Tämä samanlainen tarina

Hei!
Olen seuraillut tätä keskustelupalstaa ahkerasti päivittäin pitkin kesää ja suorastaan jäänyt koukkuun tarinoihinne. Surren ja iloiten olen lueskellut kuulumisianne Mallu, Kpa , Kultakala, Almatsu, Tähtityttö, Sigrid ja muut. Tarinanne ja fiilarinne ovat kuulostaneet niin tutuilta, etten aiemmin ole viitsinyt itse kirjoittaa omaa tarinaani. Toisaalta olen alkanut tuntea itseni salakuuntelijaksi, kun luen kuulumisianne joka päivä enkä ota muutoin keskusteluun osaa. Oma stoorini siis tässä, lyhyesti, jos nyt lyhyesti edes osaan kirjoittaa : )
Olen neljäkymmentä ja risat ja kahden lapsen äiti. Mieheni kanssa olemme olleet kimpassa jo yli kaksikymmentä vuotta,joten yhteistä historiaa on runsaasti takana. Enimmäkseen vuodet ovat olleet hyviä, toki huonojakin kausia mahtuu mukaan. Ihmeen pitkään rakkautta onkin riittänyt. Nyt sitten vain mieheni on viiden viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa alkoholisoitunut. En ole asiasta oikein kehdannut/kärsinyt jutella kenellekkään muille kuin miehen vanhemmille, jotka ovat mulle tosi läheisiä ja toiselle sisarelleni. Siskon kanssa taas tavataan noin kerran vuodessa, joten sieltä en paljoa tukea saa. Anoppia ei raatsisi juuri rassata, kun suree poikansa retkuutta kovasti. Mies on hyvästä ja rakastavasta, ei-päihdeongelmaisesta perheestä ja on saanut viettää hyvän lapsuuden, omastakin mielestään. Juoppoudesta voi siis nyt syyttää vain hankalaa vaimoa…
Siis samaa paskaa kuin muillakin! Aina löytyy syy dokata. Juo kotona ja työpaikkakin vielä löytyy. Joskin pitkäaikaissairauden vuoksi on jatkuvasti sairiksella. joten on hyvä tilaisuus ryypätä. Ja nyt on sitten kesäloma. Viinaa kuluu hurjia määriä; päiväannos on kolmenlitran pänikkä viiniä + yksi Sisuviinapullo (palttiarallaa 75cl) Kauheasti olen tässä ihmetellyt kuinka kroppa kestää. Maksa-arvot olivat labrakokeissa kauheat, mutta kukaan lääkäri yksityisellä puolella ei näytä puuttuvan. Juomisen lopettamista on lupaillut monet kerrat, mutten enää oikein jaksa uskoa, kun maksimi kuiva aika on 2-3päivää. Nyt ei sitäkään ihmettä ole nähty, kun on lomalla.
Tilanne on nyt aika sietämätön. Ukko on jurripäissään ällöttävä sössöttäjä ja riidanhaastaja. Kaikki rahat palavat viinaan ja mä saan sitten venyttää penniä, että saan ruokaa pöytään pesueelle. Oma mittani alkaa olla niin täynnä, että olen jo sanonutkin miehelle, että haen siitä eron. Puhuin asiasta jo lapsillekin ja esikoisen mielestä se olisi hyvä juttu, vaikka tykkääkin toki isästään. Poika ei vain enää jaksa kuunnela meidän riitelyä. Olen jo laskenut kaikki asumistuetkin jne ja tiedän että pärjättäisiin lasten kanssa. Ongelma vain on asunnon saaminen ukolle. Haluaisin että asuisi meidän lähellä lasten takia.
Itsekin rakastaisin vielä kovasti tätä miestä selvänä, mutta tuota densoa en jaksa enää kestää, tuntuu että päässä on koko ajan piuha kireällä. Tänäänkin on taas murjotettu kun toin handelista vain viiniä enkä sitä rakasta viinapulloa myös. Huom! mun siis täytyisi aina vielä hakea viinat, kun herraa koskee aina sinne ja tänne. Prkle.
Tässä siis lyhyehkö tarinani. Jatkoja myöhemmin. Hyvää yötä kaikille!

Yksi pikku pointti. Kauanko aiot tuota vielä kestää? Eikö olisi jo päätösten ja niiden toteuttamisen aika? Kysyn, koska olen itse toipunut alkoholisti. Lopetin juomisen vasta sitten, kun minut jätettiin. Ilman asuntoa, ilman työtä, ilman mitään. Se oli ainoa oikea ratkaisu, koska valheista ja jatkoajan pelaamisesta ei muuten loppua tullut. Se oli parasta kaikille. En ole katkera. En enää. Olen lopultakin ymmärtänyt, mitä on alkoholismi.

Tervehdys Ökkölömönkiäinen, sanon heti että jos rekisteröidýt tolla nikillä niin mä alan kutsua sua ököks tai joksikin muuksi vähän lyhyemmäksi. :stuck_out_tongue:

Kiva kun kirjoitit, mä en ainakaan voisi lukea näitä osallistumatta. Sanoisin että tästä saa varmaan enemmän irti niin? Tai riippuu ehkä tyypistä.

Ihan vakavasti sanoisin sulle, että kannattaa hakea tukea esim al-anonista. Almat kertoo lisää, mä olen kassialma. Ja tää palsta on hyvä myös. Varmaan olet huomannut että tukea löytyy joka lähtöön.

Kuullostaa tosi huimille kyllä nuo määrät mitä sun miehesi juo. Jos muut ratkaisut tuntuu vielä liian radikaaleille, niin lopeta ihmeessä ainakin ne handeli reissut (tiedän, ei sais neuvoo), mut ihan oikeesti, sulla on oma elämä. Tämä ainut. Anna sen sit murjottaa yksinään.
Miks aina mä osun ekana tai no nyt tokana kun joku läheinen tänne kirjoittelee kun mä olen sielt toiselta puolelta.
Sun kirjoituksesi kyllä kuullosti niin “tutulle”, että oli harvinaisen kepeetä kirjoitella. Tuleppa kuule aamulla kanaville. Sit täällä on
muitakin. Varmaankin olet lukenut ton yhden toisen ketujun vitsin Valtsusta? Mä vaan edelleen hihittelen sitä päässäni ja kello käy, joten lienee viistainta mennä koisimaan ja antaa viisaampien jatkaa aamulla. Öitä

Tervehdys täältäkin! Ja tervetuloa mukaan keskusteluun :slight_smile:

En tiedä olenko nyt mikään viisaampi, en sinne päinkään, mutta jonkinlainen Alma kuitenkin.

Almatsua komppailen kyllä siinä, että ensimmäinen askel voisi olla miehen juomisen mahdollistamisen lopettaminen. Ei se ole sinun hommasi sitä viinaa kotiin kantaa. Vaikka siitä varmaan helvetillisen sodan sitten saakin aikaan. Kyllä juoppo juomansa järjestää ihan ilman läheisten tukeakin. Helpompaahan se on pitää ukko sen suhteen tyytyväisenä, mutta itseä se syö enemmän.

Olet ottanut ison ja hyvän askeleen tullessasi tänne. Itsensä hoitaminen on juttu numero yksi. Sen myötä alkaa selkiytyä kaikki muukin.

Veivaaminen alkakoon! Tarkoitan siis sitä, että mistään helposta ja nopeasta prosessista ei ole kyse. Niinkuin olet varmaan huomannut…

nimim. kääntötakit ovat iloni

Tervetuloa mukaan ököläinen (lyhennän jo)!

Mukavaa, että me tunnumme tutuilta. Ja toivottavasti tutustumme sinuun pian. En ole ollenkaan pahoillani, että olet lukenut taustalla. Jossain vaiheessa halusinkin ajatella, että meidän kirjoituksistamme voi olla hyötyä jollekin, joka ei halua vielä kirjoittaa. Kirjoittaa pitää silloin kun sen aika on.

Ja vaikka tarinamme ovat saman kaltaisia, ei se tarkoita, etteikö se tarina olisi jokaisen henkilökohtainen helvetti. Eli ei pidä vähätellä omaa ongelmaa vain siksi, että muillakin on samalaisia. Se on minulle tehnyt näistä ongelmista jopa rikkauden.

Tosiaan, sinun lienee turha kantaa viinaa tahi muuta alkomaholia armaallesi selkä vääränä. Jos sinä tosiaan haluat hätistellä miehesi ulos taloudestasi, niin sinun kannattaa harjoitella irtautumista ja mahdollistamisen lopettamista. Koska tämä elämä harvoin toimii siellä pikkukakkosmaassa, että erotaan ystävinä ja asutaan lähekkäin ja tullaan lasten vuoksi ystävinä toimeen. Eräs tuttavani juuri erosi alkoholististaan usean kymmenen vuoden jälkeen ja on nyt yli kuukauden kuunnellut toistuvia tappouhkauksia puhelimessa. Heidän yhteiset lapsensa (aikuiset) hakevat äidin tavaroita, kun äiti ei uskalla. Tässä se toinen ääripää, esimerkiksi.

Mutta hyvä, että olet tänne tullut. Täällä ainakin minulle selkiytyi mitä todella haluan. Mikä on minun tieni. Ja tämä selkiytymisen vaihe kesti hetken, kunnes jouduin uuteen mietintäkohtaan. Tätähän tämä elämä on, risteyksestä toiseen ja sitten pitäisi valita se oikea tie. Mutta onko oikeaa tietä olemassakaan, on ehkä vain valintoja.

Ja suosittelen myös jotain livetukea, se on myös hyvä. Suuremmissa kaupungeissa on niitäkin mistä valita.

Voimia tähän päivään ja kiva kun päätit kirjoittaa.

Hei Ökönen!

Ton viinan kantamisen suhteen mulla on kaks vaihtoehtoa: joko lopetat kokonaan tai sitten tuot kerralla semmoisen annoksen, ettei se siitä enää nouse.

Venäjällä joku vaimo pyysi lehdessä votkalahjoituksia, että saisi miehensä juotettuan hengiltä… Oli pikku-uutinen täälläkin lehdistössä. No en tiedä, onnistuiko, koska viinapirut on vikkeliä uimaan.

Sulla on esikoisen tuki. Teitä on siis ainakin kaksi sun puolellas. Nyt sukkikset korviin ja uutta kämppää hakemaan. Äitinä sun pitäisi näyttää esimerkkiä, että kriisissä voidaan toimia. Tai sitten sopeutua. Ihminen sopeutuu mitä merkillisimpiin olosuhteisiin…

Ja uhkailu on turhaa, jollei ole naista/miestä vastaamaan sanoistaan. Plaaplaa, taas se akka jotain mäkättää.

Vaikka vertailu on hedelmätöntä, koska

niin oma päätökseni jäädä tilanteeseen johtuu siitä, että se on vielä vaan lievän vitutuksen puolella. Jotenkin hallinnassa. Luotan harkintakykyyni, luota sinä myös omaasi.

Tulen seuraamaan tarinaa eroamisestasi, jotta sitten ehkä tulevaisuudessa tiedän mihin varautua.

kpA, sä oot kans idoli :wink:

Sulla toi jäätelö piristää aivotoimintaa, mahtavan hyvin sanottu! Sana hallussa, ainakin täällä…

Se on se vaaka, jonka kupeissa on hyvät asiat ja huonot asiat… Vaikka yhtenä päivänä on yhtä tulta ja tulikivenkatkua niin toisena päivänä saakin voimia jostain.

No, jokainen tekee itse päätöksensä, kulkee polkunsa.

Kiitän kaikkia nyt jo vastauksista! Koneen ääreen pääsen kunnolla vasta myöhemmin, nyt kävin vain kurkkaamassa.
Niin, se ero. Sitä olen työstänyt päässäni jo pitkään, mutta tuntuu siltä , että näin pitkä liitto vaatii myös pitkähköjä hyvästejä. Mutta varmaa on ettei näin voi jatkua.
Viinamäärät ovat tosiaan niin suuria, että kenties maksa tai haima sanookin kohta poks (sehän sopisi mulle hyvin)
Olen jo aiemminkin tehnyt päätöksiä, etten enää rahaa viinaa ja anoppikin on mua siihen rohkaissut, mutta aina olen heikko urpo murjotukseen ja piikittelyyn sortunut. Olen aika heikko manipuloinnille, vaikka vieraammat vahvana ihmisenä pitävätkin.
Nyt on lapsilla asioita, jatkan myöhemmin. hei kaikille ja hauskaa tai edes siedettävää päivää.

Jokainen ottaa niin pitkät hyvästit kun tarvitsee. JOillekin käy jopa niin, että kesken hyvästien liitto päätyykin jatkamaan. Mutta kyllä se ero tarvitsee sitä miettimistä ja pähkäilyä Ja hyvä on, että tarvitsee, sehän vaan kertoo siitä, että siinä liitossa on oltu tunnesyistä.

Hei Ökkis, tervetuloa palstalle :smiley: .

Samaa sanon sulle, kun muutkin, älä hae viinaa.

Palailen myöhemmin, kun saan yhteyden aivoihini, taisin viime yönä hukata ne johonkin :neutral_face:

Pärjäät kyllä yksin lasten kanssa, sen miettimiseen on turha hukata energiaa.

Aina voi kuitenkin olla mahdollisuus vaikka ei pitäisi ketään turhiin toiveisiin kannustaa. Mutta sen pysäytyksen miehesi varmaankin tarvitsee.

Pistä poikki, jätä hänet yksin miettimään onko juominen kivaa ja katso mitä tapahtuu. On aina mahdollisuus että asiat korjaantuu kun lyöt vaihtoehdot nenän eteen. Sinä ja lapset tai viina.
Jos näin päätät niin pysy vahvana toteuttamaan se myös.
Tee riittävän hyvä pohjatyö eli asunnot yms asiat valmiiksi.
Toivon että saat kerättyä ympärillesi tukiverkostoa, pari hyvää ystävää jotka tukevat ja vahvistavat uskoasi siitä että teet oikein.

Sitten odotat. Ja annat ehkä mahdollisuuden jos rakastat. Mutta pidä huoli ettei rakkautesi mene hukkaan.

Ja voi miten helppoa on näin sanoa jos kyseessä on mies joka ei ole väkivaltainen eikä sillä uhkaa. Jos olisi niin siinä tarvittaiskin sotasuunnitelmaa jo että siitä tilanteesta pääsee irti.

Mitäs mä ökkis yöllä sanoin, täällä on almoja joka lähtöön. Alma on muuten espanjaks henki, mutta mun mielestä sitä käytetään myös sielusta. Tää ei oo pommin varmaa espanjan espanjaa, mutta ainakin jotkut espanjankieliset käyttää myös sielusta sitä.

Huomenta kaikille! Pääsin vasta nyt koneeseen kiinni. Kiitos kaikille vastauksista ja kommenteista. On se vaan kumma miten huolet painavat vähemmän heti kun niistä voi kertoa muille. Kommenteistanne sain pontta jakaa eilen talouden ruokarahat. Jaoin rahat neljään osaan ja annoin ukolle yhden neljäsosan ja sanoin, että sopii dokata kaikki vaikka heti, mutta sitten saa olla syömättä pari viikkoa. Eli nyt se on up to him. Olen tätä tehnyt joskus aiemminkin ja lopputulos on aina ollut se, että hän on heti dokannut omansa, mutta on sitten kärvistellyt selvinpäin edes jonkin aikaa, sillä vaikka olen säälintunteissani ruokkinut, en viinaan ole kyllä omia ropojani antanut. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa heti hän kirmasi alkoon ja osti tuon tavanomaisen satsinsa. Minä se vain pidän peukkuja että tuo maksa vihdoin poksahtaisi. Tunnen välillä olevani piru naiseksi, kun odotan toisen sairastumista, mutta ehkä se edes herättäisi. Huomasin kyllä täällä palstalla, että niin joku muukin manasi ukkoan vaikka hautaan. Kun saiskin se juopon hautaan ja se selvä rakas ukkeli jäisi : )
Mitä tuohon avioeroon tulee, niin se on kyllä valtavan suurelta ja pelottavalta tuntuva päätös. Lisäksi kun olen siitä puhunut, niin mies on uhannut huoltajuuskiistalla. Tosi kivaa, varsinkin kun minä olen nämä lapset hoitanut ja olen vielä alan ihminen. Kiristää mua sillä, että joskus kun olen kihahtanut kunnolla villille (äitiinsä tullut) kuopukselle, niin olen tarranut tukasta kiinni. Tiedän tietysti ettei saisi, joten pls ei kommentteja siitä miten lakiki kieltää… Tiedän sen pirun hyvin. Mutta yleensä ottaen olen hyvin pitkämielinen ja rakastava äiti, joka touhuaa paljon lasten kanssa. Tuskinpa muutoin olisin lasten kanssa oloa ammatiksenikaan valinnut.
Puuh, tässä tätä taas tuli.
Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Käsi ylös kaikki lasten pahoinpitelijät… Mä olen jatkuvasti törmäyskurssilla pojan kanssa. Ehkä just sen takia, että näen siinä itseni…

Nyt on tukka lyhyt, etten voi siitä enää taluttaa, mutta vielä mä voitan sen painissa. Tyttö ymmärtää toistaiseksi puhetta. Ehkä se murrosiässä kääntyy just toisinpäin, tai tiedän että kääntyy huok

Kuulostat Ökkis ihan toiminnan naiselta! Sokea mies, kun ei tajua millaisen lahjan on rinnalleen saanut… Huoltajuusriita kuulostaa pahalta, mutta kaikki erot ei sopuisia ole. kpA:n keskustelut miehensä kanssa lienee aika samanlaisia - eli hutkitaan nyt jollain mikä sattuu mieleen pälkähtämään. Todellista asetta ei ole.

Ainoa, minkä siinä myrkyttää on oman mielensä.

Askel kerrallaan, päivä kerrallaan. Kokeile, miten tiukalle jaksat sen tällä kertaa vetää! (Joo, sadisti minussa nostaa päätään :blush: )

Käsi pystyssä, tukkapöllyt annettu. En silti huuda siitä hurraata omalla kohdallani, koska mun tyttö kyllä oli kekseliäs, mutta muuten tosi rauhallinen ja kiltti. Mä olen aina ihmetellyt miten mulla voi olla niin kiltti lapsi eikä se silti ole mikään nössö, ihan vauhti mimmi omalla tavallaan.

Mutta missään nimessä en heitä ensimmäistä kiveä. Olen nähnyt sellaisia riiviöitä ihan lähipiirissä että oksat pois. Mun kaverilla oli sellanen poika (tai on siis edelleen mutta enää ei tarvii painii sen kanssa) isokokoinen ja tosi villi. Se keksi vaikka mitä. Sitten se oli kuuro. Ja kun sille koitti viittoa järkeä päähän, se vaan katteli muualle. Sitä kuulkaa raahasin jäähylle milloin mihinkin. Ja sillä oli voimaa kun pienessä kylässä, hiki valui kun tappelin sen kanssa. Mä olin vähän niin kun isä siinä huushollissa, asuttiin samassa talossa, joten kävin aika ajoin laittamassa pojat järjestykseen. Että olen siis jonkinmoiseen jos nyt ei pahoinpitelyyn nin kuitenkin liikkumisen rajoittamiseen syyllistynyt myös muiden lapsia kohtaan. Välillä suurinpiirtein istuin sen päällä. Kun se kiukutteli kotona ja mä en ollut paikalla, sen äiti kysyi vaan “haluatko almatsulle hoitoon”? johan heppu tokeni. Nyt hän on jo iso poika ja meillä on oikein hyvät välit.

Heips Kultakala! Mulla kipusi väkisinkin suupielet korvista korviin, kun kuvittelin sut painimaan lapsosesi kanssa : ) Meillä esikoinen on poika ja vaikka se onkin jo murkku, sen kanssa kaikki on aina ollut helpompaa kun tän likan kanssa. Pojan kanssa ei ole koskaan tarvinnut hirveästi mitata omaa kärsivällisyyttään, hän on aika rauhallinen ja herkkä kaveri. Niin kiltti, että on helposti tullut itse kiusatuksi, kun ei osaa nostaa kättä muita vastaan. Tämä pikkuiita sitten taas on tullut äitiinsä; on villi, suulas ja ärhäkkä. Nyrkki vain viuhahtaa, jos isoveli venkoaa jotakin. Tämän kanssa olen saanut mitata kärsivällisyyttäni moneen kertaan. Mutta yhtäkaikki, molemmat ipanat ovat mulle mielettömän rakkaita, näitä kun ei ole vielä saatukaan kuin pitkän odotuksen kanssa. Vaan kaikki kait me omiamme suuresti rakastetaan.

Ökkis, musta tuntuu, että huoltajuusriitoja on ihan turha pelätä. Okei, sä olet tukistanut lastasi joskus, mutta olet myös rakastava, huolehtiva äiti. Mies on umpijuoppo. Kumman luulet lapset saavan, jos siitä riitaa tulee? Mun mielestä tuosta ei ole kahta kysymystä, ilman muuta mies jää kakkoseksi. Taitaa edelleen olla myös niin, että äidin täytyy olla oikeasti tosi epäkelpo, että lapset isälle äidin tahdon vastaisesti päätyisivät.

Sitä paitsi, minua on lapsena tukistettu, olenpa saanut ihan klassisesti selkäänikin. En voi sanoa, että minua olisi pahoipidelty, mutta ruumiilliseen kuritukseen pääsin tutustumaan. Eikä siitä jäänyt minkäänlaisia traumoja, ei mitään sellaista.

Ja samaa mieltä olen kuin muutkin, älä ole enää viinataksi. Kantakoon mies itse viinansa. Kyllä hän Alkoon kykenee jos juoda haluaa. Todennäköisesti häntä hävettääkin siellä käydä satsinsa hakemassa, ja sen takia on kivempi, että sinä ikäänkuin leimaannut siksi juopoksi, joka kantaa joka päivä saavillisen viinaa sieltä.

Voimia sulle! Pärjäät kyllä. Ja pärjäät yksinkin, jos siihen ratkaisuun päädyt.

Btw, ymmärrän hyvin tuon, että toivot miehen maksan poksahdusta tai muuta kunnon täräystä. Sitä minäkin toivoin silloin, kun mies vielä joi. Nyt lähinnä haluaisin itse omin käsin ottaa äijää pillistä kiinni. Tai huitaista pesäpallomailalla. Tuo täällä asuva on osoittautunut mulkuksi selvin päinkin.

Tytteli. Viitaten Härkösen kolumniin edellä.

Kusipäillä on taipumus pysyä kusipäinä.

On ne sitten kännissä tai ei. Näköjään.

Voimia sulle Ökkis. Älä soimaa itseäsi ajatuksistasi. Ne kuuluu tähän :slight_smile:

Käsi pystyssä, on täälläkin tuon isomman tukka pari kertaa pölähtänyt.

Tuosta huoltajuuskiistasta olisin kirjoittanut, mutta Tytteli sanoikin aika pitkälle sen mitä ajattelin :wink: . En olisi sinuna siitä asiasta yhtään huolissaan, sitäpaitsi jos isompi lapsi on jo murkku, niin häntä kuullaan kyllä ja saa aika pitkälle itse vaikuttaa kumman luona haluaa asua. Juova isä vs. ei-juova äiti, ei mitään tsäänssiä isällä.

Mutta se eroamisista.

Tosi hienoa, että sait heti pontta täältä tehdä asialle jotain (tuo rahojen jakaminen). Ja tuo on niin totta, että ne murheet tuntuu heti pienemmiltä, kun ne jakaa. Täällä varsinkin, kun on paljon meitä läheisiä, jotka ollaan suht samanlaisissa tilanteissa, tuntee todella tulevansa ymmärretyksi. :smiley:

Ökkis, rekisteröidy, ettei käy niin kuin eräälle siskolle joka kirjoitti 200 viestiä ja mä puskastahuutelija rekisteröidyin nopeammin kuin se ja sitten alettiin kiriin sitä (taitaa olla 50) viestien rajaa, jotta meistä tulisi tärkeitä vahvasti (kirjotin ens vakavasti) panostavia jäseniä, eli MOPPI ei mikään meppi. MOPPI= minä olen perkeleesti panostava ihanainen.

Ei mikään kassialma ainiaan vaan moppi alma hah hah hiljasta on edelleen niinku huomaa jutuista. Mutta kirjoittelempahan kuitenkin. tättärää