllä tuo mies teki osansa talon töistä; talvella lumityöt ja uunien lämmitykset, huolsi autot ja piti puutarhavälineet käyttökunnossa. Toki autteli syksyn tullen lehtien poiskärräämisessä (kun minä olin ne haravoinut :wink: ) jne.

Se, mikä minuakin eniten vaivasi, oli miehen itsekäs halu juoda ja hän ei edes juonut kuin perjantai-iltaisin eikä sitäkään ympäri vuoden… Tosiasiassa tuohonkin liittyi se enemmin häiritsevä asia, että minä koin miehen samalla tekevän valinnan perhettään vastaan, koska oli kuitenkin useita tilanteita, joissa lähes anelin häntä jäämään kotiin ja viettämään aikaa perheensä kanssa (joskus takavuosina, en enää pitkään aikaan, ennenkuin erosimme). Se, että mies oli läsnä 24/6, ei minulle tavallaan riittänyt… Ongelma olikin ikäänkuin minussa itsessäni; MINÄ en hyväksynyt tuon vähempää…

Mitä yritän tässä sanoa, on se, että kannattaa katsoa ensisijassa peiliin ja kysyä itseltä, että olenko tehnyt kaikkeni tämän parisuhteeni ja/tai perhe-elämämme eteen. Olenko yrittänyt kertoa puolisolleni, mitä minä yhteiseltä elämältämme toivon, miltä minusta mieheni juominen tuntuu, miltä minusta ylipäätään tuntuu jne. Voinko hyväksyä sen, että mies paneutuu laitteittensa räpläämiseen kaiket vapaa-ajat, onko se jotenkin minulta pois. Olisiko minkäänlainen kompromissi mahdollista. Löytäisinkö elämääni jotakin muuta sisältöä, kuin miehen kanssa oleminen. Mitä minä voisin harrastaa…

Tuo omista mietteistään avautuminen on kyllä ensisijaisen tärkeää, koska eihän se toinen osapuoli voi tietää, mitä siellä oman mielen syövereissä tapahtuu. Minulle puhuminen ja omien tunteideni “sanoittaminen” on todella helppoa, mutta helppoa ei ollut miehelle puhuminen, koska hän on jotenkin todella itseensä sulkeutuva tyyppi. Niinpä opettelin kirjoittamaan hänelle kirjeitä ja kun joku pahempi kriisi oli menossa, kerroin miehelle kirjeessä, mikä minua elämässämme surettaa ja mitä minä tulevaisuudelta toivoisin. Useamman kerran kävi niin, että mies kirjeen kaikessa rauhassa luettuaan ikäänkuin ryhdistäytyi ja alkoi taas panostamaan enemmin yhteiseen elämäämme.

Voisiko tuollainen toimia teilläkin, Enkelinen, vai voitko puhua miehellesi suoraan?

4

Hei Enkelinen!

Tyrmäystä ei varmasti tarvitse pelätä. Päihdelinkki on mielestäni antanut minulle ainakin hyvin paljon henkistä tukea taistelussani alkoholistisuhteessa. Mieheni juo 24/7. Liittomme on kestänyt yli 30 vuotta.

Tälläkin hetkellä olemme erillään hänen juomisensa takia. Onneksi siihen on mahdollisuus. Mittani on taas täysi hänen juomistaan, jota hän nyt harrastaa kaupungissa. Minä olen koiran kanssa maalla.

Kävin lääkärissä ja samalla katsastamassa tilanteen kaupungissa. Siellä hän makasi sohvalla. Hellassa oli poltetut pahvit ja ruoat joiden päälle oli sitten heittänyt vettä, kun olivat syttyneet palamaan. Kylppärinlattialla kaljalaatikko ettei tarvitse kärsiä janoa edes wc:ssä. Että silleen meillä :blush:

Lääkäri totesi minulla stressin aiheuttamia psykosomaattisia oireita (mieheni juomisesta johtuvia oireita). Joista mieheni sitten raivosi, että MINUNKO SYYKSENI NÄMÄ LAITAT?. On sinulla otsaa.

Lupasi jo kaksiviikkoa sitten lopettaa juomisen. Mutta lisännyt vaan juomistaan. Periaatteesta en hae häntä tänne sillä hän voi raitistua ja ajaa sitten itse tänne jotta pitäisi edes jostain lupauksestaan kiinni. Juopon lupauksiin pitää siis suhtautua varauksella. Luottamukseni on petetty niin monta kertaa, että enköhän jo ala oppia :exclamation: :question:

Mieheni soittaa kokoajan minulle ja syyttää että minä olen milloin kenenkin kanssa täällä, koska seksielämää täytyy minullakin olla :smiling_imp: . Minua ei voisi vähempää kiinnostaa seksi tässä tilanteessa :imp: :smiling_imp: Tosin joskus ajattelen, että olisikohan jossain kenties vielä joku minuakin varten. Siis juomaton, mutta vissiin sellaisia ei näillä kymmenillä enää ole olemassakaan. Olisi varmaan joku muu vika sitten :question:

Paha sanoa, mutta tuo sinun tilanteesi vaikuttaa olevan vasta alkuvaiheessa. Niin meilläkin asiat toimi silloin kun oltiin vielä nuoria, mutta vuodet ovat tuoneet niin paljon painolastia, että taidan olla valmis hoitamaan vain itseäni ja jättämään juovan osapuolen vajoamaan pohjaan jos niin on tarkoitettu.

Mieheni on muutenkin monisairas jonka täytyy syödä lääkkeitä säännöllisesti ja 2-tyypin diabeteksen takia myös piikittää itseään. Jäätyään yksin hän väittää ettei ota lääkkeitään, eikä myöskään syö mitään :imp: Juominen kyllä onnistuu hyvin.

Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi. Toivottavasti rakkaus voittaa viinanpirun aiheuttaman huonon tulevaisuuden.

5

Kiitos hyvistä vastauksista :slight_smile:

… Olen pyrkinyt menemään eteenpäin päivä kerrallaan, turhaa stressiä ottamatta.

Sen verran täytyy sanoa, että lapsi ei ole minun. Se on mieheni. Mieheni on yh.

Äiti on hylännyt lapsen, eli jos ero tapahtuisi, ei lapsi lähtisi minun kanssani.

Minä en juridisesti ole lapselle mitään.

Täällä on mennyt hyvin, mutta välillä tietysti se herne meinaa mennä nenään, kun valitetaan kaikesta : “jaahas, taas ei oo tehty yhtään mitään…”
Tarkoittaen vaikka astianpesukoneen täyttöä. Aamu kun koittaa niin mies on hyvin erilainen.

Se millaista tukea täältä haen, niin vertaistukea. Ihmisiä jotka ymmärtävät miltä tuntuu, kun on juova henkilö talossa.

Kaikki muu sujuu suhteellisen hyvin, mutta ne illat… Olen miettinytkin että lataisin musiikkia puhelimeeni jos osaan ja voisin laittaa kuulokkeet korville kun menen nukkumaan niin auttaisiko se, ei tarvisi kuunnella sitä “motkotusta”

… Nyt suljen silmät ja menen nukkumaan, palaan taas asiaan kun tulee sellainen hetki ja on aikaa.

6

Hei Enkelinen,

oletko koskaan ottanut miehesi kanssa puheeksi tilanteenne ja sen, miltä susta tuntuu? Silloin kun miehesi on selvin päin ja olisi kiiretön hyvä hetki jutella ihan ystävällisessä hengessä…

7

Olen ollut puheissa mieheni kanssa.

Hän ei missään tapauksessa ole valmis hoitoon. Hän myöntää alkoholismin, mutta yleensä suuttuu kun asian ottaa puheeksi.

Välillä kuitenkin kykenee järkevään keskusteluun ja sanoo että yrittää vähentää.

Syksyllä yritti, kävi lääkärissä ja sai 2 B vitamiinipiikkiä ja jotakin lääkkeitä.

Ei ne kuitenkaan auttaneet.

… Ulkopuoliset ei edes huomaa tai näe sitä, että se juo ja on aina pienissä. .

Mä oon koittanut nyt keskittyä vain itseeni ja koitan yhä edelleen selvittää omia ajatuksiani.

8

Hei Enkelinen
Mua alkoi mietityttään miksi olet lähtenyt tuollaisen miehen matkaan sinne korpeen, onko ne talot, tilat ja seksi todella niin tärkeitä ?
Ei pahalla mut en ymmärrä ?
Itse asun pienessä vuokra-asunnossa kaupungissa rakkaan raittiin mieheni kanssa.
Elämä näissä puitteissa on minulle ihan hyvä.

9

Vieras, täällä on tapana kommentoida, jos toisen elämään voi samaistua jollakin tasolla. Jos sinun elämäsi on hyvä raittiin miehen kanssa, mitä ihmettä teet täällä?

10

Koska en ymmärrä miten seksi, talot ja tilat voi mennä elämässä etusijalle ?

11

Niin mutta miten löysit tänne Päihdelinkkiin? Googlasitko ‘seksi, talot ja tilat elämässä etusijalle’? :slight_smile:

12

Juu, niin taisin tehdä :laughing:

13

En ole mikään kaupunki - ihminen , mistä päättelit että olen lähtenyt tänne korpeen?

Asun kaukana ihmisistä :slight_smile: asuisin siis joka tapauksessa vaikka ei miestä olisikaan.

Koirien on helppo olla täällä ja minulla myös.

Kyllä mulle seksi on tärkeää, tosin se voi olla ihan yhtä hyvää jonkun toisen kanssa.
Talokin on tärkeä asia :slight_smile: taitaa olla vaan samat ongelmat kuin muillakin, ne laina-asiat…

Tänään en oikeastaan voi valittaa, olen lähinnä lukenut muiden kirjoituksia.

14

…
On ollut pitkään hiljaista. Nyt on viikon verran ollut kosteampaa putkea.
Olen väsynyt.

Henkisesti helvetin väsynyt.

Tuonne se ukko nyt sammui puutarhatuoliin… Vein tyynyn pään alle ja peiton päälle.

Tiedän!! Läheisriippuvuutta ja niin ei saisi toimia. On vaan niin paha olla, että kuvittelen sen helpottavan mun oloani. :open_mouth:

Olen vielä sellainen, etten malta mennä nukkumaan, jos toinen ei ole vieressä.

Maanantaina alkaisi pojalla kesäleiri ja se pitäisi viedä sinne… Kuka vie… Minunko päälleni sekin taas kaatuu…

En ole enää lainkaan varma siitä, että en halua lähteä täältä pois, tai että ukko lähtisi.

Kyllä mä haluaisin normaalin elämän, normaaleiden ihmisten kanssa jotka ei käyttäydy epänormaalisti.

Mistä täytyy lähteä liikkeelle? Kuinka asiaa hoidetaan ja mitä täytyy tehdä?

Olen eronnut ennenkin, olen lähtenyt pikaisestikin, mutta nyt on vähän enemmän pelissä kun on koirat, jotka ei ihan mihin kotiin vain mahdu.
Ja mitä lie lapselle tapahtuu.

15

Tänään katselin kavereiden kuvia kesälomareissulta, kuinka kaikki ovat olleet siellä ja täällä, yhdessä perheen kanssa.

Mistä lähtisin itse liikkeelle, minäkin haluaisin joskus mennä jonnekin, vaikka eläintarhaan.

Herätä aamulla aikaisin ja vain lähteä…

Jostain tarvisi nyt saada tervettä vertaistukea, kun alkaa ymmärtämään ettei tällainen ole minun paikkani lainkaan.

Ystäviä minulla ei ole, mitään lasten hulinaa en halua elämääni.

Haluaisin vain normaalin arjen, olen itsekin kesän aikana lipsunut siihen, että juon olutta, kun ei tässä seurassa mitään muutakaan tehdä.

Rahat on loppu eikä töitäkään ole, joten mihinkään ei täältä kaukaa pääse.

Pitäisikö katsoa asuntoa etelästä vai minne ihmeeseen sitä ihminen majoittuisi kaikkien koirien ja velkojensa kanssa…

En osaa sanoa, mutta nyt yritän nukkua.

16

Kuules kohtalotoveri siellä korvessa :wink:

Ymmärrän, ahdistuksen juomisesta ja moottorivehkeiden räpläämisestä juovuspäissä. Ymmärrän sen, että puitteilla on merkitystä, eikä vähiten sen takia, että niistä on lainaa ja niistä luopuminen tässä taloustilanteessa/taantumassa ei ole helppoa. Omaan elämään voi vaikuttaa, mutta maailmaan vain rajallisesti. Et voi itse välttämättä valita puolisosi juomista, se voi tulla myös yllätyksenä, pikkuhiljaa tai rakkaus sokaista. Taloa voi olla vaikea myydä ja pitää olla paikka jonne mennä, toinen paikka josta saa rahaa jne. Ei sitä noin vain vaihdeta helppoon elämään kaupunkikämpässä raittiin miehen kanssa, jos nyt vähän maalaan mustavalkoisella. Mutta hei, silti se on mahdollista!

Elämä todella voi muuttua, mieti vaikka omaasi, on siihen tähänkin asti mahtunut varmaan erilaisia vaiheita? Itse tukeudun tähän ajatukseen kun nykyinen elämä ahdistaa, masentaa ja surettaa. Olisinko vaikka viisi vuotta tai kymmenen vuotta sitten ajatellut eläväni näin, hänen kanssaan, tässä paikassa? Niinpä, ajattele, mitä kaikkea voit vielä kokea? Aika paljoon voit itse vaikuttaa.

Myös minä asun maalla, on koirat jne, ystävät kaukana ja alkoholisti mies, ihana talo. Mun elämästä voit lukea tuosta “naapuriketjusta” Umpikujassa: —. Kirjoitin tänne ekaa kertaa eilen ja nyt kommentoin ekaa kertaa. Ehkä tuon Vieraan kommentin takia ja koska toisessa kehotettiin miettimään mikä on hyvin jne.

Tavallaan neuvoisin samoin. Asut maalla ja sulla on koirat, siinähän on sekä tekemistä että ystäviä! Lähde lenkille, nauti koirien seurasta, luonnosta. Kaikki nuo kolme (liikunta, koirat, luonto) tekee olon paremmaksi kuin itsestään. Ainakin minulla. Kun kävelet, anna ajatusten virrata, mitä haluat elämältä ja mikä olisi mahdollista? Siitä se voi lähteä, sitten alat selvittää asioita, edistää niitä, asiat alkavat toteutua, rupeat tekemään muutosta. Sitten mieti kumpi on parempi, nykyinen vai toinen vaihtoehto? Mieli voi pikkuhiljaa muuttua vaikka arvostat niitä nykyisiä puitteita, mutta kun on toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, voi alkaa kaivata niitä tulevan elämän tarjoamia hyviä puolia. Ja mitä puitteisiin tulee, tämä maa on täynnä kauniita paikkoja ja koiraystävällisiä asuinpaikkoja!

Kotitöistä. Vähän samoja tuntemuksia, teen paljon, mies kyllä korjaa autoa (minäkin välillä apumekaanikkona :sunglasses: ), taloa ym, joita kyllä sitten arvostaakin tekoina mun värkkäilyjäni enemmän… mies tekee siis silloin kun ei ole putki päällä, silloin saattaa lukko olla rikki monta kuukautta kun ei saa aikaiseksi. Mutta: kannattaa niitä tehdä, ihan sen takia ettei passivoidu, tulee siistiä ja näkee oman käden jäljen. Pikkuasioita, mutta mulla ainakin auttaa mielenhallinnassa. Vähän kulissia, mutta siistissä ruuantuoksuisessa kodissa on yksinkertaisesti myös kivempi olla. Vaikka eihän niitä paikkoja jaksa tiptop pitää kun muuten kotioloissa vaikeaa.

Tsemppiä. Oispa elämä helpompaa sinullekin, koittais aika kun nykyinen olisi jo takanapäin.

17

työkkäreistä katsot jonkin kurssin tai koulutuksen minne haet ja olet kovasti menossa.
Tulee tukea ja neuvoja helposti käytännön asioihin, sosiaalityöntekijältä voi kysyä apua.
Ei ole pakko olla mikään suurikaan päämäärä mutta jokin linkki voi auttaa pääsemään ja muuttamaan “hyvällä omalla tunnolla” ja saa varmasti asunnonkin helpommin.
Kannattaa lopettaa oluen juonti ja laittautua reippaaksi, niin saa joka paikasta helpommin positiivista kannustusta.

18

Jos kerralla irtirepäiseminen tuntuu liian isolta askeleelta, niin suosittelen kokeilemaan pieniä irtiottoja. Jos mies ei halua lähteä mihinkään, niin et jätä itse kuitenkaan menemättä. Kysyt, haluaako tulla mukaan ja jos ei, niin lähdet yksin. Teet pieniä juttuja, joista nautit etkä välitä miehen haluamisista. Itsenäisyys ja uskallus on kuin lihaksia, joita voi treenata.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että jokainen pieni irtiotto vahvistaa sua ja tekee lopullisesta repäisystä helpompaa (Mulle itselle kävi niin, että kun olin tarpeeksi tehnyt näitä pikku irtiottoja, niin lopulta sitten se lopullinenkin irtiotto oli enää vaan ihan samanlainen pikku nykäisy. Olin tehnyt jo niin hyvän pohjatyön, että iso askel ei lopulta ollutkaan iso)

Ja vaikka asiat tuntuvat vaikeilta, niin ne kuitenkin tuppaavat järjestymään. Kannattaa miettiä haluaako elää koko loppuelämänsä epätyydyttävässä tilanteessa vai onko valmis kärsimään hetkellisen hankalan ajan, jos sen jälkeen on luvassa jotain tyydyttävämpää.

19

Kiitos :slight_smile:

Nyt olen toista päivää itse raittiina.

Hienosti olette neuvoneet ja niitä alan nyt toteuttamaan.

Suunnittelin lähteväni metsästysmuseoon muutaman viikon päästä käymään samalla kun menen kaverini lapsia hoitamaan pariksi päiväksi.

20

Oma irtautumiseni alkoholistista otti tuulta siipien alle, kun tapasin perheitä, joissa alkoholi ei ollut tumman pilven muodossa varjostamassa elämää.
Pystyin rentoutumaan, hengittämään vapaasti. Tuntui, kun olisin päässyt irti kahleista, joiden raahaamiseen olin jo tottunut.
Ajatus itsensä kahlitsemisesta uudelleen sai aikaan ahdistuksen. Päätin, että nyt saa riittää. Haluan tasapainoisemman elämän, jossa voin toteuttaa itseäni sen sijaan, että juopunut imee kaiken energian jättäen minut tukehtumaan.
Toivon, että irtiotot valavat sinuun uskoa ja rohkeutta riisumaan.
omat kahleesi. Yritä pysyä irti kupittelusta.
Ajattelin myös miehen lasta. Tunnen syvää huolta myös hänen hyvinvoinnistaan. Alkoholismiperheessä kasvaneena tiedän, kuinka pahat jäljet isän juominen lapseen jättää. Soisin kernaasti molempien pääsevän eroon miehestä, joks juomisellaan sabotoi mahdollisuutenne onnelliseen elämään.