tapahtui tässä eräänä päivänä

Tapasin vanhigossa ulkona syödessä vanhoja tuttuja=juomakavereita! En ole ollut näihin veijareihin yhteydessä sitten domaakisen lopettamisen jälkeen. Ehdimme istua melko pitkän tovin ennen kuin roiskeläppä tuli ja sain sen syötyä. Kyse oli ns.parhaasta juomakaveristani, eli jonka kanssa tuli istuttua iltaa monet kerrat ja pitkään. Pidin häntä jopa ns tosiystävänä. Kerroin millainen elämäntilanteeni jne jne olivat. Suhteessa juomisaikoihin kohennus on kiitettävää…monella mittarilla. Tästä meni pari viikkoa eteenpäin ja samoissa merkeissä näin erään toisen ex-kamuista.Hän taas kertoi jutelleensa tämän ensiksi mainitun kanssa ja kertoi että kuulemma yritin päteä ja esittää parempaa kuin olen ja ratkeaminen olisi vain ajan kysymys. Kuuleminen järkytti ja jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa, miten entinen ns paras kaveri alentuu perisuomalaiseen kateuteen ja seläntakana paskapuhumiseen. Tälle p:lle olin mm. vipannut aikoinnan kiitettävästi ja osan saanut jopa takaisin, kun ko herran luottotiedot oli menny työpaikan ja juomisen mukana. Viinaveljeys on paperinohutta.Oma tyhmyys ja sinisilmäisyys sai voimaan pahoin.

Minusta oli puhuttu, että olisin juonut tuossa muutama viikko takaperin. Ehkä se oli puhdas väärinkäsitys, mutta tuntui erikoiselta.

Se on aina kurjaa, kun luottaa ja matto vedetään jalkojen alta. Toisaalta pitäisi ajatella, että se on sen kurjasti tehneen ongelma, mutta pahaltahan se tuntuu.

Itseä on tietysti helppo vielä syytellä, jos joku toinen on tehnyt jotain mikä tuntuu pahalta. Itse ajattelen “ikävien” ihmisten teoista ja sanoista näin: Tuohan on sairas ihminen.
Kyllä se siitä ja todetaan vielä se asia, että pienellä sinä pääsit, jos entiset kaverisi muuttuu yhä varmemmin entisiksi :sunglasses: . Ehkä kaikessa on vielä opetusta, kun ainakaan minä en viitsi sen enempää vaivata entisiä kavereitani tiedoilla millä he eivät tee mitään. Jos he tykkäävät vielä juoda, niin mitä heille kuuluu minun raittius. Elleivät sitten kysy, miten minä onnistuin.
Saatan minä kyllä kysyä, jos tilanne vain sallii, “miten on, tuletko ryhmään”.

Itsellä on taas uusi yritys raittiuteen nyt vasta aluillaan. Kova halu olisi ainakin onnistua, kun tässä on tärkeät asiat vaakalaudalla elämässä. Olen tätä aika pitkään mielessä kypsytellyt ja useaan kertaan repsahtanut ja taas uudestaan.

Tuli mieleen noista viinaveljistä, että minulla on ollut juuri toisinpäin: minä olen ollut se luottotiedoton, jolle on aina tarjottu. Olen välillä ihmetellyt, onko minussa henkilönä jotain sellaista (tai olenko niin kiero viinanhimoinen juoppo), että vedän puoleeni tällaista seuraa. Omassa elämässäni en todellakaan halua syyttää ketään. Ilman näitä viinaveljiä ei olisi ollut varaa dokata niitä määriä kuin olen tehnyt, mutta itsehän sitä olen halunnut! Itse olen tähän seuraan hakeutunut.

Jotenkin omituista nyt kuin aloitin taas avovieroituksen ja olen ollut kiltisti kotona, niin viimeisen parin tunnin aikana olen saanut kolmelta eri tällaiselta viinaveljeltä puhelinsoittoja. En oli viitsinyt vastata, kun en jaksa vängätä. Eivät koskaan ole ottaneet yhteyttä missään muussa asiassa kuin ryyppääminen mielessä. Perässä tulikin tekstaria, että missä baarissa sitä ollaan. Sen verran olen näitä asioita miettinyt, että tajuan, että tästä seurasta on luovuttava ja ehkä muutamista “oikeistakin” kavereista - joiden kanssa alkoholia on aina mukana kuvioissa. Surullista mutta epäilen että välttämätöntä.