Tarvitsen apua

Me Lopettajat
1

Olen käynyt päihdepalvelusäätiön keskusteluryhmässä, niellyt (!) antabusta, ihan mitä vaan ja nytkin nauttineena… Haluaisin eroon tästä helvetistä-mutta kuka sen selvittäisi minulle niin että ymmärrän oikeasti !!!

Antakaahan kun kerron vähäsen historiaani;
Lapsuuteni oli äärimmäisen turvallinen. Olen perheeni ainut lapsi ja vanhemmat ovat välittäneet aina, ehkäpä jossain määrin liikaakin, vai voiko niin edes olla? Kävin kouluni suorituspaineisesti ja hyvähän siitä tuli - ylioppilasjuhlat, stipendit ja ammatillinen koulutus. Jatkossa opiskelupaikka ammattiin, jossa nyt olen työskennellyt reilun 30 vuotta. Olen esimiesasemassa ja toimeentulo ihan kohtuullinen ylsinhuoltajaksi … Menin aikanaan perinteisesti naimisiin, isot vanhempien maksamat kylähäät, 2 lasta, rivitaloasunto velaksi, farmariauto ja ERO! Tuli toinen nainen - minua nuorempi, laihempi mutta ei kauniimpi … Alkoi lohdun etsiminen pullosta. Nyt sitä on kestänyt 8 vuotta ja olen lopen kyllästynyt.
Järkeni sanoo että ei pitäisi juoda mutta jalkani kuljettavat minut Alkoon ja huomaan vaan seisovani kassalla 3 litran punkkukanisterin kanssa. Ihan älytöntä ja ristiriitaista!
Olen lukenut teidän kaikkien tarinoita täällä jo pitkän, tosi pitkän aikaa ja nyt uskaltauduin kirjoittelemaan. Rakastan kirjoittamista, joten ajattelin että miksi en hakisi täältä uusia ystäviä ja tukea ponnisteluihini.

Tässä vielä hiukan ansiolistaani, jotta tiedätte miksi koen juomiseni ongelmaksi:

  • lukemattomia örvellyksiä, konttaamisia ja sekoiluja kotona lasten (nyt 17 v. ja 18 v.) läsnäollessa
  • sammuminen marjametsään, josta naapurini hälytti apua
  • kaatuileminen pyörän kanssa, tuloksena mustelmia ja helvetinmoinen morkkis
  • ambulanssimatka sairaalaan ja siellä tipassa olemista täysin tiedottomana yhden yön yli
  • ½ litran pullo vana tallinnaa on liian vähän kerralla
  • valehtelua, tapaamisten peruuntumista ja tätä normaalia -kyllä te kaikki tiedätte- alkoholisin käyttäytymistä …

NIIN, ALKOHOLISIN … voi helvetti, tähänkö minä hyvässä asemassa oleva 50 v. nainen olen ajautunut ?
Elän rasittavaa kaksoiselämää. Työ hoidetaan viimeisen päälle ja kun kotiovi aukeaa, niin kanisteri kehiin. Esitän arjessani ihan muuta kuin olen täällä neljän seinän sisällä. Lapseni ja vanhempani tietävät tämän teatterin, mutta ei kukaan muu.
Olisi mukava jakaa teidän muiden ajatuksia, samassa tai ihan missä vaan juovassa arjessa olevat; onko tuttua, miltä tuntuu. Selvitäänkös yhdessä ja eletään elämää niin kuin sitä oikeasti kuuluu elää?

2

Sun pitäisi varmaan päästä ainakin eroon siitä mielikuvasta mikä sinulla saattaa olla vielä itsestäsi - eli että olet “hyvässä asemassa” “hyvin toimeen tuleva” “hyvästatuksinen” “vaikkain alkoholisti niin kuitenkin terve” ja niin edelleen. Sä olet mun mielestä ihan helvetin kurjassa asemassa ja sun pitää HYVÄKSYÄ se. Koska luulenpa että suurin osa lähellä olevista ihmisistä sen on tiennyt jo kauan…mutta et välttämättä sitä itse tiedä vaan koetat pitää kulisseja yllä - perkele, muiden ihmisten mielipiteet/sanomiset/alenkatseet heitä nyt helvettiin ja keskity itseesi - mitä väliä noilla ulkoisilla asioilla on kun on kyse sun terveydestä/sairaudesta?

Ja et todellakaan ole mikään harvinaisuus - sun tapaisia näyttelijöitä löytyy pilvin pimein ja niitä on “komerot täynnä” - et ole mikään moraaliton paskiainen, huono ihminen, säälittävä reppana (paitsi juodessasi) vaan olet herkkä ihminen joka on jäänyt paljon vahvemman vastustajan kanssa telmiessä vuosikymmenten aikana TAPPIOLLE. Jos sen voi myöntää niin voi mahdollisesti olla helvetin iloinen ja onnellisessa asemassa koska on vihdoin jäänyt tappiolle ja voi sen myöntää! Harva kun ei edes vuosikymmenet kaduilla ja soilla asuttuaan ole jäänyt tappiolle - pitää hävitä vanha elämä ennenkuin voi voittaa pääsylipun uuteen.

Ihan mielenkiinnon vuoksi huvittaisi tietää millainen käsitys sulla on AA:sta? Mitä mielikuvia se herättää? Mä en halua olla mikään AA-julistaja enkä sitä voisi ollakaan kun olen vielä pahasti itsekin vaiheessa mutta uskallan sanoa sen että 4 vuoden aika lailla tiiviisti alkoholismia tutkineena/kirjallisuutta lukeneena/A-klinikat nähneenä/laitoksissa olleena/AA:n piiriin kuuluneena/täällä notkuneena näistä kaikista mahdollisuuksista (vähistä) mitä alkoholistilla on päästäkseen uuteen elämään vahvan ja toimivan hoidon myötä niin AA on se hoitomuoto mikä on tarkoitettu alkoholistille. Se on luonnollinen,käytännön helppo, halpa (rahallisesti ja ajallisesti jos aika sattuu olemaan rahaa), ja sitä saa niin paljon kuin haluaa ja niin kauan kuin haluaa - ei ihme, että moni AA-laistunut jääkin ryhmätoimintaan loppuelämäkseen sillä sieltä löytää niin uskomattoman paljon asioita/hyviä tovereita.

Luulenpa, että sua ei mitkään määräaikaishoidot tässä auta kuin lyhyesti kuivattavalla tavalla, vaan tarvitset todellista apua.

Ja suosittelen kirjoittamista tänne - sitä kautta selvennät itse itsellesikin missä mennään! Ja täällä saat varmasti pientä tukea vaikka tämä virtuaalimaailma onkin. Kuorisaarnani perusteella varmaan tiedätkin mistä sitä aitoa tukea livenä saa. Esimerkiksi jo vaikka tänään, jos sattuu olemaan niinkin kummallisesti että kun olet alkoholisti niin sattuisit olemaan selvin päin!

Welcome to the Jungle!

3

AA ei ole hoitomuoto. AA on amerikkalaiseen herätyskristillisyyteen perustuva kultti. Esimerkiksi ateisteille tai sekulaarihumanisteille AA:lla ei ole mitään tarjottavaa, koska pelkkä ajatus jostakin ihmistä korkeammasta voimasta, jolle pitäisi “luovuttaa tahtonsa ja elämänsä”, on uskonnottomille ihmisille perustavanlaatuisen vieras. Alkoholi tai mikään päihde ei ole “korkeampi voima”. Ne ovat kemiallisia aineita, joten myöskään niistä eroon pääsemiseen ei tarvita uskoa yliluonnolliseen.

Olen käynyt muutaman kerran AA-ryhmissä eri paikkakunnilla Suomessa, ja hengellisyyden lisäksi minua on kaikissa ryhmissä häirinnyt seuraava ilmiö: tuntuu siltä, että AA-ryhmässä kuuluu kehuskella ja mässäillä entisen elämänsä “pohjakokemuksilla”, ja mitä alempana on käynyt, sitä korkeampaa statusta nauttii AA:ssa. Tavallinen työssäkäyvä, joka on kokenut alkoholin itselleen ongelmaksi ja päättänyt raitistua, ei ole yhtään mitään. Pitää olla vähintään menettänyt työpaikkansa ja perheensä, mieluummin istunut vankilassa päihteisiin liittyvästä syystä, jotta pääsee waka wanha AA:laiseksi.

Harmi, että esimerkiksi SOS-ryhmät (Secular Organizations for Sobriety) eivät ole levinneet Suomeen. Kävin kerran ulkomaanmatkalla SOS-ryhmässä, ja asioiden käsittely rationalistiselta pohjalta yliluonnollisuuksiin uskomatta teki minuun vaikutuksen. Jos olisin itse pidemmällä toipumisessani, saattaisin yrittää saada SOS-toimintaa aikaan pääkaupunkiseudulla. Täällä luulisi olevan riittävä “kriittinen massa” myös uskonnottomasti ajattelevia päihteidenkäyttönsä kanssa vaikeuksissa olevia ihmisiä.

4

Teretulemast plinkkiin.

Oletkin päässyt jo aika pitkälle, myöntänyt itsellesi että jotain on tehtävä, jatko onkin kiinni sinusta itsestäsi, millaisena haluat nähdä tulevaisuutesi ja mitä se on jos jatkat samaan malliin. Tie millä nyt olet ei todennäköisesti tule säilymään edes tuollaisena –sala juopotteluna, vaan ajan myötä pahenee. Oletko ihan varma että työpaikalla asiaa ei tiedetä? Kas, niin kauan kun ihminen hoitaa hommansa, asioihin ei puututa vaikka koko työyhteisö asian tietäisi. Mikään yritys ei mielellään ohjaa työntekijäänsä hoitoon… hoito kun ei yleensä auta jos oma halu raitistua puuttuu.
Jos halailet juuri nyt sitä viinitönikkää niin mietipä mitä sille oikeasti pitäisi tehdä? mitä haluat sille tehdä? jos tuntuu että haluat juoda sen pois jonkin tekosyyn varjolla (kallista viiniä, puolet jäljellä…) et todennäköisesti ole vielä juonut riittävästi.

Jos onnistut raitistumaan se on todennäköisesti lahja vanhemmillesi ja lapsillesi, mutta ennen kaikkea se on lahja itsellesi. Miten paljon rakastat itseäsi?

Viinasta luopuminen on alkuun kuin jättäisi parhaan ja petollisimman ystävänsä, rakastettunsa…. mutta kun olet selvin päin päivän kerrallaan, päivistä tulee viikkoja ja kuukausia, ja elämäkin alkaa tuntua hiljalleen elämisen arvoiselta.

Jokainen kokee AA:n eritavalla. Minä en ole kokenut koskaan AA:n hengellisyyttä ahdistavana tuputtamisena, olen saanut uskoa mihin uskon, vaikka hottentottiin tai olla kokonaan uskomatta. En ole istunut turisemassa päivästä toiseen kapakoissa tai ojan pohjalla, enkä ole ehtinyt juoda ulkonäköäni, olen normaalin oloinen työssä käyvä immeinen ja siitä huolimatta olen joka kerta tuntenut olevani tervetullut ryhmään. Niin että Aapuva harkitse edes ryhmässä käymistä, ihan itsesi takia.

5

Vai niin :laughing:

Suurin osa tuntemistani aa-laisista taitaa olla ateisteja - heille se ryhmä on Suurempi Voima. Jos tuvassa istuu 10 miestä/naista ja sinä - niin eikö siinä ole jo sinua suurempi voima?

Muutaman AA-ryhmän jälkeen et välttämättä ole saanut lainkaan oikeaa kuvaa AA:sta ja olet omien ennakkoluulojesi/käsitystesi pohjalta luonut kokonaiskuvan AA:sta - ja mitä tulee tuohon AA-statukseen pohjatyypiestä niin tuo nyt on silkkaa pot(p)askaa, ihan oikeasti.

Mutta hyvä jos olet löytänyt itse keinon pysyä raittiina - en minä asetu sinua vastaan tyyliin “Me AA-laiset vs. Muut”.

Se, että sanot että AA ei ole hoitomuoto niin selvennäpä miksi se ei ole sitä?

Kultti? Aika toimiva sellainen!

Luepa Mircea Eliaden kirja “Pyhä ja Profaani” - saatat vaikka tajuta vähän syvällisemmin että jokaikinen ihminen on luonnostaan uskonnollinen - enkä tarkoita uskonnollisuudessa sitä että kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Onko sinulla pyhiä asioita elämässäsi, esim. koti? Sehän on mitä suurinta uskonnollisuutta - tai onko sulla tiettyjä moraalisia/eettisiä ohjenuoria mitä automaattisesti noudatat elämässäsi, tai oletko mennyt naimisiin, vaikkapa siviilivihkimisen kautta - tai käynyt koskaan hautajaisissa tai muissa vastaavissa ei-kirkollisissa “rituaaleissa”? Ymmärrätkö yhtään, että maailman kovimmassakin ateistissa on helvetin paljon luonnostaan uskonnollisuutta? Enkä edelleenkään puhu uskonnoista.

Taidat olla muuten aika vahva Uskossasi! Ainakin sulla on vahvoja uskomuksia - toivon mukaan ne tukevat raittiutta.

Uskon vakaasti että ihminen voi raitistua ilman AA:takin - mutta se kyllä vaatii ihmiseltä aika paljon erinäisiä ominaisuuksia.

Ja kuka on sellaista sinuun ohjemoinut että pitäisi uskoa yliluonnolisiisn asioihin??? Sinä itse - tai siis egosi; ennakkoluuloinen, käsitysten varassa toimiva minäksi nimitetty.

Eräs kovan luokan ateisti sanoi että sinä päivänä AA-ryhmissä jo jonkin aikaa käytyään hän alkoi uskoa itseään suurempaan voimaan kun ryhmään oli tullut istumaan hänen vastapäätään häntä puolet isompi ilmeisen isokokoinen miehen järkäle - hän nimittikin voimaansa “leveämmäksi voimaksi”. :unamused:

Tokihan on paljon aa-laisia jotka ehdollistuvat AA:lle - ja puhuessani ilman AA:ta tms. raitistumisen mahdollisuuden yksin omaavista ihmisistä joita on harvassa viittasin myös nimenomaan Ehdollistumiseen. Tai, kaikista ehdollistumisista vapautumiseen - mutta kylläpä se varmasti monen sellaisenkin kohdalla on niin että sitä alkaa ehdollistua (tietämättään) uusiin käsityksiin ja uskomuksiin.

Hengellisyys on Tietoisuutta; ei mitään rituaalia, mantrailua, tekopyhyyttä, kirkollisuutta(!), uskontoon sidottua käyttäytymistä - se on Hereillä olemista. Koetappa sitten kertoa ihmiselle joka nukkuu mitä on Hereillä olo. Vähän niinkuin mahdoton tehtävä.

Ja kaikella ystävyydellä, Pavlovin koira - et ole vihamieheni ja oikeastaan pidän juuri elämässäni tärkeänä tekijänä ns. ristiriitoja ja hyvässä hengessä, niin kauan kuin ne sitä ovat, väittelyä ja eriävien mielipiteiden/uskomusten erpäharmonian kautta saavutettavaa harmoniaa.

lokikirjat.fi/eliapyha.html

ultra-lehti.com/kirjat/arv-havahtuminen.html

6

En tiedä, mutta täällä aikani pyörittyäni, olen huomannut “piilojuominen” ei ole niin harvinaista kuin me alkoholistit luulemme.
Itse kuvittelin vuosi sitten olevani ainutlaatuinen tapaus, ihminen jonka elämästä voisi kirjoittaa järkyttävän kirjan, mutta niin samanlaisia kirjoituksia, kuin omasta näppiksestä, olen täältä bongannut että oikein hirvittää.
Enhän oikeastaan tiennyt alkoholismista mitään ennen kuin tänne plinkkiin tulin. Toki tiedostin että juomiseni ei ole normaalia, mutta se tieto mitä tämän raittiuden aikana olen alkoholista saanut on mittavaa.
Minulle “alkoholisti” oli ennen sellainen kadun reunassa istuskeleva laitapuolen kulkija, mutta en tiennyt että ne ovatkin niitä rappioalkoholisteja :open_mouth: Meillä alkoholisteilla on vielä työpaikka ja katto pään päällä ja meitä on monta ja yhtä monta erilaista.
Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi tiedostaa miksi juot?
Itse en sitä tiedostanut, siitä tuli tapa ja helvetinmoinen tapa tulikin :imp:
Omalla kohdallani vasta, kun tiedostin että minun ei tarvitse enää juoda, auttoi lopettamaan.
Tuota kuuluisaa lausetta olen täällä jakanut estottomasti (terkut Pimikselle :wink: ) mutta se on todellakin vain omakohtainen kokemus.
Olen näiden raittiiden kuukausien aikana ymmärtänyt että olen helposti “koukkuun jäävä”, oli kysymys ihan mistä tahansa :unamused:
Alun alkaen join oikeasti siksi, että en jaksanut katsella kännistä miestäni selvin päin. Eron jälkeen olin jo niin koukussa alkoholiin, että en edes harkinnut lopettavani, siitä oli tulllut elämäntapa. Oli luonnollista juoda joka päivä, joka ainoa päivä ja outoa oli jos ei yhtään alkoholia kotona ollut!
Vasta uuden kumppanin myötä alkoi hiipimään kysymys mieleeni: miksi juon? En osannut vastata siihen tuolloin, en nähnyt mitään syytä miksi minun pitäisi turruttaa itseni alkoholilla, silti jatkoin.
Lopulta olin tilanteessa jossa en edes uskaltanut lopettaa vaikka sitä jo halusinkin. Pelkäsin vierotusoireita ja toisaalta pelkäsin tuhoa mitä jokainen hörppy elimistölleni tekee… silti parin kaljan jälkeen nämä ajatukset loppuivat,hetkeksi.
Vasta kun todellakin ymmärsin että minulla ei ole mitään syytä juoda, sain lopetettua. Suurin kiitos mieheni joka on ollut 3 päivää kauemmin juomatta kuin minä ja jonka “ongelmat” alkoholin kanssa olivat lastentarhakamaa meikäläiseen verrattuna :laughing:
Itse käytännöllisesti tempaisin alkoholia reilu kuudessa vuodessa saman määrän mitä kohtuukäyttäjä tuskin juo edes elämänsä aikana.
Onneksi olen vielä hengissä :smiley:
Eli ensimmäinen kysymys: miksi juot nyt? Ei miksi aloit juomaan, siitä on jo aikaa, sen voi unohtaa. Mieti miksi sinun pitää nyt juoda.
Siitä on hyvä lähteä.
Jos keksit mielestäsi hyvän syyn, et ehkä ole vielä valmis lopettamaan mutta toivon sinulle kuitenkin paljon voimia lopettamiseen ja onnittelut siitä että olet jo ajatellut asiaa.
Kuten Heinänen kirjoitti, luovut elinikäisestä ystävästä joka ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan ystävä vaan vihollinen.
Tämän ymmärtämiseen itseltäni meni kauan, mutta nyt, 11 kk:n jälkeen tunnen olevani hitusen “fiksumpi” enkä tuota tappavaa ystävääni enää koskaan elämääni takaisin halua kun sen kerran olen siitä pois potkinut :smiley:

7

Hei Aaapuva,

Kyllähän nuo kertomasi asiat ja tämän hetkiset tuntemuksesi ovat kovin tuttuja monille täällä oleville, ihan sun ’CV’:tä myöten. Minusta tuntuu, että olet jo aika paljon jäsentänyt omaa tilannettasi ja siksi sinulla olisi hyvä lähtökohta nyt lopettaa dokailu kokonaan. Siihen alkuun pääsemiseen voi tarvita ulkopuolista apua, ainakin itse en uskaltanut kramppien pelossa lopettaa ihan seinään, joten tarvittaessa soita A-klinikalle tai lääkärille ja hae lääkitystä tai hakeudu katkolle.

Mullekin tuo kaksoiselämä oli tuttua juomisen aikana eli yritin salata sitä ja pitää kulissia kunnossa. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin varma, että aika moni vähintäänkin aavisti sen että mulla on ongelmia alkon kanssa, mutta eivät nostaneet kissaa pöydälle. Ihmiset voivat olla turhankin hienotunteisia näin vakavassa ongelmassa.

Mainitsit myös että ’työ hoidetaan viimeisen päälle’. Minäkin ajattelin juodessani juuri samalla tavalla, ikään kuin se antaisi vielä luvan jatkaa samaa touhua. Ja itseni palkitsemiseen työsaavutuksissa minä alkoholia alun perin paljon käytinkin, mutta siitä tuli vuosien mittaan ihan vain sitä itkujuomaa eli kaikki positiivinen juomisesta - paljon kuviteltuja ja ehkä joukossa todellisiakin - katosi.

Noista AA-ryhmistä ja niiden hengellisyydestä jne. sen verran, että mielestäni kaikki lailliset keinot ovat sallittuja tässä ’survival gamessa’. Jos raittius edellyttää kiinnittymistä johonkin aatteeseen tai toimintatapoihin, niin sitten siihen reilusti vaan! Omat arvot voi kuitenkin sisimmissään pitää itsellään.

8

Jos alkoholiongelmaa pidetään sairautena (kuten se on sekä AA:n doktriinin että ICD-10- ja DSM-IV-TR-tautiluokitusten mukaan), niin sitä on hoidettava ammattimaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä. Toki vertaisryhmistä saa tukea toipumiseen, mutta ei mitään muutakaan sairautta hoideta pelkästään jauhamalla siitä vertaisten keskuudessa.

Eivätköhän kaikki kultit ole omien kannattajiensa mielestä toimivia.

Harkitsen, kiitos vinkistä. Lähikirjastossani ei ollut, mutta toiselta puolelta kaupunkia sen saisi.

Minulla on kristillinen herätysliiketausta teini-iästä/varhaisaikuisuudesta, ja kun siitä aivopesusta on kerran päässyt irti, niin viisari heilahtaa helposti täysin päinvastaiseen suuntaan. Nykyään, kolmen-neljänkympin välissä, katson olevani sekulaarihumanisti.

Tekisi mieli käyttää tuosta “ehdollistumisesta” hieman rankempia sanamuotoja. Minun näkemykseni mukaan AA on “hoitomuoto”, jossa riippuvuus päihteestä korvataan riippuvuudella AA:n aatteesta ja hengellisestä käsityksestä. Ryhmissähän on doktriinin mukaan käytävä säännöllisesti koko loppuelämänsä, muuten ei voi olla “oikeasti toipunut”.

Aika hurjaa olisikin, jos pitäisit minua vihamiehenäsi yhden (tai muutaman) netissä olevan nimimerkkikirjoituksen perusteella.

Kiitos linkeistä suosittelemiisi kirjoihin. Minä puolestani olen äskettäin lukenut mm. Christopher Hitchensin kirjan Jumala ei ole suuri: kuinka uskonto myrkyttää kaiken ja Kari Cantellin kirjan Tiedemiehen mietteitä uskosta. Lisäksi suosittelen amerikkalaisten Rational Recovery- ja Secular Organizations for Sobriety -organisaatioiden kirjallisuutta. Sitä voi tosin olla vaikea löytää Suomesta, mutta jos mielenkiinto riittää Amazonista tilaamiseen ja muutaman kymmenen taalan investointiin, niin perusteokset ovat:

  • RR: Jack Trimpey: Rational Recovery: The New Cure for Substance Addiction
  • SOS: James Christopher: SOS Sobriety: The Proven Alternative to 12-Step Programs

Ja nettilinkkejä (englanniksi):
http://www.rational.org/
http://www.sossobriety.org/ (ulkoasultaan ja rakenteeltaan ärsyttävä sivusto!)
http://www.moonmac.com/Cult_Called_AA.html
http://www.positiveatheism.org/rw/ofcourse.htm

9

Minusta AA:lla on paljonkin tarjottavaa jos on mielessä asioita joita ei voi/on turha puhua muille kuin itsekin alkoholin kanssa vaikeuksiin joutuneille. Monissa käymissäni ryhmäistunnoissa joku mainitsi että parasta AA:n antia on se että siellä alkoholisti kohtaa toisen alkoholistin. Minä olen agnostikko ja kaikenlaisten käännyttäjien kannalta pahinta lajia oleva niljake koska en myönnä enkä kiellä enkä kannata enkä vastusta. AA:n toisen askeleen voi ajatella että kaikkien minulle hyvää tarkoittavien ihmisten yhteinen tahto on minua korkeampi voima. Kolmatta askelta ei enää voi suorittaa koska sellaisen tahdon kanssa ei voi kommunikoida, eikä sille voi luovuttaa tahtoaan eikä elämäänsä. Voin käydä AA:ssa kohtaamassa alkoholisteja jos haluan vaikka ohjelman suorittaminen ei minulla etenisikään.

Muiden AA:laisten korkeammat tai alemmat statukset eivät erityisemmin kiinnosta, minulle ihmiset ovat tasa-arvoisia.

AA:ssa on kylläkin sellainen erityispiirre että useimpien uskonnollinen vakaumus tulee esille puheenvuoroissa, ja tällä on merkitystä sikäli että uskovaisiksi ilmoittautuvat mutta toisia ihmisiä kohtaan huonosti käyttäytyvät ihmiset herättävät minussa hyvin ristiriitaisen olon.

Sain reilut kaksi vuotta sitten hyvän alun raittiudelleni A-klinikan, AA:n, Plinkin ja ystävien avulla. Nyt käyn AA:ssa hyvin harvoin. Mielenkiintoista olisi tietää mitä muita keskusteluryhmiä tms. vertaistuki-mahdollisuuksia saattaisi olla.

10

Ymmärrän sua paremmin kuin uskotkaan - olinhan ennen vanhaan itse jyrkkä ateisti", tai niin koetin itselleni uskotella koska maailmassani ei ollut muuta kuin perinteinen vuosituhansien mittainen vastakkainasettelu kristinopin (jota kirkko ei ole koskaan todella edustanut - jos nyt ajatellaan muuan mystikon opetuksia) ja ateistien ym. välillä.

Paljon on tuttavapiirissä aika lailla sinun tavoin ajattelevia tiedepainotteisia fiksuja tyyppejä - ja moni seisoo tukevasti jalat maassa ja on ihmisyydessä paljon korkeammalla keskittyen arkeen ja käytännön elämään miettimättä mitään “tuonpuoleisia” asioita kuin mitä monet uskovaisiksi itseään tituleeraavat.

Itse olen ismitön; kuitenkin erittäin suuri palava kiinnostus eri uskontokuntien esoteerisiin opetuksiin, enimmäkseen kuitenkin itämaan uskontoihin ja filosofioihin - mutta toki myös esoteeriseen kristinoppiin muun muassa teosofian kautta - eli siis en ole mikään raamatun puolesta puhuja vaikka tokihan siitäkin kirjasta löytyy paljon vertauskuvallista kieltä mistä voi löytää jotain - ketä etsiminen kiinnostaa. Tuossa se nyt tulikin - mieluusti totean että olen totuuden etsijä.

AA:n kristillisyydestä en välitä enää vaikka ohjelmaa vastaan olen yhden miehen sodassa aika ajoin ollutkin joiltain osin - lähinnä hyvittämisaskelten osalta. Mutta nykyään koetan itse ohjelmasta poimia minulkle tärkeät kohdat enkä hirveästi edes ajattele niitä askelia tällä hetkellä - mun mielestä puhuminen on asian ydin; koska sieltä munkin vaikeudet kumpuaa.

"Jos alkoholiongelmaa pidetään sairautena (kuten se on sekä AA:n doktriinin että ICD-10- ja DSM-IV-TR-tautiluokitusten mukaan), niin sitä on hoidettava ammattimaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä. Toki vertaisryhmistä saa tukea toipumiseen, mutta ei mitään muutakaan sairautta hoideta pelkästään jauhamalla siitä vertaisten keskuudessa. "

Se että ihminen käy säännöllisesti AA:ssa ei suinkaan tarkoita sitä etteikö hän voisi/saisi hankkia apua muualtakin, sosiaali- ja terveydenhuollon piiristä - moni varmasti sitä tekeekin - kuten minä esimerkiksi. Mutta koska monisyinen sairaus on alkoholin juomisen suhteen parantumaton niin mielestäni hoidon on jatkuttava ainakin niin kauan kuin ihminen todella on muuttunut, raitis. AA:sta on paljon lähtenyt raitistuneita pois - varmastikin tuon jauhamisen takia - ja osa taasen on harventanut käyntinsä hyvin vähiin. Toki tiedän paljon syrjäytyneitä pitkän raittiuden omaavia aa-laisia joille se on oikeastaan ainoa elämän sisältö. Mutta ihan takuuvarmasti se on parempi kuin se että ko. henkilö olisi juonut itsensä hengiltä.

Kaiketi ainakin tästä olet samaa mieltä että jos AA pitää jonkun alkoholistin raittiina - olipa hän miten hurmoksellinen tahansa ja vastenmielinen uskossaan ja aa-laisuudessaan niin se on parempi kuin se että hän olisi juonut itsensä hengiltä?tai kenties alentunut lopulta rikoksen polulle, tappanut muijansa puukottamalla tai ajanut räkäkännissä jonkun lapsen päälle tms.tms.?

Mun mielestä sillä ei ole väliä miten kukin raitistuu, ja tuskin ketään raittiuteen päässyttä edes kiinnostaa se onko jonkun mielestä AA hyvä vai huono asia jonkun toisin ajattelevan mielestä :slight_smile:

11

Itse asiassa nykyään taitaa olla niin että suurin osa AA:n jäsenistä ,ainakin tulokkaista, on näitä mainitsemiasi tavallisia, työssäkäyviä vailla äärimmäisiä pohjakokemuksia, olevia ongelmaisia. Monihan tulee AA:han hoitoklinikoilta joihin heidät on ohjattu työelämän parista.

Pitää paikkansa että tietyissä ryhmissä on paljon noita karsastamiasi alkoholin takia erilaisiin konflikteihin sosiaalisen elämänsä ja itse yhteiskunnan kanssa ajatuneita mutta eikö heilläkin ole oikeus hakea apuansa ongelmaansa ? AA:ssakin ryhmät ovat keskenään hivenen erilaisia ja tämän huomaa varsinkin suurissa asutuskeskuksissa joissa ryhmiä on paljon. “Lika barn leka bäst” pätee AA:ssakin ja luonnolista taitaa ollakin että samankaltaisen taustan omaavat ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. Itselleen relevantin ryhmän löytäminen on tärkeää.

Kuitenkin AA:ssa jos missään suvaitsevaisuus on korkeassa kurssissa , ovet tahdotaan pitää kaikille avoinna.

Mikään ei estä sinua käsittelemästä ongelmiasi rationaaliselta pohjalta AA-ryhmässäkin. Näin ainakin itse koen tehneeni.

Vinetto

12

Tervetuloa mukaan!
Tulet varmasti huomaamaan, että täällä on monin eri tavoin raitistuneita ihmisiä, lähtöisin monenlaisista eri tilanteista. Oma taustani on samantyyppinen kuin sinun.

Minä puolestani lähdin siitä, että ihan ensimmäiseksi minun piti lopettaa juominen. Vasta puhtaalla päällä kykenin pääsemään omien kysymysteni pariin ja löytämään niihin vastauksia. Tähän ’miksi’ en ole löytänyt sitä yhtä ja oikeaa vastausta, mutta elelen mainiosti raittiina jo toista vuosituhatta :slight_smile:

Oma tausta tuo totta kai omanlaisensa värin toipumiseen ja avun hakemiseen. Jos et AA:sta ole kiinnostunut, millä tavoin olet saanut raittiudesta kiinni? Uskoisin, että mainitsemasi SOS yleistyy kyllä, jos sille löytyy kysyntää. Toistaiseksihan tämä toipuminenkin noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakeja :slight_smile: ja AA:n tulokset tuntuvat yhä relevanteilta tänäkin päivänä. Aika monelle vielä juovalle ihmiselle AA:n niin kutsuttu uskonnollisuus (hengellisyys on oikeampi termi) tuntuu olevan vain keppihevonen sille, että voi jatkaa juomista…

Jos tunnetuista hoitomuodoista löytyy vain vikoja, ei yleensä ole vielä riittävän epätoivoinen. Sitten kun on, mikä hyvänsä kelpaa avuksi - olkoon sen nimi A-klinikka, Myllyhoito, AA tai vaikka pitsinnyplääminen :slight_smile: Tai kaikki yhdessä!

Alkoholismi on sairautena kovasti ristiriitoja herättävä, eikä terveydenhoidolla tunnu olevan viisastenkiveä annettavana vaikka se sairaudeksi luokitellaankin. Holistinen tapa hoitaa ihmistä ei ole länsimaisen lääketieteen mukainen tapa, mielummin löydään resepti kouraan. Jotain hyvääkin sentään on tapahtunut - vertaistuki, jonka on todettu alkoholisimin hoidossa toimivan hyvin, on otettu käyttöön useiden muidenkin sairauksien hoidossa.

Henkilökohtaisella tasolla diagnoosi auttoi minua paljonkin. Pystyin suhtautumaan siihen asiana, jota ei ole pelkkä kaoottisten tunteiden möykky, vaan sairaus jolle voin tehdä jotain: hoitaa parhaan kykyni mukaan. Jos aikaisemmin ajattelinkin ‘voi kumpa olisin hullu, enkä alkoholisti’ pystyn nyt näkemään sen alkoholin liottamien aivojeni haaveena saada vielä juoda. Kun se kääntyi muotoon ‘voi kumpa en olisi hullu, vaan alkoholisti’ näin siinä mahdollisuuden saada vielä elämäni takaisin, jos vain maltan hoitaa sairauttani.

13

Kopiota alusta :exclamation: …Olen käynyt päihdepalvelusäätiön keskusteluryhmässä, niellyt (!) antabusta, ihan mitä vaan ja nytkin nauttineena… Haluaisin eroon tästä helvetistä-mutta kuka sen selvittäisi minulle niin että ymmärrän oikeasti !!!

Huomenta päivää Aaaapuvalle :slight_smile:
Kukaan meistä ei kykene Sinulle alkoholismia tässä ja nyt sinulle selväksi tekemään. Ei se tauti ole niin hallittavissa !
Voin omaa kokemaani kertomalla ehkä oloasi helpottaa ja kasvattamaan motivaatiota raittiiseen elämään.
Mutta Sinulla pitää olla korvat auki ja halu muutokseen hankalinakin aikoina :slight_smile:
Sinullakin vuosien saatossa on juomisesta tullut myös tapa josta on ajan kanssa opeteltava pois.

Tarvit avun lisäksi raitista aikaa ongelman kanssa elämiseen !

Terveisin Kanthoona

14

Kyllähän se taitaa niin olla, että pitkään juoneen oma käsitys itsestä tavallaan häiriintyy. Syntyy mielikuva kaksoiselämästä: aivan kuin kukaan ei näkisi, kuulisi tai esimerkiksi haistaisi juomista vaikkapa töissä. Kun aikoinaan tulin oman juomiseni kanssa ikään kuin kaapista ulos, työkaverini ja monet muutkin hieman “etäisemmät” (siis kodin ulkopuoliset ihmiset) sanoivat, että VIHDOIN: tajusin, että kaikki on ollut muiden tiedossa jo pitkään. Ei juomista ja sen seurauksia voi loputtomiin piilotella, koska päihdeongelmaiselle yksin juominen sinällään on mahdotonta hallita, saati kaikkia sen seurauksia ja sen “näkyvyyttä”. Alkoholisti ajautuu valheellisuudessaan yhä syvemmälle omaan suohonsa - ja sekin tulee ympäristölle selväksi, tavalla taikka toisella.

Asiaintilan valaistuminen on oikeastaan välttämätöntä sille, että käänne voi tapahtua. Todellisuuden on jollain tavalla konkretisoiduttava niin, että TUNTUU pidempäänkin kuin mitä krapula ja morkkis kestävät. Ne ovat ohimeneviä vaivoja. “Kääntyminen” tarkoittaa ainakin omalla kohdallani valveutumista “omavastuuosuuteni” merkitykseen sen suhteen, miten haluan omaa elämääni elää. Kun kalja (tai vaikka se Vana Tallinn) on niin kallis ja rakas, siitä on kaikkein vaikeinta luopua. Silloinkin, kun haluaisi jo elää raittiina. Juuri näin on minulle käynyt.

Apuva pyytävän kuvaus tilanteestaan ei minusta jätä mitään arvailujen varaan. Tilannehan on aika paha ja pitkäksi venynyt. Toisaalta käänteelle ei taida useinkaan olla sijaa ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat “tarpeeksi” pitkällä. Useimmat oppivat kerrasta, että viinasta tulee paha olo ja paska housuun, normaaleja ei kiinnosta edes kokeilla: me alkoholistit/päihdeongelmaiset/riippuvaiset emme hiihtele aivan samoilla laduilla - vaikka muilla tavoin olemmekin paljon tavallisempia ihmisiä kuin kuvittelisimmekaan (kaikkea alkoholismin piikkiin laitettavaa inhimillistä haavoittuvuutta ei sittenkään voi selittää “sairaudella” vaan ehkä kuitenkin sillä, että ihmisenä eläminen ei ole helppoa kenellekään, joi taikka ei).

Joskus ammoisina aikoina eräs muinainen Rampe (tai joku sen niminen) totesi elämästään, että kaikki sujuu oikein hyvin kunhan hän ei vain juo salmiakkikossua. AA:laiset pitävät tärkeänä Tyyneysrukouksen ajatusta, joka kuuluu näin: “Jumala, anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeus muuttaa ne jotka voin, ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.” Se, että Rampe tajuaa pysytellä erossa hallitsemattomista perkeleistään kyetäkseen hallitsemaan elämässään paljon oleellisempia ja syvämerkityksellisempiä asioita kielii minusta Tyyneysrukouksen kokonaisvaltaisesta sisäistämisestä. Sen tajuaminen ei siis ole vain jollain älyllisellä tasolla tapahtuvaa pyörittelyä vaan sitä, että oivallus siirtyy lihalliselle, toiminnalliselle tasolle. Ainakin aluksi juomattomuus on hyvinkin aktiivista ja määrätietoista toimintaa erilaisissa tilanteissa ja vaikeissakin paikoissa. Vähitellen se muuttuu automaatioksi, mutta kuten edellä on jo todettu, malttamattomuus on huono seuralainen vaiheessa, jossa vasta räpiköiden opitaan pois vanhoja tapoja ja selviytymisstrategioita.

Itselleni tärkeä havainto tällä viikolla oli se, että kun eräässä tilanteessa jouduin emotionaalisesti varsin ristiriitaiseen ja kuohuttavaan tilanteeseen, suussani alkoi maistua KALJA! Mielitekona se kävi päälle niin omituisessa ja täysin järjettömässä tilanteessa, etten voinut uskoa tuon mieliteon saaneen kipinäänsä mistään “järkevästi” selitettävästä syystä (tarjolla ei siis ollut alkoholia enkä ollut juovassa seurassa tms.). Tajusin, että tunteideni lyödessä ikään kuin yli hain alitajuisesti ensimmäisen minulle luontevan keinon purkaa tuota tunnevyyhtiä. Mitä ristiriitaisempi tilanne, sitä suurempi tarve selvittää ja jäsentää ne erilaiset ajatukset ja tunteet, jotka päällä ovat. Tajusin, että houkutukset liittyvät omalla kohdallani juuri tuollaisiin ristiriitatilanteisiin: kyse on siis ylipäätään niistä keinoista, joilla käsittelen tunteitani! Toivottavasti oivallan saman seuraavalla kerralla ja löydän taas rakentavamman tavan rauhoittumiselle, tunteiden käsittelemiselle ja vapautumiselle. Juominen ei johda mihinkään ja sitä paitsi alkoholi maistuu paskalle ja siitä tulee joka tapauksessa hirveä olo. Kun minun tekee mieli tuopille, minun ei tee mieli yhtä tuoppia vaan kovaa känniä. Se johtuu siitä, että olen alkoholisti tai miten kukakin haluaa omaa ongelmaansa nimittää (omalleni en ole parempaa keksinyt).

Tänään neljä viikkoa raittiina. Parempi alku, parempi kuin ei mitään :smiley: Rentouttavaa päivänjatkoa ja raitista mieltä kaikille!

15

Kiitos kommenteistanne. Mukavaa että ajatuksiani on luettu ja että minulla on täällä ymmärtäjiä. Eilinen meni tosiaan sitä kanisteria halaillessa eli en saanut mitään järkevää aikaan. Tissuttelu jatkuu aina niin kauan kuin juomatonta viinaa kotona on. Tänä aamuna oli hyvä herätä kun tiesin että tänään ei tarvitse juoda kun ei ole mitä juoda. Oikeasti en ymmärrä mikä pakkomielle tähän ajaa. Toinen puoli minussa puhuu järkeä itselleni, toinen puoli on kuin riivattu ja pinaa juomaan.
En ole innostunut tuohon AA:han sen vuoksi että niin monet täällä Plinkissäkin viittaavat uskontoon niissä piireissä. En ole ateisti enkä mitenkään uskonnon vastainen, mutta jotenkin minusta se ei vaan tunnu hyvälle.
Ajattelen myös itse, että kaikkein tärkeintä nyt olisi saada juominen loppumaan, syitä minulla on sitten aikaa etsiä vaikka loppuelämä. Oletteko kokeneet hyväksi pitää juomapäiväkirjaa? Monet täällä muistavat tarkalleen milloin on juoamattomuuden vuosipäivä, kuukausipäivä, viikkopäivä jne. Se on tietysti hyvä tavoite ja auttaa taistelussa, mutta tuleeko siitä helposti päämäärä jonka saavuttamisen jälkeen voi antaa itselleen taas luvan juoda?
Te jotka olette olleet pitkään raittiuden polulla; pääseekö viinan himosti aidosti ja oikeasti koskaan irti? Kun näette Alkon kyltin tai vaikkapa viinimainoksen, ajatteletteko koskaan haikeana - kumpa minäkin voisin nauttia lasillisen sivistyneesti. Vai pääseekö ajatuksesta voitolle niin että sellaista ei edes ajattele.

16

Tässä taas Yksi esimerkki siitä, miten helvetin suurta vahinkoa AA-vastaiset ihmiset saavatkaan aikaan muutamien kertojen AA-käyntiensä “kokemuksella” kun suureen ääneen tällaisellakin suositulla ja mahdollisella sanoma-kanavalla toitottavat AA:sta täyttä paskapuhetta ja leimaavat sen sellaiseksi mitä se EI OLE.

Ihmiset, ihmiset…tietäisittepä miten pitkä kantomatka saattaakaan olla sanoillanne/kirjoituksillanne - täällä on varmasti ihmisiä joille AA olisi ihan varmasti juuri se oikea paikka saada apua alkoholismiinsa ja monet heistä varmaan pomppoilevat mennäkö vai eikö mennä - rajalla ja sitten eivät välttämättä koskaan pääse AA:n ovesta sisälle luettuaan täällä negatiivisia kirjoituksia yhteisöstä joka on pelastanut miljoonien hengen vuodesta 1935 lähtien.

“Isä, anna heille Anteeksi - he eivät todellakaan tiedä mitä he tekevät…”

Ennakkoluulot TAPPAVAT ihmisiä.

Sanokaa nyt joku sitten vielä vastakommentiksi tähän että meikäläinen muun muassa on AA-hihhuli joka yrittää tuputtaa omaa uskontoaan muille.

Vihaksi pistää kun täällä on hätää kärsiviä ihmisiä jotka etsivät apua ja sitten täällä harrastetaan monessa viestiketjussa vertaistuen vähättelyä ja mustamaalausta.

Kas kun sattuu olemaan niin ainakin mun kohdalla että kun mielikuvitus joka luo ajatus- ja tunnemuotoja jotka johtavat hyvin hyvin helposti ajallaan juomaan on sellainen mitä vastaan en omaa alkoholistina Tahtoa enkä Yksin pystyisi raitistumaan mitenkään - ja se mitä jotkut hulluuspäissään nimittävät Tahdoksi on vain pelkoon ja vastustukseen perustuvaa sen samaisen juoppoegon taistelua tavallaan itseään vastaan. Ei ihme, että olipa kyseessä päihde kuin päihde - esimerkiksi tupakka - niin nämä “tahdonvoimaansa” käyttävät ovat niitä jotka eivät yksinkertaisesti koskaan voi vapautua päihteestään - kuivillahan voi olla vaikka 10 vuotta, tiedän tapauksen joka oli jääräpäisesti 20 vuotta kuivilla lapsensa takia kunnes menetti lähes täysin mielenterveytensä väsymyksen ja taistelun takia ja oli jo kävelemässä Alkoon mutta halusi kokeilla kuitenkin sitä perkelen AA:ta mitä vastaan oli ollut vuosikymmenet ennakkoluuloinen ja väärän tiedon ja omien harhakäsitteidensä uhri; mutta ymmärsi sitten nöyrtyä menemään AA:n ja on ollut siitä lähtien, ihme ja kumma, raittiina jo yli vuosikymmenen verran ja ilmeisen helpottunut ja vapautunut on nykyään siitä kun ei tarvitse taistella sitä vastaan. Ja ymmärtääkseni hänellä on ihan oma käsitys Korkeammasta VoImasta sen sijaan että se olisi minkää AA-USKONNON tuputtama sillä AA on täysin vapaa mistään dogmeista ja Jumalakäsitteistä ja täynnä esimerkiksi Jumalankieltäjiä.

Tänään on pakko päästä ryhmään kun rupesi raivostuttamaan taas nämä tekstit tällä foorumilla - vaika lensu on paha niin ryhmään on päästävä - taidan laittaa kaasunaamarin päähän etten tartuta tätä tautia; enkä nyt puhu tästä orastavasta vee-itutus -taudista.

17

Tässä on edelleen korostettava että sinun on haluttava itse lopettaa juominen.
Itselläni alussa auttoi ajatus : Mitä sen yhden jälkeen? Ok, ensimmäisestä tulee rentoutunut olo, mutta kun yksi ei riitä, mitä järkeä on juoda edes sitä yhtä?
Asiaa auttaa todella paljon kun katsot pari lasillista eteenpäin, mikä se olo on sitten?
Alkoholisti ei voi nauttia yhtä ja jos todella haluaa lopettaa ja tuntuu että on osuutensa juonut, fyysinen himo kaikkoaa parissa kuukaudessa, tai ainakin minulla kaikkosi.
Eikä kannata todellakaan lopettaa ajatuksella että et enää ikinä saa juoda vaan ajatuksella että tänään ei tarvitse juoda :smiley:
Itse piti pari kertaa retkahtaa ennen kuin olin valmis myöntämään että en ole kohtuukäyttäjä, enkä edes halua enää etanolia sisuksiini :confused:
Paljon voimia sinulle, varsinkin tahdon voimaa.
Selvä elämä on ollut elämisen arvoista reilun kuuden vuoden jokapäiväisen juomisen jälkeen :smiley:
Muistan kyllä vuosipäivän, mutta sillä ei ole suurtakaan merkitystä, enää. Alussa oli ihan extaasissa kun oli ollut viikon, kaksi, kolme juomatta, oli se niin suuri saavutus :open_mouth: mutta lopulta ei enää niitä päiviä jaksa niin tarkkaan laskea.

18

Lopetin päivien laskemisen noin 130:een. Tupakanpolton lopettamisessa oli sama juttu. Minulla viinanhimo vähenee vähenemistään ja oli jo puolen vuoden raittiuden jälkeen lähes mitätön. Viime kuukausien aikana on selvästi havaittava viinan mieliteko sattunut yhden kerran. Olen käynyt Alkossa ostamassa Iltalehden muutamia kertoja kun se on ollut nopein tapa saada lehti. Viinamainokset ei haittaa. Viina liuottaa aivoja ja aiheuttaa verbaalisten, sosiaalisten ja motooristen taitojen heikkenemistä, kömpelyyttä. En tarvitse sellaista enää, en sivistyneesti enkä sivistymättömästi. Jos minun asunnolle ilmaantuu viinaa niin kaadan sen viemäriin suoraan. En kuitenkaan ole maailmanparantaja joka paheksuisi muiden alkoholinkäyttöä, jokainen saa valita itse.

Vähän harmi kun ihmiset ajattelee AA:sta kielteisesti. AA on kuitenkin hyvä apu jos omat voimat ei riitä. Toivoisin että ihmiset ajattelisi enemmän itsekkäästi ja kävisivät AA:ssa katsomassa olisiko sillä jotakin annettavaa heille, ja jos olisi niin ottaisivat sen. Niin minä olen tehnyt.

19

Minä lukeudun niihin ihmisiin, joka jätin AA:n pois laskuista omalla kohdallani vain muutaman käyntikerran jälkeen. En kokenut sitä oikealla tai väärällä uskonnolliseksi tai uskonnottomaksi. En ole AA:n suhteen puolesta enkä varsinkaan vastaan: se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu - siis vähintäänkin - ja kyllä sen sisällään sitten tietää, tuntuuko omalta vai ei. Joka tapauksessa on niin, että apua kannattaa hakea ja kun sitä on valmis ottamaan vastaan, siitä on myös aidosti hyötyä.

Itselläni, Apuva, homma on edennyt niin, että olin yli kolme vuotta raittiina. Pahimman muistan olleen takana muutaman raittiin kuukauden kuluttua, siis mitä juomishimoihin ja mielitekoihin tulee. Mutta kyse ei tietenkään ole vain juomattomuudesta vaan uudenlaisen elämäntavan (tai -tapojen) ja samoin oman identiteetin löytämisestä paljon laajemminkin. Raittius on itselleni monialaisempi juttu: se on suuri osa koko hyvinvointiani, tasapainoa, mielenrauhaa, elämänlaatua jne. Kolmen vuoden raittiuden aikana ajoin itseni liian paljolla piippuun noin muuten ja oman hyvinvointini hoitaminen taisi siinä touhussa kärsiä. Opin tuosta ainakin sen, ettei tasapaino ole mikään automaatio tai itsestään selvyys. Liian koville kierroksille en voi lähteä: en saa hukata itseäni.

Tällä hetkellä rämmin vasta retkahduskierteestäni eroon. Olen aivan alussa, keskeneräinen, ja oikeastaan se on aika helpottavakin havainto: minä SAAN olla rikkinäinen, erehtyä ja kaikilla tavoin vajavainen. Minun ei raittiinakaan tarvitse ylittää koko vuorta yhdellä askeleella vaan voin edetä pienemmin harppauksin, kulkea hitaammin. Se, että juuri tänään ei tarvitse juoda, on aivan riittävän kauaskantoinen ja samalla realistinen päämäärä. Hyvin se on tänäänkin pysynyt mielessä, miksi minun ei tarvitse juoda ja miksi on todellakin hyvä olo. Huominen voi tuoda tullessaan mitä hyvänsä kiusauksia, mutta niiden ennalta murehtiminen on tämän hetken kannalta turhaa ja pilaa muuten niin mukavan tunnelman.

Lyhyin syöksyin, kuten sotilaita opetetaan :smiley:

20

Tricsteriln jutusta kopioin :Tässä taas Yksi esimerkki siitä, miten helvetin suurta vahinkoa AA-vastaiset ihmiset saavatkaan aikaan muutamien kertojen AA-käyntiensä “kokemuksella” kun suureen ääneen tällaisellakin suositulla ja mahdollisella sanoma-kanavalla toitottavat AA:sta täyttä paskapuhetta ja leimaavat sen sellaiseksi mitä se EI OLE.

Aika moni kertoo sen miten he ovat AA:n kokeneet ! Ei siitä kannata hikee tiputtaa.
Ihmiset kertoo kokemansa :unamused: minä olen kokenut AA:n taasen omalla tavallani.
Olen suositellut ja vienyt ryhmiin halukkaita Aina hyrähti auto käyntiin kysyttäessä.
Puhun menneestä ajasta, Nyt en enää jaksa ! Multa loppu into kun ei hoito toiminut.
Hain syytä itsestäni ja jättäydyin pois ajatuksella et jospa Se siitä sitten.
Moni n.20v raittiina ollut tekee saman antaen tilaa uusille tuulille.
Nyt myllyhoito ja miksei muukinhoito laitoksien tavat käsistä kiinipitämisineen yhteenääneen luetun tyyneysrukouksen aikana on vakiintunut melekeen käytännöksi vaikka suurinosa ryhmäläisistä sanookin olevansa ateisteja… Ihan vaan varmuuden vuoks rukoillaan et jos siel yläkerrassa sittenkin olis se Jumala…

Rohkeesti Kokemuksia kehiin Toivottaa Kanttoona :sunglasses: