Tärkeät biisit

Mitkä ovat olleet tai ovat edelleenkin teille niitä tärkeitä musiikkikappaleita raitistumisen polulla? Itselleni musiikki, erityisesti soittaminen mutta myös ainakin yhtä paljon sen kuuntelu on aina ollut yksi parhaista keinoista käsitellä omia tunnetilojani, ja olen varsinkin viime päivinä oivaltanut taas sen merkityksen oman hyvinvointini kannalta. Siispä, share the music! Biiseistä saa kertoa jotain tai olla kertomatta, ja tyylilaji on luonnollisesti vapaa.

Mä aloitan: http://www.youtube.com/watch?v=_OD72Dm258A

Kuulin kyseisen kipaleen ensimmäistä kertaa joskus viime vuonna ollessani, yllättäen, krapulassa ja aika herkässä tilassa. Biisin melodiakulku ja tunnelma herätti sisältäni jotain pitkään uinunutta, piilotettua surua, ja vollotin menemään kuin vesiputous. Samalla tajusin, että tuo ahdistus johtui kuitenkin todennäköisimmin kankkusesta, ja aloin pohtia tätä lopettamista varmaankin ensimmäistä kertaa tosissani.

Erityisesti keväällä 2007 vollotin vuolaasti PMMP:n “Tässä elämä on” -biisiä kuunnellen. Se tuntui osuvan niin kovin suoraan juuri päättyneen rankan juomisjakson jälkeisiin oloihin. “Ensin mä vapisin aaltojen alla, opin olemaan antautumalla, pohjallakaan ei yksinään olla; alakulo on seurana haikeuden”.

Ja kyllähän biisi saa palan kurkkuun vielä nykyisinkin. “Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton, joki joutava laineillaan mua lastuna vie mukanaan…”. Aivan ihana! :slight_smile:

Toinen samalta taholta tuleva tärkeä biisi on tietysti “Viimeinen valitusvirsi”, joka lienee kaikille niin tuttu ettei sitä tarvitse edes kuvailla. Jos biisi olisi ilmestynyt kaksi tai kolme vuotta aikaisemmin, se olisi iskenyt suoraan hermoon. Mutta muutenkin yksi kaikkien aikojen biiseistä. “Kun on se kauhea lasinen lapsuus ja annettu huonot eväät…”

Oman bändin biisejä en niin kovin liitä varsinaisesti toipumisprosessiin, luultavasti siksi etten koskaan saanut aiheesta aikaiseksi tarpeeksi omakohtaista biisiä, joka olisi kelvannut itsellenikin. Sain yhden, mutta bändikavereiden vastalauseista huolimatta hyllytin sen mappi öö:hön koska en koskaan kehdannut esittää sitä julkisesti. :blush:
Kuitenkin musiikin arvo elämänsisältönä on mittaamaton.

Mutta, asiasta viidenteen, onkohan momiakin muita jotka on joskus kokeneet Vilkkumaan “Ingalssin Lauran” kertovan omasta itsestään? :laughing:

Kyllä, minä ainakin olen!

Pari mulle tärkeää biisiä raitistuessa ovat olleet Kaija Koon Vapaa ja sitten vähän myöhemmin kuulemani Jani Wickholmin Mihin vaan.

PMMP:stä en niin hirveesti muuten diggaile, mutta toi Tässä elämä on on kyllä ihan loistokappale! Fiilistelin sitä nelisen vuotta sitten tosi paljon biisin sanoja silloin sen kummemmin kelailematta. http://www.youtube.com/watch?v=EqJXywu3L7k oli viime syksynä tehorotaatiossa parin päivän ajan, menin hyvästelemään sisareni joka lähti ulkomaille duuniin ihan järkyttävässä kunnossa, olin ottanut edellisenä iltana ties mitä, kännissä kun olin, ja olin varmaan humalassa vielä silloinkin. Systerille nousi tippa linssiin muttei sanonut mitään, ja päästyäni himaan laitoin tän biisin ja koko Young mountain -levyn soimaan ja tajusin etten voi jatkaa enää samaa rataa - viime kesänä ja syksynä käytin satunnaisesti alkoholin ohella muutakin kuin kannabista, vaikka tiesin että siitä seuraa vain tuskaa ja aivokemia menee entistä enemmän vituralleen. Eipä ole sen jälkeen kemikaaleihin tullut koskettua, enkä usko enää ikinä niin tekevänikään, puistattaa koko ajatuskin :imp:

Äitini lauloi minulle tätä kappaletta ollessani viiden, kuuden vanha “Maan korvessa” ja sen vuoksi tämä kappale on minulle äärimmäisen tärkeä. Vaikka kuinka tiedostan sen, etten monessa suhteessa saanut lapsuudessa viettää turvallista lapsuutta, silti nyt mietittynä, olen paljosta kiitollinen. Olosuhteet olivat, mitä olivat, mutta molemmat vanhempani tekivät varmasti parhaansa meidän lasten eteen. Lisäksi tuo kappale tuli minulle uudestaan tärkeäksi raitistuttuani, jolloin Samuli Edellmannin virsikappaleet olivat minulle juuri oikealla tavalla hengellisiä, olematta mitään “Siion kamaa”.

Toinen tärkeä kappale on PMMP:n “Oo siellä jossain mun”, koska kyseinen kappale soi radiossa samaisena päivänä kun isäni kuoli, iskien sanoituksella suoraan sisimpääni.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie… Se on ollut minullekin aina todella tärkeä laulu. Ja samoin myös nuo Ketostixin mainitsemat Pmmp:n monetkin biisit ovat todella ajatuksia herättäviä…ehkäpä tuo Tässä elämä on yhtenä tärkeimmistä…

Tärkeitä kappaleita on aika läjä kertynyt elämän varrella. Jokusia tännekkin linkittänyt, joten nyt taidan laittaa jotakin mitä ennen en ole plinkkiin tuonut. Satriani ja hänen 12. albuminsa muistaakseni vuodelta 2008. Jotenkin sitä joidenkin kohdalla ajattelee, että ei ole enää mitään annettavaa, ei voi yltää enää ohi ja yli entisten, mutta kyllä tämä virtuoosi vaan yllätti tuolloinkin ja niin kaunista ja…niin, ei sanaton sanoja kaipaa, olkaa hyvät:

youtube.com/watch?v=QIeCCqWS … re=related

.

Juicea tuli kännätessä kuunneltua yöt läpeensä…ja hänen kuolemansa jälkeen itkettyä ja kuunneltua… Ja kyllä tuo menee selvinpäinkin! :smiley:

.

Ikuinen rakkaus

Näimme tähdenlennon
ja rakastuimme.
kohti haavemaata
myötävirtaan uimme.
Näimme tähdenlennon
ja maljan joimme.
Uhkarohkeasti elämää peukaloimme.

Me talon rakensimme ullakolle rakkautemme kätkien.
Mä olin jossakin ja sinä liikuit kanssa muitten jätkien.

Näimme tähdenlennon
meidän katollamme.
Siinä romutimme
yhteisen unelmamme.
Näimme tähdenlennon
ja kiusaannuimme.
Epätoivoisesti
toisiimme takerruimme.

Me sulkeuduimme maailmalta. Sälekaidin kasvoi ikkunaan.
Ja silti monet meitä ikuisesti piti silmätikkunaan.

Mutta rakkaus se on ikuinen.
Mihin ikuisuus päättyy, mä tiedä en.
Rakkaus se on ikuinen.
Mihin ikuisuus päättyy, mä tiedä en.
Rakkaus se on ikuinen…

Näimme tähdenlennon
ja pelästyimme.
Me vapisimme
ja verta ryimme.
Näimme sateenkaaren yllä pilven jonkin.
ei oo aarretta siellä vaikka kirstu onkin

Rakkaus se on ikuinen
Mihin ikuisuus päättyy, mä tiedä en
Rakkaus se on ikuinen
Mihin ikuisuus päättyy mä tiedä en.
Rakkaus se on ikuinen
Mihin ikuisuus päättyy mä tiedä en.
Rakkaus se on ikuinen
Ja ikuisuus päättyy, mä tiedän sen.

youtube.com/watch?v=vCds1Mwj_Oc

Itse asiassa en olisi tuollaista biisiä muistanut (Juicen suppeasta tuotannosta…), mutta ystävämme kuukkeli auttoi jälleen… :slight_smile:

Ja nyt kun kuuntelin, ni muistinkin heti.

Jostain syystä päässäni on soinut Jukka Pojan “Älä tyri nyt”. Ehkäpä siksi, että samoin kuin juomattomuuteni, se on tämän kevään juttuja. Eikö se tuo Jukka Poikakin jättänyt päihteet vähemmälle omien sanojensa mukaan? Minulle kyllä ei sinänsä kuulu, jätti tai ei.

Meinasin postata tämän “iloa tuovat asiat” topiciin, mutta kun tämä musiikkiaiheinen ketju on erikseen niin tähän. Vaikka kyse ei olekaan yksittäisestä biisistä vaan koko showsta.

Tavastia eilen ja toissiltana!

Ja sorry, tiedän että Plinkki ei ole Facebook, mutta kun ihan pakko hehkuttaa! :blush:
Bändi jonka tuotanto on ollut soundtrackina sekä päihdeongelmani loppuhuipennukselle, että siitä toipumislle. <3

Voimaantuminen is the word!

[i]Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta, ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata, jos mokaatte kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä, siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä
Tehkää ite kaikki ihan alusta niin se on ajankuva päivänkuva hetkenkuva omakuva

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta, ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään: no ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
Värikkäit palikoita rakentaa oma torni kun juomakulttuuriperhe kasvattaa
[/i]

youtube.com/watch?v=2_kW-pwoAvw

Tuo maan korvessa on kyllä kaunis, mutta itellä on soinu viime aikoina paljon Topi Sorsakosken biisi Viimeiseen korttiin: youtu.be/PstZqQhuXzI

Itselleni on koko aikuisikäni ajan tuonut instrumentaalimusa ne suurimmat sävärit genressä kuin genressä, joten laitanpa tähän yhden downtempo/trip-hop -klassikon, jota kuuntelin todella paljon 10-11 vuotta sitten kun olin todella sekaisin (päihteistä, mutta enimmäkseen ajatuksistani). Tässä on puolestavälistä lähtien Roots Manuvan räppiä, ja vaikken räpistä juuri perustakaan, niin the man has a point, juurikin tähän biisiin liittyen. Kuuntelin tätä uudestaan pari vuotta sitten repeatilla kun faijani, alkoholisti hänkin, kuoli. Mulle tää on sellainen kappale jonka kautta pääsen yhä uudestaan käsiksi niihin fiiliksiin, joita koin parikymppisenä… ja sitä kautta ymmärrän itseäni edelleen paremmin, ainakin toivon näin. Suosittelen kuuntelemaan loppuun asti vaikka tää pitkä kappale onkin.
http://www.youtube.com/watch?v=rMKlE6A99Ug

nyt tässä toipumista tavoitellesani
on tullut autossa kuunneltua “marko haavistoa ja poutahaukkoja”
ja erityisesi biisiä “tunnelin suulla”