Tänään luovutan

Heippa kaikki!

Olen selaillut tätä plinkkiä jo jonkin aikaa mutta omaa aloitusta en ole saanut vielä tehtyä, nyt taitaa olla sen aika.

Juominen lipsahti viimevuoden puolella lähestulkoon jokailtaiseksi, olen yrittänyt vähentää enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä. Ensimmäisen kerran ajatus kokonaan lopettamisesta tuli mieleen vuodenvaihteessa kun joulunaika meni suhteellisen kosteasti ja olo oli sen mukainen… olen vain niin väsynyt tähän ainaiseen krapulaan. En kuitenkaan lopettanut, mielessä siinsi vielä toivekas ajatus siitä että osaan vielä joskus ottaa kohtuudella. No empä osaa. Johan se on nähty monta kertaa, kun saan lasin eteeni niin se on menoa sitten. Juon kuin kuin mikäkin janoinen aavikolla. Hävettää olla tällainen juokale.

Tänään päätin luovuttaa. Luovuttaa sen ajatuksen suhteen että osaisin joskus muka juoda kohtuudella. Nyt on aika todeta ääneen se tosiasia että joitain asioita ei voi vain oppia. En osaa ja siinä se. Ainoa vaihtoehto on laittaa korkki vain pysyvästi kiinni. Ja tällä kertaa ihan oikeasti, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Vielä kun minulla on perhe ja mieskin vielä rakastaa.

Tästä se lähtee. Jaksamisia kaikille kanssataistelijoille!

Moro,
Sä olet tehnyt perustavaa laatua olevan huomion koskien alkoholin mahdollista kohtuukäyttöä ja todennut et ei onnistu. Ei ole onnistunut minultakaan kohtuukäytöt ja usko pois kokeiltu on kyllä monen monituisia kertoja elämän aikana.

Paras mitä voi tehdä on lopettaa tykkänään alkoholin käyttö!

Sillä tiellä minäkin olen ja monet muutkin täällä. Tervetuloa joukkoon ja kyllä tsemppiä löytyy.

Niiskuneiti:

Eräänä päivänä minäkin luovutin ja päätin hakea apua, kun kohtuukäyttö ei ollut pitkiin aikoihin onnistunut. Päätöstäni auttoi, kun käsitin olevani alkoholisti ja tiesin, että AA oli auttanut ihmisiä pysymään raittiina. Avasin palaveripaikan oven ja kun puheenvuoroni tuli, sanoin että olen alkoholisti. Ei ole tarvinnut sen jälkeen juoda.
Tänäänkin on paljon yli sadassa palaveripaikassa joku avaamassa oven, ja sinäkin olet tervetullut niistä mihin tahansa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kiitos vastauksista, ne tuovat pientä helpotusta tähän järkyttävään masennusolotilaan. Tämä päivä on mennyt ihan liian hitaasti, ja tiedän että toinen pitkä puolikas on vielä jäljellä.

Tunnen itseni vain täydelliseksi ihmissaastaksi josta ei ole kuin vaivaa kaikille. Tiedän ettei se ole totta ja että tämä tunne johtuu vain eilisistä alkoholeista, se herättää minussa aina jonkun ihme ahdistuksen. No onneksi sitä ei tarvitse enää kokea. Taas yksi hyvä syy lopettaa. Menisi tämä päivä nyt vain äkkiä niin pääsisi tästä inhottavasta tunteesta eroon.

Kuulostampa kyllä säälittävältä rutisijalta kun itse luen tätä omaa kirjoitustani, mutta aika pohjamudissa tunnenkin olevani muutenkin. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin!

Oikeastaan on aika helpottavaa ajatella että enää en voi ottaa, se ovi on nyt lopullisesti suljettu. Tähän asti se on ollut kiusaavasti raollaan ajatuksella tosiaan kohtuukäytön opettelusta, joka ei tule minulta ikinä onnistumaan.

Helpottavaa tunnustaa itselleen oma voimattomuutensa tämän asian edessä. Ei tarvitse enää syyttää itseään miten taaskaan en onnistunut. Tällä kertaa valitsen elämisen arvoisen elämän enkä jatkuvaa itsesyytösten ja häpeän kierrettä. Elämän jonka sisällön määritän minä itse, eikä alkoholi.

Alkuvaiheeseen kuuluu mukaan masennus ja varmasti usein myös liioitellut syyllisyydentunteet. Ei kuitenkaan kannata niissä rypeä sen enempää. Kannattaa yrittää tehdä omasta olostaan mahdollisimman mukava. Syödä hyvin, nukkua hyvin ja tehdä jotain mukavaa josta mieliala kohoaisi.

Welcome ja semppistä koitokseen.
Jos tulee hyvä syy lähteä juomaan jotain, niin kannattaa käydä ensin täällä vaikka kysymässä,
onko se syy hyvä.
Ainahan eivastaus tipu kuin apteekin hyllyltä vaan aikansa kun vartoo saa jonkinlaisen vastauksen.

Lopettaminenhan on helppoa,sen oley jo tehnyt.Nyt sitten pitäisi pysytellä erossa päihdyttävistä
juomista sun muista mömmöistä.Juttu monimytkaistukin aika tavalla, vaan kyllä siitä selviytyy
lopulta kunnialla,kun ei ota ensimmäistä.

Tyyliin…olis nyt yksi saatava, kun on niin hermona…sillon vaan muistaa,että ei voi ottaa yhtäkään.
Tai…on tylsää,mälsää,kaikki mättää, sama vaikka ottaa känni…ei,ei.Ei voi,koska ei vaan voi:
jne…ei ole hyvää syytä ottaa, ei niin ainoatakaan.

Olet tullut oikeaan paikkaan Niiskuneiti! Mikään tunne ei ole liikaa tällä palstalla, avaudu vaan kaikista niistä “säälittävimmistäkin”, koska suurin osa meista on ne samat käynyt läpi. Tältä palstalta saa ihan korvaamatonta vertaistukea. Ja kannattaa tosiaan kirjoitella tänne ahkeraan ihan itseäänkin varten, koska sitten kun ne pahimmat fyysiset vieroitusoireet on selätetty, alkaa ne henkiset kamppailut. Silloin on hyvä tulla muistuttamaan itseään siitä mistä on jo selvinnyt, ja mitä ei halua kokea uudelleen.

Kiitos kaikille ihanista vastauksista, nyt on kyllä kaikki apu ja neuvot enemmän kuin tervetulleita tälle muikkelille :slight_smile: olen tuntenut itseni niin hirveän yksinäiseksi tämän häpeätaakkani kanssa, mieheni on ainoa kuka tästä tietää. Kavereille saati sukulaisille ei tulisi mieleenkään kertoa, ehkä sitten joskus kun olen ehjempi…

Tämä palsta ja vertaistuki on kyllä aivan painonsa arvoinen kullassa, yritän tänne kirjoitella tätä prosessini etenemistä ihan tosiaan jo itsenikin vuoksi. Pysyy ajatuskin selkeämpänä kun sen laittaa mustana valkoiselle.

Pahin ahdistus on onneksi jo tämän päivän osalta laantunut, nyt saan vihdoin istua rauhassa sohvalla teekuppi kourassa ja mieltä rauhoittaa ajatus että kohta pääsen omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä on alku.

Hyvää iltaa ja yötä kaikille!

Niiskuneiti kirjoitti

Kannattaa kirjoittaa.
Kokemus on osoittanut, että raittius on varmimmalla pohjalla, kun on raittiina itsensä vuoksi.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Toinen selvä päivä takana. Jee.

Tänään oon ollut ihmeen allapäin edelleen, itkukin tuli parikin kertaa jostain ihan olemattomasta asiasta. Yritän ajatella et kaipa tää ohi menee, kai tää tarkoittaa sitä että aivot yrittää selkeytyä siitä myrkkysumusta mitä olen sinne syytänyt ja siksi mieli näin myllertää. En haluaisi nähdä edes ketään ihmisiä mutta toisaalta eipä mun tarvikkaan, saan “rauhassa” möllöttää lasten kanssa kotosalla. Kävin sentään äänestämässä. Jotain sosiaalisuutta tähänkin päivään. :slight_smile:

Tätä plinkkiä on tullut kyllä selattua nyt viime päivinä oikein urakalla, yritän pitää keskittymisen yllä. Juuri nyt rötvään sohvalla esikoisen kanssa ja kuopus nukkuu viereisessä huoneessa päikkäreitä, aiemmin sulattelin hernekeittoa pakkasesta ja paistelin jälkkäriksi vohveleita. Aamulla (ihme aika?) iski jo ahdistus huomisesta, tuli hirveä himo hakea viinipönttö ja sortua vanhaan perjantaikaavaan ja oikein piti tolkuttaa itselle että minähän olen lopettanut, en minä oikeasti halua mitään juoda. Onneksi se huokutus meni sitten ohi kun oli muuta tekemistä. Kyllä minä nämä kiusaukset selätän yksi kerrallaan, niitä varmasti nimittäin tulee olemaan ainakin huomenna ja lauantaina. Toivon selättäväni. Miksi tämä on niin hiton vaikeaa?

Samassa veneessä ollaan, Niiskuneiti :wink: Sulla pienet lapset, muistan itsekin miten välillä oli raskasta pienten kanssa kotona. Vaikka siitä on kohta neljännesvuosisata :mrgreen:
Haluja tulee, mutta ne menee myös ohi. Tänään ei juoda, huominen tulee kuitenkin, turha sitä tänään murehtia. Mukavia hetkiä pienten kanssa :wink: