Tämä on totta

Hei!
Kirjottelinkin jo aiemmin ja neuvottiin aloittamaan uusi ketju. Sitä tässä nyt väsään. Tosiaankin mulla on 27 vuotias poika, joka alkanut vetää omia lääkkeitään suonensisäisesti. Lääkkeitä on väärin käyttänyt jo vuosia ja laittomiakin jonkun verran. Hänellä menee lihasrentouttavia monta eri merkkiä vammasta johtuen. Nyt on käyttö vaan lisääntynyt, nimenomaan piikittäminen. Olen niin hukassa tän asian kanssa! Järkyttävää katsoa, kun oma lapsi tuhoo itteensä. Ja ne itsesyytökset mitä päässä kehittyy!! Vaikka aikuinen onkin jo, niin pahalta tuntuu. Kertokaa kokemuksia, kaikenlaisia.

Voitko jutella pojallesi lääkkeet määräävän lääkärin kanssa tilanteesta? Hän osaisi kenties auttaa parhaiten tilanteessa. Hoitavan lääkärin tuella poika pääsisi varmasti katkaisu- ja kuntoutushoitoon. Nämä hoidot ovat erittäin harvoin lääkkeettömiä vaan yleensä niissä kaikille asiakkaille määrätään luettelemiasi lääkkeitä, mutta hallitusti, mikä on tavoitteeena teilläkin.

Hae itsellesi tukea esim. Irti Huumeista ry:n auttavan puhelimen kautta. Nimettömänä tilanteesta on helppo puhua, näistä ei mielellään työpaikan kahvipöydässä avauduta tms. vaan sitä sulkee kaiken tuskan sisälleen.

Voimia ja jaksamista sinulle vaikeaan tilanteeseen!

Hei!
Monenlaista keinoa on koitettu, itsemurhayritysten jälkeen ollut psykiatarisella osastolla muutaman päivän, mutta lopettanut avopuolen hoidot heti alkuunsa. Hänellä on ollut kuuden vuoden sisällä kolme vakavaa itsemurhayritystä lääkkeillä ja viinalla. Lääkäri on tietoinen asiasta. Ja kun on kyse aikuisesta ihmisestä, niin keinoja ei paljon ole. Parisen viikkoa sitten oli viina- ja pilleripäissään yrittänyt hirttää itsensä, soitin ambulanssin, jonka mukaan poika ei suostunut lähtemään. Eikä sitten perästäkään pakkohoitolähetettä kuulunut… Sellainen jos mikä vetää kyllä mielen matalalle. Ei täyttyneet kriteerit…!!! Rahat ei riitä ruokaan, velkoja on ties kuinka paljon. Jotenkin tarttis saada elämälle toinen suunta, mutta miten?

Päiviä!!
Katsoiko teistä joku eilen sattumalta dokkaria, kahvia ja heroiinia? En aluksi ymmärtänyt asian pointtia, mutta kyllä se sitte selkis. Eli Tanskassa on Valuem-niminen heroiinihoitolaitos, jossa asiakkaat saavat sovitun annoksen hepoa tai metadonia päivittäin. En ihan kokonaan sitä kattonut, tallensin loput ohjelmasta. Mut kai siinä yritetään löytää sopiva annos narkille, ettei mee ihan koko päiväks koomaan. Ja ku pikkuhiljaa annosta voidaan pienentää, pääkin selkee ja pystyy ajattelemaan tulevaisuutta. Heitä autetaan muissa asioissa myös, kuten asunnonhaussa ja työvoimatoimistoon liittyvissä asioissa. Se on valvottua alusta loppuun, huumeen jakamisesta vaikutusten seuraamiseen. Niin ne vaan väitti jotkut, että on auttanu. En tiedä, ensialkuun tuntuu oudolta tai ainakin erilaiselta. :question:

Hei,
En katsonut, mutta luin HS:ta intron. Ensin ajattelin, että no mitä ihmettä. Mutta Tanskassa ovat varmaan kokeilleet monenlaisia keinoja selvitä huumeongelman kanssa. Tuo tapa auttaa siinä, ettei nuoren elämässä koko aika ja energia kulu vain aineiden hankintaan ja siihen rahan hankintaan. Rikollisuus vähenee. Pääseekö noin aineista eroon vai eletäänkö siinä tavallaan jatkuvassa hoidossa? Katsoitko jo ohjelman loppuun? Mitä ajatuksia ohjelma sinussa herätti?

Terveisin
Ohjaaja jekaterina

Ensin tuntui oudolta ajatus sen tyyppisestä hoidosta, mutta kyllä tulokset olivat hyviä. Ohjelman lopussa tuli tilastoja, miten hoito on vaikuttanut huumeidenkäyttäjien rikollisuuteen yms. ja ainakin näytti hyvältä. Se mikä kaikkein eniten itseä kosketti, oli se, että heitä pidettiin ihmisinä. Kuunneltiin ja kosketettiin, oltiin niinkuin ihmisten kanssa ollaan. Siinä yksi nainen, joka oli ollut heillä hoidossa kolme kk, lähti jatkoon Minnesota-hoitoon. Näitä hoitopaikkoja on Tanskassa ainakin neljä. Ei varmaankaan sieltä huonoimmasta päästä hoitoa. Huumeet on kamalia, ne koukuttavat jonkun jo yhdestä kerrasta. Puistattaa ajatella, että oma poikani ajaisi itsensä todella huonoon kuntoon. Kunpa tajuaisi ajoissa ottaa apua vastaan! Ja siinä Tanskan hoitomallissa nimenomaan pyrittiin rauhoittamaan narkomaaneja, ei tarvinnut hankkia rahaa päivän annosta varten, he saivat keskittyä hoitoonsa. En tiedä miten hoito jatkuu noin yleisesti, varmaankin yksilöllistä.

Hei Teijajb,
Olet kovin ahdistunut tilanteesta. Vaikka poikasi on jo aikuinen mies, äiti on aina äiti ja lapsi lapsi,
vaikka olisi miten vanha.
Olen monesti ihmetellyt, mikisi pakkohoitoa ei oteta käyttöön, kun lääkärit kuitenkin näkevät, että ihminen on täysin poissa raiteiltaan. Mitä muuta itsemurhayritykset ovat. Onko taustalla vakava masennus tai jokin muu sairaus? Oletko keskustellut hoitavan lääkärin kanssa?
Omaisena sitä yrittää miettiä kaikkia hoitomuotoja ja mahdollisuuksia. Yksi malli on tuo Tanskan tapaus, josta olit katsonut ohjelman. Poikasi ei ole halunnut hoitoa. Miksi? Onko taustalla epäonnistuneet kokemukset? Hoidossakin on tärkeää, että löytyy se oikea muoto ja henkilö, johon voi luottaa ja joka tuntuu pääsevän samalle aaltopituudelle.

Miten itse pidät huolta jaksamisestasi? Onko alueellasi vertaistukiryhmää? Voisitko ajatella käyväsi siellä?

Terveisin
Jekaterina

Vaikea tilanne kyllä. Voisiko tuo väärinkäyttö aiheuttaa sen että lääkkeet loppuvat ennen aikojaan jolloin viekkarit käyvät ylivoimaiseksi. Lisäksi tole kasvaa. Hoitoon ei pääse ellei tehon kautta lähde… Morkkikset käytöstä tms. voivat hyvinkin aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä ja kipupotilaalla on sama kun alkoholisti yrittäisi pysyä ilman alkoholia ottamalla sen “oikean määrän” iltaisin… Tsemppiä paljon!!

Paras tapa olisi pitkä hoitojakso kunnon paikassa. Siihenkin tarvitsee motivaation, mutta esim. J-päässä (johon ei joka paikkakunnalta edes pääse) antavat suht hyvin lääkkeitä jotta porukka pysyisi paikalla… Lisäksi pakotetaan osallistumaan ryhmän tekemisiin… Ottaisin yhteyttä potilasasiamieheen, koska kauaa tuo onni ei tule säilymään jos samaa rataa jatkaa… :frowning: Ei ole omalääkäriä joka kirjoittaisi M1:sen (3pv tarkkailulähete pakolla). Kun itseni aikoinaan epäiltiin yrittäneen itsaria, niin oli valmiiksi kirjoitettuna tuo mikäli toisen kerran teholta herään…

Poikani syitä itsemurhayrityksiin on varmaan monia. Itselle tulee aina ensimmäiseksi mieleen vakava vammautuminen 17 vuotiaana. Sen ikäisenä halvaantuminen on kova paukku. Humalassa oli silloinkin, kun parvekkeelta hyppäsi. Eli silloinkin ajatuksena itsemurha. Kaikkiin yrityksiin liittyy vahva humalatila, selvinpäin ei minun tietääkseni ole yrittänyt. Paha olo käy ilmeisesti ylitsepääsemättömäksi ja kahden promillen kännissä ei kynnys yrittää oo kauhen korkea. Varsinkin, kun lääkkeitä on aina saatavilla. Hoitokielteisyyteen en tiedä syytä, mutta olen ymmärtänyt, ettei terapeuttien kanssa ole synkannut. Minusta tuntuu, että poikani pelkää, mitä kaikkea sieltä sielun syvyyksistä voi nousta. Meidän perhe-elämämme ei todellakaan ole ollut helppoa, silloinkaan , kun lapset olivat pieniä. Isän ikävä on varmaan kova, vaikka sanoo inhoavansa ja vihaavansa isäänsä. Eivät ole missään tekemisissä. Hän ei ole koskaan saanut isänsä positiivista huomiota, negatiivista senkin edestä. Olemme eronneet kymmenen vuotta sitten, samana vuonna kuin halvaantuminen tapahtui.

Oma jaksaminen onkin ollut koetuksella. Käyn juttelemassa psykologin kanssa, joka tietää tilanteemme jo vuosien ajalta. Nyt ollut pojalla parempaa aikaa, ei ole ainakaan humalassa ollut viikkoon.