Tervehdys! Rekisteröidyin tänne kun lienee ainut paikka missä v oin kaikki kertoa. En kuitenkaan ihan kaikkea kerro kun tulisi niin pitkä viesti ettei sitä lukisi kukaan, itse en ainakaan. 
Mutta lähinnä kerron päihde-elämästäni ennen ja nyt.
Vähän alle 14v tuli otettua eka känni ja se oli sitä jotain, kerrasta koukkuun ja siitä asti enemmän tai vähemmän, vähintään kerran viikkoon, enimmillään joskus 17 kesäsenä 19pv putkia. Kannabis eka kokeilu tasan 14v ja siitäkin kerrasta heti innostuneena, poltan tänä päivänäkin, tosin aika harvoin. Pillerit ja näillä tarkoitan bentsoja, ekan kerran oiskohan 16v ja viinan kera 17v huonoin seurauksin. Subutex tai oikeestaan XONE ekan kerran 16v, harvoja kokeiluja ja pari vuotta sitten ihan koukussa, eli päivittäin. Sienet, salvia, joskus 18v. En näitä nyt kehuakseni tähän laittanut mutta vähän suuntaa antavaa että monenlaista on tullut nähtyä/koettua. niin hallusinaatioita kuin ihan oikeeta elämääkin missä kakspiippuinen katkaistu haulikko osottaa silmieni väliin yms…
MUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN
sairastuin paniikkihäiriöön 16-vuotiaana. Kausi luonteisesti se on edennyt ja tällä hetkellä se on jo laatuaan vaikeahoitoinen. Tiedän että ilman huumeitakin se olisi ollut läsnä mutta melko varmasti huumeilla ja alkoholilla ruokin sen. Siihen syön päivässä 200mg sertaraliinia sekä diapamia 20-30mg, pameja takana päivittäin reilu puol vuotta. Erilaisia bentsoja kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti sieltä 16v asti. Alkoholia edelleen joisin ainakun pystyisin mutta elämäntilanne + paniikki rajottaa sen noin yhteen kertaan viikkoon. Pilveä poltan aina kun otan alkoholia, ilman sitä ei tulisi mieleenkään. Alkoholi aika tehokas paniikin poistaja, krapula taas 10kertaistaa paniikit. Bentsoilla vähän sama homma näköjään, eli hetikun loppuu niin ahdistaa jo valmiiks ja sitten niitä metästellään pitkin kyliä yms. Ja uudesta reseptistä taas maksellaan takaisin.
Olen viime aikoina nyt ottanut amfetamiinia. Vetelen nokkaan sellaisia 0,3g ja 6h sen jälkeen elämä tuntuu aika helpolta ja mukavalta, sitten alkaa laskut ja kaikki on taas päin vittua niitä olen hoidellut bentsoilla sekä alkoholilla. Uneen ketipinoria 4x25mg.
Alkoholin käyttö usein semmosta että juon pään täyteen, savut päälle ja sitten silmät katsoo erisuuntiin ja herään kuset housussa jostain. Ja tyttöystävä tykkää. Krapula on karmea ja siihen vähintääkin tarvitaan bentsoja. Mutta kun tuli amfetamiini, illan vietot eivät oo lähteneet lapasesta, ja jopa tyttöystäväkin kiitteli onnistuneesta illasta. (ei, ei tiedä amfesta mitään eikä tule tietämäänkään…) Eli amfesta saan hyvän suojan. En osaa ottaa alkoholia niin että on olo että “kiitos, en tarvitse enempää” vaan sitä juodaan niin kauan kun taju pysyy, jos loppuu niin sitä hankitaan lisää.
Tiedän jo että tämä ei kovin hyvältä vaikuta
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, sekä ihan psyykkisestikkin lukuunottamatta paniikkia. Voin käydä töissä yms, hoitaa askareet. Liikun paljon yms.
Käyn kerran viikkoon terapiassa, mutta en siellä sen kummemmin ole päihteilyistäni puhunut, pelkästään paniikista ja sen muodoista. Tarkoitus olisi rueta hiljalleen vähentämään diapamia päivässä, ja se tarkoittaa myös sitä että en voi turvautua niihin myöskään eri huumeiden tuomissa vierotusoireissa… Kertokaas työ jotain… Subun lopetin seinään vajaat parivuotta sitten jäätyäni kiinni tyttöystävälleni siitä. Ja tuntui että ei ollut mikään ongelma vaikka päivittäistä käyttöä olikin ollut jo pitkään, ja velkaa sitäkin enemmän. Alkoholin kohalla tilanne on eri, kahesti oon elämässäni onnistunut pitämään tipattoman kuukauden, senkin muiden huumeiden turvin. Yhden kerran ambulanssilla sairaalaan kovan kirkkaan viinan rännin jälkeen krapulassa. Viinakramppi. Olen miettinyt vaihtoehtosta huumetta alkon sijaan, mutta paniikki estää esim pilven aikalailla. Muista psykeistä puhumattakaan. Benstoistakin tänä päivänä viihteily kaukana… Veikkauksia mikä tilanne 30vuotiaana? ;D
Tulella leikit (ImO)… 
? Ovat ne toki 
. Tästä on kyllä jo aikaa. Toki päihdeongelma yleensä pahentaa MT-ongelmia, mutta siitä pompottelusta nyt ei taatusti ole mitään hyötyä kenellekään. Hienoa olisi, jos kaikista asioistaan, myös päihteiden käytöstään, voisi olla hoitokontaktilleen täysin rehellinen, sillä täten apua saisi parhaiten ja yhdestä osoitteesta, mutta kun se ei valitettavasti mene noin, niin on parempi pitää suutaan jokseenkin soukalla, jotta saisi edes jotakin hyödyllistä apua itselleen. Useinhan päihdeongelma on se ns. muna, eli MT-ongelmien seurausta, vaikka toki vastakkaisiakin tapauksia, eli niitä, jotka saivat MT-vaivat 
.
. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista koko elämäni ja suurin syy siihen, miksi viehätyin niin suuresti eri päihteistä ja jäin niihin helposti koukkuun, johtui kaiketi siitä, että ne tarjosivat pakoa ja turrutusta paskoista fiiliksistäni 
.
. Alkoholi ja muut huumeet, erityisesti opparit, pitävät mua myös otteessaan melko “kiitettävästi”. Eipä tämä riippuvaisen elämä kovin hauskaa ole, vaikka toki myönnän, että vielä nykyisinkin on väliin oikein kivaa esim. olla kännissä tai koheltaa piripäissään, mutta laskujen maksun aika tulee sitten aina, eikä silloin taas pahemmin naurata. Silti jaksan hakata päätäni seinään eri substanssien kanssa aina uudestaan ja uudestaan