Olen juuri tajunnut 17-vuotiaan poikani käyttävän kannabista. Olen aavistellut ja löytänyt merkkejä tästä jo jonkin aikaa, parisen kuukautta, mutta nyt vasta löydettyäni kannabiskätkön hänen huoneestaan, riisuin vaaleanpunaiset lasit silmiltäni. Totuuden myöntäminen on ihan rikkiraastavaa. Niin paljosta olen selvinnyt poikieni kanssa, mutta tämän asian edessä tunnen itseni voimattomaksi. Varsinkin kun menneisyydessä on rakas ihminen kuollut päihteiden käytön seurauksena. Totesin silloin että en voi toisen ihmisen valintoihin vaikuttaa vaikka kuinka haluaisin. Sitä ennen kulutin itseni melkeinpä loppuun huolta kantaessani. Nyt yritän kasata itseni ja kerätä voimat että pystyisin tekemään kaikkeni poikani päihteidenkäytön lopettamiseksi. Tällä hetkellä poika kokee ettei hänen elämässään ole mikään muu huonosti paitsi äiti joka "vahtii ja “huolehtii turhaan”. On kuulemma muita viisaampi käyttämään eli ei itse tajua ongelmaa ja on “rakastunut” kannabikseen, pitää hölmöinä niitä jotka luulee kannabiksen olevan huume. Eli ei voi ajatella hänen olevan kovin motivoitunut lopettamaan. On kuitenkin suostunut lähtemään seulaan ja että yrittää lopettaa koska tietää mitä saattaa seurata jos seulat positiivisia. Poika haluaa kuitenkin asua kotona. Minkälaisia kokemuksia avohuollon palveluista, ovatko riittäviä? Tietenkin tuo motivaatio siinä tärkeää…
Itsestänikin yritän pitää huolta, liikun ja lepään. Kauheasti ei ole ihmisiä kenelle näitä murheita jakaa, siksipä lähdin lukemaan ja katselemaan tukea ja tietoa täältä.
Hei Anniwilhelmiina
Hyvä että olet rohkaissut itseäsi kirjoittamaan tänne Vilpolaan. Olet varmaan selaillut muiden samassa tilanteessa olevien kirjoituksia. Jokaisen läheisen tilanne on omanlaisensa, mutta helpottaa, kun huomaa että näin voi käydä kelle tahansa.
Poikasi on alle 18 vuotias joten häneen kohdistuvat lastensuojelun toimenpiteet. Oletteko asiakkaana seulojen yhteydessä kuntanne lastensuojelun, nuorisoasemaan?
Avohuollon tukitoimista voi olla joillekkin hyötyä, varsinkin silloin kun ne ovat riittävät.
Tällä tarkoitan sitä että nuori käy säännöllisesti esim. keskustelemassa jonkun alan ammattilaisen kanssa. Seulaseura on varmaan tällä hetkellä ihan paikallaan.
Motiivi kannabiksen käytön lopettamiseen täytyy tietysti löytyä pojalta itseltään. Valitettavasti silloin kun ollaan rakastuttu kannabikseen ja kavaripiirikin tuntee samoin, vallitsee ns. putkinäkö ja ajattelutapa. Hae kuitenkin itsellesi keskusteluapua ja varsinkin vertaistukea. Kerro pojallesi syyllistämättä häntä, että vaikka hän ei tunne tarvitsevansa apua, sinä tarvitset.
Irti- Huumeista ry:n etusivulla on Läheis-ja Perhetyökeskuksen yhteistiedot. Se on maksuton matalan kynnyksen paikka josta saat apua itsellesi nopeastikkin. Älä jää yksin tilanteeseesi.
Terv. Ohjaaja Kerttu