Olen 23-vuotias alkoholistinainen. Tulin tänne hakemaan ensiapua koska olen niin ahdistunut että en kestä enää. Viimeisen vuoden ajan olen juonut ensin joka viikonloppu ja sitten alkoi viikolla tissuttelu. Nyt saatan toisinaan vetää kännit keskellä viikkoa ja pikku krapulassa töihin. Juominen pitää tietenkin aloittaa melkein heti töistä päästyä että ehtii saada hyvän humalan ennen nukkumaanmenoa 23 aikaan. Joka kerta tulee krapula-ahdistus ja tuumaan että nyt en juo ainakaan viikkoon mutta heti kun olo kohentuu, unohdan koko päätöksen. harjoitan yleensä yksin tätä alkoholismia ja siihen lisäksi vielä ystävien kanssa illanvietot ns. normaali ikäiseni alkoholinkäyttö.
Eilen meni taas järkyttävät määrät alkoholia ja tulipa sitten kokeiltua piriäkin vaikka vihaan huumeita. En enää tunne itseäni. Minua pelottaa kamalasti mitä kaikkea alkoholi vielä tuo tullessaan. eilinen säikäytti niin perinpohjaisesti että oli pakko tulla hakemaan jonkunlaista apua. Sekin jo helpottaa että tiedän jonkun lukevan tämän.
Haluan raitistua kun minulla on vielä koko elämä edessä eikä alkoholi ole vielä saanut suuria tuhoja aikaan.
Olen miettinyt AA-kerhoa mutta sinne meneminen jännittää, koska en ehkä sopisi joukkoon. Tiedän että tyhmä ajatus mutta eihän 23-vuotias tyttö voi olla alkoholisti.
Tervetuloa Hautsi!
Ihan hyvin sovit joukkoon, koska haluat lopettaa juomisen. Ei ole ikärajoja suuntaan tai toiseen. On ryhmissä joskus sinua nuorempiakin, mutta jokaisessa ryhmässä joku on aina nuorin. Ja kyllä se nuoruus jää taakse jonain päivänä.
Suomen AA:ssa on myös naisten ryhmiä, jollaiset löydät googlettamalla. Huomenna esimerkiksi kokoontuu paljon yli sata tavallista ryhmää. Voit mennä niistä mihin vain tarvitsematta ilmoittaa etukäteen.
Hienoa,että haluat ja haet apua itsellesi! Monelle, kuten itsellenikin tämä foorumi on ollut niitä ensimmäisiä avun lähteitä…tästä on hyvä lähteä työstämään itseään ja etsimään itselleen sopivia ja toimivia työkaluja uudenlaisen elämän kanssa.
Tuo kuviosi kuulostaa monelta osin niin tutulta…harmi kun en itse ollut kymmenen vuotta sitten niin fiksu kuin sinä,että olisin asiaan ja ongelmaan alkoholin suhteen puuttunut jo silloin…olisi monet harmit ja ongelmat jääneet pois elämästä…
hyvin kuvaavaa alkoholistin elämää tuo kertomasi on, ja usko pois…noin kun jatkat niin aina vaan syvempään suohon pääset… ja kyllä…23 vuotias voi olla alkoholisti…ja jo jopa hyvin pitkällä alkoholistin uralla…ja sori vaan mutta kertomasi perusteella olet jo hyvinkin lupaavalla alulla alkoholismin uralla!!!
Kiitos vastauksista!
Jo tsemppaaminen netin välityksellä valaa uskoa paranemisesta ja jokainen viesti on tosi tärkeä.
Eilen myöhemmin illalla sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen poikaystävän luona. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista oloa ja se taisi johtua tästä heräämisestä etten voi jatkaa enää päihteiden tiellä. Suora nyrkinisku vasten kasvoja. Sain jollain ihmeen kaupalla koottua itseni ja nyt totean helpotuksekseni ettei sitä oloa ole pakko kokea enää.
Olen tänään ollut yksin poikaystävän asunnolla. Jotenkin täällä on tällä hetkellä turvallisempaa. Mutta on kyllä hyvä olo olla selvinpäin vaikkakin vasta toista päivää - aion kiittää itseäni jokaisesta juomattomasta päivästä.
Hyviä ajatuksia mietittäväksi. Itselleni on vaikea käsittää että mistä juomiseni juontaa juurensa koska perheessäni ei juoda lainkaan ja olen saanut viettää oikein hyvän ja turvallisen lapsuuden ja kotona oli aina hyvä olla. Ehkä sitten se alkoholin salaperäisyys vei.
Nyt kun tästä aiheesta mainitsen niin pakko sanoa samaan syssyyn: hävettää kuinka olen hankkiutunut tähän tilanteeseen vaikka olen saanut elämältä kaiken mitä kuvitella saattaa mutta en ole koskaan ollut ahne tai ylimielinen. päinvastoin nöyrä ja vaatimaton. Ehkä se tietynlainen itsekunnioitus on rapistunut ja olen alkoholista yrittänyt hankkia valheellista lisäboostia persoonaani.
Muistan kun kaksi vuotta sitten aloitin uudet opiskelut eikä alkoholi ollut vielä varsinainen ongelma - toki tykkäsin kännissä olemisesta silloinkin mutta handlasin homman paremmin. Olin mielestäni hyvä tyyppi, itsevarma ja mukava ja tulin toimeen koulukavereiden kanssa. Pari kuukautta sitten valmistuin ja uudessa työyhteisössä olen jotenkin täysin haamu siitä mikä ilopilleri olin silloin kaksi vuotta sitten. en ollut monena päivänä krapulassa tai väsynyt ja ahdistunut maanantaiaamuna kun en ollut ehtinyt palautua koko viikonloppuna. Aion hankkia sen ihmisen takaisin.
Niinhän se on, että alkoholin antama kaiken mahdollistava voiman tunne katoaa krapulan myötä. Alkoholistilta vaatii oikeaa rohkeutta elää raittiina tavallista, vastoinkäymisiäkin sisältävää elämää. Raittiit päivät ja nöyrä suhtautuminen johtavat vääjäämättä parempaan. AA:n määritelmä antaa nöyryydestä rohkaisevan kuvan: nöyryys on oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä.
Tuo freudilainen ajattelutapa, että kaikki ongelmat juontavat juurensa lapsuuteen, ei kyllä päde kaikissa asioissa eikä kaikilla ihmisillä. Mun mielestä on myös pikkusen vaarallista lähteä raitistumisen alkutaipaleella olevan tilannetta noin osoittavasti analysoimaan. Hyvää toki tarkoitetaan, mutta omaan korvaan kyseinen vähän särähtää. Alussa on parempi keskittyä tähän hetkeen, koska historian kaivelu saattaa nostaa esiin juttuja, jotka vaikuttaa voimakkaastikin mielialaan ja sitä kautta raittiuden lähtökohta, juomattomuus, voi kovin olla uhattuna.
Voi olla toki, että käsitin väärin, mutta Hautsi kertoi kokevansa, että hänen lapsuutensa oli hyvä ja turvallinen.
Kuitenkin edellä nostettiin kovin selkeästi lapsuus esiin ja epäiltiin sieltä kuitenkin jotain löytyvän. Näin siis ymmärsin.
Asiaa on tärkeää käsitellä, mutta syiden kaivelu ei monelle ole se eka juttu, johon voimia riittää, kun pitäisi juomattakin olla. Pelkästään se syö ekoina päivinä aika paljon voimia. Olemme siis samaa mieltä, että asiat pitää käsitellä, näkemysero on siinä, milloin on “oikea” aika.
Auttaisi ehkä hahmottamaan, jos uutena kirjoittajana kertoisit oman tarinasi, edes lyhyesti.
Mitä tuohon freudilaisuuteen tulee, niin Sigmund Freud kehitti vuokka kivi ja kuokka psykoterapian, jonka yhtenä perusajatuksena on, että lapsuuden kokemukset ovat tiedostamattomina vaikuttamassa nykyiseen käyttäytymiseen. Tuo freudilainen psykoanalyysi pääsääntöisesti etsii syitä juurikin sieltä lapsuudesta.
Tässä sitä ollaan viidettä päivää raittiina. Viimeksi talvella olen ollut näin pitkään ilman minkäänlaista pientäkään saunakaljaa. Töissä olen huomannut selvän eron, olen ikäänkuin herännyt henkiin - luonnollisesti kun en ole lähes joka päivä krapulassa ja univelkainen.
Toivon ja odotan että tässä muutaman viikon aikana voimavarani lisääntyvät entisestään. Motivoivinta on huomata tällä marginaalisella aikavälillä selviä muutoksia: ei turvota, valtaisa kaksoisleuka jonka itselleni kuvittelin on kadonnut, nukun paremmin eikä edes janota kun saa siemailla virkistävää omena-päärynä-sodastreamia ilman vääjäämätöntä krapulaa.
Lauantaina on uuden asuntoni tuparit ja ystäviä tulee kylään. Alkoholiakin on mukana mutta itse päätin että parempi olla juomatta. On kuitenkin kyse mukavasta tapahtumasta porukalla. Niiden ihmisten kanssa on hauskaa selvinpäinkin. Vähän (=aivan helvetisti) kyllä jännittää että onnistunko mutta enhän voi vaan pelätä ja kyhjöttää eristyksissä ettei vaan pääsisi kaljahammasta kolottamaan.
Onneksi olkoon uudesta asunnosta ja hyvästä raittiuden alusta!
Alkoholi on niin yleistä, että ei sitä pysty täysin välttelemään. Illan emäntänä sinulla on omassa kodissasi ihan ymmärrettävää lupa olla nauttimatta alkoholia. Ja helppoa ja kohteliasta on nykyisin tarjota alkoholittomia vaihtoehtoja vierailleenkin, Pommacia ja vastaavia.
Päivä kerrallaan-kirjan tämän päivän teksti sattuu puhumaan peilikuvansa katsomisesta. Voit antaa itsellesi aikaa, elämä korjaantuu, ja saat voimaa elää raittiina onnellista elämää.
Kiitos lomapuisto! Rankkaa tämä juhlien järjestäminen leipomusten ja siivousten kanssa! Ei vaiskaan… mukavaa vaihtelua edellisille sumuisille perjantai-illoille. Mutta voi veljet on tehnyt mieli kaljaa koko päivän kun töistä olen päässyt. Kävin alkossakin, ostin kylläkin alkoholitonta kuoharia että on huomenna juhlavampaa.
Onneksi kello löi jo yhdeksän ja pääsin kiusauksesta.
hei Hautsi, alkoholismi ei kysele statusta, tilin saldoa, perhetaustaa, elämäntilannetta, ikää eikä mitään. Tietenkin joillain ihmisillä on suurempi todennäköisyys alkoholisoitua kuin toisilla, riippuen perhetaustasta sun muusta. Mutta loppujen lopuksi alkoholi on addiktoiva aine, jonka koukkuun voi jäädä ihan kuka tahansa. siihen juomiseen ei tarvitse edes olla mitään sen syvällisempää syytä: jäit koukkuun ja nyt pyrit siitä pois, kuten me muutkin. Hienoa, että olet jo noin nuorena ymmärtänyt tilanteesi vakavuuden. Olisinpa itsekin jo parikymmentä vuotta sitten ymmärtänyt ettei minun kannata juoda, olisin säästynyt monelta murheelta.
