Tarina elämästäni psykoterapiassa

fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia

onko kukaan perehtynyt tarkemmin?
onko kukaan ollut tässä psykoterapiassa?

tuntuu että itse olisin ollut jossain tän tapaisessa jutussa mukana kun olin osastolla, siellä olo tuntui että kaikki oli järjestettyä, että jotkuu potilaat olisi ollut hoitajia jotka koittaa saada minusta tietoja joita en ole kertonut lääkärille tai jotain sen tapaista, jouduin osastolle koitettua itsemurhaa psykoosissa, en tiedä mutta ps1:llä olo oli minulle kuin helvettiä, kaikki epäili siellä mua tai sit vaa kuvittelin kaiken, tuntuu että olisin ollut melkein ainut potilas siellä ja että kaikki olisi ollut järjestettyä, koska minun oli vaikea ilmaista itseäni ja puhua lääkärille omista asioistani.

muutenkin osastolla oleva ilmapiiri minua kohtaan oli ihan perseestä, hoitajat puhuivat selään takana paskaa ja välillä sillein et kuulin viel kaiken

Psyykkeni oli tosi kovilla osastolle jouduttuani ja mietin muutaman kerran tehdä siellä itsarin, koska en jaksanut enää sitä paskaa.

en ole hyvä kirjoittaja mutta pakko koittaa jossain avautua

alotetaampa alusta: olttiin yks viikonloppu viihteellä ja tuli ostettua piriä semmone puol ketsii ja vedettyy kaikki kerral nokkii jouduin samaisena päivänä poliisien kanssa tekemisiin ja sain huumausaine rikoksen.

seuraavana päivänä kaverit ihmetteli miten pääsin niin nopeasti pois asemalta ja niin pois päin
en ollut nukkunut koko yönä ja olin kaiken lisäksi hukannut kännykkäni.

(tää o vähä sekavaa tekstii mut koittakaa jaksaa lukee)’

kaverit alkoi ilmiselvästi luuulemaan että olen mennyt vasikoimaan mitä en todellakaan mennyt tekemään
sit ne alko psyykkaamaan meikää joka päivä tuli tarjoomaa savut ja vittuilemaan meikä kämpille, ja olin valvonut perjantai-lauantai-sunnuntai-maanantai-tiistai-keskiikko ja torstaina koitin itsemurhaa.
jokaisena noina päivänä paitsi torstaina kaverit tulivat kämpilleni polttamaan blossia ja suunnittelemaan jotain salaliittoteoriaa minua vastaan, ei mitään käsitystä minkä takia, perjantaina kaikki oli vielä hyvin.

Olisiko mahdollista että pirini olisi ollut pevikkaa ja olisin siitä vetänyt overit ja flipannu iha kunnol ja koska minulla on sukurasitus vielä skitsofreniaan niin psyykekkin taitaa olla sieltä heikommasta päästä.

mutta sitten kun jouduin osastolle niiin asia vain jatkui kaikki puhuu paskaa meikästä ja en usko että asia oli kuvittelua tai en todellakaan ole varma mutta uskon näin.

olen myös ajatellut että oliko se jotai psyykkeen kasvattamista että meikää rääkätään iha kunnol ja pikkuhiljaa lopetellaan niiku nyt on käynyt koska olen vielä kuntoutuskodissa ja täälläkin välillä tuntuu että nää puhuu jollai koodi kielellä meikäläisestä.olen aikamoinen paranoidi tän asian suhteeen,mutta jos saisitte tietää iha kunnol mitä oon kokenu nii ei varmaa monen psyyke kestäis kasassa.

tämä kavereitteni psyykkaus otti niin paljon päähän että aattelin että se on itsarin paikka ja kaadan sen niiku kavereitten niskaa ja kostaisin periaattessa, lääkärit eivät tuntunut uskovan minua kun kerroin kavereitteni psyykkavan minua tosi pahasti mistä olen saanut melkein traumoja, ne kai luuli et ne on vaa harhoja ja enkä ole itsekkään varma oliko ne vai ei.

sitten vielä ne lääkekokeilut osastolla huhhuh aluksi jotai helveti ketipinoria aamuin,päivisin ja iltaisin nii pien zombi fiilis tuli joo ja nii paljo muuttu lääkkeet etten enää ees muista mitä miul oli, aluks 10mg pamit 1-3 päiväs + noi ketipinorit + mirtazapiinit 30mg sen jälkee temesta 1mg + abilyfy 20mg + mirtazapiin 30mg ja nyt abilyfy 20mg + sertralin 10mg + mirtazapiini 30mg ja tarvittaessa 15mg opamoxit

hyvän bentso koukun sain ku 2,5kk joka päivä säännöllisesti soi bentsoi mut nykyää ei tarvii ottaa tota opamoksiikaa toi sertralin auttaa mulla ahistuksee…

nyt ei jaksa enää kirjottaa, kyselkäää ihmees jotai ja vastailkaa

Tosi raskas ja veemäinen tilanne, en osaa muuta sanoa. Oletko kauan ollu siel hoitokodis? Luotaksä siel tai muual johonkuhun? Tiedäksä mikä diagnoosi sul laitettu? Jos ja vain jos paranoidinen skitsofrenia, älä loukkaannu, pliis, tai saat tietenkin tuntea, mut mä e n ole sua vastaan, en tunne sua, sen ennuste parhain eri skitsofreniatyypeistä. Ihmisen ei ole mikään pakko olla terve, mut kurjaa, et kärsit… :frowning: . V o i m i a! Varsinaiseen kysymykseen terapiasta en osaa vastata… Enkä kysymykseen, joka koskee amfetamiinia, kun ei kokemusta. Mutta pitkään valvominen voi kans pamauttaa psykoosin päälle. Tiedän ihmisen, jolle näin kävi. (Mul on kans jos jonkinlaista kokemusta terapioista. Ehkä olen ite nii kyseenalaistava, että käy todella hermoille, kun mul vaan joku jumalasta itteään seuraavana pitävä, jollei jopa omasta mielestään mene sen edel, ns. “toteaa” asioita, ja perustelee ne sanomal, että “on tutkittu”, “on se mahdollista” " ja muuta yhtä raivostuttavaa. Juupa juu. Tai sit ei perustele laisinkaan. Olen terapiasta myös hyötyny! Mut terapeutti olikin sangen fiksu ihminen ja pystyi myös joustamaan…Taito, joka ois hyvä miunki oppia… No, se m i u s t a… :unamused: .) Vastaa kysymyksiini, vain jos tuntuu siltä, että tahdot! Koeta sietää pelkoja ja tuskaa, ja toivoa, että muutos parempaan on mahdollinen. Mä uskon, että on, koska tiedän niin paljon ihmisiä, joille näin on käynyt. Myös mulle!

[quote=“Pölönen”]
Tosi raskas ja veemäinen tilanne, en osaa muuta sanoa. Oletko kauan ollu siel hoitokodis? Luotaksä siel tai muual johonkuhun? Tiedäksä mikä diagnoosi sul laitettu?

2 viikkoo tuli tänää täytee täällä ja nykyää noi vainot on melkei loppunu et en kuvittele enää pahemmi et kukaa puhuis musta, diagnoosi on vain vakava masennus, en usko et mul mitää skitsifreniaa on mutta jos päihteet vielä napppaavat otteen ja paukun taas psykoosiin ja siitä jopa skitsofreniaan niin eihyvä, alttius sairastua siihen on aika maholline ku isä skitsofreenikko

^ No mutta sehän on jees, ettei psykoottista tilaa. Tunnen vakavan masennuksen, sekin on kamala, sitä vähätellään aivan turhaan, meinaan noin yleises puhees. Voi olla tappava tauti… Mul krooninen masis. Ollu myös psykoottinen masennus, mut se meni masennuslääkkeillä ja keskusteluavul ja sil peräänkuulutetul henkisel kasvul, joka ikävä kyl jäi väliaikaiseksi, mutta toisaalta osoittaa, että mahdollista on. Joo… M i n k ä ä n sortin päihteen runsas käyttö e i tee hyvää mielel, koettu o… :frowning: Ja nähty. Helppohan tää on sanoa… :angry: Action speaks louder…. Mut se, että itse haluaa on musta tosi tärkiä juttu. Se, jos joku sanoo, että jos jatkat, käy näin ja noin ja niin - no sitähän on hoettu pikkupenskasta saakka. Juu jaksuuta sinne jonnekkii.

Kipupolin lääkäri määräsi nut psykiatrille ja olin aivan kauhuissani, syy oli voiko mulle mustien ajatusten takia määrätä voimakkaita särkylääkkeitä. Psykiatri oli todellinen herrasmies ja puhui hieman huonoa suomea ja meille tuli tilanne joka ei edennyt niin hän sanoi antaa olla ja lähestyi samaa asiaa eritavalla jotta sai vastauksen, tajusin vasta lähtiessä kuinka viisas hän oli. Ja kirjoitti mulle diapamia ja temgesig lääkettä, sanoi ettei ole mitään vikaa joka puhumalla selviäisi koska kärsin vain kivusta ja hän ei ole perehtynyt siihen mutta uskaltaa kirjoittaa mulle kyllä lääkkeitä koska luottaa etten käytä niitä väärin ja ehdotti silloin jo tupla teemu restaa jota en ottanut kun mikään ei auttanut. Nyt on löytynyt lääkitys neurologisiin kipuihin niin menen uudestaan jotta saan äkkiajun teemuilla ja ei tee pahaa jutella vähän itseään viisaaman kanssa. Toivotti koska tahansa tervetulleeksi ja on vain yhden päivän viikossa töissä ja sanoi että soita aamulla niin hän tekee aikaa mulle, ensiviikolla alkaa taas vastaanotto niin soitan sairaala apulaiselle että pyytää mulle ajan ja tulen smantien vastaanotolle enkä pelkkien respojen takia. Kyllä mä sitä muutakin apua tarvin vaikka ensin en tajunnut, vanha mies mutta osaa auttaa. Odotan todella pääsyä.

Krooninen kipu vaikuttaa myös psyykkeeseen, hyvä että jostakin löytynyt apua siihenkin.

Armahin Dark Magus. Vaikka sinä tiedätkin kaikesta kaiken, se ei tarkoita sitä, että kaikki tietäisivät kaikesta kaiken.

Niin kun tuo psykiatri sattuu olemaan keskussailaalassa ainut mikä kirjoittaa opiaantteja ja sanoo että uskaltaa niin tehdä koska hän luottaa Pohjalaiseen mieheen kun on itsetkin pohjanmaalta va äitti heti näkevänsä väärinkäyttäjän. Niitä kuulemma riittää ja näkee kun on oltu viikkoja ilman lääkettä kun kaikki on syöty urakalla heti apteekista tultua. Varmaan 70v mies ja ikänsä tuota hommaa tehnyt niin kyllä siinä kokemusta tulee ja osaa ottaa esiin niitä pieniäkin positiivisia asioita jotka itsellä jää vitutksen alle ja kehua kuinka ollaan edistytty, menen mielelläni ja tiedän olevani pitkään onnellisempi. Kipu on niin vittumainen kaveri että riitahan sen kanssa tulee niin toinen neuvoo kuinka sen yli pääsee, voin väittää että tässä keväämmällä hän esti mua tekemästä itsaria ja tietää ettei siittä hyvä seurais jos ilmoittais poliiseille että pyssyt pois tältä mieheltä. Näin hyvää ei suomessa voi montaa olla ja nyt pyydän hänet siirtämään jollekkin hyvälle yksityiselle koska omalääkäri ei toimi, viimeiset lääkkeet meimas viedä hengen.

Mä käsitin tän taas niin että jos on kokoajan kipua, on stressaantunut ja äreä. Elimistö tuottaa liikaa kipu- ja stressihormoneja ja aiheuttaa mm. ärtymystä. Meillä ainakin iskä on helvetin äreä jos särkee, mieluiten mököttää nurkassa ettei kenenkään päivää pilaa… Mut mä käsitin tän näin enkä sellaisena “vittuiluna”. Kyllähä kuka tahansa kellä on kovia kipuja ollut, tietää että kun on kolmas tai neljäs päivä menossa ni mieliala alkaa laskea ja on ärtynyt kun mikään asento ei auta ja aina särkee…

Mä en ainakaa miettin et vaikuttais psyykkeesee esim pitkäaikaisesti vaan hetkellisesti… :unamused: