Tarinani

Akateeminen urani katkesi kolme vuotta avioeroni jälkeen. Erosta lähtien oli juomiseni alkoholistista. Ura oli poltettu silta takanapäin. Onneksi päädyin eläkkeelle työttömyyden sijaan. Toisaalta tyhjänpanttina olo turhautti. Nöyryys ja muu elämänviisaus AA:sta auttoi. Juominen jatkui pätkittäin kunnes lopetin kapakassa käynnin kokonaan – ei edes aamukahville kapakkaan. Sain uusia ystäviä. Nyt olen ollut 3,5 kk selvinpäin, mutta elän vain päivän kerrallaan. Muisti ja maksa ovat vakavasti vaarassa, jos vielä juon.

— yks ex ope —

Tiivistä tavaraa :slight_smile: Mitä olet ajatellut tehdä? Miltä elämä maistuu nyt? 3,5 kk on aika hyvä alku jo!

Iltaa “kte44”.
Vaikka työurasi onkin katkennut, olet silti juuri tänään aloittanut ehkä vielä tärkeämmän uuden urasi. Nimittäin ex- opettajasta uudeksi plinkin Lopettajaksi isolla “ällällä”. :smiley:
Kiva että tulit mukaan, tervetuloa. Kirjoituksessasi on asioita jotka minullekin ovat ajankohtaisia joten olisi tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Kirjoittelehan kun huvittaa ja tsemppiä!

Tein vahingossa kaksi viestiketjua. Olen siinä toisessa ilmoittanut, että tämä jää. Painoin vahingossa kai kaksi kertaa samaa näppäintä.

Kysyttiin miten pärjään eläkeläisen tyhjyyden kanssa. Lähden , joka arkiaamuna jonnekin: torille, aa-kerhoon, uimaan. AA-kerhon otan vain vertaistukena. Jotkut ottaa sen kuin jonkin uskonnon. Nöyryys myös auttaa. Ei jokainen tee isoja asioita. Seuraan uutisia liikaakin, lueskel ja katson töllöä.

Tänään menin takaisin nukkumaan ja heräsi vasta iltapäivällä. Oli henkisesti heikko olo. Kalja kävi mielessä.

Kiitos edelliselle viestiketjun kirjoittelijalle ystävällisyydessä.

Olen 55 eläkkeelle jäin 40v.

Kysykään vaan lisää :wink: .

Sorruin juomaan - 18 ravintola annosta illassa. Ei krapulaa, mutta harmittaa.

Mitä oot ajatellut tehdä?

Hmmmm. Shit happens. Tuttua mullekin, sillä erolla että mulla ei aikanani ollut tällaista plinkkiä käytössäni myös vähemmän hauskojen uutisten “raportoimiseen”. Pinnat Sinulle rohkeudestasi ja rehellisyydestäsi. Täysin Sinun harkintasi varassa, haluatko taas pompata mukaan ja ennenkaikkea milloin.
Saat homman kyllä hanskaan, olisi vain hyvä jos sulla olisi joku taho jonka kanssa voisit ihan nokikkain tai puhelimitse jutella asioista. Nuku asia yön yli- niin kuin meilläpäin on tapana sanoa ja anna elonmerkki itsestäsi! :confused:

Yhdyn tuohon, että rehellisyydestä täydet pojot. Kyllähän me kaikki se enemmän tai vähemmän tiedetään, mitä veivaamista se on pitkät ajat. Rehellisyys on lopulta se tehokkain täsmälääke, näin uskon. Asiat sellaisina kuin ne ovat.

Join six-pakin lisää.

Nyt yritän tosissani.

Alku on hankalaa. Kun on 1kk takana helpottaa :slight_smile:

:frowning: ! Onks sulla mahdollisuutta ottaa selvää paikkakuntasi päihdeneuvontapisteistä ja/tai itseapuryhmistä? Suosittelisin ainakin tutustumista niiden tarjontaan. Jos minua ei aikanani olisi ohjattu ensin Diakonian sosiaalityöntekijän puheille ja sitä kautta sitten Caritaksen päihdeneuvontaan, en sataprosenttisella varmuudella olisi nyt kirjoittamassa tätä. Vaan joko puolikroppaa halvaantuneena rullatuolissa tai todennäköisimmin maan alla. Ota asia vakavasti. Ja aloita se kuukausi niin nopeasti kuin pystyt- miksi turhaan odottaa?

Moro! Ei ole helppoa ei.Minäkin olen sahannut ihan koko-ajan.Viimme vuonna yksi 3kk-täysiraitis jakso muutoin joka viikko juontia ainakin se kasi päivää viikossa.Nyt Joulukuun lopusta 2kuukautta raittina ja 3päivän retkahdus.Takuulla plinkin avulla selvisin takaisin se on selvä.Täällä on aivan mahtavia “ammattilaisia” tukena ja tsemppaamassa,auttamassa tämän hengenvaarallisen sairauden kanssa.Mielestäni retkahdus on luonnollista alussa ja kuka tietää lopussakin,mutta ei suotavaa ja aika kova paikka minulle ainakin oli henkisesti.Se rehellisyys on tosiaankin se tosi tärkee asia ja minä sain paljon voimia,kun yksi aivan mahtava plinkkiläinen neuvoi elämään vaan juuri TÄTÄ HETKEÄ! Se on auttanut hirveesti.Voimia sinullekkin ja keksi jotain,syä vaikka suklaata ja drinkkejäkin on ihan mahtavia vaikka tuo pepsi-maxi ja puolet viccyy tai omenamehu ja viccy tai mitä vaan muuta alkon tilalle.t.akkari

Helppoa elämää ei ole eikä tule, ei kenellekään. Minusta sekin on asia, jolle on oltava auki, hyväksyttävä yksinkertaisesti elämän vaikeus. Siihen kuuluu vastamäkiä ja neuvottomuutta, epätoivoakin. Mutta miten voisi löytää itsensä, ellei olisi eksyksissä, ellei kokisi sitä aivan totaalisesti? Ja eikö etsimistäkin helpota jo paljon se, että ainakin tietää, mitä on etsimässä? En tiedä, millä tavoin Akkarinkin viime vuosi suhteutuu sitä edeltäviin, mutta kun katson tuota “tulosta”, että jo vuoden sisällä on ollut 3 ja 2 kk:n raittiit pätkät - ja nyt vain kertyy lisää hetki hetkeltä - niin tulee mieleen, että siinähän on jo melkein puolet kuluneesta vuodesta vietetty aivan muissa merkeissä kuin tissutellen. Prosessi on jo käynnissä, etsiminen on jo aktiivista ja teot osoittavat, että lopulta se pää ja sydän jo tietävät, mitä ovatkin vailla. Toki sitä toivoisi kuka tahansa tämän tästä, että elämä olisi helppoa yhtäkkiä ja muuttuisi HETI. Se on varmasti meikäläisille vielä hyvin tyypillistä, että tällaisen välittömän tyydytyksen ja täyttymyksen toiveessa elämme. On siis aika opetella kärsivällisyyttä, suostua hitaaseen elämään ja kasvuun siinä. Opetella odottamaan, että vaikkapa tämä käsillä oleva vaikea, miltei mahdoton hetki vain menee ohi. Ja toisaalta on opeteltava nauttimaan täysillä niistä hetkistä, kun mieli kevenee: siihenkin pitää varautua, että selvä pää alkaa kokea sellaisiakin, usein jopa euforisia tuntemuksia, kun alkoholi ei enää sumenna sitä. Nekin hetket pitää opetella elämään aivan uudella tavalla ilman, että lähtee siinä leijumisen fiiliksessään hakemaan lisäkierroksia tai vastaavasti rauhaa pullosta. Mutta otetaan se antoisana mahdollisuutena, ei suostuta pelolle!

Moikka “Akkari”. Toivottavasi sulle on selvää, että kolmen kuukauden eli neljännesvuoden raittius on jo erittäin kunnioitettava saavutus jos dokaamisesi on ollut jo suurkulutusrajan huonommalla puolella! Hatunnosto. :smiley:
Käytä tuota raitista ajanjaksoa perustana etenemisellesi äläkä mieti liikaa retkahdustasi. Ja pysy täällä “raportoimassa”.

Komppaan Andantea: retkahtaminen ei tee millään tavalla tyhjäksi sitä, mitä on jo saavuttanut, vaikka se pistääkin kyllä ihan romuksi sen oman mielen. Sen vain voi uskoa, että totaalinen alhaisuus on aina vastassa, jos retkahtaa, se ei muutu yhtään miksikään ja hiljattainhan sain minäkin siitä varsin nöyryyttävän muistutuksen. Yksikin ilta päissään riittää pistämään aivan paskaksi sen hyvän, minkä on ehtinyt puolessa vuodessa jo kasata. Se minun on hyväksyttävä ja jos nyt tuokin kokemus auttoi vahvistumaan siinä tiedossa, ettei juominen voi olla mikään vaihtoehto missään tilanteessa, niin silloin voin kääntää sen tapauksen voitokseni. Ja niin päätin tehdäkin.

Itselleni antoi paljon voimia se, kun kävin pian retkahdukseni jälkeen A-klinikalla lääkärissä: hän sanoi, etteihän edes puolessa vuodessa psyyke ehdi tavallaan “syntyä uudestaan”. Että pitää vain olla aivan rauhassa ja ymmärtää, että kaikki kasvaa kovin hitaasti. Retkahtaminen voi tosiaan olla “luonnollista”, vaikkakaan en sitä kenellekään suosittele - se on aivan helvetillistä! - kun ottaa huomioon, että tässä ei nyt olla missään “kesäksi rantakuntoon”-dieetillä, vaan tekemisissä tappavan riippuvuusongelman kanssa.

Ei muuta kuin sitkeyttä ja armoa itselle! Vielä tämä iloksi muuttuu ja parhaat päivämme ovat joka tapauksessa vasta edessä.

Hyvät golleegat! Kiiti taas kerran aivan mahtavista vinkeistänne,tsempeistä ja kaikesta vuorovaikutuksesta! Meidän Alkki lomilla ja nyt lähdetään uimaan.Jatketaan!t.akkari

Ensimmäiset pari viikkoa ovat vaikeimmat pikkuretkahduksessakin. Yritän ajatella terveyttäni ja tsempata. Tänään ainakin tsemppaan ja aamulla menen AA-ryhmään mistä saa lisätukea- :smiley:

Minulla on muuten kaksi tunnusta: alko-ope ja kte44, sillä unohdin salasanan välillä.

Moikkis! Hyvä todeta että olet taas täällä. Ensimmäinen aika oli mullekin pirullisen vaikeaa. Valehtelematta sillä tasolla mentiin, että yhden kerran ranskanleipäkin taisi pelastaa henkeni. Ei ole läppä. Ranskanleivän puuttuminen aiheutti nimittäin sen, etten suodattanut partavettäni lasiin helvetillisten viekkareiden lieventämiseski. En päässyt asunnosta ulos ostamaan “pelastuskulausta”. Muutamaan päiväänkään. Eli hyvä että ryhdyt toimenpiteisiin. Ja ryhdy pls. myös!
Nimimerkkeihisi liittyen tuo “kte44” miellyttä minua paremmin. Tulee mieleen “Kaikella-tarmolla-eteenpäin”; Magnum 44:n voimalla! :laughing:

Tsemppiä.

Sähän nyt ammattilainen olet ollut! :laughing: Nyt alan ymmärtää, miksi SÄ varoittelet hammaslääkäreiden puudutusaineista :slight_smile: